keskiviikko 31. elokuuta 2016

Vähän tuli, onneksi vähemmän meni

Elokuun kirppislöytöjä, osa 51:
  • 2 Jan Vis -nallemukia
  • 2 Luhdan oranssisävyistä pyyhettä
  • Harmaat "kivipestyt" farkut
  • H&M:n musta-valko-harmaa juoksupaita
  • Valkoinen jättipyykkipoika
  • Siipikorvikset
  • Superpehmeä karvapeitto ja -tyyny
  • Musta pieni korsettilaukku
Eilen tyhjensin myös oman kirpparipöydän, taisi olla huonoin tuotto ikinä. Vaatteet eivät vain mene kaupaksi, vaikka ovat ihan siistejä ja malliltaankin ajattomia.

Nyt taas pitää tosissaan miettiä kirpputorin vaihtamista, josko jossain muualla menisi kaupaksi edes jotain.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Työttömyyskatsaus 8/2016

Taas on kuukausi täynnä työttömiin kohdistuvaa negatiivista ja mustamaalaavaa sekä työttömyysturvan leikkaamista ja lyhentämistä vaativaa uutisointia takana.

SDP julkaisi oman pitkäaikaistyöttömyyden taittamisohjelmansa 10.8.2016. Joka haluaa, voi lukea koko hienosti nimetyn ohjelman täältä: Laituri ei riitä - tarvitaan silta työstä toiseen ja työttömyydestä työhön

Pari kohtaa sieltä kannattaa nostaa:

9. Kuntouttava työtoiminta oikealle kohderyhmälle

Nykyisin kuntouttava työtoiminta uhkaa valua palkkatuetuksi työksi – tosin ilman palkkaa, koska palkkatukirahoja ei ole riittävästi. Vedetään selvä raja kuntoutuksen ja palkkatyön välille.

Kyllä, kannatan osittain. Tosin nimitys "kuntouttava työtoiminta" pitäisi poistaa kokonaan ja siirtyä käyttämään pelkkää termiä kuntoutus ja sitten työ erikseen. "Työtoiminta" on jo sanana nöyryyttävä.

12. Tinder-työtreffit – työ ja tekijä kohtaamaan paremmin

Kehitetään mol.fi -palvelua erilaisille kohderyhmille ja otetaan asiakkaat mukaan palvelujen kehittämiseen. Otetaan oppia kaupallisten treffipalvelujen asiakasystävällisistä teknologioista, jotta työ ja tekijä löytävät toisensa.

Ei järjen häivää. Työnsaanti jäisi pärstäkertoimen varaan; vaikka niinhän se taitaa nytkin olla...

13. Lähipalvelua pitkäaikaistyöttömille, pois valmiusloukusta

Valmiusloukku-käsitettä ei avata ohjelmassa mitenkään, tarkoittaneeko tuo sitä, että työtön saisi käydä mustikassa tai kuntosalilla kahdeksan ja kuudentoista välillä arkipäivänä?


"Hallitus pakottaa ottamaan töitä etuuksia pienemmällä palkalla ja oman alan ulkopuolelta kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen." (Kauppalehti 24.8.2016)

"Oman alan ulkopuolelta"? Kuka työnantaja haluaa työntekijän, jolla on koulutus ja kokemus joltain täysin muulta alalta? Tämä, kuten nin moni muukin ehdotus on täysin tosielämän vastainen. Ja "etuuksia pienemmällä palkalla"? Silloin on kyllä täytynyt olla aivan järjettömän iso palkka, jos ansiosidonnainen päivärahakin on isompi kuin keskimääräinen kokoaikatyön palkka. Ja kokoaikatyöstähän näissä ehdotuksissa on koko ajan kysymys.

Perustulokokeilu: 2 000 satunnaisesti valittua henkilöä pakolla mukaan, 560 euroa kuussa käteen (Keskisuomalainen 25.8.2016)

"Kohderyhmänä ovat Suomessa asuvat 25–58-vuotiaat, joille maksetaan ensi marraskuussa peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea. Perustulokokeilun tavoitteena on saada vastaus siihen, edistääkö perustulo työllistymistä."

