tiistai 23. tammikuuta 2024

Kirpparipöytä ja -löytöjä 3/2023

Teatterihommissa oli taukoa koko marraskuu ja päätin varata pariksi viikoksi kirpparipöydän tuon tauon ajalle. Tavaraa oli kyllä pöytä täynnä, mutta tuotto ei ollut kummoinenkaan; ehkä toiseksi huonoin Femmatorilla. Tosin hinnoittelin tavaraa tosi väsyneenä ja unohdin paljon esim. joulukoristeita, jotka olisivat ehkä menneet kaupaksi.







Kirpparilöytöjä elokuu - joulukuu 2023

  • Yksisarvispehmo
  • Pallolumiukkopehmo
  • Seepralompakko
  • Kivi-metallijoutsen
  • Kirjavat toppakintaat
  • Desigual Mini Polynesia -laukku
  • Crocs-saappaat (Mallinimeä en löydä mistään, muistaisin, että nämä ovat ne, joita etsin noin vuonna 2012, mutta silloin olivat loppuunmyydyt joka paikasta, mutta ne olivatkin Crocs Claire -saappaat)


perjantai 12. tammikuuta 2024

Teatterissa: The Addams Family

No nyt on aika erikoinen blogikirjoitus; kävimme nimittäin Heidin kanssa katsomassa tämän Kotkan kaupunginteatterin musikaalin jo 4. maaliskuuta viime vuonna eli yli 10 kuukautta sitten. Välillä olin muistavinani, että olen tästä jo kirjoittanut, mutta sitten huomasin, etten olekaan.

En ole aivan varma, milloin kuulin tai näin ensimmäisen kerran, että tätä musikaalia esitetään Kotkassa. Suomen kantaesityshän oli Tampereen Työväen Teatterissa 4.10.2013. Musikaalia on esitetty myös Oulussa, Jyväskylässä ja Seinäjoella, ja tietysti alkuperäinen versio Broadwaylla vuonna 2010.

Addamsin perhe on alunperin sarjakuvapiirtäjä Charles Addamsin luomus, joka ilmestyi The New Yorker -lehdessä vuosina 1938 - 1988. Perheeseen kuuluu isä Gomez, äiti Morticia, lapset Wednesday ja Pugsley (joiden ikäjärjestys vaihtelee eri sarjoissa ja elokuvissa) sekä Fester-setä, Isoäiti ja hovimestari Lurch (Lurkki). Ja välillä myös The Thing (Käsi).

Perheestä on tehty kahden kauden mittainen televisiosarja (1964 - 1966) TV-elokuva Halloween with the New Addams Family (1977), animaatiosarja kahdesti (1973 sekä 1992 - 1993, TV-sarja The New Addams Family (1998 -1999) sekä vuonna 2022 eräänlainen spin-off sarja Wednesday, joka kertoo perheen tyttären opiskelusta Nevermoren sisäoppilaitoksessa.

Näyteltyjä elokuvia: The Addams Family - Perhe Addams (1991), Addams Family Values (1993), Addams Family Reunion - Sukukokous (1998) sekä animaatioelokuvia: The Addams Family (2019) ja The Addams Family 2 (2021).

Mutta sitten tähän nähtyy musikaaliin. Wednesday on rakastunut ja menossa naimisiin, ja hän haluaa esitellä sulhasen vanhemmat perheelleen. Seuraa päivällinen, joka päättyy kaaokseen ja lopulta myrskyyn, joka pakottaa kaikki jäämään Addamsien kartanoon yöksi. Ja seuraavana päivänä asiat tietysti selviävät ja kaikki on taas hyvin.

Musikaalissa oli hauskoja kohtia ja oli ihan hyvä tuntea Addamsin perheen "taustoja" ymmärtääkseen niitä. Hauskoja olivat myös Addamsin perheen jo kuolleet esi-isät, jotka kuitenkin välillä tulivat elävien maailmaan. Oli esi-isä (tai -äiti) kivikautisissa vaatteissa; joku parrakas heppu Kolumbuksen ajoilta; ilmeisesti alttarille jätetty nainen edelleen morsiuspuku yllään; lentoemäntä pölyisessä puvussa, joka jostain syystä toi mieleeni New Yorkin kaksoistornien tuhon syyskuussa 2001 ( en tiedä, oliko tämä tarkoituksellista vai vain minun mielikuvitustani).

Ihan kaikkea en enää muísta, ja tätä musikaalia on turha suositella kenellekään, koska sen esitykset ovat päättyneet ajat sitten.

Kotkan kaupunginteatterille aioin laittaa palautetta siitä, että yhtä aikaa tämän musikaalin väliajan kanssa Naapurinäyttämöllä oli alkamassa joku lastennäytelmä, ja teatterin muutenkin pieni eteisaula ja narikka oli aivan tukossa lapsiperheistä rattaineen ja väliajalla vessaan jonottavista musikaalikatsojista. Tämä olisi kannattanut ottaa huomioon ohjelmiston suunnittelussa ja erityisti näytelmien aloitusajoissa.

perjantai 1. syyskuuta 2023

Kesäteatterissa: 11. Retki

Yli kolme viikkoa sitten kävimme katsomassa jo perinteeksi muodostuneen Teatteri Perikunnan revyyn; nimi jälleen näytäntökausien mukaan 11. Retki. Ja tietysti Juomahuone Laitisen terassilla, kuten aiemminkin.

