lauantai 31. joulukuuta 2016

Vähän vielä kirppikseltä

Joulukuun kirppislöytöjä, osa 55:
  • New York -tyynynpäällinen
  • Harmaa Bagsac-laukku
  • Päivänvarjo-joulukuusenkoriste
  • Madagascarin pingviini
  • Tähtikorvikset
  • Tähtikaulakoru
  • Sydänkaulakoru
Laukkuja ei olisi enää pitänyt ostaa, mutta laitan sitten myyntiin pari; ja korut tulivat euron sekalaisissa pusseissa!

perjantai 30. joulukuuta 2016

Työttömyyskatsaus 12/2016

Kohti onnettomampaa uutta vuotta...

Ensi vuonna tiedossa entistäkin tylympää ja nöyryyttävämpää kohtelua työttömiä kohtaan.

Eduskunta hyväksyi 13.12.2016 lain työttömien haastatteluista kolmen kuukauden välein.

"Työministeri Jari Lindströmin (ps.) mukaan viranomaiset tekevät haastattelut, mutta myös yritykset voivat hoitaa niitä täydentävästi. Työttömiä koskevat päätökset ovat aina viranomaisen käsissä.

– Tulokset pitää luovuttaa jollekin, joka voi tehdä niiden perusteella päätökset, Lindström sanoo."(kaleva.fi, 13.12.2016)

Tämä oli ollut odotettavissakin, tarpeeksi kamalaa tämäkin, mutta pahin tähän lakiin liittyvä asia on vielä tulossa: aktiivimalli, joka edellyttää työttömän olevan kolmen kuukauden haastattelujakson aikana töissä 3 pv (tai 18 h) tai toimenpiteessä 5 pv. Ellei ehto täyty, työttömän peruspäivärahasta tai työmarkkinatuesta vähennetään yhden päivän osuus eli 32,40 € (tämäkin vähemmän kuin tänä vuonna 32,68 €pv).

"Aktiivimallin on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2018 alussa. Ensimmäinen kolmen kuukauden tarkastelujakso alkaisi kuitenkin jo lokakuun 2017 alussa. Lakiesitys on tarkoitus antaa eduskunnalle viimeistään huhtikuun 2017 puolivälissä." (Verkkouutiset / Nykypäivä 20.10.2016)

Uutisten mukaan leikkaus olisi 32,40 € kuukaudessa eli 388,80 € vuodessa. Työttömyysturvaa haetaan ja saadaa kuitenkin neljältä viikolta kerrallaan, ja näitä neljän viikon jaksoja mahtuu vuoteen 13. Jos joka jaksosta vähennetään tuo summa, se tekee 421,20 €! Huomaako tätä kukaan? Välittääkö tästä kukaan?

Välinpitämättämän laskutavan lisäksi olen erityisen huolissani siitä, mitä tapahtuu jos ja kun ei löydä sitä kolmen päivän työtä. Silloin kuulemma tarjotaan olisi tarkoitus tarjota aktivointitoimenpiteitä:

"Työssäoloehdon täyttämisen lisäksi omavastuupäivän voi välttää työllistymistä edistävällä aktiivisuudella, jollaiseksi hyväksytään työvoimakoulutus, omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella, työnhakuvalmennus, uravalmennus ja työkokeilu sekä kotouttamista edistävä omaehtoinen opiskelu ja kuntouttava työtoiminta. Näissä työllisyyssuunnitelman mukaisissa työllistymistä edistävissä palveluissa on oltava viiden päivän ajan kolmen kuukauden sisällä."

Ja se, mistä siis olen erittäin huolissani, on tuossa mainittu kuntouttava työtoiminta, joka on ovelasti upotettu listan viimeiseksi. Koska sehän se on noista vaihtoehdoista ainoa, jonne on helppo työntää ihan kuka tahansa työtön. Opiskeluihin eivät kaikki pääse, valmennuksiin ja työkokeiluihin valitaan vain tietty määrä ihmisiä, supisuomalainen ei tarvitse kotouttamista...siispä kuntouttava. Eikä se todellakaan tule olemaan mitään 5 pv / 3kk, vaan ikuinen ja päättymätön. kuntouttavan työtoiminnan sopimus toisensa perään hamaan loppuun saakka.

