tiistai 30. joulukuuta 2014

Vuoden viimeiset

Vaikka nyt onkin vasta vuoden toiseksi viimeinen päivä, on kuitenkin epätodennäköistä että käyn kirppareilla huomenna, niin voin päivittää jo tänään joulukuun löydöt, eli Kirpparilöytöjä 31:
  • Ruusuverhot
  • Mustat farkkuleggarit
  • Musta pitkä Adiadas-huppari
  • Nike-korkolenkkarit
  • Kaj Stenvallin Ankka omenapiiraassa -taulu
  • Valkoinen silkkijoulutähti ruukussa
Ruusuverhot ovat tosi kauniit, ja ihailin niitä Ikeassa joskus pari vuotta sitten! Nyt sitten löytyi vitosella Riihimäeltä.

lauantai 27. joulukuuta 2014

Joululahjoja 2014

Joulu oli kai virallisesti ohi jo eilen, mutta kun kuusikin on nurkassa vielä toista viikkoa, niin yhtään
myöhäistä ei ole päivittää tämän joulun lahjatilanne:

  • 2 hierontalahjakorttia
  • UVC-filtteri kameraan
  • Pingviinipeltirasia
  • Joutsen-soittorasia
  • Lasijoutsenia (useampia)
  • Pinkki urheilutoppi
  • Pari kuusenkoristetta
  • Cityscape-lamppu
  • Tähtilippukuvioitu torkkupeitto, tyyny, säilytysrasia ja pikkumatto
...ja muutakin kyllä, myös suklaata ja Vihreitä Kuulia!

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Odottamattoman pitkä loma alkamassa

Todella väsyneenä olin odottanut ensi viikon viiden päivän lomaa ja suunnitellut myös pitäväni pari palkatonta vapaapäivää tammikuun alussa saaden jopa kuuden päivän loman, niin enkös saanutkin "kivan" joululahja työpaikalta: tammikuun alusta toistaiseksi voimassa olevan lomautuksen! Siinähän sitä lomaa sitten piisaa, mutta kun ei piisaa raha eli ei tule palkkaa...

TE-toimistossa täytyi käydä ilmoittautumassa, ja siellä oli taas täysin kaikesta tietämätön virkailija. Toisti vain moneen kertaa, että Kela on maksaja, Kela on maksaja...eikä millään tajunnut että ei Kela ole maksaja jos ja kun kuuluun ammattiliittoon... En tiedä, sainko sitä lopultakaan ymmärtämään ja lähettämään lausunnon oikeaan paikkaan. Tuli vain mieleen, että jos todella virkailijan kehotuksesta hakisin työttömyyspäivärahaa Kelalta ja saisin, niin sitten kun Kela huomaisi virheen joutuisinko syytteeseen petoksesta vai kavalluksesta?

No, tuossa joku aika sitten mietin, pitäisikö tämän blogin nimi muuttaa, kun "Oleskelijan päiväkirja" on vähän epäsopiva töissäkäyvälle; mutta en ehtinyt ja nyt taas ei enää tarvitse...

lauantai 13. joulukuuta 2014

Piparit

Löytyi kirppikseltä hauskan mallisia piparimuotteja. Pitihän niitä kokeilla, kun muutenkin leivoin tänään joulun piparit. Ja pieleen meni, niinkuin viime vuonnakin. Rumia ja venähtäneitä kaikki.

Uudet piparikuviot oikealla. Näistäkin tulisi tosi hienoja, jos jaksaisi ja osaisi koristella valkoisella ja muunkinvärisellä pikeerillä.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Jane Austen: Love and Friendship

Kirja viikossa, osa 48

Jane Austen (1775 - 1817) on englantilainen kirjailija, jonka kirjat, etenkin Ylpeys ja ennakkoluulo, Järki ja tunteet sekä Emma, ovat pysyneet suosiossa jo yli 200 vuotta. Tämä lukemani kirja koostuu kirjoituksista, jotka hän kirjoitti ennenkuin oli täyttänyt 17 vuotta ja joita ei julkaistu hänen elinaikanaan.

Kirjassa on viisi tarinaa, joista neljä parodioi kirjoitusajankohtansa tiukan muodollisia romaaneja ja viides on lyhyt Englannin historia Jane omien mieltymysten mukaan.

Ensimmäisen tarinan kieli on selvästi muita huterampaa ja nykykieliopin vastaista, ja melko vaikeasti ymmärrettävää englantia. Esittelytekstinkin mukaan tarina on nonsenseä, eli ei oikein järkevää. Parodian kohteena hysteeriset pyörtyilevät naiset:

"Sophie shreiked & fainted on the Ground - I screamed and instantly ran mad-. We remained thus mutually deprived on our Senses some minutes, & on regaining them were deprived of them again-. For an Hour & a Quarter did we continue in unfortunate Situation - Sophie fainting every moment & I running Mad as often."

T'ätä en yritä kääntää, olkoon kohtaus esimerkkinä kirjoitustyylistä; ja-sanan tilalla &-merkki, substantiivit isolla alkukirjaimella jne.

Kirjoitusten tyyli kohenee loppua kohden, ja myös tarinoiden järkevyys. Seuraavassa otteessa rikas lady  nöyryyttää köyhää sukulaistytärtä matkalla tanssiaisiin:

"It is not my way to find fault with people because they are poor, for I always think that they are more to be despised & pitied than blamed for it, especially if they cannot help it, but at the same time I must say that in my opinion your old striped Gown would have been quite fine enough for its wearer - for to tell you the truth (I always speak my mind) I am very much afraid that one half of the people in the room will not know whether you have a Gown on or not"

Ihan mielenkiintoinen kirja, vaikkei sisältöä paljon ollutkaan. Paikoin myös hauska.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Pöytä tyhjäksi

Kirppispöydän tyhjennys tänään. Kovin oli hiljaista loppuviikon, eikä edes kolmenkymmen prosentin alennus auttanut kovin paljon, vaikka oli niin upea alennuskyltti tonttulakkeineen kaikkineen! Jotain pientä ja muutenkin halpaa meni kaupaksi vielä halvemmalla.

Kateissa toistaiseksi putkilollinen joulukuusenpalloja ja pehmolumiukko.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Paraatipaikalla

Suomen Tykistömuseon rakennus paraatikatselmuskentän laidalla.
Tänään katsomassa Itsenäisyyspäivän sotilasparaatia Hämeenlinnassa. Kylmä ja märkä, pukeuduin sadetta vastaan mutta ehkä en ihan tarpeeksi kylmää.

Sitäpaitsi odottelua ja seisoskelua oli paljon enemmän kuin luulin. Paraatikin alkoi vasta yhdeltä vaikka jotenkin olin olettanut, että kahdeltatoista. Ja paraatissa oli taukoja, juuri kun luuli että nyt se loppui, niin uusi erä panssarivaunuja ilmestyi taas näkyviin.

No, onhan se nyt nähty, ja sekunnin murto-osan täysin tunnistamattomana esiinnytty TV:ssä.


tiistai 2. joulukuuta 2014

Jim Benton: Rakas nuija päiväkirjani, minä nyt vain tiedän kaiken

Kirja viikossa, osa 47

Taas yksi Nuija päiväkirja, tämä tarttui mukaan kirppikseltä viikonloppuna (ja menee nyt taas myyntiin). Tällä kertaa opitaan kirjoitetaan koulutehtävänä päiväkirjoja:

"Hyvä päiväkirja, 

näin lehdessä yhden puhelimen ja haluan sen. Toisessa lehdessä olivat sellaiset kengät, jotka haluan. 
Haluan samanlaisen auton, kuin yhdessä lehdessä oli. 
Haluan tietää, kuka on keksinyt ne lehtien välissä olevat mainoskortit, koska haluan tunkea kymmenen sellaista alas hänen kurkustaan.
Haluan iPodin. Näin sellaisen lehdessä.

Terveisin omistajasi ja päällikkösi Isabella.

P.S. Haluan lisää lehtiä."

Nyt on enää viisi Nuijaa päiväkirjaa lukematta.

P.S. Pari viikkoa sitten kirjoitin siitä, kuinka työnantajat haluaisivat pidentää työntekijän koeaikaa helpottaakseen työntekijöiden hyväksikäyttöä: työhön koeajaksi, ilman irtisanomisaikaa pihalle ja uusi tilalle. Mitä pidempi koeaika, sitä helpompaa työnantajalle, koska uutta työntekijää ei tarvitsisi opettaa talon tavoille niin usein.

