sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Työttömyyskatsaus 12/2017

Ok. Nyt menee huonosti, tosi huonosti. Siis työttömyysrintamallakin, kaiken muun lisäksi. Vajaata viikkoa ennen joulua nuijittiin eduskunnassa läpi laki työttömien aktiivimallista, jonka nimi johtaa harhaan; se ei palkitse aktiivisuudesta, vaan rankaisee siitä, että tekee niin kuin tähänkin saakka, eli hakee kaikkiin sopiviksi katsomiinsa työpaikkoihin niihin kuitenkaan pääsemättä.

Mitä järkeä tässä on? Ei yhtään mitään.

Tämähän on ollut tiedossa jo pitkään, silti tuntui tulevan yllätyksenä kaikille. Vasta lain hyväksymisen jälkeen työttömät tajusivat, että sehän meni läpi ihan heittämällä. Ja sitten nousi hirveä metakka. Joku perusti kansalaisaloitteen lain kumoamiseksi, ja se on saanut muutamassa päivässä kymmeniätuhansia allekirjoittajia. No, 50 000 nimeä tarvitaan sen käsittelyyn ottamiseksi, ja se raja on mennyt rikki jo aikoja sitten.

Itse osasin kauhulla odotella tuota lakia. Alunperinhän sen piti tulla voimaan jo aiemmin, viime lokakuusta alkaen piti tarkastella työttömien aktiivisuutta. Kirjoitin tasan vuosi sitten tästä lakisuunnitelmasta, ja olen tässä vuoden mittaan päättänyt passiivisesti olla osallistumatta moiseen aktivointiin.

Tästä on nyt viikon aikana ollut niin monta juttua mediassa, joita on jaettu somessa, että en jaksa lukea niitä enää uudestaan ja lainata tänne.

Omasta tilanteestani sen verran, että eläkeselvitys on (edelleen) kesken, ja lääkärinlausunnot vanhenemassa; olin 15.12. lääkärillä, joka kirjoitti tuosta päivästä alkaen sairauslomaa, mutta kielsi intoilemasta liikaa mikäli Kela hylkää hakemuksen; tämän vuoksi hain työmarkkinatukea vain 14. päivään saakka, mutta perjantaina Kelasta tuli viesti että kannattaa hakea koko ajalta, siis 25.12. asti; ja joka tapauksessa minulla on aika Hämeenlinnan Terveystalossa 10.1.2018...

Niin että onnellista uutta vuotta vain kaikille!

torstai 28. joulukuuta 2017

Kirpparilöytöjä joulukuu 2017

Vaikka minulla oli kirpparipöytä joulukuun alussakin noin viikon verran, en ostanut juuri mitään. Ehkä kolme tavaraa:
  • New York -kuvioinen pimennysverho
  • Jan  Vis -nallemuki (uusi ja kirkkaampi)
  • Keraaminen tonttu (jolta vain varpaat näkyvät)

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Alissa Quart: Branded - The buying and selling of teenagers

Tämä oli Bookcrossing-kirja - Hyvinkään kirjaston Ota ilmaiseksi -kirjahyllystä.

Nappasin tämän hyllystä mukaan joskus keväällä, ja luin sitä silloin tällöin pätkän. Kirja on julkaistu jo 15 vuotta sitten, joten ei ihme, että tuntui vanhalta; varsinkin kun aihe on markkinointiin liittyvä ja mainitaan useita merkkejä ja nimiä.

Esimerkiksi ensimmäisenä mainittu Delia's oli 90-luvun lasten- ja nuortenvaatekauppaketju, joka sittemmin hävisi, ja tosi tosi paljon muitakin. Samoin esimerkit elokuvien ja kirjojen nimistä on aikaa sitten unohtuneet.

Erityisesti harmitti näin lukijana, että lähinnä kerrotaan esimerkkejä, miten jotain tuotetta markkinoidaan nuorille ja miten nämä melko aivottomasti vastaanottavat markkinointiviestinnän, mutta ei esitetä vaihtoehtoja, eikä edes sitä, että joku voi valita siitä muotivirrasta vain jotain, ei kaikkea.