Mutta eihän tämä aktivointimallikaan riitä, pitää keksiä vielä kovempia toimenpiteitä, että 400 000 työtöntä saadaan mahtumaan avoinna oleviin noin 30 000 työpaikkaan. Kun tähän saakka työttömällä ei ole ollut velvollisuutta osallistua toimenpiteisiin, joita ei ole sovittu työllistämissuunnitelmassa tai jotka eivät ole työttömyysturvalain tarkoittamia työllistymistä edistäviä palveluita, niin tämä unohdetaan, ja tästä lähtien työttömällä on velvollisuus osallistua karenssin uhalla ihan kaikkeen, minne TE-toimisto hänet määrää.

"Työ- ja elinkeinotoimisto voi hankkia julkisia työvoima- ja yrityspalveluja ulkopuolisilta palveluntuottajilta myös siten, että palveluntuottajat voivat päättää palvelujen sisällöstä. Nykyisin työnhakijoilla ei ole velvollisuutta työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä osallistua sellaisiin palveluihin, joista ei ole sovittu työllistymissuunnitelmassa ja jotka eivät ole työttömyysturvalaissa tarkoitettuja työllistymistä edistäviä palveluja. Tämä on johtanut muun muassa siihen, ettei palveluntuottajille ole pystytty ohjaamaan riittävästi asiakkaita. Palveluprosessit olisivat tehokkaampia ja työttömyysetuuden vastikkeellisuus toteutuisi paremmin, jos työnhakijoilla olisi velvollisuus osallistua myös muihin kuin työttömyysturvalaissa tarkoitettuihin työllistymistä edistäviin palveluihin."

Siis "palveluntuottajille ei ole pystytty ohjaamaan riittävästi asiakkaita"? Kaikenmaailman konsultit ja huuhaa-kurssien vetäjät eivät ole saaneet tsemppivalmennuksiaan ja Positiivisuus pursuaa korvista -kurssejaan täyteen, koska niihin ei tähän saakka ole ollut pakko osallistua jos kurssia ei ole mainittu työllistämissuunnitelmassa? Mutta ylihuomisesta asti on. Eli tärkeintä ei ole työllistyminen eikä sen edistäminen, vaan palveluntuottajien rahakirstujen täyttäminen.

No, vuodenvaihteessa alkaa myös jo ennen alkamistaan turhaksi tuomittu perustulokokeilu, johon valitut 2000 onnellista saavat 560 € kuussa ilman karessiuhkia. Mielenkiintoista olisi tietää, joutuvatko myös he kolmen kuukauden haastatteluihin. Sehän olisi melko turhaa, koska heitä ei voi uhkailla oikein millään, eikä heihin voi ulottaa aktiivimallin karensseja. Turha tuo kokeilu on myös siksi, koska heidän työllistymisensä on yhtä sattumanvaraista kuin perustuloa saamattomien. Kokeilun tuloksena siis huomataan, ettei se edistänyt työllistymistä lainkaan. Eikä perustulo sovi kuvioihin kaavaillun osallistavan sosiaaliturvan kanssa (lue myös työryhmän virallinen loppuraportti). Linkkien takaa löytyy aivan uskomatonta tekstiä, joka valitettavasti on vain pakko uskoa...

tiistai 27. joulukuuta 2016

Joululahjoja

Pehmeitä paketteja tuli, ja muutakin:
  • New York -canvastaulu
  • Desigual-mekko
  • Huppumekko
  • Tähtilippuhuivi
  • Pingviini
  • Sydänkaulakoru
  • Pari lasijoutsenta
  • Suklaata
  • Vihreitä Kuulia
  • Ikea PS 2014 -valaisin

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Joulukuusi


Kolme yötä jouluun ja niin edelleen...

Tämän vuoden joulukuusenkoristelu-urakka oli ohjelmassa jo itsenäisyyspäivänä. Sellainen sopiva päivä, ei ainakaan mitään muuta virallista ohjelmaa ole.

Lapsena meillä oli aito kuusi, vain aatosta uudenvuodenpäivään. Pidempään se ei pitänyt piikkejään, pahimpana vuonna se täytyi viedä ulos heti Tapaninpäivän jälkeen. Koristeita ei niin kovin paljon, eikä ainakaan mitään lasipalloja, vaan sellaisia alumiinifolioisia, joihin tuli lommoja helposti laatikossa.