Eli täysin tyhjänpäiväinen kokeilu. Peruspäiväraha tai työmarkkinatuki vain vaihtuisi perustuloon. Ehkä neljän viikon välein toistettava "työtön, työtön, työtön" -todistelu päättyisi. Mutta vastausta työllistymisen edistämiseen ei saada: jos kokeiluun määrättävillä henkilöillä olisi työllisytmiseen tarvittava koulutus, työkokemus ja ennen kaikkea suhdeverkostot, he olisivat jo töissä! Parhaiten tätä järjetöntä kokeilua kuvaa Anna Kontulan kommentti asian uutisointiin:

"– Perustulokokeilusta uhkaa jäädä puuttumaan perustulo. Nyt ollaan kokeilemassa työttömyysturvan perusosan vastikkeettomuutta, ei mitään perustuloa, Kontula sanoo." (Kansan Uutiset, 26.8.2016)

Tietysti on ollut paljon puhetta myös Suomea kovasti jo 90-luvulta (ainakin) vaivaavasta työvoimapulasta, viimeisimpänä tämänpäiväinen Aamupostin kolumni työttömiä syyllistävällä otsikolla Miksi työ ei kiinnosta?, jossa ihmetellään mm. sitä, miksi rakennuksilla on niin paljon Suomenlahden eteläpuoleista työvoimaa (no siksi, että suostuvat tekemään ties kuinka pienillä palkoilla; ovat suuria siellä kuitenkin) ja ihmetellään, miksei järjestelmämme edellytä, että 20-29 -vuotiaat työttömät mene mihin tahansa työhön?

Tuohon kirjoitin kommenntina Ei pakkotyölle -ryhmässä sen tosiseikan, ettei töihin mennä, jos kukaan ei ota. Tosielämän faktat ovat jääneet kolumnin kirjoittajalta. Etelä-Suomen Median julkaisujohtaja A-P. Pietilältä jostain syystä huomaamatta...

Työvoimapulasta loistava blogikirjoitus Päivi Tyniltä, tähän loppuun siitä lainaus:

"Hallituksen ehdotusten ja toimenpiteiden perusteella ajatellen meillä onkin Suomessa kova työvoimapula, joka johtuu siitä, että ihmiset eivät mene töihin. Siispä nyt sankoin joukoin kaikki pienten lasten kotivanhemmat, eläkeikää lähestyvät, vajaakuntoiset, juuri peruskoulunsa päättäneet ja suomen kieltä osaamattomat, puhumattakaan terveistä koulutetuista nuorista, aikuisista ja keski-ikäisistä, hakemaan näitä tarjolla olevia työpaikkoja ja paikkaamaan kansantaloutta. Sanotaanhan työttömyysuutisten kommenttiketjuissakin usein kokemuksen syvällä rintaäänellä, että ”Kyllä tekevälle töitä löytyy”."

perjantai 19. elokuuta 2016

Taas kirpparia

Jo toissapäivänä aloitin, mutta vasta tänään ehdin kirjoittaa; kaksi päivää mennyt enimmäkseen
kesäteatterin purkamisessa.

No, parin päivän aikana ei ole kovin paljn mennyt kaupaksi. Muuta en juuri odotakaan kuin että saisi kirpparipöydän vuokran ja ehkä vähän voittoa, ja että Dolce Gusto menisi kaupaksi...

tiistai 16. elokuuta 2016

Elokuvisssa: Lemmikkien salainen elämä

The Secret Life of Pets (2016)

Siitä on jo ainakin kaksi vuotta, kun jaoin Facebookissa tämän elokuvan trailerin, eli niin pitkään olin odottanut...nyt sitten täytyi mennä katsomaan.

Oli hyvä, mutta täysin erilainen kuin odotin. Trailerin perusteella olí odotettavissa kissojen ja koirien omistajiltaan salaamaa elämää, lähinnä kuitenkin omissa ja ehkä toisten kodeissa. Mutta tulikin hurjaa takaa-ajoa pitkin New Yorkin katuja ja viemäreitä. Urbaanilegendan mukaan niissä viemäreissä asuu alligaattoreita, mutta tässä elokuvassa siellä asui kaikki mahdolliset hylätyt lemmikit. Myöskin "bunny gone bad", söpö pupu jota taikuri oli käyttänyt kani hatusta -tempuissa, kunnes ne olivat menneet muodista. Muistutti muuten huomattavasti pupua Pixarin Presto-lyhäristä...

Olihan tämä hauska, joskin ei ihan niin hauska kuin odotin. Parasta olivat upeat (digi)piirretyt New York -taustat, upeampia kuin valokuvat ikinä!

torstai 11. elokuuta 2016

Raparperihillopiirakka

Sain purkillisen raparperihilloa, ja koska en heitä elintarvikkeita pois, kokeilin millainen piirakka siitä tulee ikivanhalla piirakanpohjaohjeella (jonka olen joskus 80-luvulla leikannut Aamulehdestä, ja jolla olen tehnyt piirakkaa jo rippijuhliini):

2 munaa
2 dl sokeria
3 dl kermaa t. maitoa
1 dl voisulaa
3 tl leivinjauhetta
5½ dl jauhoja

Päälle marjoja, omenaviipaleita tai lähes mitä tahansa hilloa.

