tiistai 31. toukokuuta 2016

Tiistai

Tänä aamuna siivoja olisi tullut jo yhdeksän jälkeen, mutta en edes ollut ehtinyt lähteä huoneesta. Kaiken eilisiltaisen sähläämisen jälkeen olin niin väsynyt, etten saanut unta. (Niin, eilen palasin huoneeseen seitsemältä, eikä huonetta ollut vieläkään siivottu. Alakertaan valittamaan asiasta, jonkin ajan kuluttua takaisin ylös ja sitten ei toiminut enää ovikortti. Takaisin alas hakemaan uusi kortti. Huonetta ei oltu siivottu. Takaisin alas valittamaan. Ylös odottamaan. Toista pari kertaa. Siivooja tuli 20.20 enkä sitä ennen voinut mennä suihkuun enkä tehdä mitään.) Eikä pikkukameran kuvansiirtokaapelikaan toiminut....

British Airwaysin Concorde
No, tänään aamupäivällä kohti USS Intrepidiä, joka on museoitu lentotukialus, rakennettu jo 1943 ja käytetty myös Vietnamin sodassa. Esillä on myös avaruussukkula Enterprise, pieni pettymys todeta, että se on sukkula joka ei koskaan käynyt avaruudessa. Museoon kuuluu myös sukellusvene USS Growler kylmän sodan ajoilta (ehkä myös kirjassa Viimeisellä rannalla). Ja laituriila on British Airwaysin Concorde.

Jalkojen väsymisestä huolimatta päätin jatkaa  melko läheltä alkavalle High Linelle eli entiselle ilmaradalle kunnostettuun puistoon. Eihän se puistona kovin kummoinen ole, mutta muuten ihan mielenkiintoinen idea, ja vähän erilaisia näkymiä kaupunkiin.

Sitten vain takaisinpäin hotelliin, pari kirpputoria piti olla sillä suunnalla mutta vain toisen löysin ja yhden tunikan ostin. Ja ruokakaupasta tumma! kolmioleipä ja jogurtti tuoreilla marjoilla.

Tänäänkin tosi kuuma päivä, jalat alkavat hyytyä kaikesta kävelemisestä, ja taisin polttaa auringossa toisen käsivarren ja niskan. Askeleita 23 184.

maanantai 30. toukokuuta 2016

Maaanantai

Nyt vasta huomasin etten tainnut julkaista eilistä kirjoitusta eilen, vaikka sen kirjoitinkin...no, nyt sekin on julkaistu.

Tänään oli Memorial Day, porukkaa varsinkin nyt illalla liikkeellä, kaupat auki koko päivän...oli tarkoitus käyttää tämä päivä kaupoissa kiertelyyn kun luvattiin sadettakin joka olikin jo yöllä...Kiertelinkin kyllä, erityisesti etsin Nike Vomero -juoksutossuja, mutta eipä löytynyt...netissä Foot Locker -niminen kauppa myy niitä alennuksessa, mutta ei sitten täällä...

Yhtä Tommy Hilfigerin kukkamekkoa (kuva vasemmalla) kokeilin ja mietin, voinko mitenkään perustella itselleni käyttää viisikymppiä (-20%) mekkoon, mutta onneksi se oli liian iso!

Grand Central Terminal
Palasin jo kolmelta hotelliin ja olin aivan poikki ja odotin pääseväni syömään jotain ja nostamaan jalat ylös. Eikös mitä, huonetta ei ollut vielä siivottu, siivoojat siinä samalla käytävällä. Kävin hakemassa täytetyn leivän ja jogurtin kadun toistelta puolelta Duane Ready -nimisestä apteekki/ruokakaupasta ja ehdin syödäkin ne. Vielä neljältä ei huonetta ollut siivottu. Nyt odottelen ainakin kuuteen ennekuin menen sinne, pitää varmaan valittaa jos vieläkään ei ole siivottu. Se kuuluu kyllä hintaan.

22 147 askelta toistaiseksi. Kovin paljon enempää en kyllä jaksa tänään.

