keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Pinkkiä ja pingviinipurkki

Joka kuukausi löytyy jotain edellistä vähemmän, mikä on ihan hyvä. Tarkoitus ei ole lopettaa ostamista kokonaan, mutta nyt on alkanut oppia, että juuri mitään ei oikeasti tarvitse. Siis ei ainakaan vaatteita, koruja, laukkuja, kenkiä... on vain niin vähän mahdollisuuksia käyttää mitään "hienompaa". Mutta tässä kuitenkin marraskuun kirpparilöytöjä, osa 54:
  • Desigual-laukku 2,70 € !!!
  • Pingviini-karkkipurkki
  • Jan Vis -sarjan muki
  • Pinkki H&M -juoksutakki
  • Seeprakuvioiset H&M-shortsit
  • Musta ruma ankanpoika -pehmo
P.S. Eilinen lääkärikäynti - työkykyselvityksen alku - oli pelkkää puhetta. Lähetteitä ehkä tulee sinne ja tänne, mutta myöhemmin. Erityisesti harmitti, että kaikkien papereiden piti olla paikalla enkä siksi ottanut mukaan sitä mappia, jonka yleensä otan. Ja sitten niitä papereita ei kuitenkaan ollut, ja nyt ne pitää lähettää postissa tai viedä.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Työttömyyskatsaus 10-11/2016

Juuri kun oli vähän selvinnyt siitä kauheasta ajatuksesta, että kohta joutuu kolmen kuukauden välein todistelemaan kelpaamattomuuttaan työmarkkinoille peläten millaisen karenssin milloinkin saa - sillä töitähän ei saa eikä kuntouttavaan työtoimintaankaan kaikki mahdu ja työkokeilupaikka pitää itse hakea - niin tulee jotain paljon, paljon kauhistuttavampaa. Jotain sellaista, että oikeasti järkytyin:

Työttömät joutuvat vapaaehtoistöihin – hallituksen työryhmältä mullistava ehdotus (Taloussanomat 18.11.2016)

Samaan aikaan, kun julkisuudessa on keskitytty ensi vuonna alkavaan perustulokokeiluun, hallitus on kehittänyt kulisseissa varsin toisenlaista uudistusta suomalaiseen sosiaaliturvaan.

Juha Sipilän hallitus on nimennyt yhdeksi kärkihankkeekseen ”osallistavan sosiaaliturvan mallin luomisen”, ja ehdotusta uudesta mallista on hallituksen toimeksiannosta kehittänyt tänä vuonna professori Heikki Hiilamon johtama tutkijaryhmä.

Ryhmä on laatinut ennen kaikkea Hollannin esimerkin pohjalta ehdotuksen, joka mullistaisi Suomen tukijärjestelmän: siinä missä perustulo tekisi perusturvasta kaikille suomalaisille vastikkeettoman, tutkijoiden ehdottama ”osallistumistulo” tekisi työttömyystuista täysin vastikkeellisia.

"– Työttömän pitää osoittaa, että hän ansaitsee tuet. Tässä mallissa ei ole varsinaisia sanktioita, vaan osallistuminen on ehto koko tuen saamiselle.

Työtön sopisi itselleen sopivasta ”osallistumistoiminnasta” sosiaalityöntekijän kanssa.

– Jos mikään neuvottelu sosiaalityöntekijän kanssa ei tuota tulosta, henkilö siirtyy toimeentulotuelle, josta taas voi aina palata osallistumistuen piiriin."

Tämä on jotain täysin käsittämätöntä. Kaikki työttömien haastatteluprosessit, perustulokokeilut...kaikki turhaa. Miksi on käytetty tuhansia työtunteja näidenkin suunnitteluun, kun taustalla on koko ajan suunniteltu tällaista lopullista ratkaisua? Sillä sitähän se on.

Tämä uutinen vaiettiin viikon aikana kummasti. Hyvin vähän poliitikkojen kommentteja, tietysti kokoomuksen edustajilta kannattavia, mutta ei vastustavia.

