torstai 31. tammikuuta 2013

Kirpparilöytöjä 1

Kirpputorithan ovat siis minulle harrastus, jos sitä joku ei tiennyt.
Olen kirjoittanut joskus aiheesta lehtijutunkin. Tarkoitus on ollut alkaa pitämään kirppariblogia, mutta kun loistavia löytöjä on tehnyt aikoja sitten, niin voiko niistä blogata jälkeenpäin? Jos ei blogin aloittamisen jälkeen teekään yhtään hyvää löytöä? Mutta kun tämä ei nyt olekaan erityisesti kirppariblogi, niin nyt voi kertoa noista löydöistä jälkeenkinpäin.

Tällä kertaa kuitenkin tammikuun -13 löytöjä:

  • Vihreä käytävämatto (uusi matto eteiseen ollut etsinnässä koko syksyn)
  • Kaksi kaulakorua (kuva oikealla)
  • Harmaa Adidas-svetaritakki
  • Aivan ihana vaaleanpunainen nallelaukku (50 senttiä)

Korupuu, jossa kaulakorut on kuvattu, on löyty viime syksyltä. Muuten en saanut niitä pysymään "asennossa" kuvausta varten.

Tässä kuussa yritin vähän rajoittaa ostelemista, tavaraa on kertynyt muutenkin ihan liikaa. Sen sijaan olen siivonnut vaatevarastoja, ja taas on iso kasa myytävää kevääksi.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Mirja Tervo: Huimaavat korot

Kirja viikossa, osa 1

Tekisi mieli kyllä lukea kirja viikossa, mutta eipä tähän saakka ole jaksanut. Nyt sentään jotain...

Luin Mirja Tervon kirjan Huimaavat korot.

Olen lukenut vuosikausia amerikkalaista Vogue-lehteä, selaillut silloin tällöin koti- ja naapurimaan julkkisjuorulehtiä ja seurannut E!Onlinen Fashion Police -sivustoa ja ihmetellyt, miksi kenkiin kiinnitetään niin paljon huomiota. Kenkien "täytyy" olla mahdollisimman korkeakorkoiset tolkuttuman kalliit ja tietyn merkkiset, ennen kuin ne ovat "kelvolliset". Viis siitä että ne eivät sopisi edes muuhun asuun ja olisivat lähes mahdottomat kävellä.

Huimaavat korot auttoi ymmärtämään tuota ilmiötä. Louboutineja ja Blahnikeja todella käytetään vain näyttämään muille (muille naisille, jotka ovat ne muotilehdistä oppineet tunnistamaan), että käyttäjällä on varaa näihin kenkiin ja että käyttäjä on tietoinen kenkämuodista juuri tällä hetkellä. Edellisten mallistojen kenkiähän ei siis voi käyttää, ei sitten millään, vaikka olisivat olleet uusia kalliimmat!

tiistai 29. tammikuuta 2013

Työttömän päiväkirja...


...piti laittaa nimeksi tälle, niinkuin Takaisin koulunpenkille -blogin viimeisessä päivityksessä lupasin. Mutta presidentin uudenvuodenpuheesta tarttui tuo oleskelija-sana mieleen. Kuulostaa melkein pahemmalta ja ainakin syyllistävämmältä kuin "työtön". Ja syyllinenhän työtön on ihan kaikkeen, Suomen taantumasta EU:n talouskriisin kautta ilmaston lämpenemiseen sekä tietysti liian kovaan verotukseen ja laduilla kävelemiseen.

Niille muutamalle, jotka lukivat edellistä blogia: ei tullut karhu vastaan eli en toistaiseksi ainakaan joutunut Työteekkiin. "Pääsin" opiskelun ansiosta taas ihan tavalliseksi työttämäksi. Tunnustan, että joulukuu meni loppuun kuluneiden voimien keräilyyn ja vasta tammikuussa jaksoin edes ajatella työnhakua. Olen täyttänyt hakemuslomakkeita netissä kolmeen paikkaan ja lähettänyt hakemuksia kolmeen paikkaan. Tiedän, että pitäisi enemmän, mutta kun paikkoja ei vain ole! Ei sitä vain voi lähettää hakemuksia kaikkiin avoimiin paikkoihin.

No, se siitä. En ajatellut täyttää tätä blogia valituksilla työpaikkojen puutteesta, vaan ihan kaikenlaisella mitä mieleen tulee.