sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Värikästä syksyä

Kirpparilöytöjä, osa 30:

Marraskuu oli loputtoman pitkä kuukausi, pakkohan sitä oli jotain löytää.
  • USA-lippuhuivi
  • Pingviinikeksipurkki
  • Posliininen joutsenpari
  • 2 näyttävää rannerengasta
  • Käyntikorttikotelo
  • Camokuvioiset Adidas-lenkkarit
  • Pinkki Adidas-t-paita
  • Oranssit Nike-caprit
  • Pinkki urheilupaita
  • Pinkki-lila hupullinen neuletakki
  • Vihreä Jalmari-majava
  • Träslaget-pingviini (joku ruotsalainen ammattiliitto?)
  • Pinkki aamutakki valkoisella hupunreunakarvalla

P.S. Omaa kirppistä puolet takana, puolet edessä. Kaupaksi on mennyt omituista kyllä tavaroita, joita olen yrittänyt aiemmin myydä 4 - 5 kertaa + Järvenpään kesätorit päälle. Ainakin punainen kimalleminmekko, kynsienhoitosetti, kauratossut, tietty punainen tuikkukippo. metallinen avainkaappi... Hyvähän se oli päästä niistäkin eroon lopulta.

lauantai 29. marraskuuta 2014

Elokuvissa: Interstellar

Oli ilmaiset liput elokuvateatteri Gildaan, ja viimeistä viikonloppua voimassa. Ei mitään todella hyvää elokuvaa menossa, joten valittiin ison budjetin scifielokuva Interstellar.

Elokuva "kertoo tutkimusmatkailijoista, jotka ylittävät inhimillisen avaruusmatkailun rajat käyttämällä hyväksi vastalöytämäänsä madonreikää, jonka avulla heidän on mahdollista kulkea aiemmin ihmiskunnalle liian pitkiä tähtienvälisiä välimatkoja", kuten Finnkinon sivu kertoo.

Madonreikämatkailun tarkoitus on etsiä ihmiskunnalle uusi kotiplaneetta, koska vanha eli Maa on tuhoutumassa. Miksi ja mihin, sitä ei suoraan kerrota, liikakansoitus tosin mainitaan. Elokuvassa on kohtauksia, jotka ovat kuin suoraan syksyllä näkemästäni dokumenttisarjasta USA:n 1930-luvun pölymyrskyt. Taivaan pimentävät pölymyrskyt, kaikkialle tunkeutuva ruskea hiekkapöly, yskivät sairaat lapset, muuttokuormat... ja välillä suoraan kameralle puhuvia vanhoja ihmisiä, jotka muistelevat lapsuuttaan pölymyrskyaikoina.

On suunnitelma A, jossa ihmiset siirretään jonnekin asuttavaan paikkaan, ja suunnitelma B, jossa viedään vain jäädytettyjä, hedelmöitettyjä munasoluja (ja muutama ihminen) ja kasvatetaan ihmiskunta uudelleen. Olisi kyllä aika yksipuolinen ihmiskunta, muutaman henkilön asenteiden ja arvojen mukaan opetettu ja kasvatettu, kaikki vanhat perinteet ja tavat, koko historia, häviäisivät.

No, jossain vaiheessa suunnitelma A todetaan valheeksi, mutta mustan aukon kautta ajassa taaksepäin kulkevan astronautin ohjeilla kuitenkin sittenkin mahdolliseksi.

Hirveästi tieteellistä höpinää aika-avaruudesta, madonrei'istä, mustasta aukosta sun muusta. Välillä aika sekava, ja muutamia vähän väkisin väännettyjä jännitysmomentteja. Jotenkin kuitenkin jaksoi pysyä juonessa mukana, eikä alun pitkäveteisyyden jälkeen edes nukuttanut.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Joulukamaa myyntiin

Aloitin taas sitten parin viikon kirpparirupeaman. Ylimääräistä joulutavaraa ja talvitakkeja olikin kertynyt ihan yli oman tarpeen ja näköjään yli kirpparipöydän tilankin:


Jotain saisi mennä kaupaksikin. Kamala ongelma jäljellejääneiden sijoittamisessa varastoon.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Työttömyys ei vielä tarpeeksi kaukana

Viikolla on ollut uutisissa esillä Työ-ja elinkeinoministeriön ehdotus työntekijän koeajan pidentäminen neljästä kuuteen kuukauteen. Suomen Yrittäjät haluaisivat jopa vuoden mittaisen koeajan. Koeajan pidentäminen kuulemma aiheuttaisi todellisen ryntäyksen työllistämään!

