tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuoden 2013 viimeinen

Vuosi lopussa ja noin vuosi takana tätä blogia. Vaikka tänään sainkin myönteisen päätöksen palkkatukihakemukseen ajalle 1.1.2013 - 31.12.2015, niin ajattelin silti jatkaa tätä samaa tällä samalla nimellä; joidenkin mielestä en varmaan vieläkään ole "kunnon veronmaksaja", koska saan siis sitä palkkatukea...

Näin vuoden viimeisen päivän kunniaksi listaan Pinterestiin pinnaamani ja eniten edelleenpinnauksia saaneet kuvat.


Whoville-talo, 43 pinnausta

Joulun tuoksut,
28 pinnausta
Muovihevonen 70-luvulta,
19 pinnausta

maanantai 30. joulukuuta 2013

Yhä lisää keinukenkiä!

Kirpparilöytöjä 17

No, on edellisten ostamisesta sentään melkein puoli vuotta. Ja nyt näiden tilalta lähtee kiertoon yhdet, jotka hankaavat kantapäitä. Eli joulukuun kirpparilöytöjä:
  • Skechers-keinukengät, lenkkitossumalliset, uudet
  • Nightmare Before Christmas -laukku
  • Possupehmo
  • Lehmäpehmo
  • Aivan mahdottoman upeat maapallokirjatuet
  • Peilikuusi-joulukoriste
  • Musta-harmaat karvasäärystimet
  • Vadelmanpunainen lakeeerilompakko
Ja viime kuun viimeisenä päivänä Turusta:
  • Merrell Gore-Tex -kengät, 4 euroa
  • Pinkki hapsullinen trikootuubihuivi
  • Torstain lila/pinkki fleecetakki
Kaikkea kummallista kirpparilla -sarjaan voisi varmaan jonkinlaisen aasinsillan kautta liittää seuraavan omituisuuden: 

Olen Vammalassa vienyt lehdet ym. erään K-Supermarketin pihassa olevaan paperinkeräyslaatikkoon. Niin olin taas viemässä lauantaina; laatikkoon oli useaan kertaan kirjoitettu paksulla mustalla tussilla: "täältä lehret tähtikirppikselle". Sille vielä voi naureskella, mutta kun avasin yhden luukuista, totesin että aukkoihin oli kiinnitetty jonkinlaiset ylimääräiset levyt estämään sen, ettei laatikosta voi ottaa lehtiä, ainoastaan laittaa sisään. Eli tuo lehtien rohmuaminen paperinkeräyslaatikosta ja vieminen myyntiin läheiselle kirppikselle on siis ollut aivan todellinen ongelma, eikä vaan jonkun satunnaista ahneutta!

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Kääk! Voi joulukuusen talikynttilät!

Sain syksyllä synttärilahjaksi pääsyn Aku Ankan Lataamo -palveluun, eli sivustoon jonka kautta pääsee kuukausimaksua vastaan lukemaan kaikki ilmestyneet Aku Ankka -lehdet alusta eli vuodesta 1951 saakka. Sarjakuvia on mahdollista lukea myös teemoittain, ja nyt joulun aikaan luin tietty jouluaiheisia sarjiksia. Mutta mihin törmäsinkään: Vanha klassikkosarjis Aku Ankka joulupukkina oli käännetty uudelleen! Miksi ihmeessä!

Olen ensimmäisen kerran lukenut tuon Carl Barksin tarinan Minä Aku Ankka -jättikirjasta (4. painos vuodelta 1980), ja siinä Akun veljenpojat toivovat lahjaksi unohtumattomasti höyrykaivinkonetta. Uusversiossa (ilmeisesti vuodelta 1985) toive on kauhakaivinkone. Mikä edes on kauhakaivinkone? Kaikissa kaivinkoneissahan kai on kauha...


Tekstiä on muutenkin laimennettu ja muutettu. Ihan kuin nykylasten (no, 80-luvun lasten) lukutaitoa ja luetun ymmärrystä aliarvioitaisiin. Vaikka modernimmalle kielelle on käännetty virsikirja, Raamattu ja Shakespearen kootut teokset, Aku Ankkaa ei olisi tarvinnut, se ei ollut NIIN vanhahtavaa kieltä...

torstai 26. joulukuuta 2013

Joulun loppuja

Joulun odotus meni stressatessa jostain turhasta, en tiedä edes mistä, mutta kaikesta muustakin kuin joulusta...joulu meni sitten vatsakivuista kärsien, Googlen avulla diagnosoin itselläni mahahaavan joka johtui siitä stressistä...vasta tänään tapaninpäivänä on jaksanut jotain tehdä, ottaa kuvia ja päivittää blogin.

