keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Pingviini ja jotain muuta pientä

Syyskuun kirppislöytöjä, osa 40

Tässä kuussa tuli käytettyä niin paljon rahaa käytettyyn tavaraan eli infrapunasaunaan, oli ihan hyvä ettei kirppiksiltä löytynyt kovin paljon, ja vaikka olisi löytynytkin, pystyin olemaan ostamatta kun tiedän etten tarvitse. En minkäälaisia juhlavaatteita, -kenkiä tai -laukkuja ainakaan, korkeintaan jotain juoksu- ja pyöräilyvaatteita.

No, ostin kuitenkin:
  • Adidas ClimaProof -takki (2,50)
  • Bukowskin Pingviini (samanlaisen aioin ostaa kesällä Tukholmasta)
  • MAC Dream -farkut (3 €, ovh 109,95!)
  • Hiuskukka
  • Koziol-nitoja

maanantai 28. syyskuuta 2015

Mehukakku

Ostinpa kerran Lidlistä persikka-viinirypälemehua, koska siellä joskus aiemmin myyty viinirypälemehu oli tosi hyvää; mutta tämä ei niinkään ollut, ei pahanmakuista mutta rakenteeltaan kuin jotain smoothieta eli runsaasti hedelmälihaa mukana. Yli puolet purkista kyllä join, mutta lopun käytän leivontaan, tänään tämmöiseen kakkuun, jonka ohjeen muokkasin Valion appelsiinikakusta:

4½ dl vehnäjauhoja
2½ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl soodaa
150 g juoksevaa margariinia
1½ dl mehua
150 g créme fraîchea

Sekoitetaan ensin kuivat aineet ja sitten lisätään muut. Paistetaan 175 asteessa n. 50 min.

P.S. Kaikkea kummallista kirpparilla sarjaan: Tingi & Tongissa oli myytävänä diaprojektori ja sen mukana diakuvia: jotain perhekuvia, häistä sun muista! Todella noloa laittaa ne kuvat mukaan, vaikka niillä ei mitään käyttöä enää olisikaan!

perjantai 25. syyskuuta 2015

Työttömyyskatsaus 9/2015

Kylläpä oli kamala kuunnella eilistä A-Studion Talk-lähetystä; työtön myynnin ja markkinoinnin ammattilainen Jaana Immanen-Peuha kertoi kaksi vuotta epätoivoisesti ja kokopäiväisesti etsineensä töitä, mihin vastauksena Kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz muistutti, että "kai tiedät, että ammattisuoja on vain 3 kuukautta ja sen jälkeen on pakko ottaa vastaan mikä tahansa tarjottu työ" ja myöhemmätkin kommentit olivat töykeitä, eikä hän myöskään ymmärtänyt, että työtön ei saa tehdä edes vapaaehtoistyötä menettämättä työttömyyskorvaustaan.

Immanen-Peuha kommentoi kerran, ettei hänelle ole tarjottu töitä. Tähän kohtaan tartuttiin vain lyhyesti. Koko ajan mediassa hoetaan, että laiskat työttömät makaavat mieluummin kotisohvalla isolla työttömyyskorvauksella, eivätkä ota vastaan tarjottuja töitä; ja tämän vuoksi työttömyyskorvauksia pitäisi leikata rajusti tai mieluiten poistaa kokonaan ja voilá! Työttömyys poistuu kun kaikki työttömät ryntäävät töihin!

Mutta kun töitä ei tarjota! Niitä kun yksinkertaisesti ei ole tarjottavaksi! Minulle on viimeksi tarjottu oikeaa palkkatyötä vuonna 1997 (sitä tarjottiin useammallekin, ja joku toinen valittiin) ja yhdistelmätukityötä vuonna 2003 (sen vastaanotin melkein väkisin*).

Ohjelmassa tuli esille myös se seikka, että työttömiä tällä hetkellä n. 350 000 ja avoimia työpaikkoja 66 000. Vaikka kaikki ne työpaikat täyttyisivät, jäisi vielä 284 000 työtöntä. Zyskowicz ei osannut hokea muuta kuin "työn määrä ei ole vakio", ja kyseli, jäikö muka 60-ja 70-luvuilla aina joku ruotsalainen työttömäksi, kun suomalaisia meni sinne töihin? Ruotsissahan oli silloin AVOIMIA TYÖPAIKKOJA, niin ei tietenkään kukaan jäänyt työttömäksi!