Munat ja sokeri sekoitetaan (ei tarvitse vaahdottaa) ja lisätään muut aineet. Kaadetaan uunipellille ja päällystetään, paistetaan 200 asteessa 25 min.

Raparperihillo ei ole kovin esteettisen näköistä vihreää mönjää, eikä piirakkakaan näytä varsinaisesti herkulliselta, mutta kyllä siitä silti hyvä tuli.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Tuomas Hovi: Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula

Kirja viikossa, osa 81:

Tämä kirja tarttui käteen kirjastossa aivan sattumalta. En etsinyt erityisesti mitään aiheeseen liittyvää, mutta lainasin myös silloin myös kirjan Draculan tarina.

Tuomas Hovi käyttää puolet kirjasta kertomalla Valakian kreivi Vlad III:n elämästä lähes puuduttavan tarkasti. Ja toisen puolen toistellakseen moneen kertaan, ettei Vlad III ollut mikään vampyyri, vaan tavallinen tai ehkä tavallista julmempi ihminen, joka sai lisänimen Seivästäjä, koska todella seivästi ihmisiä rangaistukseksi.

Nimi "Dracula" on joissain yhteyksissä käytetty Vladin sukunimi, joka tulee latinan sanasta draco. Bram Stoker, joka kirjoitti kirjoitti romaanin "Dracula" vuonna 1897, otti nimen aivan sattumalta jostain, eikä millään lailla yhdistänyt kirjan päähenkilöä kreivi Vladiin. Kaikki yhteydet ovat myöhempien aikojen mielikuvituksen tuotetta. Kirjailija oikeastaan tiivistää koko omankin kirjansa tähän tosiasiaan:

"Kanadalainen kirjallisuuden professori Elizabeth Miller kirjoitti kirjassaa Dracula: Sense and Nonsense Vlad seivästäjän ja vampyyrikreivi Draculan yhteydestä, ettei koskaan ole niin moni kirjoittanut niin vähästä niin paljon. Vlad Seivästäjän ja vampyrikreivi Draculan oletetuista yhteyksistä on kirjoitettu todella paljon siihen nähden, ettei näiden teorioiden pohjaksi ole olemassa juuri mitään todisteita."

Niinpä tämäkin kirja on aika vähästä yksi parisataasivuinen kirja. Kirjassa on luetteloita Dracula-aiheisista elokuvista, tv-sarjoista, peleistä...luettelot eivä ole täydellisiä, elokuviakin on varmasti satoja.

Yhtä asiaa jäin ihmettelemään. Kirjassa ei ole pienintäkään mainintaa Roman Polanskin elokuvasta Vampyyrintappajat - Anteeksi, hampaanne ovat niskassani (Dance of the Vampires / Fearless Vampire Killers) eikä elokuvan pohjalta tehdystä musikaalista, joka on ensiesityksestään 1997 alkaen ollut yksi saksankielisen Euroopan suosituipia musikaaleja (nimellä Tanz der Vampire) ja joka on esitetty Suomessakin Seinäjoella 2011 ja Helsingin Kaupuginteatterissa 2016.

Tarinassa ei ole Dracula-nimistä hahmoa, mutta hyvin samankaltainen kreivi von Krolock. Stokerin Jonathan Harker -hahmoa vastaa nuori Alfred, joka kokee samanlaisia painajaisia kreivin linnassa. Samoin mukana ovat kaikki Dracula-kliseet: näkymättömyys peilissä, auringonvalon välttäminen, valkosipuli, krusifiksi...

