tiistai 31. maaliskuuta 2015

Maaliskuun kirppislöytöjä

Osa 34

Tuli kyllä käytyä Turussa ja Tampereella ja Järvenpäässäkin, mutta niistä löytyi aika vähän mitään. Suurin osa Hyvinkäältä...
  • Musta-hopea hapsumekko
  • New York -canvastaulu
  • Pehmopingviineitä
  • Erikoisen sininen lasijoutsen
  • Hohtavan valkoinen tuubihuivi
  • Mustat ja harmaat verhot
  • Kiilakorkotalvikengät
  • Pari kolme lompakkoa (ensin etsii epätoivoisesti lompakkoa, ja sitten kun löytää yhden, löytää viisi; pakkohan ne on ostaa)
P.S. Huomenna päättyy kolmen viikon kirppispöytä. Kyllä tässä on ehtinyt ihmetellä, miksi ihmeessä sitä moiseen ryhtyy: hermot tiukalla useammankin kerran, kun pöytä on sotkettu perusteellisesti, ja sitten kun yrittää sitä siivota, niin kaikkien pitää pysähtyä juuri siihen (luulevat kai, että tuon jotain uutta, ja se täytyy saada ennen muita)!

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Avoimen jonottamisen päivä

Suomen Kansallisoopperassa oli tänään Avoimien ovien päivä. Siitä asti, kun ostin liput syksyn Oopperan kummitukseen, on ollut suunnitelmissa myös tämä. Parempi olisi ollut menemättä näin jälkeenpäin ajatellen.

Ohjelmassa olisi ollut kiertokäynti klo 11.15. No, ei kun jonottamaan, lähes tunniksi, lippuja siihen (ilmaisia toki, mutta lippuja kuitenkin). Liput oli tietty loppu jo paljon ennen kuin päästiin jonon päähän. Päästiin sentään parinkymmenen minuutin tekniikkakierrokselle lavalle, ja viiden minuutin tekniikashowhin. Ja sitten taas jonottamaan, josko saisi liput klo 13.15:n kierrokselle.

Lippuja alettiin jakamaan aina puoli tuntia ennen ko. tapahtumaa, ja olimme jonon kärjessä klo 12.50. Liput loppu, eli olivat menneet viidessä minuutissa! Vielä olisi ollut yksi kiertokäynti, klo 14.15, mutta varmistaakseen pääsyn sinne olisi pitänyt seistä "erillisjonossa" minnekään siitä liikkumatta lähes tunti, eli sinne seuraavaan lipunjakoon! Totaalisen järjetöntä!

Emme jääneet siihen jonottamaan, klo 13 alkoi joku pikkuooppera jonka aioimme mennä katsomaan. Sinne ei vaadittu lippuja, eikä siis myöskään laskettu, kuinka moni jonottamiseen hermostunut sinne oli menossa. Aivan liian moni, paikat loppuivat heti alkuunsa, ja koska oopperan katsominen käytävällä seisoen oli kielletty, oli parasta häipyä paikalta kokonaan.

Olimme Oopperatalossa noin 3 tuntia, josta suurimman osan jonotimme, ja aivan turhaan. Todella pettynyt olo. Ei millään tavalla oikeudenmukaista kohtelua.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Jim Benton: Rakas nuija päiväkirjani, minullako supervoimia?

Kirja viikossa, osa 53

Taas yksi Nuija päiväkirja. Tämä ja edellinen tuli ostettua eurolla kirpparilta; ovat nyt "jälleenmyynnissä", saa nähdä menevätkö kaupaksi.

Tällä kertaa Jamie luulee saaneensa supervoimia (kyvyn ajatella kuin pojat) pikkupojan puremasta, pettyy kun kuulee ettei se ole mahdollista mutta oppii ettei supervoimia tarvita, jos uskoo itseensä.