Zyskowicz hoki myös koko ajan fraasia "työ luo työtä", joka on täysin tyhjänpäiväinen ja todistamaton hokema. Suomessa vierailleen taloustieteen nobelisti Joseph Stiglitzin mukaan ihmisiä ei kannata nykytilanteessa patistaa kepillä töihin.

"Tällä hetkellä ongelmanne on kysynnän puute. Näillä toimilla tuodaan laskupainetta palkoille, syödään kysyntää ja pahennetaan työttömyysongelmaa."

Suomen nykytilanteessa työnhakijoiden määrän kasvattaminen ei Stiglitzin mukaan luo lisää työtä.

"Ajatuskin on absurdi. Meillä Yhdysvalloissa oli taantuman huipulla viisikymmentä työnhakijaa jokaista työpaikkaa kohti. En ole koskaan nähnyt mitään järkevää analyysia siitä, miksi työnhakijoiden määrän lisääminen olisi ollut hyvä asia taloudelle."




*Yhdistelmätuki = esim. yhdistyksille maksettu tuki työttömän palkkaamiseksi, käytössä 2003 - 2006.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Juha Kurvinen: Sirkus Pjongjang - keikka Pohjois-Koreaan

Kirja viikossa, osa 64

Jonglööri Juha Kurvinen sai vuonna 1998 kutsun Pohjois-Korean sirkusfestivaaleille, ja päätti lähteä, koska matkakulut ja 10 päivän täysihoito maksettiin järjestäjän puolesta. Ryhmään liittyi myös mm. taikuri Jori A. Kopponen, avustajia sekä Suomen Kuvalehden toimittaja Susan Heikkinen, joka kirjoitti matkasta jutun, joka on luettavissa täältä: http://suomenkuvalehti.fi/wp-content/uploads/sk/files/pdf-liitteet/032_041SK2004L.pdf.

Kirja on kuvaus tuosta matkasta, ihan sujuvasti kirjoitettu, mutta ei tarjoa mitään uutta lukijalle (no, en muista ennen kuulleeni, että pyöräily on kielletty naisilta "turvallisuussyistä"); vähänkin Pohjois-Koreasta kertovia juttuja ja TV-ohjelmia seurannut tietää, että maa todella on hirveä diktatuuri täynnä johtajaansa palvomaan aivopestyjä kansalaisia. Suuri osa väestöstä näkee nälkää, eliitti nauttii etuoikeuksista Pjongjangissa ja suurin osa budjetista käytetään asevarusteluun.

Kirjassa häiritsee yletön ryyppäämisen kuvaaminen, mikä toisaalta varmaan oli totta. Huvittavinta oli, kun Kurviselle selvisi, miksi hänen moottorisahanumerolleen ei osoitettu suosiota:

"Lehdistön edustajat olivat kiinnostuneita eniten ohjelmassani käyttämästä moottorisahasta. Sen kanssa minun piti paistatella milloin istuen, milloin seinään nojaten, ja vihdoin aloin ymmärtää yleisön hiljaisuuden. Ehkä kukaan ei edes tiennyt, mikä on moottorisaha. Varmistin asian Kimiltä: 'Niin', hän vastasi. 'Maassamme ei käytetä moottorisahoja, vaan puut kaadetaan käsin."

Myöhemmin, lukiessani Susan Heikkisen lehtijutun, huomasin ainakin yhden virheen tai tahallisen unohduksen: kirjassa Juha Kurvinen antaa ymmärtää, että vaikka hän sai kutsun myös seuraaville sirkusfestivaaleille, hän päätti kieltäytyä. SK:n jutussa (vuodelta 2014) taas mainitaan "neljättä kertaa osallistuva jonglööri Kurvinen"!? Samaisesta lehtijutusta myös tähän hyvä päätös:

"Jos vuosikymmenien henkilönpalvonta ja eristäytyminen yhtäkkiä lakkautettaisiin, montako sukupolvea veisi, että pohjoiskorealaisten mielet olisivat taas jotakuinkin eheät?"

lauantai 19. syyskuuta 2015

Tuuli Hypén: Nanna, cityeläinkirja

Kirja viikossa, osa 63

Sarjakuvastrippejä ketusta, joka suorittaa yhteiskuntakelpoisuuskurssin ja muuttaa kaupunkiin. Ja siellä tietenkin on myös citysiilejä, -huuhkajia, -kaneja, -rusakoita sun muita ja ihmisiäkin.

Hauskoja ja vähän yhteiskuntakritikkisiä strippejä, haluaisin saada käsiini myös neljä muuta julkaistua Nanna-kirjaa.