Hah! Minkä ryntäyksen? Jos työpaikkoja ei ole, niitä ei tällä konstilla tule yhtään enempää! Ja työpaikkojen puuttestahan työttömyys enimmäkseen johtuu, ei siitä, etteikö neljässä kuukaudessa näkisi, millainen työntekijä on.

Ehdotus vuoden mittaisesta koeajasta sen sijaan haiskahtaa halulta järjestelmän ja työttömien hyväksikäyttöön: palkataan henkilö, pidetään vuosi töissä, irtisanotaan koeajan lopulla laillisesti ilman perusteluja ja palkataan toinen. Toistuvasti. Näin työntekijöille ei ehdi kertyä esimerkiksi lomaa kuin muutama hassu päivä, ja sehän on selvää rahallista hyötyä työnantajalle. Onnistuu ainakin töissä, joihin ei vaadita isompaa perehdytystä. Ja jos työntekijä ei hommaa osaa, sitä nopeamminhan hänet voi haukkujen kera heittää pihalle!


Toinen tällä viikolla kummastuttanut asia on Ajankohtaisessa Kakkosessakin käsitelty oikean työn teettäminen ilman palkkaa työttömillä, kuntouttavan työtoiminnan nimellä. Kummastuttaa siksi, ettei asia ole mitenkään uusi, vaan näin on tapahtunut jo vuosikausia, kymmenen ainakin.

Miksi sen on nyt nostettu esille? Tai on sitä joskus yritetty, hyväksikäytetyillä työttömillä vain ei ole takanaan mitään liittoa tai järjestöä, jonka kautta saisi äänensä kuuluviin.

Tilannehan on se, että työttömät uhkaillaan ja kiristetään ns. "kuntouttavaan työtoimintaan", ja sitten he tekevät yhdeksällä eurolla/päivä (+ työmarkkinatuki) töitä esim. alihankintana jollekin yritykselle, tai normaaliyrittäjien kanssa kilpailevaaa koti- ja yrityssiivousta. Työtön tekee työtä ilman palkkaa, samaa työtä, josta joku toinen saa oikean palkan. Eikä työttömälle tietenkään kerry lomaa, eläkettä eikä edes ansiosidonnaiseen oikeuttavia päiviä.

Tämä on sinänsä jo tarpeeksi väärin ja paha asia. Ja paitsi työttömän väärinkäyttöä, se on koko "kuntouttava työtoiminta" -ajatuksen väärinkäyttöä. Sehän kuulostaa (ja lain mukaan alun perin onkin) työkunnottoman (alkoholismista tms. toipuvan) kuntouttamista työkuntoon. Kun tähän määrätään täysin terve ja hyväkuntoinen henkilö, niin se on paitsi äärettämän nöyryyttävää, myös lopullisesti maineen pilaavaa. Kerropa mahdolliselle työnantajalle olleesi moisessa, niin työnsaantimahdollisuus kaatuu sataprosettisesti siihen!

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Lippupisteen kummitus ja musiikkiteatteria

Viime tiistaina tulivat myyntiin ensi syksynä Kansallisoopperassa esitettävän Oopperan kummituksen liput. Eikun heti yhdeksältä ostamaan muutama tolkuttoman kallis lippu: vain päästäkseni maksamisen jälkeen näkemään Lippu.fi:n sivulta, että "Tilaus on peruutettu"!?

Sivulla ei tietenkään ole mitään tarkistusmahdollisuutta miksi tilaus on peruutettu. Nettipankista raha oli kuitenkin lähtenyt. Siis soittamaan Lippupisteeseen, tai jonottamaan. Yli puoli tuntia aivan kammottavan jatsin kuuntelua ennenkuin vastasi joku, joka ei voinut mitenkään auttaa, neuvoi vain taas soittamaan Lippupisteen kuluttajapalveluun.

Jonotuksen aikana punainen teksti "Tilaus on peruutettu" tosin katosi nettisivulta, ja näkyviin tuli "Tulosta lippu tästä" -painike. Mutta siitäkin sai vain tyhjiä lippuja.

Kuluttajaneuvonnasssa sentään osattiin kertoa, että syynä on tekninen virhe (mikäs muu se olisi voinut olla?) ja iltapäivällä sieltä jopa soitettiin takaisin ja luvattiin lähettää liput postitse. Olivat jopa perillä seuraavana päivänä. Mutta turhattava sotku silti kaiken kaikkiaan.


