keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Viime tipan kengät mutta ei yhtään laukkua (muistaakseni)

Kirpparilöytöjä 15

Toissapäivänä vielä ajattelin, että onpa mennyt hyvin tämä lokakuu: ei ole tullut ostetuksi yhtään paria kenkiä eikä yhtään laukkua. Mutta eilen sitten löytyi kengät, jotka täytyi ostaa: mustat H & M:n kiilapohja-avokkaat, lähes samaa mallia kuin  viime kuussa fuksianpunaiset, joilla on tosi hyvä kävellä.

Muita lokakuun löytöjä:
  • Musta-valkoraitainen neulemekko/tunika
  • Vihreä tuubihuivi
  • Kulta-musta-tähtikaulakoru
  • Oranssit farkkulegginsit
  • Harmaat farkkulegginsit, napit lahkeiden sivussa (0,50 €)
  • Valkoinen pitkähkö neuletakki (1 €), ehkä halpa koska nappi puuttui; varanappi oli tosin tallella!
  • Kirja Porton Haamu (kirj. Norman Mailer, 2 €); tämän 1073-sivuisen CIA:sta kertovan kirjan olen aina halunnut lukea, mutta kirjastosta lainatessa lainan saisi uusia aika monta kertaa
Ja tässä kirjoittaessa muistin, että ostin laukunkin: läpinäkyvän kassin mustalla irrallisella sisäosalla; päällimmäisessä muovissa on taskuja, jonne voi laittaa haluamiaan kuvia ja näin vaihdella kassin ulkonäköä!

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Pahimmat muoti-ilmiöt ikinä, osa 3

Marimekko

Miksikö Marimekko?

  • Printtikuosit ovat kammottavan rumia.
  • Vaatteet ovat malliltaan enimmäkseen muodottomia säkkejä vuosikymmenestä toiseen.
  • Kankaat eivät ole edes mukavia vaatteina, mutta niiden on oltava ikuisesti samoja kuten printit.
  • Vaatteet ovat täysin ylihintaisia.

Marimekko on jostain aivan käsittämättömästä syystä nostettu kaiken arvostelun yläpuolelle, sen on aina oltava huippumuotia, koska se on joskus ollut(?). Lainaus "Thift Fabulous" -blogista: "Koska muoti-ikoni Jackie Kennedy puketui Marimekkoon, se on synonyymi kaikelle mikä on modernia, tyylikästä ja hienostunutta." Jackie Kennedy osti pari Marimekkoa joskus 60-luvulla, 50 vuotta sitten. Miten se tekee jostain ikuisesti tyylikästä? EI MITENKÄÄN!!!

En ymmärrä sitä, että Marimekkoa viedään ulkomaille suomalaisena huippumuotina. Siitähän saa vain käsityksen, että Suomessa muoti on juuttunut tiukasti 60-luvulle, vieläpä sen epäesteettisimpiin ilmiöihin eli jättikuvioihin ja säkkimekkoihin. Samoin uusia suomalaisia suunnittelijoita verrataan jatkuvasti Marimekkoon; mitä lähempänä sitä heidän tuotantonsa on, sitä parempaa kriitikoiden mielestä. Tämä on tulkittavissa myös niin, että mitä kauempana suomalainen suunnittelija on kansainvälisestä huippumuodista, sitä arvostetumpi hän on Suomessa (siis muotikriitikoiden, ei kylläkään kuluttajien) silmissä.

Myönnän tuntevani reilua vahingoniloa viimeaikaisista plagiointisyytteistä. Viimeinkin ylibrändätty Marimekko on saanut tahroja kilpeensä. Olen ollut 30 vuotta oikeassa; jo 15-vuotiaana päätin ikinä olla käyttämättä Marimekkoa missään muodossa!

Perintöprinssijä ja -prinsessana ovat tällä kertaa Muumit. Esiintyvät vähemmän vaatteissa (paitsi lasten). mutta ovat kestomuoti-ilmiö mukeissa ja monissa muissa tavaroissa.