Lahjaksi tuli toivottua, useampikin juttu Pinterestin lahjatoivelistalta ja lisäksi kivoja yllätyksiä. Kuvasta puuttuu mm. Tamronin 18-270 mm kameran putki ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että otin kuvan sillä putkella!

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulutortut

Voiko mikään olla niin hyvää kuin vastapaistetut lämpimät joulutortut perinteisestä taikinasta? Ei tule äkkiä mieleen, mikä voisi sen maun voittaa. Harmi vain, että tortut ovat niin äärimmäisen herkullisia vain pienen hetken.

500 g margariinia
2 rkl etikkaa
1 dl vettä
1 tl suolaa
9 dl vehnäjauhoja

Sulata margariini kattilassa. Kaada kulhoon ja lisää muut aineet. Sekoita hetki, kunnes taikina on tasaista ja kiinteää. Anna jähmettyä seuraavaan päivään. Leivo tortuiksi luumumarmeladin kera ja paista 250 asteessa.

Valmiista pakastetaikinoista tehdyt tortut eivät ole mitään näihin verrattuna. Eikä näitä tehdessä todellakaan tarvitse kaulita ja kääntää lukemattomia kertoja (niinkuin jotkut luulevat), vaan yksi kaulinta riittää. Näistä ei ole tarkoituskaan tulla LEHTITAIKINAtorttuja, vaan JOULUtorttuja!

lauantai 21. joulukuuta 2013

Kahvi-taatelikakku

Enpä ole ikinä ennen (ammattiin valmistuneena leipuri-kondiittorinakaan) tehnyt taatelikakkua. Mutta nyt oli Pirkka-lehdessä tarpeeksi houkutteleva ohje, että päätin yrittää. Ja onnistuinkin:

3 dl vahvaa kahvijuomaa (1½ kahvimitallista / kkp)
200 g kivettömiä taateleita
2 dl sokeria
200 g margariinia
2 kananmunaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1 tl vanilliinisokeria
1 tl kanelia

Hienonna taatelit, laita teräskattilaan, lisää kahvi ja sokeri ja kiehauta. Kaada lämmmönkestävään kulhoon, vatkaa taateleiden rakenne rikki. Lisää margariini paloina ja sekoita, kunnes se sulaa.
Lisää munat vatkaten ja sen jälkeen muut aineet. Kaada voideltuun rengasvuokaan ja paista 175 asteessa noin 50 - 55 minuuttia.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Onnistuneet piparit

Tai jotain sen kaltaista...ei mitään piparkakkuja, mutta vaaleita pikkuleipiä.
Ohje on ikivanha, en muista mistä, ehkä jostain lehdestä:

250 g margariinia
1½ dl sokeria
1 muna
4 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
2-3 tl vanilliinisokeria

Pehmeä margariini ja sokeri vaahdotetaan, lisätään ensin muna ja sitten muut aineet. Annetaan jähmettyä jääkaapissa vähintään tunti. Leivotaan ja paistetaan 200 asteessa n. 10 min.
Annetaan jäähtyä ja laitetaan luumumarmeladia kahden piparin väliin.

torstai 12. joulukuuta 2013

Työttömyyspäivitys

Vähään aikaan ei ole ollutkaan työttömiä koskevia uutisia, mutta näin noin viikon takaisen Itsenäisyyspäivän (muista Perustuslain 18 §) kunniaksi pari:

Työvoimatoimisto sekoitti taas työttömät ohjeillaan
"Uusi työnhakusi viimeistään 30.12.2030" -viesti masensi 17 vuoden takarajalla (Aamulehti 7.12.2013)

Pirkanmaan TE-toimisto ohjeistaa työttömiä uusimaan työnhakunsa vasta 17 vuoden kuluttua. Miten tähän pitäisi reagoida? Aah, 17 vuotta ihan rauhassa kaikilta aktivointitoimenpiteiltä? TE-toimisto selittelee, että kyse on vain teknisestä päivämäärästä, että työttömään otetaan yhteyttä "aikaisemmin" ja sittemmin yhteydenpitoväli on korkeintaan kuusi kuukautta. Mutta mitenkähän mahtaa käydä?