Olin jo ostanut jonkin joulun jälkeisestä alennusmyynnistä muovikuusen, kun eräs entinen sukulaismies kuitenkin toi vielä aidon kuusen yhtenä aatonaattona (ei sentään ilmaiseksi eikä edes kovin halvalla). Aattoaamuna aloin laittamaan siihen kynttilöitä; koskin yhteen oksaan – kaikki piikit siitä putosivat! Koskin vielä toiseen oksaan, jonka kanssa kävi samoin. Ja samassa päätös heittää kuusi välittömästi ulos ja hakea varastosta se muovikuusi!

Ihan niin yksinkertaista se ei sitten ollutkaan; aito kuusi tarttui ovenkarmeihin ja pudotti loputkin piikit pitkin lattioita. Pakkohan ne oli imuroida ensin alta pois, eikä se uusi kuusikaan ollut mikään pikakuusi: hankalasti koottava jalka ja kaikki oksat tietenkin ihan lytyssä laatikon jäljiltä. Aika monta tuntia siihen sitten meni.

No sitten kuitenkin oli kuusi, joka kesti kivasti loppiaiseen saakka, ja enemmän koristeitakin kuin aito. Niitä koristeita sitten pikkuhiljaa kertyikin aika paljon (ja kertyy lisää koko ajan, tosin poistuu toisesta päästä). Eikä se eka muovikuusikaan kovin kestävä ollut: se oli koottu kahdesta osasta, ja latvaosa heilui puolelta toiselle. Yritin sitä rungosta tukea ja koristeilla tasapainottaa, mutta lopulta sen kuusen viimeisenä jouluna latva oli pakko kiinnittää ruuvikoukulla ja siimalla kattoon, muuten se olisi voinut heilahtaessaan kaataa koko kuusen. Ja sitten taas alennusmyyntiin Nekalan Löytöliiteriin ostamaan vähän tukevampi versio…

Se onkin sitten toistaiseksi kestänyt, ainakin kymmenen vuotta jo. On tullut reilusti halvemmaksi kuin jokavuotinen aito kuusi, ja onhan se ekologinenkin, kun ei tule joka vuosi jätettä.


Koristelu tuntuu vievän vuosi vuodelta enemmän aikaa, vaikka koristeiden kokonaismäärä ei kasvaisikaan. Kaikille kun haluaisi löytää kuusesta sen ”paraatipaikan”. Valoja on neljä sarjaa, kolme värillistä pienillä lampuilla ja yksi 36-osainen sarja ihan perinteisiä kuusenkynttilöitä, Lidlistä joskus löysin. Tänä vuonna ehdin jo innostua Clas Ohlsonin mainoksen langattomista kuusenkynttilöistä, mutta niitä on vain 16 sarjassa ja mikä epämiellyttävintä: jokaisessa kynttilässä on tietenkin paristo, mitenkäs ne muuten toimisivat! En sellaisia halua, en malttaisi niitä pitää päällä, kun paristot kuluisivat koko ajan. Verkkovirta on sentään ihan eri asia…

Clas Ohlsonia pitää vielä sen verran mainostaa, että sieltä ostetut ja viime vuonna lahjaksi saamani joulukoristelaatikot ovat melko kätevä keksintö. Helpottaa koristeiden pakkaamista ja purkamista.

Ja sitten niistä koristeista; joskus yritin laskea, mutta kärsivällisyys ei riittänyt, sanoisinko että kolmisensataa niitä on. Plus nauhat kahteen eri kiertosuuntaan, eBaysta löytämäni (perinteinen Aku Ankka -joulun) junarata ja viime talven kahden euron kirpparilöytö: viiden talon valokylä, joka näyttää todella kauniilta kuusen alla!

Vanhin yksittäinen koriste on lumiukko, jonka sain pikkujoululahjaksi reilusti alle kouluikäisenä. Sitä vanhempia taitavat olla kaksi hopea-valkoista koristenauhaa, jotka olivat aina lapsuudenkodin kuusessa, ja ovat käytössä edelleen. Oikealla oleva valokuva on jostain 70-luvun puolivälistä, ja siinä näkyvät sekä lumiukko että ne hopeanauhat!