No, tämä on nyt jo toteutunut nykyiselläkin (4 kk) koeajalla. Etelä-Suomen Sanomat uutisoi eilen:

Yhä useamman työsuhde katkeaa koeajalla - "En jaksa uskoa, että yhtäkkiä tehdään huonompia rekrytointipäätöksiä kuin ennen" (Etelä-Suomen Sanomat, 1.12.2014)

"Akavan työelämäjohtaja Maria Löfgren epäilee, että vaikea taloustilanne ajaa jotkin yritykset käyttämään koeaikajärjestelmää sen tarkoituksen vastaisesti.

Löfgren toteaa, että koeaikana työnsä menettävä saa usein kaupan päälle myös karenssin työvoimaviranomaisilta, mikä voi johtaa työttömyysturvan menettämiseen määräajaksi.

- Tämä on onneton tilanne, koska työntekijä ei pysty osoittamaan ettei ole itse aiheuttanut irtisanomista, eikä työnantajalla ole velvollisuutta perustella irtisanomisen syytä.

Onnettomimmassa asemassa näyttävät olevan erityisesti nuoret ja kesätyöntekijät. Palvelualojen ammattiliitto PAM:in lakimies Karoliina Huovila kertoo, että koeaikoja on alettu joissain yrityksissä käyttää myös määräaikaisten työsuhteiden korvaajina, mikä ei ole järjestelmän tarkoitus."

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Värikästä syksyä

Kirpparilöytöjä, osa 30:

Marraskuu oli loputtoman pitkä kuukausi, pakkohan sitä oli jotain löytää.
  • USA-lippuhuivi
  • Pingviinikeksipurkki
  • Posliininen joutsenpari
  • 2 näyttävää rannerengasta
  • Käyntikorttikotelo
  • Camokuvioiset Adidas-lenkkarit
  • Pinkki Adidas-t-paita
  • Oranssit Nike-caprit
  • Pinkki urheilupaita
  • Pinkki-lila hupullinen neuletakki
  • Vihreä Jalmari-majava
  • Träslaget-pingviini (joku ruotsalainen ammattiliitto?)
  • Pinkki aamutakki valkoisella hupunreunakarvalla

P.S. Omaa kirppistä puolet takana, puolet edessä. Kaupaksi on mennyt omituista kyllä tavaroita, joita olen yrittänyt aiemmin myydä 4 - 5 kertaa + Järvenpään kesätorit päälle. Ainakin punainen kimalleminmekko, kynsienhoitosetti, kauratossut, tietty punainen tuikkukippo. metallinen avainkaappi... Hyvähän se oli päästä niistäkin eroon lopulta.

lauantai 29. marraskuuta 2014

Elokuvissa: Interstellar

Oli ilmaiset liput elokuvateatteri Gildaan, ja viimeistä viikonloppua voimassa. Ei mitään todella hyvää elokuvaa menossa, joten valittiin ison budjetin scifielokuva Interstellar.

Elokuva "kertoo tutkimusmatkailijoista, jotka ylittävät inhimillisen avaruusmatkailun rajat käyttämällä hyväksi vastalöytämäänsä madonreikää, jonka avulla heidän on mahdollista kulkea aiemmin ihmiskunnalle liian pitkiä tähtienvälisiä välimatkoja", kuten Finnkinon sivu kertoo.

Madonreikämatkailun tarkoitus on etsiä ihmiskunnalle uusi kotiplaneetta, koska vanha eli Maa on tuhoutumassa. Miksi ja mihin, sitä ei suoraan kerrota, liikakansoitus tosin mainitaan. Elokuvassa on kohtauksia, jotka ovat kuin suoraan syksyllä näkemästäni dokumenttisarjasta USA:n 1930-luvun pölymyrskyt. Taivaan pimentävät pölymyrskyt, kaikkialle tunkeutuva ruskea hiekkapöly, yskivät sairaat lapset, muuttokuormat... ja välillä suoraan kameralle puhuvia vanhoja ihmisiä, jotka muistelevat lapsuuttaan pölymyrskyaikoina.

On suunnitelma A, jossa ihmiset siirretään jonnekin asuttavaan paikkaan, ja suunnitelma B, jossa viedään vain jäädytettyjä, hedelmöitettyjä munasoluja (ja muutama ihminen) ja kasvatetaan ihmiskunta uudelleen. Olisi kyllä aika yksipuolinen ihmiskunta, muutaman henkilön asenteiden ja arvojen mukaan opetettu ja kasvatettu, kaikki vanhat perinteet ja tavat, koko historia, häviäisivät.

No, jossain vaiheessa suunnitelma A todetaan valheeksi, mutta mustan aukon kautta ajassa taaksepäin kulkevan astronautin ohjeilla kuitenkin sittenkin mahdolliseksi.

Hirveästi tieteellistä höpinää aika-avaruudesta, madonrei'istä, mustasta aukosta sun muusta. Välillä aika sekava, ja muutamia vähän väkisin väännettyjä jännitysmomentteja. Jotenkin kuitenkin jaksoi pysyä juonessa mukana, eikä alun pitkäveteisyyden jälkeen edes nukuttanut.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Joulukamaa myyntiin

Aloitin taas sitten parin viikon kirpparirupeaman. Ylimääräistä joulutavaraa ja talvitakkeja olikin kertynyt ihan yli oman tarpeen ja näköjään yli kirpparipöydän tilankin:


Jotain saisi mennä kaupaksikin. Kamala ongelma jäljellejääneiden sijoittamisessa varastoon.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Työttömyys ei vielä tarpeeksi kaukana

Viikolla on ollut uutisissa esillä Työ-ja elinkeinoministeriön ehdotus työntekijän koeajan pidentäminen neljästä kuuteen kuukauteen. Suomen Yrittäjät haluaisivat jopa vuoden mittaisen koeajan. Koeajan pidentäminen kuulemma aiheuttaisi todellisen ryntäyksen työllistämään!

Hah! Minkä ryntäyksen? Jos työpaikkoja ei ole, niitä ei tällä konstilla tule yhtään enempää! Ja työpaikkojen puuttestahan työttömyys enimmäkseen johtuu, ei siitä, etteikö neljässä kuukaudessa näkisi, millainen työntekijä on.

Ehdotus vuoden mittaisesta koeajasta sen sijaan haiskahtaa halulta järjestelmän ja työttömien hyväksikäyttöön: palkataan henkilö, pidetään vuosi töissä, irtisanotaan koeajan lopulla laillisesti ilman perusteluja ja palkataan toinen. Toistuvasti. Näin työntekijöille ei ehdi kertyä esimerkiksi lomaa kuin muutama hassu päivä, ja sehän on selvää rahallista hyötyä työnantajalle. Onnistuu ainakin töissä, joihin ei vaadita isompaa perehdytystä. Ja jos työntekijä ei hommaa osaa, sitä nopeamminhan hänet voi haukkujen kera heittää pihalle!


Toinen tällä viikolla kummastuttanut asia on Ajankohtaisessa Kakkosessakin käsitelty oikean työn teettäminen ilman palkkaa työttömillä, kuntouttavan työtoiminnan nimellä. Kummastuttaa siksi, ettei asia ole mitenkään uusi, vaan näin on tapahtunut jo vuosikausia, kymmenen ainakin.

Miksi sen on nyt nostettu esille? Tai on sitä joskus yritetty, hyväksikäytetyillä työttömillä vain ei ole takanaan mitään liittoa tai järjestöä, jonka kautta saisi äänensä kuuluviin.

Tilannehan on se, että työttömät uhkaillaan ja kiristetään ns. "kuntouttavaan työtoimintaan", ja sitten he tekevät yhdeksällä eurolla/päivä (+ työmarkkinatuki) töitä esim. alihankintana jollekin yritykselle, tai normaaliyrittäjien kanssa kilpailevaaa koti- ja yrityssiivousta. Työtön tekee työtä ilman palkkaa, samaa työtä, josta joku toinen saa oikean palkan. Eikä työttömälle tietenkään kerry lomaa, eläkettä eikä edes ansiosidonnaiseen oikeuttavia päiviä.

Tämä on sinänsä jo tarpeeksi väärin ja paha asia. Ja paitsi työttömän väärinkäyttöä, se on koko "kuntouttava työtoiminta" -ajatuksen väärinkäyttöä. Sehän kuulostaa (ja lain mukaan alun perin onkin) työkunnottoman (alkoholismista tms. toipuvan) kuntouttamista työkuntoon. Kun tähän määrätään täysin terve ja hyväkuntoinen henkilö, niin se on paitsi äärettämän nöyryyttävää, myös lopullisesti maineen pilaavaa. Kerropa mahdolliselle työnantajalle olleesi moisessa, niin työnsaantimahdollisuus kaatuu sataprosettisesti siihen!