Rasittava ja melko ikävystyttävä luettava, joskin ohuehko ja nopea.


sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Viikon tapahtumat

Tiistaina kävin Helsingissä junalla. Olin päättänyt sen jo pari viikkoa sitten, mutta ei yhtään, ei sitten yhtään joulumieltä. Nopeasti Stockmannilla ja Sokoksella jouluosastot, Robert's Coffeessa jäätelö, siinä kaikki. Olin takaisin Riihimäellä jo ennen kolmea.

Keskiviikkona oliitsenäisyyspäivä. Suomi 100 vuotta. Käveltiin Riihimäen sankarihautausmaalle, kuunneltiin pari puhetta ja kuorolaulua. Tilaisuus kesti noin puoli tuntia. Ja sitten takaisin kotiin koristelemaan joulukuusta.

Torstaina iltapäivällä tyhjensin kirpparipöydän. Olisihan siellä voinut enemmänkin myydä, mutta olin tyytyväinen, kun sain kaikki poislähtevät mahtumaan yhteen ostoskärryyn ilman ongelmia.

Ja perjantaina sitten Turkuun. Semmoinen äkkipäätös, mutta ihan kiva päivä tuli kuitenkin. Pari uutta kirppistäkin käytiin; toisesta löytyi kaikenlaista, niistä myöhemmin.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Työttömyyskatsaus 11/2017

Marraskuu alkoi ja päättyi yhtä synkissä tunnelmissa, ei kunnon talvea vieläkään, pelkkää vesisadetta. Melko toivotonta monessakin mielessä, sanoisin.

Lähes huomaamattani olen tullut erittäin kyyniseksi työllistymiseni suhteen; en enää jaksa etsiä työpaikkoja ja lähettää hakemuksia niihin. Viimeinen pisara taisi olle viimekuinen työkokeilu: tajusin ihan lopullisesti, etten pääse töihin sinne Janakkalan kunnantalolle, enkä minnekään muuallekaan. Kun 50:nnen kerran sanotaan, että pitäisi hymyillä tai edes olla positiivisemman näköinen, niin siihen ei enää edes halua vastata, että "kun minä nyt vain olen tämän näköinen!" Jos hymy ei tule sisältä, niin ei siihen voi pakottaakaan.

Marraskuussa voimia vei epätietoisuus siitä, tuleeko työttömien aktiivimalli voimaan vai ei; luultavasti tulee. Eli on tehtävä vähintään 18 tuntia töitä kolmessa kuukaudessa tai osallistuttava viitenä päivänä aktivointitoimiin. Muutoin vähennetään työttömyyskorvauksesta yhden päivän tulo kolmen kuukauden aikana.

"Kassanjohtaja Jenni Korkeaoja Suomen Elintarviketyöläisten työttömyyskassasta varoittelee aktiivimalliin sisältyvästä työttömien hyväksikäytön mahdollisuudesta.

– Tuleeko siihen väliin joku ”vilunkipetteri”, joka ajattelee, että väliäkö palkasta, kunhan työtön saa tunnit täyteen.

Kun työtön on ajettu nurkkaan, jossa hänen on otettava vastaan mitä työtä tahansa, johtaa se Korkeaojan mukaan helposti työehtojen polkemiseen ja romuttaa sopimusjärjestelmää.

–  Ay-liikkeen pitäisikin nyt nähdä tämä uhka ja vaatia riittäviä resursseja työehtojen ja säädösten valvontaan luottamusmiesjärjestelmän ulkopuolelle jääneille työpaikoille. Myös Kelan ja työttömyyskassojen pitää saada riittävät henkilöresurssit, että osaltamme voimme seurata työehtojen toteutumista.

Asia pitäisi Korkeaojan mukaan ymmärtää myös Arkadianmäellä.

Ammattiliitot ja työttömät ovat tyrmänneet kovasanaisesti aktiivimallin.

Työttömien Keskusjärjestö korostaa, että tosiasiallisesti aktiivimallilla leikataan työttömien perusturvaa, sillä kaikille työttömille ei ole tarjota työpaikkoja. Järjestö muistuttaa mallin valuviasta eli vaikka työttömyys johtuu juuri siitä että työvoimalle ei ole kylliksi kysyntää, työttömän pitää silti etsiä jostain työtä tietty määrä säilyttääkseen edes työttömyysturvansa täysimääräisenä." (Kansan Uutiset, 4.11.2017)

Ja sitten olisi tulossa työnhakuvelvoite, viimeistään 2020:

"Toistaiseksi on vielä auki, miten työnhakuvelvoitetta seurataan. Eli riittäisikö, että ihminen itse ilmoittaa, kuinka montaa työpaikkaa hän on viikossa hakenut, vai miten asia tulee osoittaa.