Sunnuntai

Tuli suunnitelmiin muutos aamulla: olin ajatellut vain kierrellä kaupoissa katselemassa  ja olin ajoissa yhdeksältä liikkeellä. Mutta sunnuntaina kaupat aukeavatkin vasta kymmeneltä tai myöhemmin. Joten Starbucksin aamukahvin jälkeen päätinkin palata hakemaan paremman kameran hotellista ja lähteä Central Parkiin. Siinä samalla tuli kuljettua Times Squaren läpi, josta tuli otettua aika monta kuvaa. Nopeasti poikkesin myös Disney Storeen ja M&M Storeen, ihan vain mielenkiinnosta.

Siis Central Parkiin. Kuljin pohjoiseen sen läntisimpiä polkuja. Todella paljon ihmisiä liikkeellä, varsinkin pyöräilijöitä puiston ympäri kulkevalla asfaltoidulla reitillä. Muualla pyörää pitää taluttaa. Auringonottajia ja piknikillä olijoita oli vähän joka paikassa. Ja näin sen maaoravankin, jota olin odottanut, mutta oli niin vikkelä etten ehtinyt kuvata.
Portaat Central Parkissa

Ja oli kuuma. Ainakin 30 astetta. Melkein koko ajan mietti, mistä saa lisää vettä (ja missä pääsee seuraavaksi vessaan). Molempia oli tarjolla tenniskeskuksessa noin puolivälissä. Tässä välissä voi kertoa, että NYCin julkisetkin vessat on tosi siistejä, paperia ja saippuaa tarjolla. Ja vettä saa juoma-altaista, sen tyyppisistä joita oli kouluissa (ainakin ennen).

Kohde, jota etsin oli puiston pohjoisosassa: jonkinlainen pieni vesiputous. Näytti raikkaalta ja piti asiaankuuluvan solinan, vaikka joki tai mikä lie oja olikin muuten aika kuiva.
Putous Central Parkissa

Takaisinpäin tulin Park Avenueta, siellä oli varjoisempaa ja tuuli sopivasti. Grand Central Terminalin ja Helmsley Buildingin läpi selvästi ruuhkaisempaan kaupunginosaan. Viimeksimainittu on -29 rakennettu silloin upea pilvenpiirtäjä, jonka marmoriaulassa tuntee nytkin itsensä tunkeilijaksi, mutta läpikulku on ilmeisesti sallittu (ei lukittuja ovia).
Park Avenue, edessä Helmsley Buildind ja MetLife Building

Nyt kellossa 28 863 askelta, istuskelen Macy's-tavaratalon Starbucksissa koska täällä on netti ja ilmastointi, vielä pitää käydä ruokakaupassa ostamassa pieni iltapala.

Täällä näyttää olevan hirveä hulina ja markkinatunnelma päällä, huomenna on Memorial Day, merkittävä juhlapäivä täällä, vähän kuin vappu mutta selvemminn päin; virallinen kesäkauden aloitus eli uimarannat ja huvipuistot auki.

Kaupungissa on myös luultavasti tavallista enemmän poliiseja ja ainakin armeijan porukkaa näkyy joka puolella. Huomenna joku paraati, jota tuskin katson.

lauantai 28. toukokuuta 2016

Lauantai

Nyt istun ulkona kirjoittamassa tätä, joko Macy's-tavaratalon verkossa tai 34th Streetin. Tässä on jonkinlainen puistomainen kohta isossa risteyksessä.

Aamulla heräsin puoli seitsemän ja melkein nousinkin, liikkeelle lähdin kahdeksalta. Yöllä vähän paleli jalat, kun ilmastontilaite puhalsi vieressä.

Siis suoraan etelään. Yhdeksältä poikkesin Starbucksiin juomaan aamukahvin ja pääsin hetkeksi nettiin (ja siellä täällä koko päivän, Facebookiin ilmestyi kuvia). Suuntasin suoraan World Trade Oneen, eli siihen uuteen pilvenpiirtäjään joka on rakennettu suunnilleen niiden kahden entisen paikalle. Ja ylös piti tietysti päästä, 102 kerrosta, näköalatasanne kerroksessa 100. Tai no, mikään "tasanne" se ei ollut, vaan lasiseinäinen huone. Eikä vieläkään ole kehitetty heijastamatonta ikkunalasia?!

Hissi oli upea, tai sen seinät: kolme seinää kokonaan screeniä. Ylöspäin mennessä se näytti New Yorkin kehityksen 1500-luvulta ja alaspäin sen tornin rakentamiseta. Vaikea selittää jos sitä ei itse näe.