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Lippupisteen kummitus ja musiikkiteatteria

Viime tiistaina tulivat myyntiin ensi syksynä Kansallisoopperassa esitettävän Oopperan kummituksen liput. Eikun heti yhdeksältä ostamaan muutama tolkuttoman kallis lippu: vain päästäkseni maksamisen jälkeen näkemään Lippu.fi:n sivulta, että "Tilaus on peruutettu"!?

Sivulla ei tietenkään ole mitään tarkistusmahdollisuutta miksi tilaus on peruutettu. Nettipankista raha oli kuitenkin lähtenyt. Siis soittamaan Lippupisteeseen, tai jonottamaan. Yli puoli tuntia aivan kammottavan jatsin kuuntelua ennenkuin vastasi joku, joka ei voinut mitenkään auttaa, neuvoi vain taas soittamaan Lippupisteen kuluttajapalveluun.

Jonotuksen aikana punainen teksti "Tilaus on peruutettu" tosin katosi nettisivulta, ja näkyviin tuli "Tulosta lippu tästä" -painike. Mutta siitäkin sai vain tyhjiä lippuja.

Kuluttajaneuvonnasssa sentään osattiin kertoa, että syynä on tekninen virhe (mikäs muu se olisi voinut olla?) ja iltapäivällä sieltä jopa soitettiin takaisin ja luvattiin lähettää liput postitse. Olivat jopa perillä seuraavana päivänä. Mutta turhattava sotku silti kaiken kaikkiaan.


Lauantaina sitten pikkujoulut Tampereella. Queen-musikaali Musiikkiteatteri Palatsissa ja päivällinen Panimoravintola Plevnassa (silakkapihvejä ja stout-jäätelöä). Musikaali oli Queenin kappaleita peräkkäin sidottuna jollain kevyehkösti käsikirjoitetulla juonella. Pääosan esittäjä kyllä osasi laulaa.

Toinen ja viimeinen kerta Palatsissa näissä upeissa tiloissa. Teatteri siirtyy vuodenvaihteessa muualla, mutta ei varmaankaan läheskään yhtä upeisiin puitteisiiin. Ja ihan kiva nähdä myös Tampereen valoviikkojen valokuviot, joista ainakin suurin osa on esillä tänä vuonna viimeistä kertaa.

torstai 6. marraskuuta 2014

Tomás Eloy Martínez: Santa Evita

Kirja viikossa, osa 46

Olipas erikoinen kirja. Postmodernia kirjallisuutta kuulemma arvostelujen mukaan.

Kirja kertoo Eva Peronin palsamoidun ruumiin kohtalosta, tai ainakin sen pitäisi kertoa. Mutta missään vaiheessa lukijalle ei selviä, mikä osa kirjasta on faktaa, mikä fiktiota.

Kirjailija kertoo sivukaupalla esimerkiksi siitä, miten Evitan ruumiista tehtiin kolme vahakopiota, jotka haudattiin eri paikkoihin Evitan palvojien (ja mahdollisten ruumiinryöstäjien) harhauttamiseksi. Mutta sitten ihan viimeisessä kappaleessa joku upseeri paljastaa kirjoittajalle, että kopioita ei ollut. Jos ihan oikeasti olisi käynyt niin, että kirja olisi ollut melkein valmis, kun tämä paljastui, eikö koko kirja olisi silloin pitänyt kirjoittaa uudelleen uusien todisteiden mukaan? Muutenkin on täysin epäuskottavaa, että mahdolliset kopiot muka olisivat olleet niin täydellisiä, ettei oikeaa ruumista olisi erottanut niistä,

Muutenkin Evitan ruumiin kohtalo tuntuu aivan absurdilta. Kuoleman (v. 1952) jälkeen palsamoitua ruumista säilytettiin Ammattiliittojen keskusjärjestön talossa Buenos Airesissa vuoteen 1955. Silloin Juan Perón syöstiin vallasta, ja tämä lähti maanpakoon päätyen lopulta Espanjaan. Evita jäi armeijan haltuun, ja ruumista siirreltiin paikasta toiseen, työhuoneisiin, ullakoille, elokuvateatterin takahuoneeseen, milloin minnekin.

Suomalaisittain tällainen toiminta olisi rikos nimeltään hautarauhan rikkominen. Muutenkin palsamointi ja ruumiin esilläpitäminen vuosia ei oikein kuulu eurooppalaiseen kulttuuriin. Diktatuureissahan sitä harrastetaan; esillä ovat edelleen niin Lenin kuin Pohjois-Korean johtajatkin.

Totuus ilmeisesti on, että jossain vaiheessa Evita kuljetettiin laivalla Italiaan ja haudattiin väärällä nimellä kryptaan Milanossa. Vuonna 1971 Evita luovutettiin(* Espanjassa asuneelle Juan Perónille (ja tämän uudelle vaimolle Isabelille!), jotka säilyttivät sitä ruokailuhuoneessa. He palasivat Argentiinaan vuonna 1973, ja Juan Peronin kuoltua seuraavana vuonna Isabel järjesti Evitan palauttamisen ja hautaamisen Recoletan hautausmaalle Duarten sukuhautaan.

') Tästä saisi makaaberin kohtauksen vaikkapa elokuvaan:

DHL: n lähetti koputtaa oveen: Herra Perón, teille olisi paketti. Saisinko kuittauksen?
Juan Perón: Mikä paketti? En ole tilannut mitään!
Lähetti: Ruumisarkku näyttää olevan, jotain sisällä. Ei palautusoikeutta.

"Jokainen rakentaa myytin Evitan ruumiista niin kuin haluaa ja lukee ruumista omasta näkökulmastaan. Hän voi olla mitä tahansa. Argentiinassa hän on yhä saippuaoopperoiden Tuhkimo, se mitä me olisimme voineet olla mutta emme olleet, nainen kuin ruoska, taivaan äiti. Maan ulkopuolella hän on yhtä kuin valta, nuorena nukkunut, laupea hyeena, joka tuonpuoleisen parvekkeelta valittaa: Et itkeä saa, Argentiina!"

perjantai 31. lokakuuta 2014

Maailman ihanin ankka...

...ja muita lokakuun
kirpparilöytöjä, osa 29:
  • Pinkki Adidas-mekko
  • Vihreä pieni kukkaruukku
  • Kaksi joutsenta -maljakko
  • Metallinhohtokynsilakkoja á 0,30 €
  • 2 valkoista minimuovikaappia
  • Liukuvärjätty rannerengas
  • niin ja se Ankka!

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Tampereella

Eilinen päivä Tampereella, pitkästä aikaa. Tai ainakin ilman erityistä kiirettä.

LOPULTAKIN pääsin viemään 3 jätesäkillistä poistettavaa tavaraa SPR:n Konttiin. Kumma, kun lähempänä ei ole mitään SPR:n vastaanottopistettä. UFFille en periaatteesta vie mitään, ja turhalta tuntuu viedä Pelastusarmeijallekin. SPR sentään lähettää niitä eteenpäin, ja jotain varmaan menee myyntiinkin.

Sitten 3 kirpputoria, ja muutama löytö, osa 28:
  • Kukkakirjailtu korsettilaukku
  • Keltainen H&M:n toppaliivi
  • New York -printattu hame
  • Diddl-avainmenperä
  • Cheezeed-hiiri
  • Musta ryppyhelmainen mekko
  • Hupullinen pitkä ruutupaita
  • Nippu rannerenkaita
Pitkästä aikaa myöskin auto Koskikeskuksen parkkihallissa. Pois lähtiessä ei tarvinnutkaan laittaa korttia lukulaitteeseen: portti aukeni itsestään. Ilmeisesti joku rekisterinumeron tunnistussysteemi (kortissa oli numero, eli se oli luettu sisäänajossa). Ja kahvit sitruunacronizin kera Arnoldsissa.

Anttilaan sen sijaan tuli käveltyä turhaan: ei vielä joulukoristeita esillä. Muistelisin, että näihin aikoihin ne ovat joskus jo olleet myynnissä, ja olihan nytkin jossain, ainakin Ikeassa. Jossa siis kävin myös, ostamassa laatikonkansia, oransseja tabletteja ja jotain kuusenkoristeita. Sekä syömässä porsaanleikkeen (oli tarjouksessa, yli puolet halvempi kuin lohifile).