Kaikenlaista nykyisestä kuusesta löytyy, tähtiä, sydämiä, pingviinejä, joutsenia, enkeleitä, lumiukkoja…muutama perinteinen pallokin vielä… Ehdottomasti söpöimmät ovat valkoiset karvasomisteiset tumput (kyllä, Tyrvään murretta, jossain muualla lapaset tai vanttuut). Kauneinta on vaikea valita, joku joutsen varmaan.


tiistai 13. joulukuuta 2016

Historian havinaa, osa 4

Työttömyysarkistoistani löytyi tälläinenkin, Sosiaali- ja terveysviestissä 1/2005 julkaistu:

Pitkäaikaistyöttömyyttä kannattaa ennaltaehkäistä

Työvoimapoliittiset toimenpiteet pitkäaikaistyöttömyyden katkaisemiseksi ovat myöhässä, jos riskitekijöihin olisi pitänyt puuttua mahdollisesti jo varhaislapsuudessa. Työttömyyden alettua monet varhaisen puuttumisen mahdollisuudet on joka tapauksessa jo menetetty, työministeriön varhaista puuttumista arvioineessa raportissa todetaan.

Varhaista puuttumista työvoimapoliittisena menetelmänä pohtineen projektin loppuraportti löytää vakuuttavan määrän perusteluja ajoissa toimimisen puolesta. Työttömyyden kierre alkaa monesti jo ennen työuraa ja on pitkäkestoinen prosessi; parhaat keinot ovat ehkä käsillä jo ennen ensimmäistäkään työttömyyspäivää. Mitä aiemmin ongelmiin puututaan, sen parempia tuloksia saavutetaan ja sitä vähemmän kustannuksia tulee. Epävakaa työuran perusta saattaa olla
jo lapsuudessa eli tehokkainta varhainen puuttuminen olisi paljon aikaisemmassa vaiheessa kuin mihin työvoimapolitiikka nykykeinoillaan yltää.

Tehokkainta ennen työttömyyttä

Kun työttömyys on alkanut, monta varhaisen puuttumisen mahdollisuutta on jo menetetty. Työvoimahallinnolla on keinoja myös pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisyyn ja yhteistyötä yli hallintorajojen tehdään, mutta tällä hetkellä painotus on kuitenkin enemmän jälkihoidossa.
Tulosohjausjärjestelmässä ymmärretään paremmin lukuja ja suureita, kuten käyntejä työvoimatoimistossa ja monet ennaltaehkäisevät toimenpiteet näyttäytyvät abstrakteina kuluerinä, joiden hyötyä on vaikea mitata. Raportissa suositetaan, että vaikutuksien arvioinnissa myös pitkän aikavälin tulokset otettaisiin paremmin huomioon. 

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli loppuvuodesta 2004 yli 73 000 pitkäaikaistyötöntä eli yli vuoden työttömänä ollutta. Kaikkiaan työttömiä oli 200 000, alle 25-vuotiaita nuoria työttömistä
oli lähes 30 000. Sosiaalipolitiikan välineitä kaivataan niin elämänkaaren alkupään riskien
tunnistamisessa kuin myöhemmin epävakaan työuran vakauttamisessa. Sosiaaliset ja terveydelliset riskit ja ongelmat, puutteellinen koulutus sekä rikkonainen työura lisäävät pitkäaikaistyöttömyyden uhkaa. Kun työttömyys on muuttunut krooniseksi, vastuu toimenpiteistä kuuluu ensi sijassa sosiaalipolitiikan puolelle, raportissa todettiin. Puutteellisen koulutuksen ongelmilta ei meilläkään vältytä, vaikka suomalainen koulujärjestelmä on saanut myös huipputuloksia; Suomessa on vanhoista EU-maista toiseksi korkein koulupudokkaiden osuus eli niiden 15-24 -vuotiaiden nuorten määrä, jotka eivät ole töissä tai koulutuksessa.

Varhain liikkeelle

Jo kahdeksanvuotiaiden lasten käyttäytymisestä voi löytää pitkäaikaistyöttömyyden riskitekijöitä. Erikoistutkija Katja Kokko Jyväskylän yliopistosta on tutkinut miten lapsen aggressiivinen käytös ja myöhempi pitkäaikaistyöttömyys korreloivat keskenään. Lapsen aggressiivinen käyttäytyminen, koulusopeutumattomuus, varhaisaikuisuuden alkoholiongelmat ja ammattivaihtoehtojen vähyys
yhdessä lisäävät riskiä joutua pitkäaikaistyöttömäksi.