P.S. Pieni lainaus Vesa Norosen Kreikan vaaleja käsittelevästä kommentista:

"Suomalaisen on hankala kuvitella, miltä tuntuu, kun edes turhia toiveita ei ole enää tarjolla kotimaassa. Siihen pisteeseen ei kukaan myöskään halua joutua. Toivon menetys on pahimpia asioita, mitä ihmiselle voi sattua." (Aamulehti 18.9.2015)

On suomalaisia, joiden ei tarvitse kuvitella, vaan jotka tietävät, miltä tuntuu kun edes turhia toiveita ei ole enää tarjolla.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Jim Benton: Rakas nuija päiväkirjani, ovatko aikuiset ihmisiä?

Kirja viikossa, osa 62

Viimeinen Nuija päiväkirja. Ainakin viimeinen suomennettu. Sarjan alkupuolelta, joten kirjan tapahtumat eivät tulleet yllätyksinä. Hauska niinkuin aiemmat ja myöhemmät.

"En erityisemmin pidä huoneeni siivoamisesta, mutta on periaatteessa ihan mielenkiintoista tehdä siellä kaivauksia ja löytää rojun alle hautautuneita merkkejä aiemmista Jamie-sivilisaatioista."

P.S. Perjantaina varmistui, ettei tänä vuonna ole saatavissa työllistämistukirahaa. Mahdollisen lisäbudjetin rahat menevät pitkäaikaistyöttömille, ehkä myös starttirahoihin ja aivan varmasti Microsoftin isopalkkaisten irtisanottujen muutosturvapaketteihin. Jollakin rahalla olisi heidän työssäollessaan kyllä ehdottomasti pitänyt järjestää "Miten säästän pahan päivän varalle" -kursseja, ja nyt saisivat olla samalla viivalla muiden työttömien kanssa.

torstai 10. syyskuuta 2015

Työasiaa

Kuvassa oikealla kaikki tekemäni Vaparit. Aika nollasta aloitin, takana vain tietokonekurssin pikatutustuminen Adobe PageMaker-ohjelmaan. Painosta tuli sivukoot ja muut määritykset, piti oppia, miksi kuvien on oltava TIFF-muodossa ja miksi tekstiväri pitää aina määritellä erikseen mustaksi (vaikka se näytöllä näyttää mustalta, määrityksessä voikin olla "kaikki värit". No, kyllä viimeinen lehti oli parempi kuin ensimmäinen.

Tähän blogipäivitykseen oli tarkoitus kirjata erilaista osaamistani työllistymisen kannalta. Muuta ei tule mieleen kuin nämä ATK-jutut:

Käyttöjärjestelmät:
  • Windows 3.1, 95, 98, NT, 2000, XP, Vista, 8, 10
  • Apple OS
  • Linux
  • Android
Ohjelmat:
  • Microsoft Office
  • Adobe Photoshop
  • Adobe PageMaker
  • Adobe InDesign
  • Corel PhotoPaint
Tekemistäni www-sivustoista on edelleen nähtävänä DWC:n sivusto (http://www.dreamwearclub.net/ ), jonka tein ja jonka ylläpitäjänä olin viime vuoden kevääseen saakka. Sivuston mahdollisesti vanhentuneet tiedot eivät siis johdu minusta, vaan uudesta ylläpitäjästä.

Myös Vammalan Kuntourheilijoiden sivusto (http://www.vammalankuntourheilijat.kopteri.net/index.htm) on minun tekemäni.

P.S. Mahdollisen työnantajan on ehkä hyvä tietää, että blogin nimi "Oleskelijan päiväkirja" ei tarkoita, että sitä haluaisin aina olla, vaan se on ironinen viittaus presidentti Niinistön uudenvuoden puheeseen, jossa hän sanoi työttömiä oleskelijoiksi, mikä ei vastoin omaa tahtoaan työttömänä olevan korvaan kuulostanut kovin mukavalta.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Donald Spoto: Ingrid Bergman

Kirja viikossa, osa 61

Tämä kirja on ollut hyllyssäni ties kuinka monta vuotta, mutta vasta nyt ehdin sen lukea; kuinka sattuikin, juuri Ingrid Bergmanin 100-vuotissyntymäpäivän aikoihin!