Oikeasti hyvä uudistus on se, että työttömyys on voimassa yhden ilmoituksen jälkeen toistaiseksi, eikä tyhjän vuoksi juoksuteta työkkärissä "uusimassa työttömyyttä" parin kuukauden välein.

Tutkimus: Työttömyys kiihdyttää miesten vanhenemista (Aamulehti 21.11.2013)

"Pitkäaikainen työttömyys kiihdyttää miesten solujen vanhenemista, paljastaa Oulun yliopiston ja Imperial College Londonin yhteistutkimus. Tutkimus osoittaa vaikutuksen ensimmäistä kertaa solutasolla. Tutkijat mittasivat yli kaksi vuotta työttömänä olleiden miesten verisoluista telomeereiksi kutsuttavien rakenteiden pituuksia. Telomeerit sijaitsevat kromosomien päissä ja suojaavat geneettistä koodia kulumiselta. Telomeerit lyhenevät, kun ihminen vanhenee. Telomeerien pituutta pidetäänkin ihmisen biologisen vanhenemisen merkkinä."

Tutkimuksessa ei saatu samanlaista tulosta naisilla, mitä selitetään sillä, ettei naisilla muka ole yhtä pitkiä työttömyysjaksoja kuin miehillä. Todennäköisesti ei vain viitsitty etsiä sopivia tutkimuskohteita.

Kaikkea kummallista kirpparilla -sarjassa "jälleenmyyjät" eli henkilöt, jotka ostavat halpaa tavaraa ja laittavat sen joko ihan heti tai hyvin pian uudelleen myyntiin omaan pöytäänsä, korkeammalla hinnalla tietty. Havaintoja omien tavaroideni jälleenmyynnistä:
  • Pinkki Nanson samettihaalari; myin kolmella eurolla, parin viikon päästä viereisessä pöydässä 3,50 €
  • Punaiset pienet sydänmukit; itse löysin "ota ilmaiseksi" -korista, myin 50 sentillä ja kohta myynnissä eurolla
  • Keraaminen hedelmäkori-koriste; myin jo aikaisemmin, nyt jälleenmyynnissä
  • Jo Vammalassa vuosia sitten joku osti monta tavaraa pöydästäni ja vei ne heti omaansa; hassuin esimerkki metallista ja kuvioidusta laatasta tehty pannunalunen, jota hän myi sitten "tauluna"

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Pieleen menneet piparit

Miksi ihmeessä sitkeästi leivon joka vuosi ison satsin pipareita, kun suurin osa niistä menee pieleen? Tuntuu jopa siltä, että vuosi vuodelta suurempi osa. Ja aina samalla tavalla pieleen: venyvät uunissa muodottomiksi. Mitä järkeä ostaa hienon mallisia piparimuotteja (palapelipala, orava, Suomen kartta), kun kaikki ovat lopulta vain muodottomia möykkyjä?

En tiedä, mitä teen väärin. Taikina on tehty ihan ohjeen mukaan, se näyttää (ja maistuu) ihan hyvältä ja sellaiselta kuin kuuluu, mutta silti. Pari viimeistä pellillistä onnistuu; siitä voisi tulkita, että venyminen johtuu liian kylmästä uunista, ja vasta noin tunnin paistamisen jälkeen uuni on tarpeeksi kuuma. Mutta miten jaksaa pitää uunia päällä tunnin ennenkuin paistaa mitään? Joku kakunpaistaminen siihen koloon tietenkin mahtuisi...

Paraisten piparkakut -hakusanalla tulee Googlesta noin 7 740 tulosta. Alusta muutaman katsoin, ja kaikki ovat vähän erilaisia. Siirapin, mausteiden ja munien määrä suhteessa rasvaan ja jauhoihin vaihtelee, mutta ei niistäkään löydy selitystä siihen, miksi minun piparini venyvät. Pitäisi vain päättää olla tekemättä yhtään mitään.