Tällä kertaa tuntui siltä, ettei tämänkesäinen ollut aivan niin hauska kuin aiemmat; tosin toistoa oli vähemmän. Mitä nyt Kiira Korpi -aiheinen lyhyehkö sketsi toistui aika monta kertaa (ja siihen oli tarvittu niitä taitoluistimia, joita Perikunta etsi Riihimäen Annetaan ilmaiseksi -ryhmästä keväällä). 

Uutta hallitusta tietysti irvailtiin. Riikka Purra hohkasi kylmyyttä niin, että kahvikin oli jäätynyt termospulloon; Petteri Orpo piiskasi sähköpiiskalla hallituskumppaneita aina kun nämä sanoivat jotain leikkauksista...eipä oikein naurattanut, kun ensi vuonna saan varmaan maistaa näitä leikkauksia, ellei hallitus kaadu ennen sitä...

Ihan hauska oli myös Auri Kananen -sketsi (Auri kanasensa niitylle ajoi, pienet kanaset ne hyppeli...) ja tuttuun tapaan ohi meni tälläkin kertaa suurin osa Suomipop-parodioista, taisin tunnistaa ainoastaan Käärijän.

Lavan taustalle oli maalattu versio Afrikan tähti -pelistä, punaisten ympyröiden kohdalla luki mm. Kanaset ja Potpuri, mutta siellä luki myös Queen Musical, josta vähän odottelin sketsiä, mutta sitä ei sitten tullutkaan.

Muuten voisin suositella, mutta viimeinen näytös oli jo viime lauantaina!



maanantai 31. heinäkuuta 2023

Kesäteatterissa: Pikku naisia

Teatteri Päivölän tämän kesän näytelmä on Pikku Naisia. Se perustuu Louisa May Alcottin (1832 - 1988) vuonna 1868 julkaistuun ja vuonna 1916 suomennettuun romaaniin ja tähän näytelmään sen on dramatisoinut ohjaaja Teemu Ojanteen vaimo Virve Ojanne.

Kirjaa en ole lukenut; kun olin iältäni sen kohderyhmää, se vaikutti aivan liian lapselliselta. Kirjasta tehtyjä elokuvia ja TV-sarjoja sen sijaan olen katsonut, ainakin seuraavat: elokuvat vuosilta 1933 (ohjaus George Cukor), 1994 (ohjaus Gillian Armstrong) ja 2019 (ohjaus Greta Gerwig) sekä TV-sarjan vuodelta 2017. YouTubesta löysin TV-minisarjan vuodelta 1978 (ainakin hiustyylit muistuttivat enemmän Charlien enkeleitä tai varhais-Dallasia) ja lisäksi muistan nähneeni myös elokuvan vuodelta 1949, jossa yhtä "pikku naista" näytteli Elizabeth Taylor, mutta ehkä olen nähnyt sen vasta vuoden 2004 jälkeen*.

Tämä näytelmä on melko uskollinen näille elokuville ja TV-sarjoille, ainoastaan luistelukohtaus on vaihdettu tapahtuvaksi kesäaikaan rannalla. Mutta edelleenkin tämä on melko lapsellinen, katsojista suurin osa tosin on ollut eläkeläisiä, ilmeisesti he ovat lukeneet kirjan jo lapsina ja ehkä ihastuneet siihen. Myös teini-ikäisiä tyttöjä on ollut katsomossa jonkin verran.

Minä ja Heidi osallistuttiin perinteiseen tapaan näytelmän lavasteiden tekoon ja tarpeiston hankkimiseen, ja nyt näytöskautena pysäköinninohjaukseen

Clockwise from left: Kansallisteatterista saadut portaat, jotka alun perin valkoisina symboloivat Olympiastadionin tornia Kjell Westön kirjaan perustuvassa näytelmässä Kangastus 38; piano, jonka sain Riihimäen Annetaan ilmaiseksi Facebook-ryhmästä; kuva käsiohjelmasta ja tarpeistoa, joista suurimman osan ostin Hyvinkään Kerkästä eli kierrätyskeskuksesta.

*) Olen listannut kaikki vuosina 1983 - 2004 televisiosta näkemäni elokuvat, mutta sen jälkeen kanavia ja elokuvia alkoi tulla liikaa. En enää ole ehtinyt enkä jaksanut listata niitä.

lauantai 15. heinäkuuta 2023

Kirpparipöytä ja -löytöjä 2/2023

Alun perin oli tarkoitus ottaa kirpparipöytä vain kaksi kertaa tänä vuonna, keväällä ja syksyllä. Mutta jossain vaiheessa huomasin, että minulla on aivan hirveän paljon kesävaatteita ja joukossa paljon sellaisia, joista voisin hyvin luopua. Joten touko-kesäkuun vaihteessa varasin pöydän ja sain sen heinäkuun alkuun.