Olen lukenut samalta kirjoittajalta myös Marilyn Monroen ja Elizabeth Taylorin elämäkerrat. Kirjoittaja kyllä osaa asiansa, ja faktat on tarkistettu. Suhtautuminen kohteeseen on välillä vähän liiankin positiivista; todella selvästi huomaa eron kahteen viimeksi lukemaani elämäkertaan (Keisarinna Elisabeth ja Eva Peron) joiden kirjoittajat suhtautuivat kohteisiinsa syystä tai toisesta hyvin negatiivisesti.

Yltiöpositiivinen suhtautuminen ilmenee mm. siinä, ettei Spoto kritisoi millään tavalla Bergmanin kritiikitöntä suhtautumista natsi-Saksaan ja tietämättömyyttä ja välinpitämättömyyttä maailmanpolitiikasta; Ingrid oli kesällä -39 lähdössä saman vuoden syksyllä tekemään elokuvaa Saksaan, ja oli yllättynyt kun alkoikin sota.

Vähän liikaa ymmärrystä saa myös se seikka, että Ingrid jätti 11-vuotiaan Pia-tyttärensä tämän isälle, ja seuraavien kahdeksan vuoden aikana tapasi tämän vain kerran! Spoto korostaa sitä, että ura oli Ingridille tärkeämpi, mutta toteaa kyllä, että jättäessään perheensä ja Hollywoodin toisen miehen vuoksi hän samalla lähes tuhosi tuon tärkeän uran menettäen siitä ainakin vuosikymmenen parhaassa iässään.

Kirjasta saa vähän sellaisen kuvan, ettei Ingrid ollut kovin älykäs. Hyvä näyttelijä varmaan, mutta tunteiden ja toisten ihmisten vietävissä. Ura kai sitten oli niin tärkeä, että muulle ei jäänyt aikaa; edes kunnon kotia hänellä ei ollut vuosiin, vaan hän asui hotelleissa ja muissa tilapäisissä asunnoissa milloin Roomassa, Pariisissa tai Lontoossa sen jälkeen, kun oli jättänyt Hollywoodin.

Kovin paljon tämä kirja ei edes innosta katsomaan hänen elokuviaan; ainoastaan elokuvan Tri Jekyll & Mr Hyden vuodelta -41 haluaisin nähdä uudestaan (viimeksi TVstä vuonna 1990).

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Ikuisuusaihe

Ihan pakko taas palata työttömyysaiheeseen; keskiviikon Aamulehdessä oli juttu vihaamastani kuntouttavasta työtoiminnasta otsikolla "Vaikeasti työllistyvät tarvitsevat yritysten apua".

"Yhä useampi työtön joutuu turvautumaan kuntouttavaan työtoimintaan." Noin kuuluu jutun toinen lause. Oikea muotohan olisi "Yhä useampi työtön pakotetaan osallistumaan kuntouttavaan työtoimintaan", sillä kuka siihen vapaaehtoisesti menee; ehkä prosentti tai kaksi.

"Kuntouttava työtoiminta on tärkeä sosiaalipoliittinen työkalu, josta on pidettävä kiinni. Peräti 35 prosenttia sen jälkeen työllistyneistä on vammaisia ja pitkäaikaissairaita. Ilman tätä palvelua moni erityisryhmä jäisi kokonaan työelämän ulkopuolelle."

Miksi sitten KT:tä ei kohdisteta pelkästään vammaisille ja sellaisille sairaille, joilla on mahdollisuus kuntoutua ns. "normaalityökykyisiksi". Siis esim. onnettomuuden tai akuutin sairauden vuoksi tilapäisesti työkykynsä menettäneille, tai alkoholismista tai mielenterveyden ongelmista kuntoutuville?

Miksi KT:hen pakotetaan kroonisesti sairaat, ja uskotaan heidän maagisesti parantuvan, kunhan heille vain tarpeeksi huudetaan ja heille jatkuvasti huomautellaan laiskuudesta ja syytetään yhteiskunnan loisiksi?

Ilmeisesti jutun kirjoittaja, filosofian maisteri Antti Siika-Aho, saa palkkansa KT:n pyörittämisestä ja siinä pyörivien ihmisten pompottamisesta. Hän ehdottaa KT:n laajentamista myös yksityisiin yrityksiin: työttömät vain joka paikkaan ilmaiseksi töihin, niin työttömiä onkin äkkiä tuplasti lisää!

Blogia ko. kirjoittaja on pitänyt vasta neljän päivityksen verran, eikä siitä selviä, onko kyseessä sama henkilö joka nelisen vuotta sitten kehui YleX:llä Pohjois-Koreaa mukavaksi paikaksi ja Kim Jong-iliä päteväksi johtajaksi. Jos on, niin ei hänen asenteensa työttömiä kohtaan ole mikään ihme.