Sen sijaan SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta ehdottaa työttömien aktiivimallin eli niiden kolmen kuukauden haastattelujen valmistelun lopettamista.

"Eloranta arvioi, että mallin valmistelu nykymuotoisena on yhteiskunnan voimavarojen tuhlausta ja työttömien hyppyyttämistä, kun sote- ja maakuntauudistus joka tapauksessa lakkauttaa TE-toimistot vuonna 2019." (Aamulehti 24.11.2016)

Niin, tätä minäkin ehdin ihmetellä. Ensin päätetään haastatteluista, ja ehdotetaa niiden järjestämistä yksityisissä firmoissa. Sitten todetaan, ettei se käy, koska niillä ei ole oikeutta antaa karenssipäätöksiä. Ja sitten muutama viikko myöhemmin ilmoitetaan koko TE-toimistosysteemin yksityistämisestä. Yhtäkkiä yksityisomisteisillä yrityksillä olisikin oikeus päättää työttömien kohtalosta? Siinä välissä täytyisi muuttaa lakia, mutta sehän ei hallituksen mielestä ole mikään ongelma.

Ja kun marraskuuta on enää muutama päivä jäljellä, ilmestyy Suomen Kuvalehdessä juttu Kelan uudesta pääjohtajasta Elli Aaltosesta otsikolla "Miksi ylläpidämme järjestelmää, joka maksaa ihmiselle olemisesta?"

Niin, miksiköhän? Ehkä siksi, ettei ilman rahaa ihminen voi olla.

”Minua koukuttaa hirveästi ajatus, että tulisimme vähän ulos sosiaaliturvalokerosta ja hakisimme kumppaneita täältä työllisyydestä, sosiaali- ja terveyspalveluista ja koulutuksesta. Hakisimme triangelia, jossa kykenisimme näkemään, että hei, jos vaikka työttömyyspäivärahalla oleva työllistetään työpajalla, niin antaa mennä. Ja jos tuo laatikko puolestaan antaa syrjäytyvälle nuorelle koulutuksen ja sitä kautta osallisuuden, niin menköön. Haluaisin luoda väyliä, joissa palkitsevuus olisi vahvempaa kuin rangaistavuus.”

Käsittämätöntä jargonia. "Työllistetään työttömyyspäivärahalla työpajalle, antaa mennä"??!! Antaa mennä, siis minkä tai kenen? Ilmeisesti myös ilman sitä 9 euron päiväkorvausta.

Tietenkin Aaltonen kannattaa tuota alussa mainittua, uutta huikean loistavaa, suorastaan häikäisevän ihanaa ehdotusta osallistavasta sosiaaliturvasta.

"Kaikille töitä ei riitä eivätkä kaikki ole sitä kykeneväisiä tekemään, mutta Aaltosen mukaan ihmisillä on silti oltava mahdollisuus kokea osallisuutta. Työpajoja tai oppisopimusta voisi tarjota esimerkiksi julkinen sektori, jossa on ”paljon tekemätöntä työtä”. Sitä voisi Aaltosen ajatuksissa olla esimerkiksi ympäristöhuollossa – siis siinä kuuluisassa risusavotassa – sekä palvelusektorilla."

Kaikki eivät ole kykeneväisiä töitä tekemään, joten heille sopii tarjota työpajatoimintaa tai mieluiten sitä risusavottaa? Pitkäaikaistyöttömän voisi myös velvoittaa etsimään itselleen oppisopimuspaikan, joka - ihan vain faktana - on miljoona kertaa mahdottomampaa kuin tavallisen työpaikan löytäminen.

Kaiken kaikkiaan: todella kamalaa!

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Kolmen viikon urakka

Taas kirpparipöytä täytetty, tai ainakin rkki; pöytään jäi kummasti tilaa. Mutta on sinne vielä tavaraa vietäväksi, kunhan nyt menisi ensin kaupaksi jotain.

