perjantai 31. toukokuuta 2013

Puoli vuotta valmistumisesta

Nyt kun entiset luokkatoverini kahdestakin koulusta viettävät valmistujaisjuhliaan, tulee puoli vuotta siitä, kun itse valmistuin. Vaikka ei siltä vieläkään tunnu. Eikä ollut juhlia silloin eikä nytkään, tosin yhtä huomaamatta ovat menneet muihinkin ammatteihin valmistumiseni.

Ja kaikki ne, joille työssäkäynti on ainoa ihmisarvon mitta, voivat lopettaa lukemisen tähän. Minä en ole löytänyt töitä.

Puoli vuotta on ollut aikaa miettiä ja sulatella, miksi kaikki tuntui menneen niin pieleen. Miksi olin niin huono, että varsinkin työssäoppimispaikoissa en saanut muuta kuin huutoa osakseni? Olinko vain niin friikki kaikkien mielestä, kun olin niin paljon vanhempi kuin mihin oli totuttu? Voiko yli nelikymppistä kohdella kuin seitsemäntoistavuotiasta? Ja kun ei tiedetty, ei kohdeltu mitenkään. Ei opastettu eikä opetettu, oletettiin vain että kaikki on jo tuossa iässä osattava opettamattakin.

Ja kaikki mitä aiemmin olin osannut, työssä ja muualla, pyyhittiin olemattomiin. Millään ei ollut enää yhtään mitään käyttöä. Ja sitten olisi pitänyt rakentaa uutta tyhjän päälle.

Sain nähdä myös kahden eri koulun tavat opettaa. Niissä oli eroja; toisessa koulussa parhainta oppia saivat opettajan suosikkioppilaat ja muut leipoivat sämpylöitä; toisessa kaikki saivat tehdä mitä tahtoivat tai olla tekemättä.

Siinä, missä toisessa koulussa siivottiin liiankin huolellisesti joka ikinen päivä, toisessa jätettiin kakut pöydälle viikoiksi kuivumaan ja voikreemit ikkunalaudalle homehtumaan. Ja työssäoppimispaikassa sitten hiiret ja rotat juoksivat pitkin pöytiä ja lattioita.

Mitä sitten on tapahtunut tämän puolen vuoden aikana? Olen ehtinyt lukea. Sitä olin kaivannutkin. Olen ehtinyt lumikenkäillä ja pyöräillä, melkein kyllästymiseen asti.Olen yrittänyt keskittyä valokuvaamiseen ja ompeluun ja tämän blogin kirjoittamiseen, mutta niissä on vielä paljon tehtävää.

Mihin vielä ehtiikään...

torstai 30. toukokuuta 2013

Mustaa ja valkoista

Kirpparilöytöjä 7

Tässäkin kuussa löytyi pientä kivaa tarpeellista ja tarpeetonta. Parhaita löytöjä:

  • Musta-valkoinen laukku, keinonahkaa kylläkin mutta upea.
  • Todella hyvän näköinen Piruetin urheilutoppi (hintalapussa arvelin lukeneen 2,50 mutta kassa otti siitä vain 1,50; ensimmäinen numero oli todella epäselvä).
  • Kimallekivikoristeiset varvastossut, pohja jotain samettimaista mukavaa materiaalia, 1 euro.
  • Punainen hiuskoristeruusu. Muun värisiä onkin, mutta punaista ei ole ennen löytynyt (vihreä etsinnässä).
  • Mustin kivin koristeltu patellavyö kolmella soljella.
  • Musta ruususormus, 10 senttiä

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Rauno Lahtinen: Saippuaa!

Kirja viikossa, osa 15

Puhtauden ja kauneuden historiaa mainoksissa

Aivan sattumalta lainasin tämän. Ihan mielenkiintoinen, nopeasti luettu kirja. Kirja keskittyi enimmäkseen saippuan ja vähän muidenkin hygieniatuotteiden mainoksiin. Mainonta Suomessa alkoi 1910-luvulla, ja koska  vasta vuonna 1930 säädettiin laki joka kielsi "ehdottoman pettymyksen tuottavan" liioittelun, mainosten lupaukset olivat aika hurjia. Tosin lakia ei kovin tarkkaan noudatettu; vuonna 1936 Nektol-laihdutusvoiteen mainos Eeva-lehdessä lupasi seuraavaa:

"Syökää, juokaa, nauttikaa - mutta sivelkää itsenne Nektolilla. Ei tarvitse kuin voidella lihavimmat paikat nukkumaan mennessä; voide tekee rasvan vesipitoiseksi, jolloin se poistuu ruumiista luonnollista tietään."