Ilma oli aurinkoinen, mutta jotain utua koko ajan, kovin teräviä kuvia ei sieltä saanut.
Brooklyn Bridge

Tornin vieressä oli edesmenneiden tornien muistomerkki, iso vesiputousallas ja vielä keskeneräinen puisto.

World Trade Center Transportation Hub
Sitten kävelin joenrantaa Manhattanin eteläkärkeen, ja siellä Staten Islandin lautalle, joka on ilmainen. Siis New Yorkin kaupunginosaan nimeltä Staten Island, ja takaisin. Nyt piti vaihtaa lauttaa takaisipäin hirveällä kiireellä, mutta melko hyviä kuvia sai kumpaankin suuntaan.

Ja sitten takaisinpäin. Chinatownin kautta, vaikka jo viime kerralla huomasin, että inhoan sitä. Hirveä turistikamaa myyvä rysä. Mutta sitä kautta pääsi yhteen New Yorkin ihanimpaan kauppaan: It's Always Christmas in New York! Aivan todella, aivan mahtava joulukauppa ympäri vuoden! Valitettavan kallis vain, muuten olisin rahdannut sieltä kilokaupalla tavaraa!

Chinatownisssa myös ostoskeskus Elizabeth Center, jossa piti olla anime- ja vastaavaa tavaraa myytävänä, mutta suurin osa liiketiloista oli tyhjinä, ja se yksi jossa olisi ollut upeita lasijoutsenia näyteikkunassa, oli suljettu!

Sitten olinkin jo ihan poikki, ja oli niin kuuma ettei tehnyt mieli mitään lämmintä ruokaakaan, kaupasta vain banana breadia ja Noosa-jogurtti, ja hotellissa lisäksi omena (löysin eilen kaupan, joka myy omenoita ihan normaaliin tapaan kilokaupalla, viimeksi en löytänyt, silloin piti ostaa kappalekaupalla dollari per omena).

Kello muuten äskettäim ilmoitti, että askeltavoite on täyttynyt tänään kolminkertaisesti: 27 773 askelta nyt.

perjantai 27. toukokuuta 2016

Matkapäivä

Lopultakin koneessa. On aikaa kirjoittaa blogia, koska törmäsin heti matkan ensimmäiseen wifi-huijaukseen: Icelandair lupaa ilmaisen wifin koneissa, mutta eipäs olekaan, pääsee vain ja ainoastaan Icelandairin omille sivuille. Ainoa hyöty on se, että lentodataa voi seurata reaaliajassa. Siis korkeutta, nopeutta ja jäljellä olevaa aikaa. Wifi maksaisi 7 €/lento. En maksa, odottelen seuraavaa luvattua ilmaista wifiä, jonka pitäisi olla Keflavikin lentokentällä. Tuskin on.

Saa nähdä, mikä on tilanne perillä hotellissa. Sekin lupaa nettisivuillaan ilmaista wifiä, Free Wifi lukee selvästi monessa paikassa, mutta sitten kuitenkin Free ACCESS to Wifi, joka on ihan eri asia. Ilmaista luvataan myös vain (hotellin) julkisissa tiloissa, eikä huoneissa.

New Yorkissa pitäisi kuitenkin olla ilmainen langaton laajakaista useammissakin paikoissa, puistoissa, kahviloissa ja metrossa, ehkä metroasemillakin.

Jotenkin alitajuisesti odotin myös, että lentokone ja lentoon sisältyvät palvelut olisivat samaa luokkaa kuin viimeksi, yhdeksän vuotta sitten. Silloin lensin Pariisin kautta Finnairilla ja Air Francella. Mutta Icelandair näyttääkin olevan halpalentoyhtiö; matkaan ei sisälly minkäänlaista ruokaa eikä edes ilmaisia kuulokkeita (elokuvia voisi katsoa mutta kun ne kuulokkeet unohtuivat). Eihän se lentokoneruoka koskaan kovin kummoista ollut, mutta syötävää ja siirsi nälkää. On kuulemma ihmisiä, jotka eivät syö(neet) lentokoneaterioita ihan periaatteesta, mutta minä kyllä söin. Muutenkin tämä on aika ahdas kone, joku Boieng 757-300 muistaakseni (en pääse nettiin nyt tarkistamaan). No voihan tämän ajan käyttää kirjoittaessa ja lukiessa. Ja tablettia ja kännykkää voi ladata  lennon aikana USB:llä.