Pari viikkoa varasin aluksi, ja sitten vielä yhden lisäviikon. Vaatteita olisi vaikka kuinka paljon, ja kirjojakin iso kasa. Joulutavaraa ei sitten ollutkaan niin paljon kuin luulin...

P.S. Eilen tuli kauan (yli puoli vuotta) odotettu soitto: ensi viikolla on varattu aika lääkärille työttömien terveystarkastukseen.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Teatterissa: Cabaret

Eilen Tampereen Työväen Teatterissa Cabaret-musikaalia katsomassa. Tämä oli minun valintani,
ihan ehdoton nähtävä, liput ostettu yli puoli vuotta sitten.

Tämä oli varmaan (toistaiseksi) vanhin kaikista näkemistäni musikaaleista, se sai ensi-iltansa Broadwayn Broadhurst-teatterissa 20.11.1966 eli eilen tasan 50 vuotta ja yksi päivä sitten! Kuinka sattuikin valikoitumaan päiväksi juuri tämä... Ja vielä viikko sen jälkeen, kun olin lukenut Olavi Paavolaisen kirjan Kolmannen valtakunnan vieraana. Näillä kun on tiettyä yhteyttä...

Cabaret on luettavissa klassikkomusikaaleihin, sen kappaleet Willkommen, Money ja nimikappale Cabaret ovat jostain syystä tuttuja ainakin minulle ties mistä saakka.

Musikaali perustuu Christopher Isherwoodin kirjaan Goodbye to Berlin (1939), josta tehtiin näytelmä 1951 ja myös elokuva 1972. Elokuvan haluaisin kovasti nähdä, tietääkseni sitä ei ole esitetty Suomen kanavilla ikinä, ellei sitten ennen vuotta 1983.

TTT:n esitys oli tietenkin ammatillisesti loistava; vuorosanat, laulu, tanssi ja tekniikka kulkivat niinkuin tuon tason teatterissa kuuluukin. Miinus taas akustiikasta; laulujen sanoista ei aina saanut selvää. Näin on ollut usein ennenkin. Lavastuksessa ja puvustuksessa muutama hieno ratkaisu

Juoni ei ollut kovin kummoinen, kahden parin - vanhemman ja nuoremman parisuhteista - mutta taustalla ja läsnä tuleva tuho, jonka joku aavisti, joku ei, mutta jolle kukaan ei tuntenut voivansa mitään. Musikaalin pohjana olevan kirjakin on siis julkaistu jo ennen sotaa, joten lopputulos saati itse sota oli kirjottajallekin vain aavistus. Mutta selkeä sellainen, olihan tuleva nähtävissä Saksassa koko kolmekymmenluvun.

Loppukohtaus oli huikea, vaikuttavin minkä olen ikinä nähnyt. Koska tuskin kukaan tätä lukeva on menossa musikaalia katsomaan, voin paljastaa että lavalle putosi aika iso kone...

Niin ja vaikka käsiohjelma maksoi paikan päällä 7 €, niin issuusta sen voi lukea ilmaiseksi: https://issuu.com/teatteri/docs/cabaret_k__siohjelma?e=2213464/38317040

perjantai 18. marraskuuta 2016

Teatterissa: Jääkuvia

Keskiviikkona käytiin katsomassa kutsuvieraina Wilnun eli Willan nuorisoteatterin esitys Jääkuvia Vanhan
Willatehtaan Studio Donnerissa. Näytelmä perustuu Kristian Smedsin tekstiin; ennemminkin kuin näytelmä, se on sarja monologeja ja dialogeja; yhdeksän kuvaa ihmisen elämästä.

Teksti oli paikoin todella rajua eikä alaikäisille sopivaa, vaikka näyttelijöistä osa olikin. Ihmissuhteisteista, perheestä, historiasta, koulusta... kouluun sijoittuva kuva oli ehkä monipuolisin: ammatinvalinnanohjausta työttömäksi ja vaivaantunut terveystiedonopettaja sekä tappavan masentavaa historiaa.

