perjantai 31. tammikuuta 2014

Kaksi euroa tuloa ja vähän enemmän menoa

Kirpparilöytöjä 18:

Tänään varmaan kaikkien aikojen surkein päivä kirpparilla: kaksi tavaraa meni kaupaksi, kumpikin euron hintainen (kakkuvuoka ja kermakko). Tänään kyllä ostin vain 1,80:lla, mutta onhan tässä kuussa mennyt enemmän, eli tammikuun löydetty:

  • 20 kpl Koziolin Cherrie-paloja, "muovihäkkyröitä" joista voi tehdä verhon tai sermin tms., normaali hinta 4 €/kpl eli 80 € olisi ollut koko satsi, maksoin 25 € joka sekin saattoi olla ylihintaa
  • Koziolin pupu-hammastikkuteline
  • Cheap Monday -farkut 4 €, kaupan hinta noin 70 €, taisi olla ekat varsinaiset "merkkifarkkuni"
  • pinkki silikonikakkuvuoka
  • joutsenlampi-verhot
  • keltainen kukkakuvioinen valoverho
  • joutsen-ilmanraikastin
  • 2 joutsenta + tähdenmallinen kulho
  • musta-valkoraitainen neulemekko
  • musta-valkoraitainen neulejakku
  • oranssi BetterBodies-urheilutoppi


sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Ja ensimmäinen kerta tänä vuonna...

...siis kirpparipöydän vuokrausta, tällä kertaa vain puolikas pöytä mutta 3 viikkoa.

Yritin hillitä tavaramäärää, eikä sitä kappalemäärältään kovin paljon olekaan, mutta sitäkin isompaa: rinkka, kamerareppu, kenkäteline, seisova Ikean liitutaulu...Ei mahdu kaikki edes rekin alle.

Kolme tavaraa meni tänään kaupaksi. Kolilta viime kesänä tehty "löytö", IcePeakin takki joka oli kuitenkin vähän liian pieni; harmaa villakangastakki jota en käyttänyt kertaakaan, ostin vain kun viime keväänä menin palelevana kirppikselle; pieni glitterilamppu, josta ilmeisesti puuttui kytkin (myynnissä kaksi, mutta vain toinen oli ostettu). Jotain ongelmaa tosin Kirppari-Kalle -sivustolla, kun päivän viimeinen päivitys oli klo 15:31, vaikka kirppis oli auki neljään...

Varastossa olisi tavaraa, lähinnä vaatteita, vaikka kuinka, mutta ei jaksaisi hinnoitella ja raahata kirppikselle turhaan; kaikki ovat kuitenkin olleet myynnissä kerran tai useamman kaupaksi menemättä. Pitää keksiä niillekin joku ratkaisu.

Väsyttää vain tolkuttomasti koko ajan, kun yöt mietti ensin asuntokauppoja, ja nyt sitten muuttamista ja siihen liittyviä logistisia ongelmia.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Viikon vitsi

Nyt vasta sunnuntaina ehdin lukemaan tiistain 14.1.2014 Aamulehteä, josta sattui silmääni seuraava artikkeli (oikealla):

Vitsihän tuossa on sana "väliaikaista". Miten väliaikaista on viisikin vuotta kuntouttavaa työtoimintaa? Ja on sitä moni tehnyt varmaan enemmänkin, laissa puhutaan kahdesta vuodesta (kerrallaan), mutta työttömillähän ei ole mitään lain suojaa tässä asiassa. Ja kun antaa välillä parin viikon tauon, niin siitähän se laskeminen sopii aloittaa uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen.

Sunnuntaiden epäonni senkun jatkuu. Viime sunnuntaina puri koira, ja tänään oli jääkaapin takana hiiri. Tukin sen kaikki kulkuaukot, niin jonain viimeistään kolmen viikon päästä sunnuntaina joudun haistelemaan kuolleen hiiren hajua. Sitä ennen pitäisi selvitä ensi sunnuntain kirpparialoituksesta, ja yhdestä toistaiseksi vapaasta siinä välissä.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Robert Silverberg: Roma Eterna

Kirja viikossa, osa 24

Joskus, kun vielä ostin kirjoja silloin tällöin ennalta suunnittelematta, ostin kirjan nimeltä Romanitas (kirj. Sophia McDougall) ihan vain takakansitekstin perusteella. Kirjan tarina oli vaihtoehtoinen historia, oletus, että Rooman valtakunta ei olisi koskaan kadonnut.