Mielestäni tämäkin tarina olisi ansainnut maininnan kirjassa. Erityisesti elokuvaversion loppu on karmiva, kun tietää mitä tapahtui Sarahin osan näytelleelle Sharon Tatelle pari vuotta myöhemmin:

"Fleeing in a horse-drawn sleigh, Abronsius and Alfred are unaware that it is now too late for Sarah, who awakens in mid-flight as a vampire and bites Alfred, thus allowing vampires to be released into the world." (Wikipedia, The Fearless Vampire Killers)

tiistai 9. elokuuta 2016

Banaanikakku

Kaupassa hyvältä näyttäneet banaanit olivatkin seuraavana täynnä mustia läiskiä eivätkä näyttäneet yhtään syötäviltä; mutta nehän eivät silti ole pilalla, joten tein niistä kakun (ohje Myllyn Paras):

5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2½ tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
2 dl kermaa (maitoa)
3 munaa
2-3 banaania
1½ juoksevaa margariinia

Sekoitin hetken sokeria ja munia vatkaimella ja lisäsin muut aineet. Paistoin 175 asteessa 60 minuuttia. Kakku näytti aivan kypsältä ja siltä se myös tuntui hammastikulla koetettaessa, mutta kun otin sen jäähtyneenä vuoasta ja leikkasin, ei näyttänyt sisältä aivan kypsältä. Tosin oli ihan syötävää.
En tiedä mistä epäesteettinen ulkonäkö johtui, ei sitä enempää voinut paistakaan. En taitaisi tehdä uudestaan.

torstai 4. elokuuta 2016

Keskiaikaa ja nykytaidetta

No Man's Land. 2013 - Petri Ala-Maunus
Eilen Turussa ja tämän kesän historiallinen kohde oli museossa Ars Nova & Aboa Vetus. Se on 1995 avattu historiallisen ja nykytaiteen museon yhdistelmä; alunperin entiseen Rettigin palatsiin oli tarkoitus tehdä vain taidemuseo, mutta remontin yhteydessä havaittiin palatsin alla keskiaikaisia kiviraunioita, ja ne päätettiin museoida Aboa Vetus (Vanha Turku) -museoksi.

Vaikka raunioita ei ole kovin paljon, kuusi taloa ja 1200 m2, niin sanoisin museota keskinkertaisen kiinnostavaksi. Enimmäkseen rakennukset ovat kellareita ja niiden oviaukkoja. Pikkuesineita on vähän, muutama neula ja naula sekä eläinten luita. Enemmän olisin kaivannut havainnollistavia karttoja alueesta, nyt oli vain muutama pienoismalli, joita oli vaikea kohdentaa.

Sattumalta kulunut heinäkuu oli Ylen Radio 1:ssä teemaltaa Keskiajan heinäkuu; kanavalla (ja vielä kuultavissa Yle Areenassa) tuli useita mielenkiintoisia keskiajasta kertovia ohjelmia; sopivasti taustoittamaan tätä museovierailua.

Ja sitten oli samaan hintaan se nykytaiteen museo, itse palatsin kahdessa kerroksessa, joista toiseen oli jätetty vähän, siis tosi vähän, jälkiä niiltä ajoilta kun siellä asuttiin: yksi portaikko ja käytävä sekä marmorilla päällystetty kylpyhuone. Sanoisin kyllä, että jos minä olisin ollut rikas miljonääri ja rakentanut moisen talon, olisin kyllä tehnyt ihan erilaisen kylpyhuoneen. Eli ei ollut kovin upea sekään.

Taidemuseon taiteesta - no kai se on taidetta kun on museoon päässyt, mutta ihmettelen eniten sitä, miten joku ensin pääsee "taiteilijaksi" ja sitten vielä saa rahaa omituisista sotkuista, joilla ei mielestäni ole taiteen kanssa mitään tekemistä. Muutama hienokin teos museossa toki oli, niistä tässä blogissa kuva yhdestä (yllä).

P.S. Tulipa tuossa mieleen, että Turussa ja Suomessa yleensä ei olla huomattu juurikaan tuotteistamisen mahdollisuuksia; esim. Aboa Vetus voisi myydä kaikenlaista keskiaikaan liittyvää pikkutavaraa:  avaimenperiä, pienoismalleja... mutta museokaupassa on myytävänä kaikkea aiheeseen liittymätöntä ja lisäksi muiden museoiden (ylijäämä)tuotteita (ainakin Natural History Museumin kortteja). Samoin Turussa on Posankka, josta voisi tehdä vaikka mitä tuotteita; pehmoposankka isompana tai pienempänä versiona olisi ihan kiva!


maanantai 1. elokuuta 2016

Melkein pelkkiä lintuja...

...tuli ostettua heinäkuussa, eli kirpparilöytäjä osa 50:

  • ergonominen polvituoli
  • 2 pehmopingviiniä*
  • Kaj Stenvallin ankkataulu
*Pienempi pingviini on ilmeisesti joskus ostettu Bronxin eläintarvhasta. Pitäisiköhän sinne yrittää vielä joskus päästä?