Näyttelijät olivat hyviä, ei minkäänlaista takeltelua tai arastelua; hyvähän se on että oppivat esittämään luontevasti myös vaikeita aiheita eikä pelkkää komediaa.

Itse en ehkä olisi tätä valinnut, mutta kutsuttuna toki menen katsomaan (melkein) mitä vain. Silti ei tarvinnut katua.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Olavi Paavolainen: Kolmannen valtakunnan vieraana

Etsin jostain syystä tätä kirjaa ensin kaunokirjallisuuden hyllystä, kunnes huomasin, että sehän on tietokirjoissa (en muistanut katsoa hyllynumeroa PallasProsta).

Kyseessä siis on Tulenkantajat-ryhmään kuuluneen Olavi Paavolaisen matkakertomus vierailusta Saksaan vuonna 1936. Kirja on todella siis kirjoitettu ja julkaistu tuolloin, siinä ei ole mitään myöhemmin lisättyjä kommentteja tai jälkiviisauksia.

"Vaikka olen ollut vieraana, en ole pelännyt puhua suutani puhtaaksi näkemästäni ja kuulemastani. Kirjani on yksipuolinen, sillä olen astunut Kolmanteen Valtakuntaan paraatiovesta enkä keittiön portaita. En arvostele keskitysleirejä enkä juutalaisvainoja, koska minulle ei ole näytetty kumpiakaan."

Paavolainen oli kutsuttuna vieraana Travemünden Saksalais-Pohjoismaisessa kirjailijakodissa, Dichterhausessa, josta tuolloin vastasi Kolmannen Valtakunnan Kirjallinen Kamari. Yhteensä kirjailijoita oli Pohjoismaista viisi ja Saksasta kolme. Paavolainen myöhästyi täpärästi Berliinin olympialaisista, mutta osallistui muiden vieraiden kanssa järjestettyihin retkiin, merkittävimpänä Nürnbergin puoluepäiville. "Uuden ajan - uuden keskiajanko? - hämärä vallitsee ympärillä."

Hän on tietysti vaikuttunut puoluepäivien jättiorganisaatiosta ja valoshowsta, mutta näkee myös tulevan: "Uuden maailmansodan leimahtaessa tiedän olleeni mukana sen syntysanoja lausuttaessa".

Suurin osa kirjasta onkin juuri viikon kestäneiden puoluepäivien paraatien ja kokousten kuvailua, sekä havainnointia niiden osallistujista. Erityisesti Paavolaista häiritsee natsien suhtautuminen naisiin:

"Kolmannen Valtakunnan henki on periaatteessa niin johdonmukaisesti vähentänyt, etten sanoisi halveksinut, naisen arvoa yhteiskunnassa ja valtiossa, että tämän väheksymisen on täytynyt jo syöpyä sikäläisten miesten veriin.

Näistä asioista voi laskea leikkiä, niille voi nauraa ja niitä voi ihmetellä. Mutta monta kertaa sattuu myös hetkiä, jolloin nauru tyrehtyy - jolloin näkee edessään aavemaisen perspektiivin uuteen maailmaan, jossa pimeät ja väkevät luonnonvoimat muuttavat ihmisten kohtaloita."

Lukija saattaa mielessään sijoittaa sanan "nainen" paikalle sanan "työtön" eikä voi muuta toivoa kuin olevansa väärässä. Myös puheet "uuden, terveen kansakunnan kasvattamisesta" suoraan natsipropagandasta ovat ilmestyneet työttömien vastaiseen kampanjointiin. Näin Jari Ehnrooth 23.10.2016 kolumnissaan Hyvitysvaltion syy ja seuraus Ylellä:

"Jos halutaan lisää vastuullisia ja vapaita ihmisiä, tarjottakoon työttömille henkilökohtaisesti velvoittavia työllistämis- ja sosiaaliturvasopimuksia. Sillä tavoin – hyvin toimintaan sitouttamalla – valmennetaan tervettä, elinvoimaista, osaavaa ja kyvykästä kansakuntaa, jonka jäsenet voivat menestyä myös globaalissa kilpailussa."