"Kuten aina, isä oli valmis lähtöön 45 minuuttia ennen äitiä. Hän istui kyllästyneen näköisenä sohvan kulmalla, näpräsi auton avaimia ja vilkuili kelloon parin minuutin välein, ikään kuin se muka nopeuttaisi äitiä.
Tiesin, mitä hän ajatteli, joten katsoin parhaaksi selittää tilanteen.
'Isä', minä sanoin, 'kun sinä aiot lähteä ulos, käyt suihkussa, ajat ehkä partasi ja puet yllesi puhtaat vaatteet. Lopputuloksena on mies, joka tuoksuu hiukan paremmalta kuin lähtötilanne.'
Isä katsoi minua ja nyökkäsi.
"Kuvittele vaikka lumivalkoinen joutsen, jolla on pelottava
tatuointi ja moottorisaha. Ei sellaiseen oikein
osaa varautua."
'Äiti taas muuttuu omassa prosessissaan kokonaan toiseksi ihmiseksi. Hän ilmaantuu kohta täydellisesti puhdistautuneena ja kammattuna, asiaankuuluvat kohdat on väritetty, parfymoitu, kostetutettu ja käsitelty tavoilla, joita et osaa edes kuvitella. Sellainen intensiivinen naismagia nyt vain vie vähän kauemmin."

Nyt on lukematta enää kolme sarjan kirjaa:
  • Varo lieroja hyväntekijöitä!
  • Ovatko aikuiset ihmisiä?
  • Hyvät tavat ärsyttävät



tiistai 17. maaliskuuta 2015

Claudia Gold: Kuningatar, keisarinna, jalkavaimo

Kirja viikossa, osa 52

Kirja on eräänlainen "pikahistoria"; samantyyppisiä kokoelmakirjoja on historiallisista paikoista, merkittävistä tapahtumista jne.

Kirjassa esitellään historiassa merkittäviä naisia Nefertitistä Benazir Bhuttoon. Joukossa myös ilmeisen kuvitteellinen hahmo Saban kuningatar, jota ei historiantutkimuksen mukaan ollut olemassa.

Kirjan historialliset faktat ovat varmaan oikeita ja tarkistettuja. Häiritsevää on käännöksen huolimattomuus. Esimerkiksi sanoja 'dauphin' ja 'dauphine' ei ole mitenkään käännetty tai selitetty, ja jäävät helposti ymmärtämättä ('dauphin' on Ranskan kruununperillinen ja 'dauphine' hänen puolisonsa). Lisäksi suomen kielessä on virallisestikin ollut tapana kääntää kuninkaiden ja kuningattarien nimet: joka toinen tuntuu olleen Henrik ja joka toinen Maria. Jos on lukenut paljon historiaa englanniksi, tämä on välillä hämmentävää kun ei tiedä, puhutaanko Englannin vai Ranskan Henrikeistä vai ehkä jonkin muun maan.

Muuten ihan mielenkiintoinen kirja, tietoa henkilöistä joista sitä tuskin muuten etsisi.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Jim Benton: Rakas nuija päiväkirjani, nerous on yliarvostettua

Kirja viikossa, osa 51

Kirjasarjan seitsemäs osa. Tällä kertaa Jamie osallistuu koulun tanssiaisiin ja tätinsä häihin. Morsiusneidon asu ei miellytä, mutta:

"Minä näytin puvussani lähinnä suusta sylkäistyltä ja lautasliinaan käärityltä rustonpalalta. Ja juuri kun kuvittelin, ettei tilanne voisi muuttua kauheammaksi, tilanne muuttui kauheammaksi.
Isabella ei nimittäin näyttänyt ollenkaan pahalta.
Hänen kohdallaan puhvit toimivat oikein hyvin. Ne puhvistivat juuri sieltä, mistä piti puhvata ja röyhelöivät sieltä, mistä piti röyhistää."

