lauantai 31. lokakuuta 2015

Pari pehmoeläintä

..eikä paljon muuta. Tulee ostettua paljon vähemmän kun samaan aikaan käy läpi kaappeja ja laatikoita etsiäkseen myytävää kirpparille. Ja rahat on vähissä kaikenlaisten yllätysmenojen vuoksi. Jotain pientä sentään, eli Lokakuun kirppislöytöjä, osa 41:
  • Pehmopesukarhu
  • Pehmopingviini
  • Adidas ForMotion -huppari (3 €, ovh. n. 85 €)
  • Joutsenkaulakoru (kuva alla)
  • Ikean Vessla -laatikko kansineen (2 €, Ikeassa 8 €)
  • Vaaleanpunainen lasijoutsen
  • Pieni pingviinipenaali
  • Raketti-yölamppu
P.S. Alla lainaus kansanedustaja Anna Kontulan (vas.) kolumnista tämän päivän Aamulehdestä. Aivan samoin täytyy työttömänä ajatella tämänhetkisestä pakolaisaallosta:

"Itse haluaisin keskustella varsinkin siitä, mitä tarkoittaa, kun työmarkkinoille paukauttaa kymmeniä tuhansia ihmisiä, joilla ei ole käsitystä suomalaisen työelämän pelisäännöistä ja jotka pakolaisleireille jääneiden läheistensä vuoksi ovat valmiita töihin millä ehdoilla tahansa.

Haluaisin myös nähdä vakavaa pohdintaa siitä, miten edelliseen suhteutuu hallituksen ponnistelu paikallisen sopimisen lisäämiseksi, jolloin ammattiyhdistysliike ei pääsisi näihin työn alennusmyynteihin kuokkimaan."

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Milla Paloniemi: Kiroileva siili 4

Kirja viikossa, osa 67

Kiroileva siili -kirjasarjan neljäs osa. Eihän näiden ostamisessa ole mitään järkeä, kirja luettu viidessa minuutissa, mutta silti pitäisi saada myös seuraavat osat, seitsemäs ilmestynyt näinä päivinä!

Kaikkea kummallista kirpparilla...ja kaupoissakin

Ensimmäiset joulukortit, -kalenterit, -suklaat yms. ovat ilmestyneet kauppoihin, samoihin aikoihin kuin ennenkin enkä jaksa ymmärtää sitä joka vuosi toistuvaa ihmisten kauhistelua asiasta; hirveän kovaan ääneen melskataan kuinka kauheaa on kuin näin aikaisin tulee joulutavaraa kauppoihin, sitten kuitenkin seisotaan sen joulukorttitelineen vieressä eikä päästetä muita vilkaisemaankaan kortteja!

Miten se voikaan olla joidenkin vaikea ymmärtää, että joulu tulee joka vuosi, on ihmisiä jotka haluavat valmistautua ajoissa, ja toisaalta kenenkään ei ole pakko ostaa yhtään mitään! Luulenpa, että kovaäänisimmät melskaajat ovat juuri niitä, jotka sitten jättävät kaiken viimetippaan, hermostuvat ruuhkaisissa kaupoissa toppatakeissaan sinä viimeisenä viikonloppuna ennen joulua, ja postissa silloin viimeisenä "halvempana" joulukortinlähetyspäivänä.

torstai 15. lokakuuta 2015

Työttömyyskatsaus 10/2015

Uudistus pelkkää keppiä, ei motivointia (Aamulehti 15.10.2015)

Tänään päätettiin lyhentää ansiosidonnaisen kestoa 500 päivästä 400 päivään. Muutos tulee voimaan 2017 eli ei koske minua, juuri äsken tajusin ettei koske ehkä koskaan, siis jos en enää koskaan pääse töihin ainakaan tarpeeksi pitkäksi ajaksi saadaksi tuota rahaa...

Aamulehden jutussa oli myös tosi ristiriitainen kommentti:

"Hallitus uskoo uudistuksen parantavan työllisyyttä. Onko näin? Vastaus: Ansiosidonnaiselta työllistytään paremmin kuin työmarkkinatuelta."

Öö? Siis jos ansiosidonnaiselta työllistytään paremmin kuin työmarkkinatuelta, eihän sen kestoa silloin pitäisi missään tapauksessa lyhentää!