Ja väheksyminen ja halveksiminen kohdistui Paavolaisen huomioissa sentään vain naisiin, juutalaisiin tuolloin (1936) kohdistuneesta vihapuheesta ja vihasta ei jostain syystä ole esimerkkejä. Ehkä pohjoismaiset vieraat pidettiin niin tiukasti etukäteen suunnitellussa ohjelmassa, ettei vapaaseen kuljeskeluun ollut mahdollisuuksia?

Mielenkiintoinen kirja, vanhahtavan kielen ja alkupuolen pitkästyttävien kuvailujen vuoksi alussa vähän tahmea lukea, mutta sitten teksti alkoi vetää. Suositeltava.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Historian havinaa, osa 3

Samapa tuo, mikä hallitus on kuvassa:
sama asenne työttömiä kohtaan jo vuodesta...
"Uusi käsitteistö on luonut uudenlaisen byrokratian, jossa ihmiset joutuvat määrittelemään itsenään täysin outojen käsitteiden kautta. Puhe kilpailukyvystä, osaamisesta ja innovatiivisuudesta ei kuitenkaan tuota näitä asioita, vaan lopputuloksena on täysin keinotekoinen tehokkuuden illuusio."

Vielä löytyi työttömyysarkistosta 15.4.2005 julkaistu juttu otsikolla "Yritysten kieli valtasi politiikan". Valitettavasti en ole kirjannut muistiin, missä se on alun perin julkaistu, enkä kirjoittajakaan; aihe ei kuitenkaan ole lainkaan vanhentunut. Ja juttu todistaa myös, ettei suhtautuminen työttömiin ole muuttunut: "Nykyään ei nähdä ongelmana niinkään siitä, että työpaikkoja ei ole, vaan ongelmaksi nähdään ennen kaikkea työnhakijan passiivisuus ja häntä kannustetaan ottamaan kantaakseen esim. yrittäjyyteen kuuluvia riskejä." Eli näin jo yli 11 vuotta sitten...

Yritysten kieli valtasi politiikan

Sana ”kilpailukyky” välähti 1980-luvulla hallitusohjelmissa muutaman kerran. Nykyisessä hallitusohjelmassa sana esiintyy yli 30 kertaa. Markkina- ja talous sanasto ei kuitenkaan pysy pelkästään paperilla, vaan se kuuluu kaikessa päätöksenteossa.

Politiikan kieli kertoo koventuneista asenteista

Helsingin yliopiston tutkija Anu Kantola on tutkinut hallitusohjelmia aina Koiviston toisesta hallituksesta saakka. Kantolan mukaan yrityksissä käytetty kieli on valunut nopeasti politiikkaan. Hallitusohjelmat ovat Kantolan mukaan muuttuneet eniten Lipposen aikana ja jyrkimmin nyt Jäätteenmäen - Vanhasen hallitusohjelmassa. Kantolan mukaan yhteiskunnasta on tullut markkina-alue, jota valvoo vankka kuri.

Nykyään kansalainen nähdään markkinoiden osana ja jokaisen tulisi olla tietoinen omasta markkina-arvostaan ja pyrkiä kohottamaan sitä kaikin keinoin. Ajatusta toteutetaan jo lapsuudesta lähtien esim. erilaisin itsearviointimallein.

Kantolan mukaan nykyään on vallalla teknokraattinen käsitys koko yhteiskunnasta. Yhteiskunta nähdään eräänlaisena koneena, jota voidaan johtaa teknologisesti. Teknokraattisessa yhteiskunnassa kansalaisen rooli on passiivinen toteuttaja eikä aktiivinen toimija. Kansalainen ei voi enää osallistua keskusteluun politiikan tavoitteista, koska tavoitteet on määritelty ja perusteltu valmiiksi ylhäältä päin. Politiikan vaihtoehdot hämärretään taloustermein.