– Olipa tapa mikä hyvänsä, sen pohjalta määräytyy karenssi, jos töitä ei hae. Tätä viedään nyt jääräpäisesti valmistelussa eteenpäin, vaikka se on tyrmätty niin työnantajin kuin työntekijöidenkin suunnalta, Korkeaoja kertoo. 

Minkä tahansa työn hakeminen ei tiettävästi riittäisi vaan työtä pitäisi hakea sieltä, minne hakijalla on aidosti mahdollisuuksia työllistyä. Jälkimmäinen vaatii tietysti jonkun tekemään arvion asiasta."

Ja sitten loppukuun puheenaihe: "Kuolleetkin kummittelivat työttöminä työnhakijoina: tilastot kaunistuivat, kun ihmisille alettiin soitella"

"– Työttömien työnhakijoiden joukosta on paljastunut paljon ihmisiä, jotka ovat aikaa sitten menneet töihin, oli koulutukseen siirtyneitä, äitiyslomalle jääneitä ja asepalveluksen aloittaneita, Sastamalan työllisyyspalvelupäällikkö Tiina Leppäniemi luettelee.

– Sitten oli jopa kuolleita, eivätkä he enää siinä mielessä työvoimapalveluita tarvinneet, emmekä tietenkään heitä enää tavoittaneet, Tiina Leppäniemi lisää.

Työ- ja elinkeinoministeriön tuoreimman katsauksen mukaan Pirkanmaan työttömyys olisi vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna vähentynyt 25 prosenttia.

Työllistyminen ei ole kohdistunut ainakaan pitkäaikaistyöttömiin, jos katsotaan toista mittaria. Yli 300 päivää työttöminä olleiden määrä tuntuu kuntien taloudessa, kun ne maksavat työmarkkinatuen kuntaosuuksia. (Yle Uutiset, 27.11.2017)

Sitten vielä tämä Facebookissakin jakamani Aamulehden uutinen samalta päivältä:

"Istunko oikeasti koko elämäni kotona?" Vuosien työttömyys ehti jo lamaannuttaa 28-vuotiaan Lauri Niemisen – Sitten löytyi ratkaisu, josta voivat hyötyä myös muut

Juttu on pitkä, enkä jaksa siitä lainailla tähän mitään, mutta käsittämätöntä käsitteiden sotkemista: kuntouttava työkokeilu ja palkkatukityö iloisesti sekaisin! Jutussa mainitaan jälleen myös pari henkilöä, jotka tunnen: (jälleen) Tiina Leppäniemi ja Sylvään erityisopettaja Marko Lausniemi, tuo henkilö joka kutsui minua monen muun nimen lisäksi "saatanan rumaksi naiseksi"...

torstai 30. marraskuuta 2017

Kirpparilöytöjä, marraskuu 2017

Jotain pientä tuli kuitenkin taas ostettua, mutta olen vastaavasti myynyt paljon enemmän:
  • Musta-valkoinen trikoojakku
  • Metallinen suncatcher-juttu lasipallolla
  • Pieni tuikkukippo
  • 8 kpl vuolukivisiä kuutioita

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Teatterissa: Masennuskomedia

Saimme liput Kansallisteatterin Masennuskomedian omaiskenraaliharjoitukseen, ja olihan sinne mentävä.

Ensinnäkin painotan ja korostan, että kirjoitan tämän vain ja ainoastaan omien kokemusteni perusteella, omaan työpajakokemukseeni perustuen (olen kirjoittanut työpajasta mm. 10 syytä inhota tyoteekkiä ja Valitettavan todellinen kauhusatu erään työttömän kokemuksista kuntouttavan työtoiminnan syövereissä). Ja muistutan, että tämä on tapahtunut ennen vuoden 2015 muutosta Lakiin kuntouttavasta työtoiminnasta, jossa määritellään sen päivittäinen ja viikottainen kesto. Ja lisäksi muistutan, että tuolloin niinkuin nytkin Työteekkiin pakotettiin menemään kaikki, niin pitkäaikaistyöttömät, mielenterveyskuntoutujat, päihdekuntoutujat,  lievästi kehitysvammaiset kuin yhdyskuntapalvelua suorittavatkin. Sastamalassa ei ole muuta paikkaa, ja kaikki tekevät kuntouttavaa työtoimintaa täsmälleen samanlaisella sopimuksella, ja saavat 9 €/pv kulukorvausta.