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Pulla

Viikko meni, että ehdin laittaa tännekin sen viime sunnuntaina leipomani pullan ohjeen:

0,5 dl kädenlämpöistä vettä
0,100 g hiivaa (2 palaa!)
0,012 g suolaa
0,200 g sokeria
0,100 g (eli 2 kpl) munaa
0,008 g kardemummaa (valinnainen)
0,250 g voita
1,300 g vehnäjauhoja

  • sekoita ensin hiiva veteen, ja sen jälkeen muut aineet järjestyksessä
  • nosta taikina kulhosta pöydälle ja anna levätä 10-15 min.
  • leivo pulliksi
  • anna nousta 40-60 min.
  • voitele munalla ja ripottele raesokerilla(*
  • paista 210-asteisessa uunissa n. 10 min.

*) Jos teet kristallipullia, älä voitele ennen paistoa, vaan paiston jälkeen sulalla voilla, ja sen jälkeen kierittele sokerissa


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Elokuvateemaan täytekakku

Vähän hankala keksiä kakunkoristeaiheita elokuvateemaiseen synttärikakkuun, kun mikään pieni näpertely tyyliin "elokuvakamera ja ohjaajantuoli" ei kuitenkaan onnistu. Klaffi sentään jotenkin, ja varmaan Pinterestistä idea, että filmikeloja voi helpohkosti tehdä kekseistä; Oreoista tietty Amerikassa, mutta käytin Lidlin piraattikopio-oreoita eli Neo-keksejä.

Kakussa täytteenä mangorahka-kermavaahtoa ja paloiteltua säilykemangoa. Maistui hyvältä, mutta ei kovin esteettinen näky; mangon hedelmälihassa on selvästi näkyviä pitkiä kuituja, jotka näyttävät vähän karvoilta. Suussa niitä ei enää huomaa.

Lisäksi pullaa ja popcornia.


maanantai 13. lokakuuta 2014

Jim Benton: Rakas nuija päiväkirjani, aurinko ei paista risukasaaan

Kirja viikossa, osa 45

Sarjan 10. kirja. Tällä kertaa Carol-täti lupaa viedä Jamien ystävineen kesälomalla huvipuistoon, jos tytöt onnistuvat tienaamaan kesätöillä 300 dollaria.

"Emme myyneet ainuttakaan mukillista mehua. Muutamat lapset kyllä pysähtyivät, tuijottivat meitä ja sanoivat, ettei heillä ollut rahaa, joten suurisydäminen Isabella lupasi antaa heille ilmaisen mukillisen, jos joku heistä söisi muurahaisen.
Eikä kukaan koko kadulla halunnut autoaan pestävän. Yksi auto kyllä pysähtyi, mutta vain väistääkseen kadulle juossutta poikaa, joka yritti sylkeä suustaan muurahaista."

Rahan ansaitseminen ei tietenkään onnistu, mutta tytöt pääsevät huvipuistoon, kun joku (luultavasti Jamien isä) ostaa heidän nettihuutokaupassa kauppaamansa tavarat.

Pieni välipäivitys ja muistutus itselleni, mitkä sarjan kirjat vielä on lukematta:
  • Varo lieroja hyväntekijöitä!
  • Ovatko aikuiset ihmisiä?
  • Nerous on yliarvostettua
  • Minä nyt vain tiedän kaiken
  • Minullako supervoimia?
  • Hyvät tavat ärsyttävät

perjantai 10. lokakuuta 2014

Alicia Dujovne Ortiz: Evita - köyhien kuningatar

Kirja viikossa, osa 44

Evita-musikaalin katseltua teki mieli lukea jotain konkreettista Evitasta; vähän selvyyttä siihen, miten todellinen musikaalin ja elokuvan tarina oli. Kirjastosta löytyi kaksi aihetta käsittelevää kirjaa, tämä ja yksi toinen (siitä myöhemmin).

Kirja antaa ylipäätään hyvin negatiivisen kuvan Evitasta, mutta kirjoittajakaan ei ole kovin objektiivinen; hänen kommunistipuoleeseen kuulunut (ja Perónia vastustanut) isänsä oli kaksi vuotta vankilassa Perónin valtakaudella. Toisaalta koko ajan pitää muistaa, että 40-luvun Argentiina oli täysin eri maailma kuin nykymaailma tai edes 40-luvun Eurooppa. Se oli hyvin tiukka luokkayhteiskunta; 1804 sukua omisti kaiken maan, ja lähes kaiken muunkin ja muut ihmiset olivat heidän silmissään täysin arvottommia. Vaikka Evita, Maria Eva Duarte de Perón, olisi tehnyt mitä tahansa, hän olisi eliitin mielestä aina tehnyt väärin ihan vain sen vuoksi, että hän oli syntynyt "väärin", köyhään perheeseen aviottomaksi lapseksi.

Omana aikanaan hän teki väärin myös siinä, että käytti miehiä hyväkseen edetäkseen urallaan ja saadakseen valtaa. Nykyään tätä pidettäisiin lähes ihaltavana ja rohkeana tekona, mutta silloin ja siellä se oli paha, paha asia...

Evita ei koskaan opiskellut mitään, toisti lähinnä puheidenkirjoittajiensa sanoja ja ylisti Perónia, miestä joka ei oikeasti rakastanut häntä mutta käytti hyväkseen hänen suosiotaan kansan keskuudessa. Ja kansasta, erityisesti köyhistä, Evita oli oikeasti kiinnostunut. Hän lahjoitti valtavia summia rahaa ja tavaraa, perusti asuntoloita köyhille ja leirikeskuksia lapsille, halusi heille oikeasti hyvää, mutta ei välittänyt mistä raha tuli. Huhujen mukaan osa siitä oli natsien juutalaisilta ryöstämää ja Argentiinaan salakuljettamaa.

Tässä onkin yksi kirjan ongelma: huhut. Moniin asioihin esitetään kolme tai neljäkin vaihtoehtoa, joista yksi oli ehkä se mitä oikeasti tapahtui, ehkä ei. Myöskään natsien rahoista tai kulta-ja koruaarteista ei ole lopullista todistetta suuntaan tai toiseen, pelkkiä arvailuja.

"Totta kai hänessä oli ahneutta; rakkautta vaille jääneen ihmisen kyltymättömyyttä. Evita oli kuitenkin mustalaismainen. Hän ei ollut kiintynyt tavaroihin eikä rahaan niin kuin vakiintuneet ihmiset. Hän himosi kyllä rikkauksia ympärilleen, mutta vain voidakseen järjestää komen näytelmän. Ja ehkä myös turvan tuojaksi, vaikka tiesikin miten katoavaista maallinen mammona on. Evitalle oli kuitenkin tärkeintä sosiaalinen työ; siihen hän paneutui koko olemuksellaan."

Ei tämä huono kirja ollut, mutta kaipaisin kyllä aiheesta enemmän faktoihin perustuvaa kirjaa. Oikein semmoista lähdeluettelollista.

torstai 9. lokakuuta 2014

Pöyristyttävää pyörätuhlausta!

Lopultakin! Yli kaksi vuotta odotin, koska tässäkin talossa siivottaisiin pyörävarasto sinne kertyneistä pyöränraadoista, jotka vievät turhaan tilaa. Ja ulkona pyörätelineissä ruostuvat rikkinäiset pyörät ovat antaneet todella negatiivisen kuvan talosta (tai viidestä, jotka kuuluvat samaan yhtiöön). Eikä niiden joukkoon tee mieli hetkeksikään jättää omaa pyöräänsä, jos vaikka siitäkin viedään satula ja väännetään vanteet soikeiksi. Ei, vaikka tietääkin, että pyörä ovat olleet siinä jamassa jo vuosia.

No, nyt viikko sitten ilmoitustaululle ilmestyi tiedote: kaikki pyörät ja muut yhteisissä tiloissa olevat tavarat merkitään teipillä, ja ne joissa teippi on vielä ensi lauantaina, viedään roskalavalle. Ihan hyvä. Mutta ei pelkästään. Katselin niitä merkittyjä pyöriä, joista kukaan ei ollut teippiä poistanut ja jotka siis ovat menossa ylihuomenna kaatopaikalla. Osa on todella raatoja, täysin käyttökelvottomia, ruostuneita ja hajalla, mutta mutta... myös valtava määrä ehjiä, siistejä, lähes uudennäköisiä täysin ajokuntoisia pyöriä! Ei mitään halpapyöriä, vaan tunnettuja merkkejä. Kamala ajatella, että ne päätyvät roskiin. Eikä niitä voisi toimittaa vaikka kierrätyskeskukseen tai poliisille huutokaupattavaksi?