Kilpailukykypuhe toi myös kuripuheen politiikan osaksi. Kun yrityksissä puhuttiin alun perin todellista osaamista ja innovaatioita korostaen, niin politiikassa kilpailukykypuhe on muotoutunut byrokraattiseksi hallinnan illuusioksi. Valtion hallinnossa on kehitelty mitä monimutkaisimpia innovatiivisuuden ja tehokkuuden mittareita. Uusi käsitteistö on luonut uudenlaisen byrokratian, jossa ihmiset joutuvat määrittelemään itsenään täysin outojen käsitteiden kautta. Puhe kilpailukyvystä, osaamisesta ja innovatiivisuudesta ei kuitenkaan tuota näitä asioita, vaan lopputuloksena on täysin keinotekoinen tehokkuuden illuusio.

Myös työttömyysongelman fokus on siirtynyt rakenteellisesta näkökulmasta yksilöön itseensä. 1990-luvun puolivälistä lähtien työttömyys on alettu nähdä työttömän ongelmana. Nykyään ei nähdä ongelmana niinkään siitä, että työpaikkoja ei ole, vaan ongelmaksi nähdään ennen kaikkea työnhakijan passiivisuus ja häntä kannustetaan ottamaan kantaakseen esim. yrittäjyyteen kuuluvia riskejä.

Kantola uskoo, että vallan liukuminen pois politiikan perinteiseltä kentältä ei ole ollut poliitikkojen tavoite. Monet ovat jo huolestuneita nykyisestä kehityksestä. Moni poliitikko todennäköisesti kärsii siitä, että hänellä ei ole mahdollisuutta nostaa esille todellisia vaihtoehtoja kilpailukykypuheen rinnalle.

Kilpailukykypuhe on tuottanut globaalissa maailmassa varsin yhtenäisen kansallisen käsitteen. Kilpailukyky on nyt Suomea yhdistävä aate, joka hämärtää kansakunnan sisäiset ristiriidat, toteaa tutkija Anu Kantola.

Anu Kantola on kirjoittanut aiheesta artikkelin toukokuun alussa ilmestyvään Risto Heiskalan ja Eeva Luhtakallion kokoamaan kirjaan, "Miten Suomesta tuli kilpailukyky-yhteiskunta?"


torstai 10. marraskuuta 2016

Minun vaalianalyysini

Pari päivää piti sulatella, ennen kuin sai ajatuksia edes vähän kasaan tästä vuoden katastrofista: USAn presidentinvaaleista. Kun oli selvinnyt siitä järkytyksestä, että Donald Trumpin kaltainen öykkäri yleensä valittiin republikaanisen puolueen presidenttiehdokkaaksi ja seurannut hänen kannatuksensa nousua, ei tiistain vaalitulos ollut enää niin valtava yllätys.

Tokihan olin toivonut, että Hillary Clinton voittaisi vaalit. Ja hänhän sai enemmän ääniä kuin Trump, mutta USAn älyttömän vaalitavan vuoksi hävisi silti. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kuinka monta kertaa näin pitää käydä, ennen kuin muuttavat siellä vaalitapaa?

Vaalitulos vertautuu (vain isommassa mittakaavassa) Suomen eduskuntavaalien "jytkyyn" eli Perussuomalaisten yllättävään vaalimenestykseen v. 2011. Ylen Politiikkaradiossa 9.11. Lenita Toivakka kutsuikin Trumpin vaalivoittoa "trytkyksi", Äänestäjät olivat tyytymättömiä yhteiskunnan nykytilaan ja uskoivat populistisia vaalipuheita ja -lupauksia. Tietenkin käy niin, ettei Trump (kuten ei Timo Soinikaan) pysty lunastamaan lupauksiaan, ja kannatus laskee nopeastikin. Neljän vuoden päästä häntä ei todennäköisesti valita uudelleen kun totuus on paljastunut.