Sitten näytelmän aihe: suuren metalliyrityksen johtaja Eeva Ahonen palaa loppuun. Hän saa ilmeisesti potkut ja pari kuukautta myöhemmin hänelle ehdotetaan menemistä mielenterveyskuntoutujien työkeskukseen. Tässä tuli näytelmän ensimmäinen ja toinen asiavirhe: yleensä burn outin jälkeen joutuu sairaslomalle, enkä todellakaan löytänyt mistään tukea sille väitteelle, että kuntoutujat saisivat 12 €/pv kulukorvausta. Ei, se on se 9 euroa.

Seuraavaksi työkeskukseen tulee paketti pehmopupuja, jotka on ommeltu väärin: korvat ja käpälät sekaisin. Yksi Eevan entinen businesstuttu innostuu niistä, ja tilaa ison erän. Siitäpä sitten ompelemaan liukuhihnalta. Eeva tekee hienon PowerPoint-esityksen, jossa hän laskee "työn" kuluiksi sen 12 euroa päivältä, ja vakuuttaa, ettei työaikaa pidennetä (se kun on 5 h/pv).

Pupuja kuitenkin tilataan tosi iso määrä, 1000 kpl, ja laskelmat menevät uusiksi. Ja kohta jo vaaditaankin tekemään "ylitöitä" ja vähentämään kahvitaukoja ja lopettamaan tupakointi ja käymään harvemmin vessassa.

Odotin koko ajan jotain kritiikkiä sitä kohtaan, että kuntoutujat joutuvat tekemään tulosta, mutta eivät saa itse mitään, vaikka kuinka paljon tekisivät. Sitä ei tule. Eeva alkaa käydä ylikierroksilla, yksi työntekijä saa jonkinlaisen kohtauksen, työkeskuksessa syttyy tulipalo (miksi?)...Kaaoksen keskellä Eeva menee kotiin nukkumaan, mistä työkeskuksen työntekijät hänet hakevat pitämään puhetta Mental Tech -tilaisuuteen...valmiiksi tehty puhe kääntyykin kertomukseksi omista kokemuksista, siitä miten hän, Eeva, on aina ennen väistänyt kadulla niitä, joiden kanssa hän nyt tekee töitä, ja sairauden myöntämisestä alkaa paraneminen. Ja kaikki on hyvin. Onko? No ei todellakaan ole.

Näytelmä perustuu näyttelijä-ohjaaja Mari Rantasilan ideaan, ja hän on myös ohjannut sen. Tämä selittää paljon: lastenelokuva Risto Räppääjän ohjaaja stereotypioi työkeskuksen henkilöt, ja vuorosanat ovat välillä kuin aikuisille suunnatusta lastennäytelmästä. Vaikka komedia onkin, ei tarvitsisi kalastella helppoja nauruja. Faktojen tarkistuskaan ei olisi ollut pahitteeksi, nyt katsojille jää väärää tietoa.

Kaiken kaikkiaan: en pitänyt. En voi suositella kenellekään, jota aihe vähänkäään koskettaa, koska ajatukset harhautuvat muistelemaan omia kokemuksia.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Taas kirpparipöytä, vaikkei ollut tarkoitus...

...eli vuokrasin kuitenkin pöydän kahdeksi viikoksi. Tällä kertaa Femmatorilta, jota en ole ennen
käyttänyt. Tavaraa vain kertyi pikkuhiljaa, kun ehdin purkamaan laatikoita ja säkkejä.

