sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Mustavalkoista ja muuta

Tammikuun kirpparilöytöjä, osa 44:
  • Aniliininpunaiset valoverhot
  • 2 Ikean maalitaululautasta
  • Musta-valkoraitainen paita
  • Leendert Jan Vis -sarjan avaimenperä
  • Pingviini pallossa -avaimenperä
  • Takorautainen ovenkolkutin
  • Lumisadepallo minikahvikupissa
  • Keltainen pehmotipu
Ensin oli kolme viikkoa hyytävä pakkanen ja sitten kuukauden viimeinen viikko peilijäätikköä, ei oikein kovin paljon huvittanut ylimääräistä eli kirppareilla kierrellä.

Tammikuun kahdeksas päivä kirjoitin työttömien rajusta veronkorotuksesta; vasta myöhemmin selvisi, että työttömyyspäivärahoihin on myös tehty negatiivinen indeksitarkistus: -0,4 %!

Olen kyllä kuullut indeksikorotuksista, joita on tehty eläkkeisiin ja muihin etuuksiin kaikkien elinkustannusten noustessa, mutta ikinä ennen en ole kuullut, että indeksitarkistuksessa jotain tukea tms. vähennettäisiin!

Sitäpaitsi eivät elinkustannukset ole missään tapauksessa laskeneet, vaikka jonkin satunnaisen leipäpaketin hinta ehkä onkin. Suurin osa hinnoista on vuodenvaihteessakin noussut.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Paola Jakobbi: Haluan nuo kengät!

Kirja viikossa, osa 71

Lyhyesti ja ytimekkäästi kengistä kertova kirja, jonka luin kahdessa illassa. Ei pelkkää kenkäsuunnittelijoiden luettelointia, niinkuin useimmat kenkäkirjat; tunnistaa myös tohvelit, urheilukengät ja moonbootsit. Kirjoittajan italialaisuus näkyy siinä, kuinka hänen mielestään saappaat eivät varsinaisesti ole kenkiä (suomalaisillehan saappaat ovat lähes välttämättömyys):

"Ja vielä on niitäkin naisia, jotka ovat oivaltaneet, että saappaat ovat kyllä kenkien tavoin jalkineet, mutta silti aivan oma maailmansa."

Tästä pääsenkin sanojen "saapas" ja "saapikas" eroihin. Minä muistan nuoruudestani, että saappaita olivat esimerkiksi kumisaappaat, ratsastussaappaat ja nahkaiset pitkävartiset yleensä miesten saappaat (työ-, sotilas-, tukkilaissaappaat yms.) ja saapikkaita naisten ns. "hienommat" saappaat, yleensä korolliset ja joskus koristellut.

Paola Jakobbin mielestä taas kaikki pitkävartiset jalkineet ovat saappaita, saapikkaat taas ovat niitä, joita kutsuisin nilkkureiksi, esimerkiksi sellaiset jalkineet, joita Beatlesit aikoinaan käyttivät.  Arvelen, että englanninkielen nimitykset näille ovat boots = saappaat ja booties = nilkkurit, saapikkaat.

Mitään virallista määritelmää noille sanoille ei taida olla. Ja esim. nettikaupat kuten Zalando sekoittavat käsitteet ihan miten sattuu: jos valitset valikosta "saappaat", saat samat jalkineet kuin valikosta "saapikkaat" plus ne tosi pitkävartiset lisäksi.

lauantai 16. tammikuuta 2016

Tri Christian Ankowisch: Täydellisen tiedon käsikirja

Kirja viikossa, osa 70

Eli toisin sanoen täysin turha käsikirja. Kirjoittaja on kuulemma ihaillut nuoruudessaan Aku Ankassa usein esiintyvää Sudenpentujen käsikirjaa, josta löytyy lähes kaikki tieto, mutta jota ei oikeasti ole olemassa, ja päättänyt sitten itse kirjoittaa sellaisen.

Kirja on julkaistu v. 2007. Eikö saksalainen kirjoittaja ollut koskaan kuullut Italiassa jo 1969 ja suomeksi 1972 julkaistusta Sudenpentujen käsikirjasta (Sanoma Osakeyhtiö, kirj. Mario Gentilini, suom. Anna-Liisa Liukkonen ja Irma Fast)? Kirja on julkaistu Saksassa 1974 nimellä Geheime Tips von Donald Duck: Ein praktisches Handbuch für Jungen ja myöhemmin nimellä Fähnlein Fieselschweif, ja on paljon parempi kuin Täydellisen tiedon käsikirja.