"Pahimmassa tapauksessa käy niin, että työtä vailla olevan väestönosan elintaso heikkenee ilman, että tapahtuu merkittävää työllisyyden kohentumista, sanoo professori Markus Jäntti Helsingin yliopistosta."

Ja tämähän ei ole mikään "pahin tapaus", vaan se, mitä tapahtuu.

Työttömän tulevaisuus näyttää tukalalta (Yle Uutiset 15.10.2015)

"Ansiosidonnaisen keston lyhentäminen tuskin jää ainoaksi työttömän tulevaisuutta tukaloittavaksi muutokseksi. Monenlaisia lisäheikennyksiä pelätään. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan uudistuksessa kiristettäisiin työn vastaanottovelvoitteita ja velvoitetta erilaisiin aktivointitoimiin osallistumisesta."

Tämähän tarkoittaa kuntouttavan työtoiminnan lisäämistä, ja ehkä palkkatuke harvoille ja valituille:

"Lisävelvoitteet aktivointitoimiin osallistumiselle eivät suuresti vaikuta. Jo nyt erilaisia toimia työhönpääsyn helpottamiseksi kohdennetaan usein niihin, joilla on parhaat mahdollisuudet työllistyä.

Tulevan kannalta merkittävää tässä tilanteessa lienee se, ohjaako prosenttiperusteisuus yrityksiä jatkossa pestaamaan kallispalkkaisempaa väkeä korkeamman tuen toivossa. Eli käykö niin, että tukea edelleen saa yhä harvempi mutta palkattavien tulotaso on korkeampi. Ja että tukea saavat ne, jotka muutenkin työllistyisivät helpommin."

Niinpä. TE-toimistojen tilastot näyttävät hyviltä, kun entisestään silotetaan tietä työhön niille, jotka sinne pääsisivät ilman apuakin (toim. huom: Nokia /Microsoft).

Ja lopuksi se tämän jutun pelottovin lause, jonka aiemmin jo totesin:

"Yksi pelko on palkkatuen korvaaminen kuntouttavalla työtoiminnalla."
Vasemmalla Carlotta, oikealla Christine.

Ylen sivuilla myös Pieni työttömyyssanasto (ei niin kovin pienikään).

P.S. Pieni lisäys lauantain musikaalibloggaukseen: Katsoin yhtenä iltana vanhan (1943) elokuvan Suuren oopperan kummitus. Melko varmasti myös musikaalin puvustaja oli nähnyt sen; elokuvan Christine (DuBois, ei Däae) oli pukeutunut lähes täsmälleen samanlaiseen valkoiseen pukuun kuin musikaalissa roolihahmo Carlotta.

II P.S. Kirpparipöytä varattu jälleen eilen, aloitukseen viisi viikkoa!





tiistai 13. lokakuuta 2015

Jaana Suorsa: Huono aamuissa / Tout est dans le cochon 2

Kirja viikossa, osa 66

Piirroskirja hauskoilla teksteillä, Kiroilevan siilin ja Pahojen pingviinien tyyliin. Lisäksi kaikki tekstit on käännetty ranskaksi.

Sarjassa ilmestynyt myös ykkösosa, Elämä on laiffia, ja kolmososa, Suuri rakkauskirja (Le Grand Livre d'Amour).

Asiasta toiseen

Joskus keväällä kävin työvalmentajalla ja sain listan, jossa oli 7 painoalan työpaikkaa. Kuuteen olisin ollut valmis menemään, mutta yksi oli liian kaukana, 45 km päivittäistä ajoa on liian raskasta. No, viime kuussa oli toinen tapaaminen; kuusi niistä listan yrityksistä oli heti kieltäytynyt ottamasta minua edes työkokeiluun, ainoa jossa oli sanottu "ehkä" oli se liian kaukana oleva, ja sitten yksi listan ulkopuolinen.

Ja mitäs sitten? Ainoa ehdotus oli, että lähetän avoimen hakemuksen noihin kahteen paikkaan! Avoin hakemus yrityksiin, jotka saavat varmasti satoja hakemuksia viikossa! Eli yhtä tyhjän kanssa. Turha vaiva niidenkin hakemusten kanssa, ja turhaan odotin ratkaisua työllistämismäärärahoista.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Margaret Atwood: Uusi maa

Kirja viikossa, osa 65

Uusi maa on MaddAddam-trilogian viimeinen osa, aiemmat olivat Oryx ja Crake sekä Herran tarhurit.