Perussuomalaiset lupasivat voittaessaan "heittää Suomesta pois kaikki maahanmuuttajat ja pakolaiset, joiden työt sitten jäisivät suomalaisille työttömille" (anteeksi yksinkertaistus, mutta näinhän se oli). Vaikka suomalaisilla on ilmainen pääsy hakemaan tietoa ja faktaa, monet sitä eivät selvästikään tehneet, vaan äänestivät hyväuskoisesti PerSuja. Ja pettyivät, kun lupauksia ei täytytty ja samaan aikaan iski vielä historian suurin turvapaikanhakijaryntäys.

No, jos PerSujen äänestäjät olisivat vaivautuneet miettimään asiaa tarkemmin, he olisivat voineet ihan itse huomata, että a) yksi puolue ei voi yksin tehdä kovin suuria päätöksiä, b) isolla osalla Suomessa asuvilla entisillä pakolaisilla (esim. somalit) on joko pysyvä oleskelulupa tai jopa kansallisuus (suuri osa on myös syntynyt Suomessa) eikä ole mitään laillista mahdollisuutta "heittää" heitä pois maasta ja c) valitettavasti varsinkin somalien työttömyysprosentit ovat huikeita, heiltä ei kovin montaa työpaikkaa suomalaisille pitkäaikaistyöttömille irtoaisi.

Trump lupasi vaalikampanjassaan amerikkalaisille samankaltaista: heittää maasta ulos laittomat siirtolaiset (enimmäkseen Meksikosta ja muista Väli-Amerikan maista), rakennuttaa muuri Meksikon rajalle sekä tuoda takaisin (metalli- ja autoalan) työpaikat, jotka on siirretty tuotantokustannuksiltaan halvempiin maihin.

USAssa on arviolta noin 12 miljoonaa laitonta siirtolaista. Mahtoiko kukaan Trumpin äänestäjä todella miettiä, miten tuollainen ihmismäärä poistetaan maasta ja mitä siitä seuraa? Eipä tainnut.

Entäs se muuri? Rajalla on jo nyt järeää piikkilanka-aitaa, josta tosin mennään sekä läpi että ali. Muurin rakentamisen jälkeen yritettäisiin myös ali, ja ohi, eli meren kautta. Laiton siirtolaisuus on kyllä ongelma monella tavalla, myös niille jotka ovat onnistuneet pääsemään rajan yli ja asuneet jo vuosia USAssa. Mutta ratkaisu on joku muu kuin muuri tai harkitsematon ulosheitto.

Ja ne työpaikat? Eivät tule takaisin presidentin päätöksellä eikä vaatimuksella.

Mikä sitten on Suomelle pahinta? Pitää muistaa, ettei USA edelleenkään ole diktatuuri eikä sellaiseksi muuttumassa, itänaapurissa sen sijaan on yksi sellainen. Ja se on Suomelle edelleen yhtä vaarallinen tai vaaraton riippumatta siitä, kuka USAn presidenttinä on. Natoon Suomen olisi pitänyt tietenkin liittyä jo ajat sitten, mieluiten vuonna 1995 Natoon eikä EUhun. Mutta kun ei niin ei, Suomi halusi "pitää mahdollisuuden avoinna" ja olisi pitänyt seuraavat neljä vuottakin, mikäli Clinton olisi valittu. Nyt saattaa olla liian myöhäistä, tai ainakin seuraavat neljä vuotta mahdotonta.

Myös taloustaantumaa on ennustettu Trumpin valinnan vuoksi. Minä kysyn, että mitä taantumaa? Olen elänyt samaa taantumaa jo vuodesta 1992...että se siitä taantumasta!