Ohje oli kuitenkin seuraava, vanha yläasteen kotitaloustunneilta peräisin oleva:

3 dl siirappia
2 dl sokeria
4 tl kanelia
2 tl inkivääriä
2 tl neilikkaa
2 tl pomeranssinkuorta
500 g margariinia
4 munaa
2 tl suolaa
13 dl vehnäjauhoja
6 tl soodaa

Siirappi, sokeri ja mausteet kiehautetaan, kaadetaan kulhoon margariinin päälle ja kun margariini on sulanut, lisätään munat ja muut aineet. Annetaan jähmettyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Ideoita!?

Työkuusi
Postin kantamat mainokset ja muut lehdet ovat tähän aikaan vuodesta täynnä tavaroita, joita esitellään "lahjaideoina". Tavaroiden joukossa on myös kirjoja, joissa on vielä lisää ideioita joko lahjoiksi tai omaan käyttöön. Vähänkin enemmän ajattelemalla suurin osa ideoista on täysin älyttömiä:

  • Tee vanhojen villapaitojen hihoista pipoja! Juu, mutta jos on vaikka kuusi vanhaa villapaitaa, niin sitten on 12 pipoa...mitäs niillä sitten tekee?
  • Supersöpöt neulatyynyt -kirja. Mihin kukaan tarvitsee 35 neulatyynyä? Kenellä on edes 35 lahjansaajaa, joilla oikeasti on jotain käyttöä neulatyynylle?
  • Sisusta neuleilla -kirja. Neulo koko koti ovistoppareista maljakonsuojuksiin! Pitikö pölytkin pyyhkiä joskus?
  • Vanhat farkut uusiksi -kirja. Osta kirpparilta kasa vanhoja farkkuja, jos omista kaapeista ei löydy tarpeeksi, ja tee niistä kaikki käyttöesineet! 
  • Villin vallattomat -kirja.Tee 21 erilaista pannumyssyä! Ja jouluna 21 ystävääsi löytää paketistaan täysin tarpeettoman tavaran.
  • Paperienkeleitä -kirja. Maksaako joku oikeasti yli 16 € kirjasta, jossa on ohjeet 15:n paperienkelin tekoon?
  • Huopahemmot -kirja.Huovuta 20 hauskaa hahmoa! Jos annat tämän kirjan lahjaksi, muista antaa myös villaa ja huovutusneula, muuten se jää pölyttymään (tosin silloin koti säästyy niiltä 20:ltä pölyä keräävältä huopahahmolta).
  • Joulupallot -kirja. 55 neulottua joulupalloa! Taatusti särkymättömiä kuusenkoristeita, mutta sanoisinko että melko tylsä kuusi on tulossa.
  • Sisusta risusta -kirja. Ehditkö jo tehdä kaikki kodinesineet farkuista? Heitä heti pois ja tee uudet esineet koivurisuista!
  • Patalappuja á la Carte -kirja. 26 erilaista patalappua! Ja jokainenhan tarvitsee 26 erilaista patalappua...eipäs, kun samanlaisia ne olla pitää, että sopivat sisustukseen...eipäs, kun...
  • Jouluiloa kierrätysmateriaaleista -kirja. Sille, joka tarvitsee kirjan tukea kehdatakseen antaa joululahjaksi vanhasta T-paidasta tehdyn tonttulakin.

No, tämä lista nyt painottui enimmäkseen kirjoihin (ja varmaan niistä villapaitapipoista on myös kirja), mutta niitä nyt on tullut vastaan huomiotaherättävän paljon. Sen ymmärrän, että näitä kirjoja on kirjastossa, ja sellaisen voi lainata innostuessaan tekemään amigurumeita tai ehdottomasti haluaa tehdä laukkunsa itse, mutta omaksi ostaminen tuntuu aika turhalta.

En vain voi millään samaistua ihmiseen, joka ostaa alkusyksystä kirjan Sydämellisiä lahjoja neuloen, ja tekee ne kirjan jutut ja antaa lahjaksi. Kirja sitten vaikka kirpparille ja seuraavana syksynä joku uusi vastaava. Lahjan valintahan ei lähde silloin ollenkaan saajan tarpeesta, vaan antajan.

Kaikkea kummallista kirpparilla -sarjaa pääsee maanantaina näkemäni Afrikan tähti -pelin pahvisista ympyröistä tehdyt korvakorut. Siis ne olivat ihan oikeita pelin osia, ja todellakin pahvisia; mitenkäs ne kestävät sateessa, ja muutenkin käytössä? Hups, korvikseni muuttuivat selluloosaksi sateessa...