Tässä Täydellisen tiedon käsikirjassa on oikeita ja ehkä hyödyllisiä ohjeita (Näin kirjoitat hyvän aineen, Amerikan- ja brittienglannin eroja, Näin saat leikkokukat kestämään pidempään), ironisia (Näin annat itsestäsi älykkäämmän vaikutelman, Näin kiilaat jonon edelle ketään ärsyttämättä, Näin tiskaat oikein*) ja huuhaata (Taikavarvun teko- ja käyttöohjeet, Mitä mukaan Linnunradalle, Seitsemän takuuvarmaa merkkiä siitä, että nainen saa täyden orgasmin**).

*) Kappaleessa neuvotaan ekologisena valintana ostamaan tiskiharja, jossa on vaihtopää; sitten todetaan, että "jos tosin tiskaat niin harvoin, että tarvitset sitä varten ohjetta, pärjäät varmasti yhdellä harjalla hyvin, hyvin pitkään!".
**) Kappale, jonka vuoksi muuten lapsellinen kirja on K-18: Kolmas kohta on "Nainen panee kirjansa syrjään" ja neljäs: "Naisen ektoplasma (astraaliolemus) tulee näkyviin".

Kirpparilta ostin kirjan (0,50 €) koska selaillessa silmiini osui kappala "Tehokkain tapa tulla onnettomaksi". Ai mitenkö? No vaikka opettelemalla saattamaan itsensä tahattomasti hankaliin tilanteisiin. Ohjeet perustuvat Paul Watzlawickin kirjaan The Situation is Hopeless, But Not Serious (The Pursuit of Unhappiness).

Siis kaiken kaikkiaan turha kirja. Toivottavasti saan siitä rahani takaisin seuraavalla kirpparikerralla.

P.S. Tiedot suomenkielisestä Sudenpentujen käsikirjasta ovat peräisin Disney-keräilijä Hannu Heiskasen tekemästä Sudenpentujen kirjat -katsauksesta, joka löytyy PDF:nä täältä.

Päivän työttömyysuutinen

Sisäministeri Petteri Orpo (kok. kuinkas muuten) olisi valmis alentamaan maahanmuuttajien palkkoja, jotta heidät saadaan työmarkkinoille. (Yle Uutiset 16.1.2016)

No tietysti, Mikäänhän ei ole niin tärkeää, kuin saada maahanmuuttajat töihin (mihin töihin?) ohi puolen miljoonan suomalaisen työttömän.

"Ministerin mukaan muutaman kymmenen tuhannen ihmisen työllistämisen ei pitäisi olla Suomelle mahdotonta."

Niin, palaan edelleen tuohon puoleen miljoonaan suomalaiseen työttömään. Siitäkin joukosta löytyisi se muutaman kymmenen tuhannen ihmisen joukko, joka todella mielellään menisi töihin, jos joku ottaisi.

"Orpo olisi valmis joustamaan palkoissa alaspäin. Hän arveli, että yritykset tuskin voivat maksaa kielitaidottomille samaa palkkaa kuin muille."

Kuinka kauan menisi, että suomalaiset työttömät velvoitettaisiin ottamaan töitä vastaan samalla alipalkalla kuin maahanmuuttajat? Eipä kovin kauan. Mutta miksei kukaan ole huomannut, että suomalaisille työttömille luotu halpa-/orjatyömarkkina on jo olemassa: sen nimi on kuntouttava työtoiminta. Kaikki maahanmuuttajat vain sinne, töitä riittää, mutta palkkaa ei tarvitse maksaa ollenkaan!

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Työttömyyskatsaus 1/2016

Viime vuonna irtisanottiin 12 000 ihmistä. Varmaan jostain tilastosta löytyisi myös tieto, kuinka moni pääsi töihin, mutta ei sitä tietoa, kuinka moni noista 12 000:sta. Suurin osa uudessa työpaikassa aloittaneista kun on työpaikkaa vapaaehtoisesti ja tietoisesti vaiihtavia, ei työttömänä olleita. Lyhytkin työttömyys leimaa tekijänsä...eikun tekijättömänsä (onkohan tuo edes suomen kieltä?).