Helsinki-Vantaan lentokentällä sentään saa nykyään täyttää vesipullon, jos osaa käyttää kummallista automaattihanaa; valokenno on jossain polvien korkeudella! Siinä sitä huitoo käsiä hanan joka puolella, eikä vettä vain tule. Noloa.

Näköalat sentään ovat upeat, tai olivat ainakin Norjan jäätiköiden kohdalla. Nyt alla on meri jota ei näe pilvien takaa.

Lähtöselvityksen tein netissä, oli helppoa eikä tarvinnut kentällä jonottaa siihen. Ja matkalaukun sai jätettyä helposti. Turvatarkastukseen pääsi sisään portista, joka avautui Boarding Passin viivakoodilla. Tai sitten ei, oli aika hankala, mutta lopulta aukesi. Turvatarkastuksessa ei enää tarvinnut riisua kenkiä niin kuin viimeksi, eikä muutenkaan kaiveltu laukkuja. Nesteistä kysyttiin, mutta ei tarkistettu. Ei kyllä olisi ollutkaan.

Ja sitten jatkoa. Kone oli vähän myöhässä, tai ainakin joutui odottelemaan kentällä ennen kuin pääsi terminaaliin, ja koneenvaihtoon jäi aika vähän aikaa. Ehti juuri etsiä oikea portin, ja oli aivan pakko ostaa täytetty lohileipä eikä jäänyt aikaa blogin lähettämiseen nettiin. Ilmainen wifi olisi kyllä ollut.

Siinä koneessa odotellassa näin, kun matkatavaroita purettiin. Ainakin näin laukkuni nostettavan johonkin vaunuun, toivottavasti oikeaan.

Islannissa satoi, ja oli niin pilvistä ettei koneen noustua nähnyt enää mitään muuta kuin valkoista.

Nyt on sitten menossa tämän matkan pisin lento, 5 h 55 min. Laskin, että takaisinpäin vastaava on vain 5 h 30 min ja ehkä laskin väärin, sillä itään päin lennettäessä lennon pitäisi kestää kauemmin,  kun maa pyörii alla samaan suuntaan.

No nyt sitten kirjoitan tätä loppua illalla klo 8, Suomen aikaa klo 3 yöllä ja olen valvonut koko ajan hetken torkkumista lentokoneessa lukuunottamatta.

Olin kolmelta hotellilla, joilloin sisäänkirjautuminen alkoi, ja se kestikin sitten yli tunnin. Kamala ruuhka. Ja sitten kun lopulta pääsi huoneeseen, selvisi se mitä pelkäsin: ei ilmaista nettiä, vain se Free Access.

No, Nycissä on ilmaisia wifi-verkkoja, mutta eihän niitä pääse etsimään kun ei pääse nettiin! Semmoisia LinkNYC-asemia on siellä täällä, mutta sellaisissa paikoissa ettei voi istua mihinkään, seisoa vain kadulla mikä on melko hankalaa. Nyt kirjoitan tätä Bryant Parkissa, puistoa ylläpitävän säätiön verkossa, mutta pätkiii kovasti. Yritän seuraavan kerran paremmassa paikassa.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Etsitään eläkehakemusten hylkääjiä

Löytyipä eilen työpaikkailmoitus, jota lukiessa ensin melkein naurattaa mutta lopulta tuntuu hyytävältä, vaikka teksti on varmasti totta:

Keva eli entinen Kuntien eläkevakuutuslaitos etsii kolmea ratkaisuasiantuntijaa työkyvyn arviointiin. Tässä suoraa tekstiä ilmoituksesta, joka on laitettu sekä Kevan omille sivuille että mol.fi:iin 20.5.2016:

"Työkyvyttömyysratkaisuyksikössä arvioidaan työkyvyttömyyseläkettä hakevien työkyky yhteistyössä vakuutuslääketieteen ja kuntoutuksen yksikön kanssa ja annetaan yksilöllisesti perustellut hylkäävät päätökset."