- Joillakin aggressivisesti käyttäytyvillä lapsilla oli kuitenkin suojaavia tekijöitä, jotka estivät lasta joutumasta epäonnistumisen kehälle. Lapsen vähäisetkin sosiaaliset taidot, jos niihin yhdistyivät
lapsilähtöiset vanhemmat, laskivat pitkäaikaistyöttömyyden riskin tältä osin olemattomaksi, Kokko totesi. Sosiaali-, terveys- ja opetusalan ammattilaiset voivat mahdollisesti jo koulussa ja päivähoidossa löytää ja ennaltaehkäistä pitkäaikaistyöttömyyttä. Hyvää ennaltaehkäisyä on muun muassa vanhemmuuden tukeminen sekä sosiaalisten taitojen huomioiminen ja niissä kannustaminen, Kokko mainitsee.

- Hyviin puoliin kannattaa kiinnittää huomiota ja jos lapsella on vähänkin sosiaalisia taitoja, siihen kannattaa tarttua, Kokko sanoi."

Tämä on tätä samaa kaikki nämä vuosikymmenet, faktaa jota poliitikkosukupolvet toisensa jälkeen eivät usko, vaan keksivät kilvan uusia keinoja nöyryyttää ja kyykyttää työttömiä ja erityisesti pitkäaikaistyöttömiä.

"Jo kahdeksanvuotiaiden lasten käyttäytymisestä voi löytää pitkäaikaistyöttömyyden riskitekijöitä. Lapsen aggressiivinen käyttäytyminen, koulusopeutumattomuus, varhaisaikuisuuden alkoholiongelmat ja ammattivaihtoehtojen vähyys yhdessä lisäävät riskiä joutua pitkäaikaistyöttömäksi."

Itseni kohdalla en tunnista yhtään näistä riskitekijöistä; en ollut aggressiivinen enkä "koulusopeutumaton" eikä ollut alkoholiongelmaa itsellä eikä perheessä, ja mitä oikein tarkoittaa "ammattivaihtoehtojen vähyys"? Sen sijaan artikkeli ei mainitse yhtä ja ehkä tärkeintä syytä: koulukiusaamista(*. On aivan käsittämätöntä, että tätä ei suostuta huomioimaan; kuinka vuosia kestänyt kiusaaminen voi tuhota itsetunnon, jonka rippeillä ei pysty itseään myymään äärimmilleen kilpailluilla työnhakumarkkinoilla? Eikä sitä suostuta tunnustamaan useimmissa kouluissakaan; paljon puhuttu (ja kehuttu?) Kiva Koulu -järjestelmä on vihoviimeinen keksintö! Vertaissovittelu ja lasten empatiaan vetoaminen - ei toimi, ei todellakaan toimi! Mahdollistaa vain kiusaamisesta vaikenemisen ja sen mitätöinnin sanomalla: "Meidän koulussa ei kiusata, koska me olemme KiVa-projektissa!" No tästä vosin kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta se ei nyt ollut tämän postauksen aihe...

*)"Koulukiusaamisella tarkoitetaan koulussa tai muussa oppilaitoksessa tapahtuvaa henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa. Koulukiusaaminen on rikos.[1] Kiusaaminen on tarkoituksellisesti tai suunnitelmallisesti toista vahingoittavaa, erotukseksi leikistä tai tasaveroisten tavanomaisesta nahistelusta. Koulukiusaaminen on yksilöiden välistä tai yhteisöllistä kiusaamista. Tavallisesti sillä on tarkoitettu oppilaan oppilaaseen kohdistamaa kiusaamista, mutta koulukiusaamiseksi voidaan nimittää myös opettajien välistä työpaikkakiusaamista tai oppilaan ja opettajan välistä kiusaamista. Kiusaaminen ei ole luokan muusta sosiaalisesta elämästä irrallaan oleva asia, vaan se liittyy usein kokonaisvaltaiseen “ihmisarvon menetykseen vertaisryhmässä”.[2] Härnäämistä, joka kohdistuu milloin keneenkin oppilaaseen, ei useinkaan pidetä varsinaisena koulukiusaamisena, mutta jos se kohdistuu jatkuvasti samaan oppilaaseen, ja kohde on alistetussa asemassa, niin kiusaamisen tunnusmerkit täyttyvät. Koulukiusaaminen voi olla uhrilleen henkisesti hyvinkin vahingollista ja saattaa aiheuttaa jopa aikuisikään asti säilyviä traumoja." (Lähde: Wikipedia)