Kirpparilöytöjä Huhtikuu - Heinäkuu 2023

Eipä juuri mitään:
  • Iso yksisarvispyyhe (1,50 €)
  • Danskin-urheilushortsit
  • Nike-lenkkitossut (3 €)

lauantai 1. heinäkuuta 2023

Teatterissa: Tuntematon sotilas

Tammikuun lopussa kävimme Lahdessa Teatteri Vanhassa Jukossa katsomassa näytelmän Tuntematon sotilas.

Menimme katsomaan tämän osittain siksi, että sen oli ohjannut etäisesti tuntemamme Juho Mantere, Teatteri Päivölän perustajahahmon Eeva Mantereen poika (joka ohjasi Päivölälle kesäteatterinäytelmän Nuolikärppä v. 2016). Koska Juho Mantere on erittäin tuttu Hyvinkään teatteripiireissä, kuulimme hänen uusinta näytelmäänsä kehuttavan paljon Teatteri Päivölän Pokka pitää -esityksen harjoituksissa; useat näyttelijät olivat käyneet sen katsomassa, muutama moneen kertaankin.

Minä en kovin paljon pitänyt näytelmästä; mielestäni se oli sekava, varsinkin kun vain neljä näyttelijää (Annika Hartikka, Esa-Matti Smolander, Minja Koski, Olli Riipinen) esitti kaikki roolit. En ole koskaan edes lukenut Väinö Linnan kirjaa Tuntematon sotilas, olen vain nähnyt siitä tehdyt elokuvat, vuonna 1955 valmistuneen Edvin Laineen ohjaaman ja vuonna 1985 valmistuneen Rauni Mollbergin version.

Ne katsojat, jotka ovat lukeneet Tuntemattoman sotilaan ehkä useammankin kerran tunnistivat hahmot tietysti murteesta ja tapahtumista muutenkin, mutta minun täytyi välillä arvailla, kuka kirjan hahmoista oli äänessä milloinkin,

Näytelmän soittolista (kuva oikealla) oli kyllä mielenkiintoinen, ja suurin osa kappaleista aivan osuvissa paikoissa. Sen sijaan jäävedellä ja jääpaloilla lotraamista en oikein ymmärtänyt, enkä sitä, miten ne liittyivät jatkosotaan. Talvisotatalvihan muistetaan erittäin kovista pakkasista.

Lahdesta esitys siirtyi Turun kaupunginteatteriin helmikuussa, ja se esitetään kaksi kertaa Tampereen Teatterikesässä, 12.8. ja 13.8. Ainakin tuohon lauantain näytökseen näyttää olevan vielä lippuja saatavana niille, jotka tämän vielä haluavat nähdä. Minulle riitti yksi kerta, vaikka en huonoksi voikaan tätä sanoa.


keskiviikko 5. huhtikuuta 2023

Saapasjalkakissa: Viimeinen toivomus

Uudenvuodenpäivänä (eli yli 3 kuukautta sitten) kävimme katsomassa elokuvan Saapasjalkakissa: Viimeinen toivomus (Puss in Boots: The Last Wish, 2022). Olimme saaneet ilmaisliput hyvitykseksi viime kesän ovenavausviivästyksen vuoksi.

Olen nähnyt ensimmäisen, vuonna 2011 valmistuneen Saapasjalkakissa-elokuvan, mutta en muista missä ja milloin. Todennäköisesti videovuokraamon DVD:ltä joskus kymmenkunta vuotta sitten. Kovin paljon en edes muista siitä, eikä sen tarina ainakaan ollut samanlainen kuin samannimisessä sadussa (jota sitäkään en muista kuulleeni).

Nyt nähty elokuva oli jollain tavalla jatkoa ykkösosalle, mutta kyllä tämänkin juoneen pääsi kiinni, vaikkei siitä aiemmasta juuri mitään muistanutkaan. Elokuvan alussa Saapasjalkakissa saa kuulla, että onkin jo käyttänyt kahdeksan elämäänsä, ja jäljellä on enää yksi. Sitten hän kuulee maahan pudonneesta toivomustähdestä, joka voisi palauttaa menetetyt elämät, ja hän lähtee etsimään sitä. Tähteä etsivät myös muutamat muut satuhahmot: Kultakutri ja kolme karhua, Jaakko Perso (hämärästi muistan kuulleeni joskus) ja ilmeisesti myös iso, paha susi (jonka yhteyttä tähän satuun en ymmärrä).

Sitten seuraa räiskettä ja räminää, välillä niin paljon, ettei oikein perässä pysy. Koko aikaa ei oikein pysy kärryillä, kuka tekee mitä ja miksi. 

Paikoin hauska, paikoin todella sekava; en välttämättä suosittelisi.