Tähän on pakko lainata eilisessä (8.1.2016) Aamulehdessä ollutta Yrjö Sarasteen mielipidekirjoitusta:

"Työllisyystilanne maassamme on nykyisin jo sellainen, että marketin kassalla saattaa hyvinkin istua akateemisen loppututkinnon omaava henkilö. Tilanne on työntekijän tulevaisuuden kannalta hyvin ristiriitainen.
Työnantaja saattaa ajatella, kuten minä vuosikymmeniä sitten. Mikäli työnhakija oli ollut työttömänä esimerkiksi puoli vuotta, häneltä tiukattiin, miksei hän ollut mennyt töihin vaikka satamaan, jonne siihen aikaan saattoi pyrkiä joka aamu. Miehen epäiltiin vähintään nirsoilevan, eikä häntä pestattu.
Seuraava mies ilmoitti olleensa viime ajat satamassa töissä. Koska herätti ihmetystä miksi ammattimies oli joutunut menemään sekatöihin, ei häntäkään palkattu. Kolmas mies oli vastavalmistunut, jolla ei siis ollut selvitystä kaipaavaa "menneisyyttä". Hänet palkattiin."

Alkuvuodesta on lehdissä ollut useitakin juttuja erilaisista ura-ja työvalmennuksista, TE-toimistojen ostopalveluna hankkimista palveluista työttömien ohjaamiseksi töihin. Jutuissa tietenkin hehkutetaan, kuinka moni on saanut töitä, mutta ei mainita miten käy niille, jotka eivät saa. Esim. Hamk:in järjestämään Ura Ovi -projektiin osallistui 247 työtöntä, joista 30 sai vakituisen ja 63 määräaikaisen työpaikan, opiskelun aloitti 42 (yhteensä 135. jutussa mainittiin 153:lle löytyneen pitkäkestoisen ratkaisun, luku taisi olla väärinpäin). Yli sata jäi edelleen (pitkäaikais)työttömäksi. Pääsevätkö he ikinä uudelleen vastaavanlaiseen projektiin vai ovatko tuomittu "liian vaikeiksi tapauksiksi" lopuksi ikäänsä?

Löysin aiheeseen liittyvän Suvi Pikkusaaren kirjoittaman pdf-kirjan Työ(hön)valmennus on taitolaji . Sieltä seuraava lainaus:

"Työhönvalmentajat tukevat työnteon mahdollisuuksien tasa-arvoa. Tavoitteena on, että myös ne henkilöt, jotka ovat jääneet, jättäytyneet, jätetty tai jäämässä pois avointen työmarkkinoiden ansiotyöstä, saisivat mahdollisuuden henkilökohtaiseen ja riittävään tukeen. Tukea tarjotaan palkkatyöhön pääsemiseksi, toimeentulon tavoittelemiseksi ja elintason vahvistamiseksi. Työhönvalmennuksen ensisijainen päämäärä ei siten ole henkilöiden työelämäosallisuuden lisääminen palveluilla, aktiiviseen kansalaisuuteen osallistaminen työtoiminnassa tai syrjäytymisen ehkäiseminen kuntoutujayhteisöissä. Aktiivinen kansalaisuus ja osallisuus yhteiskunnassa voivat olla tärkeitä ja merkityksellisiä tekijöitä niille henkilöille, jotka omasta tahdostaan eivät ole halukkaita palkkatyöhön työllistymään. Kaikkien työtä toivovien henkilöiden työhönvalmennuksen tavoite ja valmennuksen toivottu lopputulos on kuitenkin yksiselitteinen."

Tämä kyllä antaa jonkinlaisen selityksen siihen, miksi oma työvalmennukseni päättyi nollatulokseen; koska ei (palkka)työtä löytynyt, ei sitten yritetty saada muutakaan (esim. työkokeilu ilman ennakkolupausta työsuhteesta). Samasta julkaisusta (kuten loputkin vihreät lainaukset):

"Valmentajien tulee antaa mahdollisuus innostua palkkatyöhön työllistymisestä. Ratkaisuksi valmennuksessa ei riitä työn tekemisen ilo tai syrjäytymisuhkan poistaminen valmennusyhteistyön ajaksi. Työhönvalmentajan pitää pystyä toimimaan palveluun liittyvän arvolupauksen mukaisesti. Palvelun ja toiminnan tulee olla lupauksensa mittaista, aidosti työllistymistä ja työhön pystymistä edistävää."

No onneksi en innostunut palkkatyöhön työllistymisestä. Pettymys olisi ollut paljon kovempi, kun niin ei käynytkään.

"Valmentajien työn tarkoituksena ei ole muokata työllistyjää työn näköiseksi tai muuttaa häntä, vaan ennen kaikkea löytää sellaista työtä, missä työllistyjä voi olla parhaimmillaan omana itsenään."