Jos se olisikin noin helppoa, Nektol ei varmasti olisi kadonnut jäljettömiin niinkuin nyt.

lauantai 25. toukokuuta 2013

Paljon työtä (lähes) tyhjästä

Tänään oli Kierrätyskeskuksen järjestämä kirppari, josta varasin pöydän pari viikkoa sitten. Oli tosi huonosti organisoitu: varatessa ei saanut mitään pöytänumeroa, pöydät jaettiin saapumisjärjestyksessä. Varatessa myös sanottiin, että tavaraa saa tuoda yhdeksästä alkaen (kirppari alkoi klo 10), mutta suurin osa oli kuitenkin tullut paikalle varmasti reilusti ennen yhdeksää, koska noin kymmenen yli ei enää saanut pöytää Kierrätyskeskuksen pihasta, vaan jonkun minkälie liikerakennuksen pihasta saman kadun varrelta.

Tästä seurasi se, että ostajia oli vähän, koska läheskään kaikki eivät tienneet, että myyntipöytiä on muuallakin kuin siellä Kierrätyskeskuksen pihassa. Enkä ainakaan minä huomannut siellä minkäänlaista opastusta. Eikä myyntipöytää kohti ollut edes sitä yhtä luvattua tuolia!

Kaiken tavaran keräämiseen, pakkaamiseen, kirpparilla rekille ja pöydälle purkamiseen ja kaiken tämän päinvastoin tekemiseen kului kuitenkin aikaa ja vaivaa yhteensä useita tunteja ja selkäsärkyjä, ja sitten tulos oli 12 euroa 70 senttiä! Ja siitäkin käytin 65 senttiä ostoksiin, eli mustaan hupparimekkoon ja kynttilämansettiin.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Catherine Horwood: Worst Fashions

Kirja viikossa, osa 14

What we shouldn't have worn...but did

Eli Kamalimmat muodit: Mihin meidän ei olisi pitänyt pukeuta...mutta pukeuduimme silti

Kirjoittaja on todennäköisesti (en löytänyt tietoa mistään) syntynyt 1960-luvulla, ja siksi kirjan esimerkit kammottavista muoti-ilmiöistä ovat pääosin 70- ja 80- luvuilta, eli ajalta jolloin hän on alkanut seurata muotia.   Muutamia esimerkkikuvia on myös 60- ja 90- luvuilta (kirja vuodelta 2005).

Olen kirjoittajan kanssa ehdottomasti samaa mieltä mm. alaspäin levenevien lahkeiden, rusettikaulusten, Crimplenen ja korokepohjakenkien kauheudesta, mutta eri mieltä säärystimistä, legginseistä (aina ja ehdottomasti jonkin pepun peittävän kanssa!) ja toppatakeista. Olen aikanaan myös käyttänyt hiihtohousuja ja edelleen omistan neulemekkoja ja camokuosisia vaatteita, joten en laske niitäkään kovin kamaliksi.

Nämähän ovat makuasioita, joista jokaisella on oma mielipiteensä. Noin yleensä en ymmärrä ajatusta, että kaikki joka on ollut joskus tosi muodikasta, olisi parikymmentä vuotta myöhemmin todella kammottavaa, mutta sitten taas arvokasta retroa tai vintagea.

Kirjalla (tai kirjoittajalla) on myös oma nettisivusto http://worstfashions.com/. Lisäksi kirjassa on linkkejä aihetta sivuaviin sivustoihin, esim. http://www.retroland.com/  ja http://www.badfads.com/.

Koska kirja on englanninkielinen, minulle selvisi lopultakin muutaman vaatekappaleen suomenkielinen nimi: Dungarees tarkoittaa lappuhaalareita ja Knickerbocker polven alapuolelle ulottuvia housuja, jotka ennen vanhaan tunnettiin golfhousuina. Ja englanninkielessä voimistelupuvusta käytetty nimi Leotard tulee trapetsitaiteilija Jules Leotardin nimestä. Hän suunnitteli yksiosaista asua esityksiinsä jo vuonna 1859. Ja golfkenttä on todellakin huonon maun linnake.

Kirja myös innoitti minua aloittamaan tässä blogissa sarjan omasta mielestäni kauheimmista muoti-ilmiöistä. Palaan asiaan, kunhan ehdin...

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Eric Chaline: Maailmanhistorian suurimmat huijaukset ja ihmiset niiden takana

Kirja viikossa, osa 13

Jokin aika sitten luin kirjan Maailmanhistorian huonoimmat keksinnöt, ja tämä nyt lukemani on sen edeltäjä (sarjaan kuuluu myös kirja Maailmanhistorian huonoimmat ennustukset). Kirjassa oli vanhat tunnetut jutut (Hitlerin päiväkirjat, Cottingleyn keijukaiset, Venäjän "henkiinjäänyt" suuriruhtinatar Anastasia) ja oudompia (BBC:n spagettisadonkorjuu, Éonin ritari[tar], povipanssariprikaati).