Femmatorilla on kiinteät hinnat, ei mitään tarjouksia, eli yksi viikko 31 €, ja looshi 36 €. Viikonloppuisin ei ole aloituksia eikä lopetuksia, koskaan. Hintalappuja saa tuohon hintaan 4 arkkia eli 120 kpl. Ne on printattu ihan tavalliselle paperille, jos haluaa tarroja, ne maksavat 0,30 € / arkki. Mitään yhteenvetolistoja ei saa, pitää itse kirjoittaa vaikka ruutuvihkoon. Juokseva numerointi on hintalapuissa, mutta eri järjestyksessä mihin olen tottunut, eli vasemmalta oikealle eikä ylhäältä alas.

Pöytä osoittautui liian pieneksi, niinkuin olin arvellutkin. Jonkin sortin hylly olisi ollut kiva, mutta mistäs semmoisen nyt keksii...ei mistään. Täytyi sitten vaan pinota tavaraa päällekkäin...

maanantai 20. marraskuuta 2017

Banaanimuffinsit

Ties kuinka pitkästä aikaa leivoin muffinseita, kun oli sattunut jäämään pari banaania. Ohje löytyi netistä, mutta on vähän hassu: miksi 3 ja ½ dl jauhoja, mutta 0,5 dl maitoa?

3½ dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta
1,75 dl sokeria
3 banaania
1 kananmuna
0,75 dl sulatettua margariinia
0,5 dl maitoa

Aineet sekoitetaan ja paistetaan muffinsivuoissa tai -pellillä, itse käytin silikonista. Paistetaan 15 - 20 min. 200 asteessa.

No kovin kaksisen näköisiä ei näistä tullut, maku on jotensakin mukiinmenevä.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Mirkka Lappalainen: Jumalan vihan ruoska

Alaotsikko "Suuri nälänhätä Suomessa 1695 - 1697" kertookin kirjasta kaiken.

Tosiasiassa kirja oli aika nopea luettava; paljon tyhjää, lyhyitä kappaleita, vain 240 sivua. Ja toistoa, tosi paljon toistoa.

Kirja ei myöskään etene täysin kronologisesti: välillä puhutaan jo keväästä 1697, ja sitten taas syksystä 1696, ja vastaavaa sattuu vähän väliä. Niin ja sanoinko jo: toistoa.

Nälänhädän syyt, myöhäinen kevät ja varhaiset yöpakkaset sekä kovat sateet, toistetaan moneen kertaan, ja niiden aiheuttamat ongelmat: viljaa ei kertynyt varastoon, ei syötäväksi eikä siemenviljaksi. Tukholmasta laivattu hätäapuvilja myöhästyi joka kevät kylvöstä jäiden vuoksi, eikä sitä byrokraattisista syistä voinut varastoida jo syksyllä. Suunnitelmataloutta tai ennakkovarautumista ei tunnettu.

"Ruotu- ja määräjakoislaitos oli valtaisa, jähmeä koneisto, monimutkainen ja joustamaton rakennelma, joka perustui luontaistalouteen. Sen taustalla oli ajatus muuttumattomuudesta: ruotujen kuviteltiin pysyvän aina samanlaisina, peltojen tuoton vakiona, armeijan ja kruunun tarpeiden muuttumattomina. 1600-luvun maailmassa ei ollut tapana ennakoida "tulevaisuuden haasteita" tai ainakaan sitä ei tehty kovinkaan menestyksekkäästi. Tulevaisuuteen valmistautuminen tarkoitti sitä, että muutoksen olemassaolo yritettiin eliminoida luomalla järjestelmiä ja sääntöjä, jotka eivät perustuneet todelliseen tietoon maailmasta."

Oli kirja ihan luettava silti, mutta jonkinlaista kustannustoimittamista olisin kaivannut.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Teatterissa: Kuun poika

Eilen tämän syksyn ainoa "ulkopuolinen" esitys, Riihimäen Nuorisoteatterin Kuun poika.

No, ensinnäkin esityspaikka oli erikoinen: kerrostalon alakertassa jonkinlainen isompi tila, selvästi vanha, vain pari riviä irtotuoleja. Erityistä näyttämöä ei lainkaan, näyttelijät tulivat todella lähelle.

Ja sitten näytelmä: Kuun poika on Timo Sinivuoren kirjoittama, ensi kerran vuonna 1994 esitetty teos, alunperin musikaali, joka kertoo laivan haaksirikosta ja ainoan hengissä selvinneen, kapteenin pojan rantautumisesta Tongan saarelle.