Muumeista on tehty herttaisia ja söpöjä olentoja, joiden helposti kuvitellaan edustavan kaikkea hyvää ja oikeita arvoja. Muumien keksijä Tove Jansson ei kuitenkaan luonut niistä sellaisia, vaan hän kuvasi ne pelottaviksi hahmoiksi, joita saattoi ilmaantua sairastuneen ihmisen sängynpäätyyn. Ne oliva outoja, kummitusten kaltaisia olentoja, jotka yön pimeys oli vapauttanut alitajunnasta. Tutkija Tuula Karjalainen luonnehtii olioita "ihmisen henkilökohtaiseksi demoneiksi". Janssonin maalausten esimuumit ovat mustia, punasimäisiä, laihoja, sarvipäisiä ja pitkänenäisiä. "Juuri sellaisia olentoja, joihin ei yöllä haluaisi törmätä, tutkija Karjalainen tiivistää. (Lähteenä käytetty juttua "Seitsemän askelta Muumilaaksoon", Aamulehti 15.10.2013)

Ei ollenkaan söpöä. Kaiken lisäksi muumitarinat edustavat hyvin sovinistista maailmankuvaa: Niiskuneiti on hyvin avuton ja tyhjäpäinen, satumaailman "pissis, kun taas poika eli muumipeikko on rohkea ja toimelias. Minkäänlaista tasa-arvoa on tuosta maailmasta turha etsiä.

Itse kutsun muumeja ynnä muita Muumilaakson(?!) asukkaita myymeiksi. Samalla nimellä menevät muumit, mymmelit, hemulit sun muut haisulit.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Osallistua, osallistua, osallistaa...

Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) hallituksen puheenjohtaja Ilpo Kokkila hoki tänään Ylen Ykkösaamussa, kuinka kaikkien pitää osallistua, niin, johonkin säästämiseen tai sellaiseen. Tai kaikkien ja kaikkien. Isojen pomojen ei tietenkään tarvitse osallistua, muutenhan he lähtevät Suomesta ja vievät aivopääoman mukanaan. Keskituloisten ei tarvitse osallistua, ettei ostosvoima pienene. Sen sijaan työttömät eivät muutenkaan kasvata kansantuloa, heidän työmarkkinatuistaan voidaan aivan hyvin osallistaa parikymmentä prosenttia, ei tunnu yhtään Stockan omistajien osaketuloissa, ei sitten yhtään!

Kaikkea kummallista kirpparilla:

Järvenpään Helmi-kirppiksen tuulikaapissa oli iso lappu: Rusinoiden syöminen kirppiksellä ehdottomasti kielletty! Hmm, miksi juuri ja vain rusinoiden? Saako syödä purkkaa, jätskiä, toffeeta, sipsejä? Eiväthän rusinat ole sen sotkevampia kuin moni muu makea ja tahmea.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Etusivun uutinen

Eläkeiän nosto voi lisätä työttömiä

Työttömyys ei välttämättä parane, vaikka vanhuuseläkkeen alarajaa hilattaisiin ylöspäin. Jos työtä ja terveyttä ei ole, eläkeiän nosto saattaa lisätä työttömien ja työkyvyttömien määrää.

Isoimman laskun maksavat ne, jotka eivät enää jaksa tai saa tehdä töitä. (Aamulehti 22.10.2013)

Lopultakin tunnustetaan asia, joka on ollut alusta asti päivänselvää: eläkeiän nosto ei todellakaan tuota yhtä ainoaa työpaikkaa lisää. Työttömät vain joutuvat roikkumaan työttöminä pidempään.

Tärkeä uutinen on päässyt sentään etusivulle, mutta varsinainen juttu on haudattu sisäsivulle 9.

P.S. Tässä on viikon verran selvitelty työmahdolissuutta yrityksessä nimeltä Biomass Refine Technologies. Itse asiassa allekirjoitin siellä tänään työkokeilusopimuksen loppuvuodeksi, mutta lopullinen päätös ja mahdollinen aloitus jäänee ensi viikkoon. Siitä tarkemmin sitten.

2. P.S. Myös kirpputoripöytä on taas varattu, aloitus tasan kolmen viikon kuluttua. Viime torstaina jo sain hintalaput, mutta alkuinnostus katosi saman tien, ja vasta eilen eli maanantaina hinnoittelin ensimmäiset tavarat. Nyt pitää olla vähän varovaisempi tavaroiden valinnassa, hintalappuja on vähemmän kuin ennen, kuusi arkkia / kaksi viikkoa. Lisää saisi maksamalla. Eikä pöytävuokraan enää sisälly yhtään pahvilappua eikä nippusidettä. Nuukaa! Ainoa parannus on se, että myyntiä voi nyt seurata lähes reaaliaikaisesti netissä.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Rusinakakku

Piiiitkästä aikaa tein rusinakakun; alunperin nimeltään piimäkakku, mutta tähän käytin piimän puuttuessa appelsiinimehua. Eli muutoin ikivanha ohje:

1½ dl appelsiinimehua (tai piimää tai vastaavaa)
1 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
½ tl inkivääriä
1 dl siirappia
1 dl sulaa margariinia
1½ dl rusinoita

Aineet sekoitetaan ja kakku paistetaan noin 200 asteessa kypsäksi.