Osa tapauksista oli mielenkiintoisia ja/tai hauskoja, osa tylsiä. Kirjan suurin ongelma on se, ettei useimmista tapauksista ole kuvia. Liekö tämä sitten tekijänoikeudellinen asia vai mikä, mutta lukijaa se häiritsee. Jos juttu kertoo Fidzisaarten merenneidosta tai Piltdownin ihmisestä, olisi kiva nähdä myös jonkinlainen kuva heti kirjassa eikä hakea sitä itse Googlen kuvahausta.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Markus Hotakainen & Mika Uimonen: Lieksan käyttöohje

Kirja viikossa, osa 12

Lieksan käyttöohje on oikeastaan pelkkä vihkonen. Siinä on annettu uusi, lähinnä ruokaan liittyvä, merkitys suomalaisille paikannimille. Kirjan kustantaja on Karttakeskus, joten kaikki nimet ovat oikeita kartalta löytyviä paikkoja, suurin osa tosin melko tuntemattomia. Kirja on hauska, mutta muistuttaa suuresti kirjaa Elimäen tarkoitus (ja sen jatko-osaa Elimäen kootut tarkoitukset). Joskus jos olisi aikaa, vertailisin näitä kirjoja tarkemmin.

Tässä muutama esimerkki kirjan selityksistä:

Gabels: Kahvipöydän tarjoomukset, jotka on näyttävällä koristelulla ja näppärällä asettelulla saatu näyttämään kotitekoisilta, vaikka ne on ostettu kaupasta.

Hauho: Henkilö, joka aina kokatessaan saa aikaan täyden kaaoksen.

Kalmu: Tuorekelmu, joka on niin vanhaa, että sitä on liki mahdoton saada rullasta irti, mutta ei silti tartu enää mihinkään.

Keikyä: Henkilö, joka kuvittelee pystyvänsä kantamaan kerralla kaiken tarvittavan jääkaapista pöytään - arvattavin seurauksin.

Myngels: Kahvipöydän tarjoomukset, jotka näyttävät kaupasta ostetuilta ja myös ovat sitä.

Parkintaus: Kauppakeskuksen pysäköintihallin perimmäinen nurkka, jonne piilotettu pullonpalautus- ja kierrätyspiste lakkautetaan, koska sen käyttö on niin vähäistä.

Ruoke: Koiralle annetut ruoantähteet.

Synsiö: Nahistunut mandariini, jonka kuoriminen on äärimmäisen tuskallinen prosessi.

torstai 9. toukokuuta 2013

Teatteria

Tämän viikon maanantai ja tiistai kuluivat aamusta iltamyöhään Kirkkonummella Kartanonrannan koululla, jonne lupauduin auttamaan näytelmäkerhon kevätesityksessä lavasteiden siirtelyssä ja savukoneiden käytössä. Koulu on ala-aste, tai alakoulu niinkuin nykyisin sanotaan, ja näytelmät tietenkin sen mukaisia: Koulurauhan kohtalo ja Petra Pan. Ensimmäinen oli lyhyt katsaus koulukiusaamiseen ja sen helppo ratkaisu, ja jälkimmäinen versioitu vanhasta Peter Pan -tarinasta.

Tämä oli ihan vapaaehtoistyötä ilman palkkaa ja kulukorvauksia (ainoa korvaus oli ruokailu koulun ruokalassa molempina päivinä + ruusuja näytöksen jälkeen), mutta jos tämä kantautuu työvoimaviranomaisten tietoon, voi rangaistus tietysti iskeä sieltä käsin: kaksi päivää poissa työmarkkinoiden käytettävistä! Työmarkkinatuen palautus ja vähintään kaksi kuukautta karenssia!

torstai 2. toukokuuta 2013

Karen Homer: Mitä naisen tulee tietää kengistä

Kirja viikossa, osa 11

Pienikokoinen ja nopeasti luettu kenkäkirja, pikkutietoa kengistä ja jaloista. Ensimmäinen lukemistani kenkäkirjoista, joka ei tyystin tuomitse Uggseja eikä Crocsejakaan! Myös lenkkkitossulle löytyy aika ja paikka (eikä se ole "ei-koskaan" ja "roskissa").

Kirja on kirjoittajan hyvin henkilökohtainen näkemys kengistä ja niiden käyttämisestä, mutta antaa järkeviä neuvoja myös kenkien sekä jalkojen hoitamisesta. Ja lukijan kannattaa huomioida, että sivun 124 ohjeet varpaiden leikkaamisesta todennäköisesti tarkoittavat varpaanKYNSIEN leikkaamista; kyseessä on joko käännös- tai painovirhe!