Näyttelijät olivat kaikki tyttöjä, myös miesrooleissa. Varsinkin saarella tapahtuvissa kohtauksissa tämä ei häirinnyt, alun laivakohtauksessa hieman. Näytelmän nimi, Kuun poika, ei kovin selvästi liittynyt tekstiin, tai ainakin yhteys jäi hataraksi. Vaikka vuorosanat oli opeteltu hyvin, myös havaijinkieliset (!), niin silti lavalla oli havaittavissa pientä haparointia ja odottelua. Katsojalle ei myöskään ollut aina selvää, kuuluivatko kuiskimiset näytelmään vai eivät.

Mitään kovin kummoista draaman kaarta ei päässyt syntymään, näytelmä oli ohi juuri kun siihen olisi uppoutunut. Harjoitustyöstä tämä menee, mutta en taida erityisesti suositella.

Mistään ei löydy mainintaa siitä, perustuuko näytelmä tositapahtumiin, vain onko Sinivuori vetäissyt sen ns. hatusta. Ainakin historiallisissa faktoissa (tai ainoassa, mikä mainittiin) oli virhe: Englannissa ei ollut kuningasta vuonna 1900.

lauantai 4. marraskuuta 2017

Työttömyyskatsaus 10/2017

Lokakuussa räjähti vähän isommin kuin aiemmin: 13.10.2017 Ossi Nyman kertoi Helsingin Sanomien artikkelissa välttelevänsä työtä, mutta saavansa työmarkkinatukea. Toimittaja oli otsikossa käyttänyt sanaa "ideologisesti työtön", ja sitähän sitten toisteltiin toistelemasta päästyäänkin; muutaman päivän päästä kaikki tiesivät, kuka on se "ideologisesti työtön".

Juttua levitettiin kaikissa mahdollisissa medioissa, ja kommentit edustivat kahta ääripäätä: joko Nyman tuomittiin täysin ja vaadittiin lopettamaan tuet, tai häntä ja hänen ideologiaansa puolustettiin.

Mitä enemmän luin kommentteja tyyliin "tuet pois niin kuolee nälkään" jne. sitä huonompi olo tuli siitä huolimatta, että silloin jo tiesin Nymanin osittain vain mainostavan kirjaansa. Toki hän joutui TE-toimiston kanssa vaikeuksiin, tuet lopetettiin heti eikä jatkosta (takaisinperintä tms.) ole tietoa.

Mutta sitten omiin asioihin eli työkokeiluun, joka päättyi 2.11. jolloin oli myös loppupalaveri.

Sepäs oli tylsää jaarittelua, olin väsynyt ja kyllästynyt ja turhautunut, kun tiedän etten saa tästäkään minkäänlaista apua. En rastia oikeaan ruutuun B-lausuntoon. TE-toimiston virkailija sanoin päivittäneensä työnhakusuunnitelmani siinä samalla, ja pyysi käydä illalla katsomassa. No minä kävin, Oma asiointi -sivuilla. En kyllä löytänyt mitään uutta, mutta jotenkin löysin kaikenlaista vanhaa, niinkuin Omat työnhakutiedot; 14 vuotta sitten sinne oli kirjoitettu:

"Kapasiteettia viedä asiaansa eteenpäin atk-alalla. Oma uskallus ja itseluottamus hukkunut muutamaan epäonnistumiseen. Oma-aloitteisuuden osalla toivomisen varaa. Kun nämä kuntoon, ainesta vahvaksi ja tunnolliseksi ammattilaiseksi. Vahva englannin taito."

"Ainesta vahvaksi ja tunnolliseksi ammattilaiseksi!?" Hah! Muistan kyllä tuon tilanteen, olin jollakin ammattitaidon kartoituskurssilla ja erittäin pettynyt, kun en ollut päässyt samana päivänä alkaneelle ATK-tukihenkilökurssille. Kartoituskurssin opettaja sitten ilmeisesti puhui minut seuraavalle, tietokoneasentajakurssille, mistä olin kiitollinen. Vaikka ei sekään johtanut mihinkään.