Entäs noin lainopillisesti? Kenen pyörä on, jos se on hylätty? Omistaja muuttanut aikaa sitten muualle ja jättänyt pyörän entisen asunnon varastoon? Ei ole tarvinnut, halunnut, välittänyt, muistanut? Entäs jos joku poistaa teipin tälläisestä hylätystä pyörästä ja ottaa sen omaan käyttöönsä? Onko se varkaus vai tulkitaanko pyörä löytöpyöräksi, joka pitäisi siis toimittaa poliisille? Silloinhan kaikki (ehkä totaalisia romuja lukuunottamatta) pitäisi viedä sinne, eikä taloyhtiön omavaltaisella päätöksellä roskiin.

Asiahan ei siis kuulu minulle, mutta kauhistuttaa se tuhlaaminen...

Ja ällistyttää myös se, etteivät ihmiset muutenkaan välitä pyöristään, edes niistä joita käyttävät (siitä todisteena järkyttävä kuva lumihankeen hautautuneista pyöristä). Muistan myös isännöintiajoiltani erään tapauksen; rivitalon pyörävarasto oli todella ahdas, ei tilaa "unohtuneille" pyörille. Muiden pyörien omistajat tiesin, mutta yhden punaisen Nopsan en. Tiedustelin muutamalta asukkaalta, olisiko pyörä heidän. Ja yksi sanoikin: on minulla siellä varastossa punainen naistenpyörä, mutta merkkiä en muista! Ei muista, vaikka todennäköisesti on itse ostanut!?

P.S. Nyt sitten vasta googletin asian, ja ainakin Jyväskylän kaupungilla on hyvä ohjeistus pyörävarastojen siivoamiseen:  http://jkl.kaupunkifillari.fi/blog/2011/11/24/hylatyt-pyorat-taloyhtioissa-ohjeistus/  Ohjeistuksessa mm. toivotaan, että pyörät olisivat merkittyinä vähintään kuukauden, että merkityiksi jääneet pyörät välivarastoisiin, valokuvattaisiin ja luetteloitaisiin ja lopulta toimitettaisiin poliisille (mikäli poliisi ottaa vastaan, mitä se ei kuulemma kaikkialla tee!).

"Taloyhtiöllä ei ole oikeutta määrätä omaisuudesta, jota se ei omista. Omaisuuden hävittäminen voi johtaa vahingonkorvausvelvollisuuteen. Selvästi käyttökelvottomat romupyörät voidaan hallituksen päätöksellä kuljetuttaa kaatopaikalle, mutta käyttökelpoiset ja korjattavissa olevat pyörät, joille ei ole muutaman kuukauden kuluessakaan tiedoksiannosta löytynyt omistajaa, tulee viedä poliisille. Näiden polkupyörien palauttaminen omistajilleen tai niiden alkuperäisten omistajien selvittäminen kuuluu poliisin tehtäviin. Joillain paikkakunnilla poliisi on kieltäytynyt ottamasta vastaan polkupyöriä taloyhtiöistä. Mikäli poliisi tekee näin, kannattaa kieltäytyminen pyytää kirjallisena."

Ja mikäli poliisi kieltäytyy vastaanottamasta pyöriä, ne voidaan taloyhtiön toimesta myydä tai toimittaa kierrätyskeskukseen tai lahjoittaa muualle.

torstai 2. lokakuuta 2014

Brookie

Syntymäpäivän kunniaksi piti jotain leipoa, ja netistä löytyi brookien (brownie + cookie) ohje. Tämä olisi kyllä pitänyt olla jo silloin opinnäytetyötä tehdessä kaksi vuotta sitten!

Uunivuoka noin 20x28cm tai pyöreä kakkuvuoka noin 24-27cm.

BROWNIE-TAIKINA
150g normaalisuolaista voita
125g suklaata ( tummaa- tai maitosuklaata)
2 munaa
2,5dl sokeria
1,5dl vehnäjauhoja
0,5dl kaakaojauhetta
1tl leivinjauhetta

Sulata paloiteltu suklaa, voi ja sokeri kattilassa. Kaada vatkausta kestävään kulhoon. Lisää munat hyvin vatkaten. Lisää kuivat aineet ja sekoita hyvin. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (miel. teflon).

COOKIE-TAIKINA
100g normaalisuolaista voita
0,5dl sokeria
1dl fariinisokeria
1 kananmuna
2dl vehnäjauhoja
0,5tl ruokasoodaa
100g karkeaksi pilkottua suklaata/suklaahippuja

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna, lisää kuivat aineet sekä paloiteltu suklaa. Nostele taikina paloina joko lusikalla tai sormin brownietaikinan päälle (saattaa peittyä kokonaan). Paista 175-asteisen uunin keskitasolla n. 25 min. Taikina saa jäädä hieman tahmeaksi eli tarttua tikkuun!

Ei niin monimutkainen valmistaa miltä kuulostaa. Onnistuikin kai melkein niin kuin piti, cookietaikinan olisi voinut levittää tasaisemmin. Mutta varoituksen sana syöjille: TODELLA MAKEA!!!

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Jukka Vesterinen: Nostalginen vuosikirja AIKAMATKA 1950 1960 1970

Kirja viikossa, osa 43

Runsaasti kuvitettu kirja kertoo Suomen lähihistoriasta kolmen tasavuoden tapahtumin, pääpaino tosin on liikenteessä ja autoissa kuten otsikotkin kertovat: Jälleenrakennus-Suomi vuonna 1950, Mopedi-Suomi vuonna 1960 ja Pikiteiden Suomi vuonna 1970.

Autot, moottoripyörät ja traktorin luetellaan tarkoin merkittäin ja määrittäin:

"Kolmanneksi eniten rekisteristä löytyi Neuvostoliiton miehittämästä Saksan osasta vuonna 1949 syntyneessä Itä-Saksassa ilman sen kummempia erittelyjä valmistettuja läntisen Saksan mahtimerkin, BMW:n, laatua vaille täyskopioita."

Minulle aivan tuntemattomiakin automerkkejä löytyy: Hansa, Rovin, Borgward...Myös 'piilofarmarin' käsite selvisi.

Mielenkiintoista oli myös osuus työllisyys- tai työttömyystöistä.(*

"Aina eivät tiet nousseet sinne, missä liikenne oli suurinta. 50-luvun suomalaispoliitikot osoittivat kovin usein todeksi Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalinin mietelmän, joka vapaasti suomennettuna kuuluu 'Poliitikko rakentaa sillan sinnekin, missä ei ole tietä.' Suomalaisittan voisi tiivistää, että tiet tehtiin sinne, missä oli tekijöitä ja äänestäjiä.
Töitähän Suomessa riitti, mutta kaikki työt eivät olleet tekijänsä mieleen. Aikaan ennen työttömyyskorvauksia valtio tuki työttömiä järjestämällä hätäaputyömaita, joilla kirjoitettiin monet täystyöllisyyden historian synkimmät luvut."

Jo 50-luvulla TVH eli Tie-ja vesirakennushallitus olisi halunnut rakentaa tiet kesällä ja koneilla, mutta poliitikkojen mielestä työttömät olivat aivan sopivia kaivamaan teitä lapiolla talvella. Työkohteista ja työttömien niille sijoittamisesta päätti Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön alaisen työvoimaneuvoston työttymyystöiden järjestelyjaosto.

"Kuvaavaa ajan tie- ja työllisyyspolitiikalle oli, että vuonna 1950 käynnistetyistä tietöistä jäi kesken 600 kilometriä, kun työttömät tarvittiin muihin töihin."

Kesäkuun 1960 alussa Suomen kaikki työttömyyskortistot suljettiin ensimmäisen kerran viiteen vuoteen ja koko 50-luvun työttömyystöiden jäljiltä jäi eri puolille Suomea kesken viisituhatta (5000) tiekilometriä. Mielenkiintoista olisi tietää, onko vieläkin jossain päin Suomea noita kesken jääneitä, ei-mihinkään päättyviä teitä?

') Aikanaanhan Työteekissä (10 syytä inhota Työteekkiä) oli ohjaajana naishenkilö, joka kovasti kannatti näiden työttömyystöiden ja siirtotyömaiden uudelleen käyttöön ottamista työttömien rangaistukseksi. Kaivurit ja maansiirtokoneet vain pois, ja lapiot ja kottikärryt käyttöön. Viis siitäkään, että noilla keinoin ei nykyvaatimuksien mukaista tietä pysty tekemään.