P.S. Kävin eilen työhaastattelussa yhdessä paikassa. Nyt vain edes TE-toimisto ei tiedä, voiko sinne palkata työllistämistuella toisen, jos jo yksi työntekijä on sillä tavalla palkattu. Kuka sitten tietää?

maanantai 14. lokakuuta 2013

Simon Tofield: Simonin kissa

Kirja viikossa, osa 19

Syksy tietää taas palaamista kirjojen lukemiseen, kesällä ei tule juuri luettua muuta kuin lehtiä. Ja syksyn ensimmäinen kirja oli kevyt luettava: ei tekstiä lainkaan! Pelkkiä kuvia, extrahauskoja sellaisia.

Simonin kissan (ja pennun) seikkailuja voi katsoa myös YouTubessa tai kissan "omilla" sivuilla http://www.simonscat.com/.

Ja sitten uutiskatsaus:

Suomi jäi kansainvälisessä vanhusvertailussa sijalle 15, koska Suomi häviää etenkin koulutustasossa ja työllistymisessä (www.uusisuomi.fi, 1.10.2013).

No, en puutu tuohon vertailuun sen enempää, mutta hei haloo! Työllistymisessä! Oletettavaa on, että vertailussa on tutkittu yli 65-vuotiaita. Ainakaan Suomessa sitä nuorempia ei kutsuta vanhuksiksi. Mutta mitä tekemistä työllistymisellä on heidän ikäisilleen, hehän ovat eläkeiässä ja saavat eläkkeen? Eläkeikäisten työllistymisasteen pitäisi kyllä ollakin pyöreä nolla, jättäkööt työt nuoremmille, esimerkiksi työttömille!

perjantai 11. lokakuuta 2013

Kuka keksi korsettilaukun?

Huomasin joku aika sitten, että minulle on kertynyt jo kahdeksan korsettilaukkua. Olen ostanut kaikki kirpputoreilta ympäri Etelä-Suomea. Yhden sain joululahjaksi, mutta tiedän senkin löytyneen kirppikseltä. Ja sieltähän niiden löytyminen on aivan sattumanvaraista. Yritin siis selvittää, mistä niitä löytäisi ja samalla niiden historiaakin, mikä osoittautuikin aika mahdottomaksi.

Lainasin kirjastosta kaikki löytämäni laukkujen historiaa koskevat kirjat, joita tosin oli vain kaksi (Sigrid Ivo: Bags ja Kate Dooner: A Century of Handbags, joista olen kirjoittanutkin. Ei minkäänlaista tietoa korsettilaukuista, eikä kuvissa mitään lähellekään niiden kaltaista. Sinänsä kyllä ymmärrettävää: 1800-luvulla naisen alusvaatteet olivat tabu, jota kukaan ei saanut nähdä; ei olisi tullut kuulonkaan kuljeskella alusvaatetta eli korsettia jäljittelevä laukku kädessä!

Kuvassa pari korsettilaukun edeltäjää. Vasemmalla Sears-
katalogin babydoll-laukku ja oikealla
tuntematon laukku kirjasta Oi, mikä ihana laukku
(kirj. Robyn Johnson)
50-luvun Searsin (amerikkalainen tavaratalo/postimyyntifirma) katalogista löysin laukun, jota hyvällä tahdolla voisi kuvailla ”alushamelaukuksi”, tai ”babydoll-laukuksi”. Loogisesti ajatellen korsettilaukku on siitä vain riisutumpi versio.

En siis pystynyt selvittämään korsettilaukun historiaa tai ensiesiintymistä. Laukuistakin löytyi informaatiota todella heikosti, vain kahdessa laukussa oli jotain tekstiä: Isoimmassa mustassa laukussa on logo ”MISS Made for Sweden”, mutta Google ei löydä tuolla hakusanalla mitään, ja keltainen bikinilaukku on merkiltään O.I.S Scandinavian Easywear eli sehän on laukkumerkki, jota myydään esim. Aleksi 13:ssa. Tosin ei mitään tietoa, minkä vuoden mallistosta ko. laukku on.

Googlettamalla sanalla ”corset bag” löytyy kyllä kuvia laukuista, mutta linkit johtavat valitettavan usein sivuille, joilla tuotteen kerrotaan olevan loppuunmyyty. Ebaysta löytyy muutamia, myös himoitsemani Demonian goottipunkkikorsettilaukku, joka toistaiseksi ylittää lähetyskuluineen budjettini reilusti.