Itse en muuta suhtautumistani Yhdysvaltoihin tämän vuoksi, olisin edelleen valmis matkustamaan sinne koska vain. Ensi vuodeksi suunnittelmani matka toteutui jo alkukesästä, silloin sanoin vitsinä, että pitää mennä nyt; jos Trump valitaan presidentiksi, niin ei tiedä pääsekö sinne enää ensi vuonna. Valitettavasti vitsi muuttuikin todeksi, ainakin sen valinnan osalta.


torstai 3. marraskuuta 2016

Viime viikonloppu

Todella yllättäen ja lyhyellä varoitusajalla päädyimme viikonloppuna viettämään miniloman ja yön hotellissa Tampereella (Heidin luokkakokous siihen oli osasyyllinen). Minulle sitten jäi ilta aikaa valokuvailla Tammerkosken ympäristöä, ja hyviä kuvia sainkin vaikka itse sanonkin.

Lauantaina käytiin niillä parilla peruskirpparilla, joilla aina Tampereella, mutta löysin vain eurolla pussillisen kuusenkoristeita. Ja niistäkin halusin vain yhden, muut menevät jatkokäsittelyyn eli myyntiin. Stockmannilla oli pakko käydä ihastelemassa joulukoristeita, kaksi päätyi ostoskassiin.

Kahvilla ja munkilla ensin Pyynikin näkötornilla, ja sitten vammalalaisen Pyymäen leipomon Oma-kahvilassa. Kahvila on aika uusi, ja sen konsepti on aika erikoinen ainakin minun mielestäni. Pyymäen leipomohan on vanha yritys, ja sen tuotteet ovat aina olleet tosi herkullisia. Erityisesti rosinamunkki on jo lapsuuteni herkku, ja kristallipulla, omenakimara ja perinteinen possumunkki vievät kielen. Puhumattakaan käpykakusta, joka vuosien aikana ehti jo muodostua perinteiseksi syntymäpäiväkakukseni, mutta joka olosuhteiden vuoksi on valitettavasti siltä paikalta pudonnut...

No, se konsepti: kahvila on sisustettu todella hienosti, on valkoista ja hopeaa, kristallikruunuja ja peilejä...jotka viestivät laadukkuudesta, myös antavat viestin, että paikka olisi kallis. Ja sitten kuitenkin on siihen ympätään jonkinlaista Starbucks-fiilistä: (muka)liitukirjoituksella mainostetaan, että paikassa on ilmanen WiFi, ja niin varmaan onkin, seinänvieruspenkillä istui asiakkaita läppärien kanssa. Kaksi vähän keskenään riitelevää kahvilamallia.

Suosittu paikka näytti olevan; ekan kerran kun ovesta vilkaistiin, jono oli melkein kadulle. Tultiin sitten tunnin kuluttua uudelleen, niin vähän oli tullut tilaa. Ja tietenkin syötiin ne rosinamunkit. Ja siitä hintatasosta en sano mitään, kahvi ja munkki kahdelle noin kympin, samaa tasoa kai muuallakin.
Vasemmalta: rosinamunkki, Stockan joulukoristeet, P-Hämpin valokuvio
Erityisesti pitää myös muistaa mainita Hämpin Parkki, eli uusi ja kohuttu parkkihalli, jossa auto vietti yön. Tosi syvällä, tosi valoisa, isot viistot parkkiruudut... jos kävisin vielä Tampereella niin usein kuin ennen, veisin auton aina sinne enkä Koskikeskuksen parkkihalliin. Niin, ja sinne oli sijoitettu myös valokuvioita, jotka aiemmin olivat kaduilla Valoviikkojen aikana.

Hotelli Cumulus Koskikadun huone oli pieni mutta riittävä, hintaan sisältyvä aamianen mustamakkaroineen liiankin riittävä, kuntosalilla kävin sekä illalla että aamulla juoksumatolla, illalla myös saunassa. Olisi ollut poreallaskin, mutta ei tietenkään uimapukua mukana.

Sunnuntaina poikkeaminen Ikeaan, jotain uutta oli sielläkin mutta en sentään ostanut mitään. Enkä edes Herman's Second Handista Hämeenlinnasta, josta yleensä aina on löytynyt jotain.