Kirja oli kuitenkin aika huono, lähinnä jonkinlainen nuorten seikkailukirja. Lukiessani kirjan arvosteluja törmäsin ehdotukseen lukea mieluummin samaa aihetta käsittelevä Roma Eterna, jonka sitten ostinkin. Vuosia kirja oli hyllyssä lukematta, mutta nyt oli lopultakin aika lukea se.

Kirja siis kertoo maailmasta, jota Rooman valtakunta on hallinnut yli 2700 vuotta, välillä tasavaltana ja välillä keisarikuntana, jaettuna ja yhtenäisenä ja useimmiten sotaisana. Kehitys kulkee suunnilleen reaalihistorian tahtiin tai hitaammin, koska ei ole tarvinnut kilpailla kenenkään kanssa tekniikassa tai muussa (vrt. USA ja Neuvostoliitto).

Kirja hukkaa mielenkiintoisen lähtökohtansa keskittyen vain muutaman henkilön yksittäiseen kuvailuun jättäen yhteiskunnan ja ympäristön kuvaamisen lähes täysin. Esim. auto mainitaan vuoteen 1970 sijoittuvassa tarinassa, mutta ei sitä, koska se keksittiin tai kuinka yleinen se olisi ollut silloisessa Roomassa.

Joitain mielenkiintoisia yksityiskohtia on. Vuoteen 612 sijoittuvassa tarinassa roomalainen virkamies tutustuu Mekassa paikalliseen mieheen, jonka mielipiteet hän huomaa vaarallisiksi keisarikunnalle ja järjestää tämän murhan. Mies olisi myöhemmin tunnettu Muhammedina, mutta näin tuli estetyksi islamin syntyminen.

Vuoteen 1108 sijoittuvassa tarinassa roomalaiset lähettävät 40 000 miestä "uuteen maailmaan" eli Amerikan manteretta valloittamaan vain todetakseen, että viikingit ovat löytäneet se jo paljo aiemmin, ja mayojen kuninkaana on viikinki. Vain 600 miestä palaa hengissä Roomaan. Tämän jälkeen uutta maailmaa ei juurikaan mainita, mutta ilmeisesti sitä ei onnistuttu koskaan kunnolla valtaamaan.

Tässä luvussa on myös aivan selvä virhe: tiikeri EI ole etelä-amerikkalainen laji!

Ja miksikö Rooma säilyi ikuisesti? Olettamuksena on, että juutalaiset eivät koskaan päässeet pakoon egyptiläisten orjuudesta, eivät saaneet kymmentä käskyä eikä mitään Israelia koskaan ollut. Eikä siis myöskään Jeesusta eli ei kristinuskoa lainkaan.

Kristinusko oli varmasti todellisuudessa yksi syy Rooman hajoamiseen, mutta syitä oli varmasti monia muitakin. Tässä kirjassa visigootit ja vandaalit on vain pystytty torjumaan sotimalla.



sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Puhelimet

Jotenkin ei tällä viikolla ole ollut mitään kirjoitettavaa, mutta täytyyhän sitä jotain...eikä viitsisi pelkästään niistä epäonnisista jutuista, kuten siitä että ostin vahingossa pannukahvia, koira puri reiän takkiin, Aku Ankka Lataamo ei toiminut sunnuntaina, Dropbox ei moneen päivään ja Aamulehden Android -sovellus alkoi sekoilla viimeisimmän päivityksen jälkeen...