Kirjassa eletään suurtulvaksi ja rutoksi nimetyn katastrofin jälkeistä aikaa. Lähes koko ihmiskunnan on tuhonnut SuperOnni-tablettien sisältämä virus. Vain muutama ihminen on säilynyt hengissä. Näiden ihmisten sekä geneettisesti luodun uuden "ihmisrodun", crakelaisten, elämää seurataan nykyhetkessä sekä takautumissa, joista kirja enimmäkseen koostuu.

Kirjaa olisi vaikea ymmärtää, jos ei olisi lukenut trilogian aiempia osia. Nytkin välillä tuli tunne, ettei kirjassa tapahdu mitään, kun lähes koko ajan tapahtumat kerrottiin vain takautumina. Eikä aika kirjassa edennytkään kuin ehkä muutaman viikon, pari kuukautta korkeintaan.

Muuten kyllä ihan hyvä ja mielenkiintoinen, siis sillä varauksella että muutkin osat on luettu. Kirjoittajan (ja kääntäjän) kieli on rikasta ja mielenkiintoista:

"Zeb piiloutuu joenrannan pusikkoon ja odottaa, että ensimmäinen pyöräilija ajaa ohi. Se on nainen, blondi, jonka kiiltäviin, ihonmyötäisiin pyöräilyhousuihin verhotut reidet jauhavat kuin pähkinänsärkijäjumalattaren ruostumattomat terässakset. Virtaviivaisen kypärän alta pilkistävät tuulessa viiruiksi siristyneet silmät, ja ohuiksi nypityt kulmakarvat ovat murhaavasti kurtussa trendikkään pienikokoisten tuuli-ja aurinkolasien yllä. Nainen vilahtaa ohi viuh-vauh, pinkeänä kuin tissi-implantti, ja siinä tulee nyt mies, joka pysyttelee jälkijoukoissa ja murjottaa suupielet alaspäin. Hän on suututtanut naisen ja saa nyt maistaa omaa lääkettään. Häntä painaa suuri ahdistus, jota Zeb voi pian lievittää."


lauantai 10. lokakuuta 2015

Oopperan Kummitus

11.11. ostin liput ja nyt 10.10. oli lopultakin näytös, eli Suomen Kansallisoopperan esittämänä musikaali Oopperan kummitus.

Olen nähnyt tästä tarinasta elokuvaversion (vuodelta 2004) ja DVD:ltä Royal Albert Hallissa esitetyn musikaalin 25-vuotisjuhlaesityksen. Tarina siis oli tuttu. Ja eteni tietenkin täsmälleen samaa tahtia noiden versioiden kanssa. Ei siis mitään yllätyksiä, paitsi erilainen lavastus.

Siinä olikin käytetty luovaa mielikuvitusta, ja aika näyttävää jälkeä olikin saatu aikaan. Erityisen upea oli Kummituksen luola kaltereineen ja metallisine köynnöksineen, jotka samalla olivat kynttelikköjä. Yhtenä teemana läpi musikaalin kulki myös rautainen vannehame / korsetti; se toistui mallinukkena, ylisuurena hameen vanteena ja näyttävimmin musikaalissa esitetyn oopperan Don Juan Triumphant lavasteena (josta valitettavasti en löytänyt kunnon kuvaa...).


Muissa versioissa on myös merkittävässä osassa kristallikruunu; tässäkin oli kattokruunu, mutta ei prismaakaan kristallia. Kruunu oli alussa lavalla, nostettiin sitten katsomon yläpuolelle, ja romautettiin näyttävästi ja tulta iskien jälleen lavalle ensimmäisen puoliajan lopussa. Toisella puoliajalla sitä ei näkynyt, toisin kuin elokuvassa, jossa kruunu putoaa vasta lähes tarinan lopussa.

Lieneekö johtunut tarinan tuttuudesta, että tässä musikaalissa ei ollut yhtään sellaista selkäpiissä tuntuvaa ja väreet nostattavaa kohtausta kuin joissain muissa (Jekyll & Hyde, Evita...) tai sitten tämä oli vain niin teknisesti hiottu ja vuosikausien kokemuksen mukaan tasoitettu?