Tämä olisi kyllä 11. syy inhota Työteekkiä, ja muutama muukin on tullut mieleen tuon blogikirjoituksen jälkeen.


tiistai 30. syyskuuta 2014

Ilmainen taulu ja jotain pientä

Kirpparilöytöjä 27, syyskuu 2014:
  • Oranssi korsettilaukku
  • Musta-valkoiset liukuvärikorvikset
  • Joutsen kultakoristein
  • Joutsen hopeoiduilla siivillä
  • Neonpersikan (?) värinen paita
  • Musta Adidas-huppari
  • Hopeanvärinen hiusperhonen
  • Vihreä kangaslaatikko Ikea-hyllyyn
New York -canvastaulu oli ilmainen, kerrankin osuin kirppikselle juuri oikeaan aikaan; kun menin sisään Löytöpankkiin, näin taulun vielä myyntipöydässä ja katsoin hinnankin: 8 euroa, no en osta, liian kallis. Kiersin kirppiksen ja poislähtiessä näin taulun "ota ilmaiseksi" -korissa. Täytyi ihan kysyä, onko taulu todella siinä ilmaiseksi otettavissa, ja kyllä se oli!


sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Työkaluja

Lopultakin sain hankittua nämä...iso kasa marsipaanityökaluja ja muotteja, yhteensä 47 kpl erilaisia. Ebaysta hintaan 8,42 euroa.

Näitä teki mieli jo opiskeluaikoina, mutta olivat Suomessa järkyttävän kalliita. Nytkin Ullanunelma-verkkokaupassa kukkamuotit ovat 7,90 - 12,90 / sarja ja halvinkin työvälinesarja (ne kuvat "muovitikut") 6,90 €. Eli aika monta kymppiä maksaisi, jos ostaisin samanlaisen setin sieltä.

Kakkujen teko ja varsinkin marsipaanikoristelu kun on nyt muotia, niin tietenkin kauppoihin ilmestyy myös halpaversioita näistä työkaluista, viikolla bongasin työvälinesarjan Tigerissä hintaan 3 €.


keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Jim Benton: Rakas nuija päiväkirjani, miksen ole muualta

Kirja viikossa, osa 42

Sarjan kuudes kirja ja en muista, monestko lukemani.

Kirjan kertoja Jamie Kelly haluaa tällä kertaa olla kotoisin muualta eli ulkomailta, ja koulussa järjestetään äänestys kauneimmasta, fiksuimmasta jne. oppilaasta. Aika vaikea muuten kuvitella, että suomalaisessa koulussa äänestettäisiin koulun kaunein tyttö tai komein poika. Jokuhan siinä alkaisi vaatimaan myös rumimman äänestämistä, ja toisin kuin kirjassa, täällä se voisi jopa onnistua:

"(Isabella) olisi halunnut kategorioiksi myös YÖKÖTTÄVIMMÄN, PAHANHAJUISIMMAN ja TYHMIMMÄN, mutta tiesi, ettei koulu ikinä hyväksyisi niitä, vaan ottaisi koko projektin pois häneltä. En osaa edes kuvitella, miten vaikeaa Isabellalle oli jättää ne pois. Se osoittaa, miten kiltti hän todella onkaan."

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Musikaalia teatterissa ja pesuhuoneessa

Evita-musikaali Tampereen Työväen Teatterissa lauantaina 13.9.2014

Tänne varasin liput jo maaliskuussa, heti kun kuulin että tämä musikaali on tulossa. Perustuu tositapahtumiin, musikaalikin on tehty jo 1978 ja elokuva 1996.

Ihan hyvä, mutta ei paras näkemäni. Tosin tarina oli tuttu, niin siinäkään ei ollut mitään yllätyksellisyyttä. Lavastus oli melko minimaalinen, mutta silti upeita ja näyttäviä ratkaisuja; peilejä, putoavia lippuja, yleisön joukkoon ammuttuja folioliuskoja...

Paikat neljännellä rivillä aivan keskellä, siis musiikki kuului todella hyvin, välillä vähän liiankin hyvin eli melkein korviin sattui.

Ja pesuhuoneeseen saatiin uusi pesukone torstaina. Se soittaa pesuohjelman päätteeksi jonkun midiplimputuksen, josta tulee väistämättä mieleen joku joululaulu, tai siis joku joulukoriste, joka soittaa "joulumelodiaa"...No, äänen saisi kyllä halutessaan pois.

Koneessa on niin paljon ohjelmia, etten niihin ole jaksanut enempää vielä perehtyä, mutta sitä ihmettelin, että se tarjoaa oletuksena villapesuohjelmassa 40 asteen lämpöä..luulisi olevan yleistä tietoa, ettei villaa saa pesta yli 30 asteessa...

Ja sitten vielä viikon lopuksi: Vammalan asunto on lopultakin myynnissä, nähtävänä ainakin Etuovi.com:issa http://www.etuovi.com/kohde/9868228?sc=M16689822&pos=6#.VBXgIvl_vVA.


sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Syyskuu

On istuttu autossa tällä viikolla; torstaina käynti Kihniössä (490 km) ja lauantaina Vammalassa (325 km) ja pyörälläkin tänään Tervakoskelle ja takaisin (Google Mapsin mukaan tasan 50 km).

Vammalassa kuvattu sielläpäin tosi harvinainen näky, kuumailmapallo ja Kihniön Aitonevalla joku väärään aikaan kukkiva kasvi.

Kaikkea kummallista kirpparilla

Pari viikkoa sitten kirpparipöydästäni meni kaupaksi musta-valkoinen takki, vähän semmoinen baseball-tyylinen, mutta kokonaan tavallista puuvillaa, 90-luvun alussa muistaakseni Ellokselta tilattu, hintaan 5 euroa. No, sama takki oli myynnissä taas perjantaina, hintakin edelleen 5 euroa. Joku oli tehnyt siis virheostoksen ja yrittää siitä eroon yrittämättä saada siitä edes voittoa.

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Elokuu

On käyty Turussa ja Vantaalla ja Järvenpäässä ja pariin kertaan Riihimäellä, eli kirpparilöytöjä 26:

  • Pucci-kuosinen epäsymmetrinen mekko
  • Targus-miniläppärilaukku (+hiiri)
  • H & M:n monivärinen tunika
  • Pari varvastossuavaimenperää
  • Piikkariparin mallinen joulukuusenkoriste
  • Pinkki neulemekko
  • Pinkki takkimekko
  • Pinkki hiuskukka
  • Keltainen Puma-laukku
  • Pehmo-Jalmari
  • Pehmopöllö
  • Pehmolumiukko
  • Kaj Stenvallin ankkataulu
  • Musta-valkoinen hiuslisäke



torstai 28. elokuuta 2014

Puoleen hintaan

Kokeilen nyt ensimmäistä kertaa tätäkin...kaikki kirppispöydän tavarat puoleen hintaan viimeisten kahden päivän ajan. Jos ede jotain saisi vielä kaupaksi. Mitä vähemmän takaisin raahattavaa, sitä parempi.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Vesi jaksaa sataa, mutta minä en

Kirpputoria enää muutama päivä jäljellä. Onneksi. Jotenkin vain vie aikaa ja voimia niin, ettei mitään muuta saa aikaseksi.

Toistaiseksi "hassuin" sattuma on, kun tänään löysin jo viime viikolla kahdella eurolla myymäni kengät eräästä pöydästä samalla käytävällä kuin omani. Ensimmäinen ajatus todella oli, että joku oli nyysinyt niistä kengistä hintalapun ja ostanut sillä jotkin aivan muut kengät, ja olin jo melkein viemässä niitä kenkiä takaisin omaan pöytääni. Mutta sitten huomasin hintalapun: 10 euroa! Ihan tosi? Joku luulee saavansa niistä 8 euroa voittoa. No, saahan sitä yrittää, mutta eivät ne kyllä sen arvoiset ole. (Ja kyllä, 99 %:n varmuudella ne olivat juuri ne kengät, jotka myin, eivätkä vain samanlaiset. Yhden prosentin virhemarginaalin voin silti jättää.)

Tänään löytyi Jalmarille kaveri. Eli Nordean säästöpossu-majavalle pehmoinen ystävä.


lauantai 23. elokuuta 2014

Milla Paloniemi: 3 ensimmäistä Kiroileva Siili -kirjaa

Kirja viikossa, osa 41

Onhan nämä ihan hauskoja. Osa stripeistä naurattaa oikeasti ja osa on aika mitäänsanomattomia. Suurin osa julkaistu myös sivustolla www.kiroilevasiili.fi. Kirjasarjan 3 viimeisintä kirjaa lukematta.