Edelleen hauska. Myös käännös on loistava, alkukielellä ei varmaan ymmärtäisi kaikkea.


torstai 12. maaliskuuta 2015

Kolmen viikon urakka alkoi

...eli kirpparipöytä. Melkein kolme tuntia meni tavaroiden esillelaittoonkin; niitä on ihan liikaa, olisi pitänyt osata jakaa niitä muillekin viikoille. Tai jäihän niitä vielä, yksi vaatekassikin autoon, kun ei enää mahtunut, ja matto, tuoli, taulu, sängynaluslaatikko, kirjoja, vaatteita, laukkuja, pehmoeläimiä...vaikka mitä. Ekan kerran laitoin tavaraa vitriiniin kassan lähelle, saa nähdä meneekö sieltä mitään. Aivan liian täynnä ne vitriinit, asiakkaat eivät kunnolla näe esillä olevia tavaroita.

Ensimmäinen päivä ei ollut mikään menestys. Pientä ja halpaa tavaraa meni vähän, mutta ei mitään isompaa. Huomenna pitäisi malttaa olla viemättä mitään.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015


Paitsi muistoja, pari viikkoa sitten lukemani suomalaisen mainonnan historiakirja herätti ajatuksia asiasta, joka ei siihen tuntuisi liittyvän mitenkään: kehitysavusta. Mistä tarjoaa hyvän näkökulman Aamulehden juttu tammikuulta (ko. lehti onkin odottanut aikaa tämän kirjoittamiseen jo melkein kaksi kuukautta, nyt voin sitten lopultakin poistaa sen!).

Kehitysapua jaetaan liikaa ja liian kauan (Aamulehti 17.1.2015)

Ulkoasiainneuvos Matti Kääriäinen näki kehitysavun arkea vuosikymmenten ajan. Kaivoja tehtiin, tehtaita nousi, mutta köyhyys ei kadonnut mihinkään. Lopulta hänen oli myönnettävä kiusallinen totuus: kehitysapu ei toimi, eikä sen tehottomuus kiinnosta ketään.

Jutun ydin on se tosiasia, että monet Afrikan köyhimmät maat ovat kehityksessään niin kaukana länsimaista, etteivät länsimaiden keinot ja yritys viedä demokratiaa toimi siellä: "Unohdetaan, että meilläkin on ollut omaan hyvinvointiimme satojen vuosien matka. Köyhimmissä maissa (BKT alle 300 $/vuosi) ei ole demokratian kannalta tarpeellisia rakenteita, kuten toimivaa oikeuslaitosta, poliisia ja vapaata mediaa.

Ei tunneta yhtään maata, joka olisi ensin siirtynyt demokratiaan, laittanut hallintonsa kuntoon, alkanut kunnioittaa ihmisoikeuksia ja vasta sitten alkanut kehittyä."

Kehitysapurahat valuvat enimmäkseen suoraan köyhien maiden johtajien taskuihin, eikä heillä ole minkäänlaista kiinnostusta käyttää niitä ongelmien ratkaisuun.

"Tietämätön ja voimaton kansa on heidän oman asemansa edelletys. Johdon valta on mennyttä, jos ihmiset kyselevät, miksi johtajalla on talli täynnä Mersuja."

Kääriäisen mielestä ruoan ja rahan viemisen sijaan pitäisi kehittää Afrikan omaa maanviljelystä ja erityisesti maiden välistä logistiikkaa. Hätäapua tarvitaan kriiseissä, mutta sitä pitäisi antaa erittäin rajallisesti ja lyhytaikaisesti. On harhaa, että nenäpäivillä ja joululahjavuohilla olisi laajempaa vaikutusta. Päinvastoin, paikallinen ja yksittäisiin ihmisiin tai ryhmiin kohdistuva apu voi aiheuttaa kateutta ja aggressiivisuutta, joka vain pahentaa tilannetta.

Itse ajattelen juuri näin, enkä sen vuoksi lahjoita keräyksiin. Mutta miten tämä sitten liittyy siihen mainoskirjaan? No, sehän oli yhteiskuntahistoriaa, jota lukiessa ymmärtää, että yhteiskuntien vain on käytävä läpi tietyt vaiheet kehittyäkseen. Ei voi hypätä kivikaudesta eikä edes keskiajasta nykyaikaan noin vain.