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Teatterissa: Joulu on ihmisen paskinta aikaa

Perjantaina Riihimäen Teatterissa katsomassa komedia (?) Joulu on ihmisen paskinta aikaa. Tämä
taisi olla toinen osa Heidin työpaikan pikkujoulua, mutta alun perin minun ehdotukseni (jonka esitin silloin pikkujoulun osassa 1/2). Melkein pelkän nimen perusteella sitä ehdotin, mutta olihan siitä syksyn mittaan myös pari lehtijuttua, ihan yllätyksenä näytelmä ei tullut.

Pääjuonena on tarina sisarusten Jari (Jukka Kuronen) ja Silja (Maija Silander) Salakan välirikosta, joka joulun aikaan näkyy tietenkin selvemmin kuin muulloin. Jari on maankuulu drag-artisti Queen Hyacinth, jota sisko ei oikein ymmärrä. Joulua ilman maailmalla viihtyviä lapsiaan viettävä pastoripariskunta yrittää korjata sisarusten välejä kutsumalla nämä laulamaan kauneimpia joululauluja, ja vaikka ensin siinä ei näytä hyvin käyvän, niin lopussa kaikki on ainakin paremmin.

Tarinaa kerrotaan välillä myös lapsuuteen sijoittuvilla takautumilla; ala-asteen joulujuhla; prinsessaleikki kotona; kiusaamista Jarin erilaisuuden vuoksi, joka oli erityisen raskasta Siljalle. Takautumat alkavat ja loppuvat saumattomasti, silti erottuvat selvästi ja selventävät syitä sisarusten välirikkoon; kumpikin muistaa tapahtumat eri tavalla, eri asiat ovat olleet merkityksellisiä.

Paljon lava-aikaa sai myös stand-up-koomikkoa esittänyt Ilona Pukkila, joka veti roolinsa todella aidosti; hän voisi aivan hyvin esiintyä siinä roolissa myös livenä missä vain. Oli hänellä pari muutakin roolia, muutenkin koko näytelmässä oli vain viisi esiintyjää, rooleja paljon enemmän.

Jotain pieniä epäkohtia oli kronologiassa; pastoripariskunta vietti jo jouluaattoa, ja vasta sen jälkeen laulettiin kauniita joululauluja. Niitähän ei tosielämässä silloin enää lauleta.

Mutta muuten oli hyvä. Melko erikoinen konsepti kyllä, näytelmää, farssia, stand-upia ja vähän drag showtakin. Hauska, nauraa sai paljon, mutta oli myös vakavia hetkiä. Pisti myös miettimään omaa lapsuuttaan. Ehdottomasti suosittelen, saa nähdä ottaako joku muu teatteri tämän ohjelmistoon joskun jonkun toisen joulun alla.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Amerikkalaiset pannukakut

Olen näitä tehnyt ennenkin, ja aina etsin ohjetta täältä blogistani, mutta ehkä en ole sitä tänne laittanut. Siis ennen kuin nyt:

3 munaa
2-3 rkl fariini- tai tummaa sokeria tai juoksevaa hunajaa
5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
½ tl suolaa
3 dl maitoa
2 dl piimää tai kermaviiliä
½ dl voisulaa tai öljyä

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kaikki
kuivat aineet keskenään, lisää vaahtoon vuorotellen jauhoseosta ja nesteitä. Paista lättypannulla.

maanantai 5. joulukuuta 2016

Max Barry: Jennifer Valtiovalta

Tämä on kirja, josta en ole aivan varma olenko lukenut sen joskus. En millään muista, mutta "15 vuotta työttömänä" -kansiossa tietokoneellani on kirjasta pari sitaattia:

"Ennen kuin USA-maista poistettiin verot, niin jos joku oli työttömänä, niin valtio otti rahaa työssäkäyviltä ja antoi sen työttömälle. Siis, niinku, mitä hyödyttömämpi oli niin sitä enemmän sai rahaa.