Päätin siis tehdä koosteen omistamistani kännyköistä. Eipä noita kovin monta ole, vain 6 erilaista.
  • Eka oli Nokian 3110, jonka ostin marraskuussa 1997. 
  • Toinen oli Nokian 3310, toukokuussa 2000. Siihen sai ladattua netistä soittoääniä ja taustakuvia.
  • Kolmas Samsung E730. Simpukkamallin puhelin, jossa oli kaksi värinäyttöä, mp3-soitin radio, bluetooth ja vaikka mitä. Ostin sen elokuussa 2005, ja takuuaikana siihen tuli vikaa (puhelut eivät tulleet perille). Vein huoltoon, ja sinne se hävisi. Harmitti aivan hirveästi. Sain uuden tilalle, mutta en samanlaista, vaan:
  • Neljännen puhelimeni, eli Samsung E250:n (vuosi oli 2007). Liukukansimalli, jossa kyllä oli ominaisuuksia (paitsi olemattoman vähän tallennustilaa), mutta en koskaan tykännyt siitä.
  • Viides oli Samsung Galaxy Spica, vuonna 2010. Hieno älypuhelin sinänsä, mutta huonoja puoli oli: päivityksiä ei tullut, ja tallennustilaa oli jälleen olemattoman vähän.
  • Kuudes, ja tällä hetkellä käytössä, Asus Padfone, vuodelta 2012. Tabletin ja puhelimen yhdistelmä, toistaiseksi ainakin täydellinen valinta.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Ankkalinnan suuri joulukirja ja Simon Tofield: Simonin kissa, tuplasuperjättipakkaus

Kirjat viikossa, osat 22 ja 23

Huomasin unohtaneeni kirjoittaa lukemastani kirjasta, josta mainitsin perjantaina, ja yhdestä toisestakin, joka joulun aikaan tuli "luettua", eli:

Ankkalinnan suuri joulukirja

16 jouluaiheista Disney-sarjakuvaa. Osa ihan hyviä, kuten suomalaisen Kari Korhosen piirtämä ja käsikirjoittama Luokse lasten kilttien, joka sijoittuu Korvatunturille (paras lainaus: "Myymme kyllä matkoja Korvatunturille, mutta se on pelkkä turistirysä. Joulupukkia esittää Pilatuista elämistä tuttu näyttelijä.")

Mukana myös huonoja, kuten Joulupukin kilpailija, jossa yhtenä hahmona on Pääsiäisnoita; ja Suklaakirjaimet, aiheena suklaakirjaimet, Sinterklaas ja Musta Pekka, eli tarina sijoittuu selvästi Hollantiin, mutta ei aukea suomalaiselle lukijalle.

Lisäksi on omituista, että kirjan alkusanoissa ylistetään tarinaa Koettakaa arvata, ja mainitaan mm. Joulukinkkuarpajaiset sekä Minni ja Lapin pukki, mutta niitä ei kuitenkaan ole kirjassa. Ei tietenkään myöskään klassikkojoulutarinoita kuten  Aku Ankka joulupukkina tai Aku pelastaa Tyhjälän joulun.


Ja se toinen joulun aikaan "luettu kirja":

Simon Tofield: Simonin kissa, tuplasuperjättipakkaus

Simonin  kissa -kirjoista kootut parhaat palat + 50 sivua uusia piirroksia. Sanattoman hauska!

P.S. Tuli varattua kirpparipöydän puolikaskin kolmeksi viikoksi alkaen 26. tammikuuta. Jotain tavaraa pitäisi alkaa raapia kasaan....

perjantai 3. tammikuuta 2014

Uusia paljastuksia peukaloinnista

Kuva kirjasta Ankkalinnan suuri joulukirja
Aku Ankkaa on näemmä muokattu aeimminkin, ja paljon rajummin kuin viime sunnuntaina kirjoitin.

Vuonna 1953 Aku Ankassa julkaistiin Carl Barksin piirtämä sarjakuva nimeltä Joulukalkkuna-arpajaiset, jossa arvonnan pääpalkintona oli kalkkuna. Täysin sama tarina, jossa kalkkuna oli muutettu kinkuksi, julkaistiin lehdessä vuonna 1971 nimellä Joulukinkkuarpajaiset.

Miksikö? Uudempi versio tuli Suomeen Tanskan kautta. Piirrokset oli muokattu siellä, eivätkä ne olleet esimainontaa Suomessakin nykyään tunnetulle tanskalaiselle joulukinkulle, vaan jonkun mielestä oli liian kannibalistista, että ankat söisivät kalkkunaa!

Mutta voiko sarjakuvaa enää sanoa Carl Barksin piirtämäksi? Kymmensivuisessa tarinassa kalkkuna esiintyy tosin vain kuudessa ruudussa, ja niissäkin vain kolmessa elävänä. Mutta sanoisin silti väärennökseksi!