Ihan kirjaimellisestihan tämä tarkoittaa, että Keva antaa täst'edes vain hylkääviä päätöksiä. Niitähän on nytkin suurin osa ollut, mutta joku onnekas on sentään saanut hyväksytynkin päätöksen. Luultavimmin kyseessä on kuitenkin virhe siinä mielessä, ettei tuon tiedon julkistaminen ole varmaan ollut tarkoitus; se on ollut jonkinlainen freudilainen lipsahdus, tarkoitus on ollut käyttää sanoja "perustellut päätökset", mutta koska Kevan päämäärä on antaa mahdolliman paljon hylkääviä päätöksiä, kirjoittaja on niin myös kirjoittanut.

Aivan oikeasti tämä on kyllä todella kauheaa!



sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Hilary Mantel: Syytettyjen sali

Kirja viikossa, osa 76:

Tämä kirja ja sen edeltäjä, Susipalatsi, voisivat olla aivan hyvin nimeltään Anne Boleynin nousu ja tuho, osat 1 ja 2. Sillä siitähän näissä on kyse, tosin Thomas Cromwellin näkökulmasta. Ja kyllä, kirjan alussa hän ja kuningas Henrik VIII seurueineen ovat Susipalatsiksi mainitussa kartanossa, jonne he edellisen kirjan lopussa olivat lähdössä.

Se oli syyskuussa 1535, kun kaikki vielä oli hyvin, mutta jo seuraavan vuoden toukokuussa Anne menetti päänsä syytettynä maanpetoksesta, joka oli virallinen nimitys aviorikoksesta kuningasta vastaan. 500 sivua sujuvaa luettavaa tuon vajaan vuoden tapahtumista...

Eniten jää ihmetyttämään Henrik VIII:n käytös; 7 vuotta himokasta odotusta ja valtavia uusituksia valtionhallinnossa vain Annen saamiseksi vaimoksi, 3 vuotta avioliittoa ja sitten muutamassa kuukaudessa täydellinen torjuminen ja lähes unohtaminen, kova kiire saada avioliitto virallisesti pois päiväjärjestyksestä ja 10 päivää Annen teloittamisen jälkeen uusi vihkiminen. Kymmeniä, varmaan satoija tuhottuja ihmiselämiä yhden naisen vuoksi.

Lainasinkin jo pätkän tästä kirjasta Työttömyyskatsaukseen (5/2106). Tähän vain kirjan viimeiset sanat:

"Mitään loppuja ei ole. Joka niin luulee, erehtyy niiden luonteesta. Ne ovat kaikki alkuja. Tässä on niistä yksi."

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Työttömyyskatsaus 5/2016

Bongaa piilotyöpaikka - löydätkö kaikki 270 000?

Missä piilotyöpaikka luuraa?

"Piilotyöpaikan saatat löytää mistä päin tahansa asfalttiviidakkoa. Joskus niitä möyryää metsissäkin. Siinä missä Jallulla on ollut tapana kätkeytyä kolmelle Avun sivulle, ovat piilotyöpaikat levittäytyneet tasaisesti ympäri Suomea. Piilotyöpaikka voi väijyä sinua missä tahansa. Se saattaa maata naamioituneena vaatekaapissasi tai hiippailla yön tullen sillan alla, joten on parasta pitää silmät auki ja korvat höröllä.

Pystymmekö me bongaamaan yhdessä kaikki ministerin mainitsemat 270 000 työpaikkaa? Jos löydät työpaikoista vähintään 20 000, tule mukaan hyvän viikkopalkinnon arvontaan.

Jos onnistumme löytämään kaikki piilotetut työpaikat, on pitkään jatkunut työttömyys viimein selätetty ja kaikki hallituksen ajamat pakkotoimenpiteet voidaan haudata tarpeettomina.

Toisaalta, jos emme onnistu kaivamaan edes viittäsataa työpaikkaa esiin, niin silloin todennäköisesti joku on valehdellut meille. Muistakaahan, että yrittäjätkin saavat osallistua."

Ylläoleva on suora lainaus Martti Asikaisen blogipäivityksestä 7.5.2016. Oli niin osuva ja hauskakin, että oli pakko lainata.

Puhe piilotyöpaikoista on vain yksi tapa lisää syyllistää työttömiä; jos he olisivat sosiaalisempia ja verkostuneempia, niin töitä löytyisi. Mutta kun ei pääse siihen ensimmäiseenkään kunnolliseen työpaikkaan.