"Jos työllistymisen mahdollisuuteen uskotaan vain näennäisesti, velvollisuudentunteesta tai tehtävän puolesta, putoaa aidolta työllistymisratkaisun tavoittelulta puhti ja pohja pois. Epätodennäköistä ei kannata eikä jaksa tavoitella sen paremmin työhönvalmentaja kuin työhön valmentautujakaan."

Enempää samaa mieltää ei voi olla. Vielä lainaus kohdasta, jonka otsikko on Varasuunnitelma:

"Kirjataan sellaisia vaihtoehtoja, jotka voisivat tulla kysymykseen tilanteessa, jossa ensisijainen päämäärä ei toteudu kokonaisuudessaan tai täysin toivotulla tavalla. Mallinnetaan vaihtoehtoja, jotka voisivat tuottaa saman lopputuloksen tai sitä sivuavan ratkaisun eri tavalla toteutettuna. Vaihtoehtoja tulisi olla mielellään 3–5."

Ei tehty varasuunnitelmia eikä mitään loppulausuntoa, tai en minä ainakaan ole nähnyt. Mielenkiintoista olisi kyllä tietää, minkälainen lausunto valmennuksesta lähti TE-toimistolle.

" Kun uskoa asiakkaan työllistymismahdollisuuksiin ei ole tai jos luottamus työllistymiseen ei ole aitoa, työhönvalmentajan tarjoamasta valmennuspalvelusta voi muodostua vakuuttamisen ja vallankäytön väline. Palvelu voi tuottaa virheellisesti sellaista tietoa, joka on merkittävänä haittana työllistymisen seuraavissa vaiheissa. Jos palvelun tulos on, että asiakkaan työkyky on heikko ja työllistymisen todennäköisyys vähäinen tai olematon, muodostuu työhönvalmentajan tehtäväksi työhön valmentamisen sijaan asiakkaan sopeuttaminen palvelussa todettuun tilanteeseen ja käsittely työn toivosta luopumiseksi."

Tämä oli vielä pakko lainata tähän lopuksi, vaikka ei näitä varmaankaan kukaan jaksa lukea.


perjantai 8. tammikuuta 2016

Työttömän nettotulohin raju leikkaus - media vaikenee

Kyllä oli kova herätys uuteen vuoteen eilen, kun sain vuoden ensimmäisen työttömyyspäivärahan. Se oli rajusti pienempi kuin edellinen. Syytä selvitellessä tajusin, että työttömyyskorvauksen veroprosentti on nostettu ennestäänkin kovasta 20 %:stä 25 %:een! Nuo prosentit ovat siis todella korkeita, kun kyse on muutenkin hyvin pienistä summista. Esimerkiksi työmarkkinatuen nettosumma putoaa jälleen alle viidensadan euron ollen nyt noin 490 €. Muutama vuosi sitten tehdyn sadan euron korotuksen myötähän se ehti nousta noin 520 euroon. 30 euroa on iso raha työttömälle!

Ovelinta ja omituisinta tässä on se, että media on lähes täysin vaiennut koko asiasta, vaikka se vaikuttaa todella monen suomalaisen työttömän elämään. Olen etsinyt tietoa netistä hakusanoilla "työttömän verotus", "työttömän veroprosetti", "veroprosentti 2016" ja vaikka millä. Verohallinnon sivuilta löytyy lopulta pienellä kirjoitettu lause "työttömyyskassat käyttävät ansiosidonnaisen päivärahan ennakonpidätysprosenttina palkan prosenttia. Prosentti on kuitenkin vähintään 25 %."

Mutta ei mitään mainintaa miltään uutissivustolta, ei Ylen, ei Aamulehden, ei Hesarin, ei miltään... HS:n sivuilta löytyy kesäkuulta uutinen hallituksen verolinjauksista, jossa korotetun työtulovähennyksen kerrotaan keventävän pieni- ja keskituloisten verotusta. Niin, työttömäthän eivät olekaan mitään -tuloisia, vaan rangaistuksen ansaitsevaa laiskottelijaporukkaa.

Mitenköhän työssäkäyvät reagoisivat, jos kaikkien veroprosenttia tuosta vain nostettaisiin 5 % ilman mitään ennakkotiedotusta tai perustelua? Ei taitaisi onnistua, mutta työttömillä ei ole minkäänlaista edunvalvojaa valtiota ja verottajaa vastaan.

Huomaako kukaan muuten sitä, kuinka rajusti tässä alenee työttömien ostovoima? Tuo viiden prosentin kovennettu vero on suoraan poissa ainakin minun muutenkin vähäisistä mahdollisuuksistani nostaa Suomen taloutta suosta.