Jotkut pitävät veroja hyvänä juttuna, koska siten saadaan rahaa ihmisille joilla ei sitä ole. Mutta sellaiset ihmiset ovat laiskoja tai typeriä niin että miksi heille pitäisi antaa muiden rahoja."

Näin lausuu kirjassa Hayley McDonald's kouluesitelmässään kapitalismin hyvistä puolista. Hänen sukunimensä on McDonald's, koska hän käy ko. yrityksen omistamaa koulua.

Kuten siitä jo arvata saattaa, kirja (kirjoitusvuosi 2003) sijoittuu määrittelemättömään lähitulevaisuuteen, jossa maailma on jakautunut USA-maihin, muihin kuin USA-maihin (EU ja Kiina) sekä sekalaisiin eli tuntemattomiin (suurin osa Afrikasta ja Lähi-Itä). USA-maissa jopa hallinto on yksityistetty, verot poistettu kokonaan, kaikki käyvät töissä (tai koulussa) ja saavat sukunimensä sen mukaan. John Nike tai Billy NRA voivat tappaa jonkun ja riittää, kun korvauksista sovitaan uhrin lakimiehen kanssa. Ei yhteiskunnan sekaantumista asioihin.

Kirjan nimihenkilö Jennifer on todella sukunimeltään Valtiovalta, sillä hän on töissä jonkintapaisessa hallinnon jäänteessä. joka yrittää puuttua räikeimpiin yritysten väärinkäytöksiin, kuten murhiin markkinointikampanjointitarkoituksessa.

"Katsokaan, minä en suunnittele tässä ensi vuoden mainoskampanjaa, vaan minä haluan päästä eroon Valtiovallasta, joka on kaikkien aikojen suurin este kaupankäynnille. Sitä ei voi tehdä ilman että sattuu kaikenlaista ikävää. Aivan, joitakin ihmisiä kuoli, Mutta ajatelkaa hyötyä! Tehkää kustannus / hyötyanalyysi! Ehkä jotkut teistä ovat unohtaneet mitä yhtiöt oikein tekevät. No, minäpä muistutan: ne tekevät niin paljon rahaa kuin mahdollista. Jos ne eivät siinä onnistu, sijoittajat kaikkoavat. Niin yksinkertaista se on. Me olemme kaikki pelkästään rahasammon rattaita."

Kirjassa on globalisaatiokritiikkiä, mutta enimmäkseen se on melko tavallinen rikosjännäri. Ei huono lajissaan, mutta ei tainnut aikanaan myydä kovin hyvin, koska muita australialaisen Max Barryn teoksia ei ole suomennettu.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Toisenkin kerran (melkein) onnistuneet piparit

Tein viime vuonna pipareita vähän eri tavalla kuin ennen, ja ne onnistuivat hyvin, eivät siis venähtäneet paistossa. Eilen oli tavoitteena tehdä yhtä onnistuneesti, mutta jostain syystä vähän lipsui; pari pellillistä paistui vähän liikaa, koska en huomannut laitttaa ajastinta päälle. Viime vuonna testattu 5 minuuttia oli liikaa, nyt lopulta riitti 3,5 min (tai sitten vaan uuni oli liian kuuma).

Paraisten piparit

3 dl siirappia
4 dl sokeria
500 g margariinia
4 tl kanelia
4 tl inkivääriä
4 tl neilikkaa
2 tl suolaa
4 munaa
4 tl soodaa
1 kg jauhoja

Siirappi, sokeri, mausteet ja margariini kiehautetaan, annetaan jäähtyä, lisätään muut aineet ja sekoitaan hyvin. Annetaan jäähtyä jääkaapissa yön yli, mieluiten jossain laakeassa astiassa (esim. iso vuoka) leivinpaperin päällä, niin sen käyttäminen on helpompaa.

Taikinaa kannattaa ottaa esille mahd. vähän, ettei se pehmene liikaa. Leivotaan pipareiksi (vahvuus n. 3 mm) ja paistetaan 200 asteessa 3,5 -5  minuuttia.