En erityisesti keräile Kiroileva Siili -tuotteita, mutta löytyy ainakin pari kolme yöpaitaa, muki, kaksi tyynyliinaa ja yksi laukku.

Kaikkea kummallista kirpparilla

Kirpparipöytä ollut nyt viikon. Enimmäkseen pysynyt aika siistinä, toisaalta se tarkoittaa, ettei vaateita ole edes katsottu eikä ainakaan sovitettu. Eilen oli jostain syystä aivan tolkuton määrä muiden tavaraa, mm. viisi paria kenkiä aseteltuina minun kenkieni joukkoon, ja pöydällä ties mitä.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kuinka monta kertaa...

...pitäisi kirpparipöytä ottaa, että saisi edes vähän tavaraa vähennettyä?

Aloitin taas tänään kirpparipöydän pitämisen. Tavaraa tuntui olevan mennessä aivan äärettömän paljon, mutta kummasti kaikki kuitenkin mahtui pöytään.

Jotenkin on sellainen tunne, että samoja tavaroita kuljettelee edestakaisin kirpparille ja varastoon ja taas kirpparille... Sitten kun tarkemmin katsoo, niin kyllä nytkin myyntiin menneistä tavaroista suurin osa on siellä ensimmäistä kertaa (Järvenpään toria en nyt laske tähän, se on ihan erilainen paikka). Tunne tulee siitä, että muutama vaate taitaa olla jo neljättä tai viidettä kertaa myynnissä. Pitäisiköhän niistä pitää jonkinlaista taulukkoa, että viidennen kerran jälkeen osaisi pistää täysin poistoon?




lauantai 16. elokuuta 2014

Julian Barnes: 10½ lukua maailmanhistoriaa

Kirja viikossa, osa 40

Jopas oli erikoinen kirja. "Löysin" tämän Riihimäeltä yhdeltä kirppikseltä, mutta en tietenkään ostanut, vaan menin sitten kirjastosta lainaamaan (en enää osta romaaneja, jotka saan kirjastosta; turhaan vievät tilaa, kun kuitenkin luen ne vain kerran).

Niinkuin nimikin sanoo, kirjassa on 10 lukua ja yksi (se puolikas) luku, joka ei tunnu liittyvän mihinkään. Luvut ovat itsenäisiä tarinoita, ehkä niitä voisi sanoa novelleiksikin. Mitään erityistä yhteistä tekijää niillä ei ainakaan kaikilla ole, tai en sitä löytänyt.

Nooan arkki on yhteinen tekijä muutamassa tarinassa; ensimmäisessä minä-kertoja (todennäköisesti myöhemminen esiintyvä tupajumi) kertoo matkasta arkissa:

"Olette kenties jo ymmärtänyt, että 'Arkki' oli enemmän kuin yksi ainut laiva. Nimihän tarkoitti kokonaista laivuetta (kukapa ahtaisi koko eläinkunnan kolmensadan metrin pituiseen alukseen?) Entä jatkuiko sade neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä? Ei tietenkään - sehän olisi ollut vain normaali englantilainen kesä. Ei, sadetta kesti puolisentoista vuotta, minun laskujeni mukaan."

Myöhemissä luvuissa arkkia etsii irlantilainen nainen 1800-luvulla ja sitten astronautti Spike Tiggler 1970-luvulla (Tigglerin esikuva oli todellinen henkilö, kuussa käynyt astronautti James Irwin).

Viimeisen luvun kertoja on kuollut ja taivaassa, tai no:

"-Nykyään Taivaassa vallitsee demokratia, hän sanoi. Ja lisäsi sitten: -Ainakin siinä tapauksessa, että te haluatte demokratiaa.
-Mitä te demokratialla tarkoitatte?
-Sitä, että me emme enää pakota ihmisiä Taivaaseen, hän sanoi.
...
-Entä Helvetti, minä kysyin.
-Mitä siitä?
-Onko Helvetti olemassa? 
-Ei toki, Margaret vastasi. -Se oli vain välttämätöntä propagandaa.
-Sitä minä vähän ajattelin. Minä nähkääs näin Hitlerin.
-Monet tahtovat nähdä hänet. Hän on eräänlainen...sanotaan vaikka turistinähtävyys. Mitä te piditte hänestä?
-En minä varsinaisesti tavannut häntä, sanoin painokkaasti. -Sen miehen kättä en menisi puristamaan. Seurasin hänen menoaan pensaikon takaa.
-Niin tietenkin. Aika monet järjestävät sen mieluummin niin.
-Joten minä ajattelin että jos hän kerran on täällä, Helvettiä ei ole olemassa.
-Hyvin päätelty."

Mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu kirja kaiken kaikkiaan. Ei mikään nopeasti luettava, ja usein tekee mieli googlettaa, ovatko kirjassa esiintyvät tapahtumat ja ihmiset todellisia. Osa on ja osa ei.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Välillä täytyy jaksaa tännekin...

...jotain päivittää.

On niin kuumia ja väsyttäviä päiviä ollut viimeiset kaksi viikkoa, että ei ole blogia jaksanut päivittää vaikka asiaakin olisi jotain ollut.


Kirpparilöydöistä: Pari viikkoa sitten olin vähällä ostaa 1,50 €:llä Asterix-albumin Jumaltenrannan nousu ja tuho. Ihan vaan sen vuoksi, että aihe vaikutti mielenkiintoiselta, ja Asterix-sarjikset ovat usein aika hauskoja. Jätin kuitenkin ostamatta (kun niitä tekisi sitten mieli ostaa muitakin), ja kuinka ollakaan, löysin juuri sen lehden Kirjokaari-kirpparin "Ota ilmaiseksi" -laatikosta! Vähän tahraisena ja kannet irti, mutta kaikki sivut tallella ja ihan luettavassa kunnossa.

Joskus jo talvella Tiger-liikkeissä oli myynnissä ihania pingviinityynyjä, mutta pidin 7 euron hintaa liian kalliina. Joskus jo päätin sellaisen ostaa, hinnasta viis, mutta sillä hetkellähän niitä taas ei kaupassa ollut... Nyt sitten löysin ko. tyynyn kirpparilta kahdella eurolla! Nyt pitäisi jotenkin selvittää, voiko sen pestä...

Tiistaina tuli käytyä Turussa ja siellä Luostarinmäen käsityöläismuseossa. Jotenkin tuo käsityöläis-määre tuntuu vähän turhalta, ennemminkin se voisi olla 1800-luvun kaupungin työläisten asumisoloja esittelevä museo. Minua ainakin kiinnosti siellä enemmän se, millaista oli ollut asua sellaisissa oloissa, kuin ne muutamat työnäytteet, jotka nähtiin. Mielenkiintoista myös se tieto, että vaikka museo avattiin jo vuonna 1940, siellä asuttiin samaan aikaan, ja viimeinen asukas kuoli vasta 1982.

Orava oli myös Luostarinmäellä; muutenkin oikein eläimellinen alkuviikko: maanantaiaamuna peura, iltapäivällä kyy, tiistaina orava lähikuvassa ja parvi valkoposkihanhia tien pielessä...

Ja kuva laivasta autokuljetuksessa myös maanantailta, aamuyöstä noin klo 4.40. Luulin Porista Tampereelle kuljetettavan laivan reitin kulkevan suoraa tietä 11, mutta se olikin edessäni tiellä 12. Onneksi en joutunut kovin kauan odottamaan, ja pääsin ohittamaan sen Storminkylän kautta.

torstai 31. heinäkuuta 2014

Heinäkuu

Kirppislöytöjä 25:
  • Pinkki huppari
  • Helmivarvastossut
  • Strassiperhosriipus
  • Niittikorvarenkaat
  • Hempukka
  • Oranssi pyyhe
  • Pehmohanhi
  • Mustat korkkikiilapohjakengät
  • Dinskon gladiaattorisandaalit (näitä ei koskaan ole liikaa)
Tässä kuussa ei ole kovin paljon löytöjä, koska kuumuuden vuoksi kirppiksilläkin on ollut aika hiljaista. Toisaalta kummasti ostamista hillitsee myös se, että olen taas varannut kirppispöydän, ja sinne tavaroita hinnoitellessa tajuaa omistavansa niitä aivan liikaa (paitsi siis gladiaattorisandaaleja ja korviksia, ja tietysti joutsenia)!