Saksa tuntuu olevan myyntimaana hyvin edustettu, haussa voi käyttää sanoja ” Dirndl Handtasche”. Siten löytää myös tuunausvinkkejä, jos haluaa peruslaukkuun piristystä. Itse olen laittanut parittoman helmikorviksen napakoruksi bikinilaukulle ja käyttänyt hiussolkia koristeina.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Kaikkien alojen asiantuntija?

Selailin viime viikolla Meidän perhe -lehteä (ei tietoa, minkä vuoden mikä numero), ja aloin hämmästellä, kuinka taas eräässä jutussa käytettiin termiä "bloggari" tarkoittaen sillä jotain muodin tai muun villityksen edelläkävijää ja kyseenalaistamatonta asiantuntijaa. Jutun mukaan "bloggarit" ovat nyt innostuneet Disney Animators -nukeista ja niiden keräilystä, ja koska he ovat, kohta kaikkien muidenkin kuuluu olla?!

Myös Aamulehden Moro-liitteen jutussa (26.9.2013) tietylle kadulle muodostuneesta sisustusliikkeiden keskittymästä käytettiin "asiantuntijoina" paria bloggaria. Nämä olivat erityisen innostuneita retrokuvioisista tiskiräteistä ja sisustusvalokirjaimista. Voin melkein kuvitella sen näihin liikkeisiin kohdistuvan asiakasryntäyksen, kun kaikki, jotka haluavat nyt olla muodikkaita säntäävät ostamaan noita tiskirättejä ja valokirjaimia miettimättä, tarvitaanko niitä ja onko niille paikkaa....mutta kun kerran bloggaritkin ostavat!

Itselläni ei ole tämän blogin kirjoittamisessa kyllä ollenkaan taka-ajatuksena synnyttää minkäänlaisia muoti-ilmiöitä, ainoastaan kirjoittaa omista kokemuksista ja ehkä edistää tietoutta työttömien tilanteesta ja kirpputorien mahdollisuuksista.

Kaikkea kummallista kirpparilla -sarjaan päätyvät tällä kertaa kengät viime viikolta: valkoiset korolliset niitein koristellut sandaalit; pohjan alkuperäisestä hintalapusta näki, että olivat lähes käyttämättömät. Kolmen euron hinta ihmetytti ja tarkemmin tutkittaessa totesin, ettei toisen kengän vetoketju aukea ollenkaan (ja olivat sen malliset, että täysin mahdoton saada jalkaan sitä avaamatta). Vetoketjun yläpäässä oli jotain ruskehtavaa tahmeaa ainetta, joka ilmeisesti oli liimaa. Siis kiinni liimattu vetoketju. Mutta miten ja miksi? Ostamatta jäivät, vaikka olisivat olleet kivat kesällä.

P.S. Tuossa yllämainitussa Moro-lehdessä oli myös katugallup, jossa kysyttiin: Oletko jo ottanut käyttöön pitkät kalsarit? Tähän eräs nainen vastasi: "En. En tarvitse sukkahousujakaan ennen kuin pakkasta on lähemmäs 30 astetta."

Kirjoitin joskus elokuussa, miten en ymmärrä sukkahousujen käyttöä lämmittävänä alusvaatteena, ja siinä valossa tuo kommentti on hämmentävä. Käyttääkä ko. henkilö ensin pitkiä kalsareita ja lisää sitten sukkahousut tosi kovalla pakkasella; vai eikö hän tarvitse mitään lämmittävää? Asiahan ei  minulle kuulu, mutta voihan sitä ihmetellä.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Juustokakku

Syntymäpäiväni kunniaksi tein juustokakun jonkin ikivanhan ohjeen mukaan:

Pohja:

1½ dl kaurahiutaleita
3 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
150 g margariinia

Margariini sulatetaan ja lisätään muut aineet. Painellaan irtopohjavuokaan ja laitetaan hetkeksi (n. 15 min.) jääkaappiin, sen jälkeen paistetaan 10 min. 200 asteessa.

Sillä välin tehdään täyte:

3 munaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
½ dl sokeria
1½ dl jogurttia (maustamatonta ohjeen mukaan, itse käytin Ingman Mango-appelsiinia)
1 dl hilloa (käytin appelsiinimarmeladia)

Täyte kaadetaan pohjan päälle ja paistetaan vielä 25 minuuttia. Parasta seuraavana päivänä.