Niin, tuohon ensinmainittuun myös netissä julkaistuun juttuun kirjoitin kommentin, joka myös julkaisitiin:

"Aivan ensiksi: nimike "kuntouttava työtoiminta" tulisi poistaa kokonaan. Se on äärimmäisen nöyryyttävää kaikille, mutta erityisesti nuorille, joille se saattaa olla opiskelujen jälkeen ensimmäinen kosketus työelämään. Leimaa loppuiäksi ja antaa aivan väärän kuvan työssäkäynnistä.

Toiseksi, työhaluiset ja -kykyiset voisi palkata tietyissä tapauksissa vastaaviin töihin, mutta siis työsuhteeseen palkattuna samalla rahalla, kuin he nyt saavat, joka käsittääkseni on n. 700 €/kk. Ja työaika sen mukaan, eli 10-15 h/vko. Korjatkaa, kun olen varmasti väärässä, niin paljon olen elämässäni ollut työttömänä että käsitys palkoista on vähän hämärtynyt.

Tälläisessa työsuhteessa noudatettaisiin normaaleja työehtosopimuksen sääntöjä, ja siitä kertyisi lomaa,eläkettä ja oikeutta ansiosidonnaiseen päivärahaan ja jonkinlaiseen työterveyshuoltoon. Palkkahan olisi tosi pieni, mutta toisaalta vain sen verranhan saa nytkin kuntouttavassa työtoiminnassa. Mutta ihmisarvolle ja itsetunnolle olisi ihan eri asia olla oikeasti töissä.

Enkä usko, että palkansaajaa ikinä kohdeltaisiin niin kuin esim. minua aikanaan kohdeltiin kuntouttavassa työtoiminnassa. Hänellä kun saattaisi olla turvanaan myös ammattiliitto ja työtuomioistuin. Työttömällä ei ole minkäänlaista oikeusturvaa ja valitusmahdollisuutta kohtelustaan."

Sen sijaan jo edellisellä viikolla kuuntelin radiosta työttömyyteen järkevästi suhtautuvan Ville-Veikko Pulkan haastattelun,, ja ajauduin lukemaan hänen blogiaan, jota suosittelen kaikille aiheesta kiinnostuneille. Pulkka on tehnyt myös pro gradunsa aiheesta "Osallistava sosiaaliturva: syrjäytymisen ehkäisyä vai pakkotyötä?"

"Pulkan tutkimuksen mukaan työttömyysturvan oikeutukseen liittyvät ongelmat palautuvat aktiivipolitiikkaa ohjaavan uusklassisen talousteorian oletukseen vapaamatkustamiseen taipuvaisista työttömistä, jotka valitsevat työnteon sijaan mieluummin sosiaaliturvan varassa elämisen. Vapaamatkustajaoletusta vahvistaa omalta osaltaan osallistavan sosiaaliturvankin valmistelun yhteydessä hahmotettavissa ollut ja Suomessa yleisenä pidettävä työttömiä syyllistävä "laiskat työttömät" -puhetapa. Havainnot tukevat kuitenkin heikosti vapaamatkustajaoletusta, sillä tutkimusten mukaan työttömien työmotivaatiossa ei ole ongelmia, korkeakaan sosiaaliturva ei tyytyväiseksi elämään ja palkkatyön merkitys on edelleen suomalaisille suuri. Myös Pulkan haastattelemien osallistavaa sosiaaliturvaa vastustavien kansalaistoimijoiden tärkein vaihtoehto valmisteilla olevalle mallille oli nimenomaan oikeat palkkatyöt."

Tämän kanssa ei voi muuta kuin olla samaa mieltä.



tiistai 1. syyskuuta 2015

Elokuun 2015 kirppislöytöjä...

..., vaikka ehtikin jo vaihtua syyskuuksi, osa 39:
  • Puna-valkoraitainen Raiskin takki (ihan kuin Marianne-karkki)
  • Mustat farkkucaprit
  • Musta huppariliivi
  • Kullattu joutsen valokuvakehyksen kera
  • Valkoinen (posliini)origamijoutsen
  • Lentävää joutsenta kuvaava lasijoutsen
  • Puuleikkaus-joutsentaulu
  • Lego-kaappi (kuva 3.8.)
  • Everest-rinkka 8 €
  • 4 kpl musta-valkoraitaisia tabletteja yht. 50 cnt