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Ilkka Heilä: B. Virtasen konttorikirja

Kuumuus väsyttää niin, ettei jaksa ajatella blogin päivitystä...yksi kirja nyt kuitenkin:

Kirja viikossa, osa 39

Näitä olikin ennestään jo viisi, nyt löytyi kirpparilta tämä Konttorikirja. Vaikka suurimman osan stripeistä on joskus lukenut muualta, niin silti hauska. Nauratti ääneen.

Wikipedian mukaan noita sarjan kirjoja on 19, tosin listassa ei ollut Koti- eikä Konttorikirjoja.


sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Minna Sarantola-Weiss: Reilusti ruskeaa

Kirja viikossa, osa 38

Kirja 70-luvun arjesta osui silmään kirjastossa, ja pakkohan se oli koko 70-luvun eläneenä lainata (vaikka muutamista alkuvuosista en niin paljon muistakaan).

Vaikka kirjassa kerrotaan 70-luvun kalliistakin muoti-ilmiöistä (Marimekko, uima-allas kotiin, lomailu alpeilla), muistetaan sentään aina mainita, että ne olivat tosiasiassa vain harvojen ulottuvilla. "Tavallinen kansa" lomaili teltassa automatkoilla, osti ehkä jo vaatteita Anttilan postimyynnistä ja opetteli syömään broileria.

Itse en kuulunut edes tuohon "tavalliseen kansaan", elin jossain kummallisessa aikapoimussa yhtä aikaa kaikkia vuosikymmeniä 20-luvulta alkaen. Autot ja Anttilat edustivat ihan toista todellisuutta.

"Useimmat eivät haluaisi takaisin koko 70-lukua, vain ne auringonpaisteiset päivät kavereiden parissa pihalla tai mummolassa. Devalvaatioilla ja marxismi-leninismillä ei ole niin väliä."


perjantai 18. heinäkuuta 2014

Joulutortut tai kesäkolmiot

Jos pakastimesta löytyy torttutaikinalevyjä ja kaapista luumumarmeladia, mikä estäisi tekemästä niistä yksinkertaisen kolmion mallisia torttuja keskellä heinäkuuta? Ei mikään.

Alunperin piti tuosta taikinasta tehdä torttuja loppiaisena, mutta se sitten jotenkin venähti, niinkuin valitettavasti ihan liian moni asia...

torstai 10. heinäkuuta 2014

Claudia Pattison: Wow!

Kirja viikossa, osa 37

Jossain aikaisemmassa elämässäni ostelin silloin tällöin lehtien (usein englanninkielisten) irtonumeroita, ja tämä kirja on päätynyt minulle Company-nimisen englantilaisen lehden kylkiäisenä."Kevyt kesälukeminen" sai odottaa kirjahyllyssä kokonaista 12 kesää ennen kuin ehti luettavaksi!

Kirja kertoo Wow! -nimisen julkkisjuorulehden toimittajasta Rubysta. Kirjan kirjoittaja on tehnyt samaa työtä, minkä huomaa lehtijuttujen teosta kertovissa osuuksissa, jotka ovat aika yksityiskohtaisia ja realistisia. Kirjassa on tietysti pakollinen romanssi ja vähän keinotekoisesti ympätty tarina Rubyn stalkkaajasta.

Kirja ei ollut keveydestään huolimatta ollenkaan huono, sen jaksoi lukea nopeasti loppuun, eikä tylsiä kohtia ollut. Voisin lukea kirjoittajan toisenkin kirjan, nimeltään Fame Game, mutta aika mahdoton saada käsiinsä.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Ananaskakku

Ostin vahingossa ananasmurskaa, vaikka oli tarkoitus ostaa ananasrenkaita. Enkä ennen avaamistakaan katsonut purkin kylkeen. Siinä sitten oli avattu purkillinen ananasmurskaa ja jääkaapissa vanhenemassa avaamaton purkki créme fraichea. Ja netistä löytynyt ohje vähän muokattavaksi:

5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2½ tl leivinjauhetta
2½ tl vanilliinisokeria
1 prk (160 g) créme fraichea
3 munaa
100 g juoksevaa margariinia
1 prk (227 g) ananasmurskaa

Sekoitetaan ensin kuivat aineet ja lisätään sitten muut. Paistetaan 175 asteessa 50 - 60 minuuttia.

Kuvissa kaikki viime aikoina tekemäni kakut kyllä näyttävät samoilta, mikä johtuu siitä, että teen ne samassa silikonivuoassa. Tämä kakku kyllä on sisältäkin selvästi ananaksenkeltainen.

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Joensuun joutsenet

...ja muuta pientä eli kesäkuun kirppislöytöjä (24):

  • Vanha posliininen joutsenpari
  • USA-neule
  • Jan Vis -sarjan musta kirahvimuki
  • Musta kukkakoru
  • Musta pitkä fleecetakki
  • Musta pellavamekko
  • Pingviinirintakoru
  • Puinen joutsen-lautasliinateline
  • Musta villakangasduffeli
  • Oranssi lasijoutsen
  • Harmaa pitkä villatakki

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Olipa kerran kesäloma

Tämän vuoden kaikki viralliset kuusi kesälomapäivää ovat sitten takana. Useimmat niistä tuli vietettyä
Pohjois-Karjalan Tuupovaarassa, pari päivää autossa sinne ja takaisin. Ilomantsi tuli pikaisesti nähtyä ja Joensuu lähes yhtä pikaisesti, siellä sentään ehdittiin muutamalle kirpputorille. Ja huutokauppa sunnuntaina sekä valokuvausta silloin tällöin.

Oli kylmää ja märkää, mutta niin olisi ollut etelämmässäkin, ja onneksi siihen oli osannut varautua. Vielä menomatkalla Lahdessa kirpputorilta ostettu polvipituinen villatakki tuli tarpeeseen.

Lauantaisella kuvausmatkalla paikalliselle koskelle kadotin kameralaukusta varvastossun mallisen osoitelapun. Euron siitä maksoin aikanaan kirppiksellä, mutta harmittaa todella kovasti vieläkin. Varsinkin kun samanlaista ei löydy mistään, paitsi eBaysta aivan tolkuttomaan hintaan: yli 10 euroa ja postimaksu olisi aivan järjetön 17 €!

Sää oli kylmää ja märkää, rakeita satoi välillä ja matkalla räntää. Kylmyyden hyvä puoli oli se, ettei juurikaan ollut hyttysiä eikä mäkäräisiä ennen kuin viimeisenä päivänä.

Kadonnut nimilappu

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Likilaskuinen kookoskakku

Salliselta hyvityksenä saaduista kookoshiutaleista tein kakun, joka ei sitten noussut yhtään. Ohje satunnaisesta ruokablogista:

4 munaa
200 g sokeria
100 g kookoshiutaleita
150 g vehnäjauhoja
150 g sulatettua voita
1 tl leivinjauhetta

Munat ja sokeri vaahdoksi, muut aineet sekaan ja 180 asteessa noin 40 minuuttia.




sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Katastrofiviikko

Maanantai:
Pyörän rengas hajosi Riihimäessä. Siispä kävelyä noin 10 kilometriä.

Tiistai:
Pakkasin metallihyllyä autoon ja kolautin sillä silmäkulmani mustaksi.

Keskiviikko:
Lähdin aamuneljältä ajamaan Tervakosken kautta Hyvinkäälle. Väsynyt koko päivän.

Torstai:
Satoi. Koko päivän.

Perjantai:
Pyörän rengas hajosi, tällä kertaa kirppiksen pihassa. "Vain" neljä kilometriä kävelyä.

Lauantai:
Vesisadetta ja hyytävän kylmä tuuli.. Ei voinut lähteä Järvenpäähän tienamaan juhannusrahaa.

Sunnuntai:
Vielä on sunnuntaita jäljellä, vielä tulee epäonnen hetkiä...


torstai 5. kesäkuuta 2014

Jim Benton: Rakas nuija päiväkirjani, koulu, eikö se ikinä lopu?

Kirja viikossa, osa 36

Sarjan 13. kirja ja ehkä kuudes lukemani. Nämä eivät ole jatkuvajuonisia, on ihan sama, missä järjestykessä lukee. Kirjojen kattama aikavälikin on melko määrittelemätön.

"Äiti halusi ostaa minulle myös käsilaukun, koska unohdan aina kotoa lähtiessäni ottaa mukaan kaikenlaista tarpeellista, kuten aurinkolasit, rahaa tai huulirasvan.
Käsilaukun pitäisi edistää järjestelmällisyyttäni. Kun laitan kaikki tavarani siihen, en jatkossa enää unohda kotoa lähtiessäni kaikenlaista tarpeellista, vaan ainoastaan YHDEN esineen: käsilaukkuni."