Lauantaina sitten pikkujoulut Tampereella. Queen-musikaali Musiikkiteatteri Palatsissa ja päivällinen Panimoravintola Plevnassa (silakkapihvejä ja stout-jäätelöä). Musikaali oli Queenin kappaleita peräkkäin sidottuna jollain kevyehkösti käsikirjoitetulla juonella. Pääosan esittäjä kyllä osasi laulaa.

Toinen ja viimeinen kerta Palatsissa näissä upeissa tiloissa. Teatteri siirtyy vuodenvaihteessa muualla, mutta ei varmaankaan läheskään yhtä upeisiin puitteisiiin. Ja ihan kiva nähdä myös Tampereen valoviikkojen valokuviot, joista ainakin suurin osa on esillä tänä vuonna viimeistä kertaa.

torstai 6. marraskuuta 2014

Tomás Eloy Martínez: Santa Evita

Kirja viikossa, osa 46

Olipas erikoinen kirja. Postmodernia kirjallisuutta kuulemma arvostelujen mukaan.

Kirja kertoo Eva Peronin palsamoidun ruumiin kohtalosta, tai ainakin sen pitäisi kertoa. Mutta missään vaiheessa lukijalle ei selviä, mikä osa kirjasta on faktaa, mikä fiktiota.

Kirjailija kertoo sivukaupalla esimerkiksi siitä, miten Evitan ruumiista tehtiin kolme vahakopiota, jotka haudattiin eri paikkoihin Evitan palvojien (ja mahdollisten ruumiinryöstäjien) harhauttamiseksi. Mutta sitten ihan viimeisessä kappaleessa joku upseeri paljastaa kirjoittajalle, että kopioita ei ollut. Jos ihan oikeasti olisi käynyt niin, että kirja olisi ollut melkein valmis, kun tämä paljastui, eikö koko kirja olisi silloin pitänyt kirjoittaa uudelleen uusien todisteiden mukaan? Muutenkin on täysin epäuskottavaa, että mahdolliset kopiot muka olisivat olleet niin täydellisiä, ettei oikeaa ruumista olisi erottanut niistä,

Muutenkin Evitan ruumiin kohtalo tuntuu aivan absurdilta. Kuoleman (v. 1952) jälkeen palsamoitua ruumista säilytettiin Ammattiliittojen keskusjärjestön talossa Buenos Airesissa vuoteen 1955. Silloin Juan Perón syöstiin vallasta, ja tämä lähti maanpakoon päätyen lopulta Espanjaan. Evita jäi armeijan haltuun, ja ruumista siirreltiin paikasta toiseen, työhuoneisiin, ullakoille, elokuvateatterin takahuoneeseen, milloin minnekin.

Suomalaisittain tällainen toiminta olisi rikos nimeltään hautarauhan rikkominen. Muutenkin palsamointi ja ruumiin esilläpitäminen vuosia ei oikein kuulu eurooppalaiseen kulttuuriin. Diktatuureissahan sitä harrastetaan; esillä ovat edelleen niin Lenin kuin Pohjois-Korean johtajatkin.

Totuus ilmeisesti on, että jossain vaiheessa Evita kuljetettiin laivalla Italiaan ja haudattiin väärällä nimellä kryptaan Milanossa. Vuonna 1971 Evita luovutettiin(* Espanjassa asuneelle Juan Perónille (ja tämän uudelle vaimolle Isabelille!), jotka säilyttivät sitä ruokailuhuoneessa. He palasivat Argentiinaan vuonna 1973, ja Juan Peronin kuoltua seuraavana vuonna Isabel järjesti Evitan palauttamisen ja hautaamisen Recoletan hautausmaalle Duarten sukuhautaan.

') Tästä saisi makaaberin kohtauksen vaikkapa elokuvaan:

DHL: n lähetti koputtaa oveen: Herra Perón, teille olisi paketti. Saisinko kuittauksen?
Juan Perón: Mikä paketti? En ole tilannut mitään!
Lähetti: Ruumisarkku näyttää olevan, jotain sisällä. Ei palautusoikeutta.

"Jokainen rakentaa myytin Evitan ruumiista niin kuin haluaa ja lukee ruumista omasta näkökulmastaan. Hän voi olla mitä tahansa. Argentiinassa hän on yhä saippuaoopperoiden Tuhkimo, se mitä me olisimme voineet olla mutta emme olleet, nainen kuin ruoska, taivaan äiti. Maan ulkopuolella hän on yhtä kuin valta, nuorena nukkunut, laupea hyeena, joka tuonpuoleisen parvekkeelta valittaa: Et itkeä saa, Argentiina!"