Onhan tuossa verkostoitumisessa osittainen totuuskin: kun opiskeluaikoina hain kesätöitä, pikkukaupungissa niitä sai vain suhteilla, ja sen jälkeen samasta paikasta myöhempinäkin kesinä. Suhteettomilla ei ollut mitään toivoa. Tosin nuo suhteet eivät olleet varsinaisesti henkilön oman verkostoitumisen ja sosiaalisuuden tulosta, vaan perhe- ja naapurisuhteita, yleensä siis vanhempien kautta tulleita.

Työhön pakottaminen ei ole tätä päivää (Talouselämä-lehden puheenvuoro, Santtu Vehosalmi, 31.3.2016)

"Mistä löytyvät ne työnantajat, jotka haluaisivat palkata vastentahtoisen, pakkotyöhön kammetun työnhakijan? En ole työnantajia rekrytoinneissa auttaessani tällaista työnantajaa kohdannut. Miksi investoida epämotivoituneen työntekijän perehdyttämiseen, varsinkin jos tällainen henkilö pahimmillaan tärvelisi työpaikan ilmapiiriä laajemminkin?"

Niinpä.Tuskin yksikään työnantaja haluaa palkata työhön pakotetun, mutta ilmaisen pakkotyöläisen kyllä moni on valmis ottamaan vastaan; senhän voi sitten helposti vaihtaa, jos sukset menevät ristiin, ja taloudellinen vastuu eli karenssi jää vain "työntekijälle".

Eikö maassa ole hirttäjiä?

Asenteet työttömiä ja köyhiä kohtaan eivät ole vuosisatojen saatossa muuttuneet. Alla sitaatti Hilary Mantelin kirjoittamasta, 1500-luvulle sijoittuvasta Englannin kuningas Henrik VIII:n hovista ja Thomas Cromwellista kertovasta kirjasta Syytettyjen sali:

"Mutta parlamentti ei näe, miksi valtion tehtävä olisi luoda työpaikkoja. Eivätkö ne asiat ole Jumalan kädessä, ja eivätkö köyhyys ja hylätyksi tuleminen ole osa Hänen iankaikkista järjestystään? Kaikella on aikansa: on aika nähdä nälkää ja varastaa. Jos sataa yhtämittaisesti puoli vuotta, niin että vilja mätänee pelloille, niin eikö se ole kaitselmuksen työtä, sillä Jumala tietää, mitä tekee. On suorastaan häväistys ehdottaa, että rikkaiden ja yritteliäiden pitäisi maksaa tuloveroa vain jotta saataisiin työtä hylkiville leipää. Ja jos pääsihteeri Cromwell sanoo, että nälänhätä aiheuttaa rikollisuutta, niin mitä ihmettä, eikö maassa ole hirttäjiä?"


Jaoin ylläolevan myös Facebookin Ei pakkotyölle -ryhmässä, samoin kuin löytämäni kuvan skotlantilaisen Edinburgh Coalition Agaist Poverty -organisaation ilmaistyövoimaa käyttävien yritysten oviin liimaamasta "tarrasta" (kuva oikealla). Yhdistys vaikuttaa sellaiselta, jolle Suomessakin olisi käyttöä.

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Jouluista vähän ennen vappua....

...vaikka tämä päivitys menikin Vapunpäivään, kun eilen ei ehtinyt, eli huhtikuun kirpparilöytöjä, osa
47:

  • Marilyn-tarjotin
  • Omena-peltirasia
  • Perhonen-joulukuusenkoriste
  • Vihreätakkinen jouluhiiri
  • Pääsiäispupu
  • Vogue-lompakko
  • Raidallinen fleecetunika
  • Kuviollinen neulehuppari
  • Mustat farkut (0,50 €)
  • Musta liivimekko
  • 2 sinistä posliinijoutsenta
  • Muffinsikorvikset
  • New York -canvastaulu

"Omasta" kirpparipöydästä on mennyt aika vähän tavaraa, mutta kullanväriset korvikset tuskin ehtivät pöydässä vilahtaa ennen päätymistään varkaan taskuun. Oli varustettu hälyttimellä, joka siis on aivan turha, koska sen saa poikki, eikä valvontakamerakuvia kukaan katso jälkeenpäin.