"Itseluottamus hukkunut muutamaan epäonnistumiseen?" No, tuolloin taisi vielä olla muutama, mutta myöhemmin on tullut reilusti lisää, pettymyksiä niin paljon etten aikoihin ole enää jaksanut odottaa mitään, hyvää enkä pahaa, työrintamalla. 

No, oikeasti olen nyt niin väsynyt etten jaksa keksiä tähän enää mitään, joten julkaisen.

tiistai 31. lokakuuta 2017

Kirpparilöytöjä...vähän pitkästä aikaa

Jos kerran viikossa korkeintaan käy kirpparilla, eikä tee mieli ostaa mitään niin mistä se kertoo? Kyllästymisestä, tavaranpaljoudesta, väsymyksestä vain kaikkeen...

Lokakuussa pari ostosta:
  • Vintage American Flag -leggarit
  • Espritin kengät

lauantai 28. lokakuuta 2017

Aleksandr Radistsev: Matka Pietarista Moskovaan

Tämä(kin) kirja osui silmiini kirjastossa, lainasin takakansitekstin perusteella.

Maaorjuuden ja itsevaltiuden tuomitseva kirja on julkaistu 1790, ja sen luettuaan Venäjän keisarinna Katariina II raivostui ja järjesti kirjoittajalle kuolemantuomion, joka sittemmin lievennettiin karkoitukseksi Siperiaan. Lisäksi kirja kiellettiin ja se pysyi poissa markkinoilta pitempään kuin mikään muu kirja, vuoteen 1905 saakka.

Kirja on suomennettu vasta kymmenen vuotta sitten. En löytänyt siitä sellaista kohtaa, minkä vuoksi lukija olisi tänä päivänä kovin hermostunut, mutta yli 200 vuotta sitten asiat varmaan olivat toisin.

"Oi! Kunpa raskaiden kahleiden painamat orjat epätoivoissaan raivostuisivat, murskaisivat meidän päämme, epäinhimillisten herrojen päät sillä teräksellä, joka estää heidän vapauttaan, ja punaisivat meidän verellämme omat vainionsa! Mitä valtio siinä häviäisi? Heidän joukostaan ponnahtaisi pian suuria miehiä korvaamaan surmatun heimon, mutta he ajattelisivat itsestään toisin eikä heillä olisi oikeutta sortamiseen. Tämä ei ole unelma, vaan katse läpäisee ajan paksun verhon, joka piilottaa tulevaisuuden meidän silmiltämme. Minä näen kokonaisen vuosisadan päähän."

Kirja on kokoelma hyvin erilaisia lukuja; manifesteja ja (ilmeisesti) tositapahtumiin perustuvia kertomuksia ja outoja runoarvosteluja. Paikoin teki mieli vain silmäillä. Mutta vähänkin asiasta kiinnostuneelle voin suositella.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Väsymys vain jatkuu

Koko viikosta jotenkin hämärä muisto, olin niin väsynyt koko ajan.

Maanantaina täytyi purkaa Studio Donnerilla lavasteet, eli nyrkkeilykehän puolikas.

Tiistaina olin työpäivän Tervakoskella, kuvailin kaikenlaista ja erityisesti uutta kaavoitettua Mäyrän asuntoaluetta. Oli siinäkin suo! Koko kesän ja syksyn satanut, niin tosi liejuista oli. Jonkun suomalaisen orkidealajikkeen löysin, ja lopulta oli pakko ylittää joku samea joki vinossa olevaa siltaa pitkin, enempää ei jaksanut.

Torstaina Laurinmäellä, 1965 perustetussa Torpparimuseossa. Tai pitäisikö sanoa "museolla", sillä museo koostuu melko harvaan sijoitetuista muutamasta rakennuksesta. Torppa, savutupa, pari aittaa ja navetta/tallirakennus sijoiteltu 1800-luvun malliin vinttikaivon ympärille. Niin, ja tuulimylly.

Museon nurkalta alkaa luontopolku, jonka varrella on Laurinlähde ja ensimmäisen maailmansodan aikaisia taisteluhautoja.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Työkokeilua, teatteria ja tosi kovaa uupumusta...

Työkokeilu jatkuu edelleen, nyt viikolla ei tapahtunut tuskin mitään. Viime sunnuntaina oli joku Kino Tervakosken 100-vuotisjuhlakonsertti, jossa otin muutaman kuvan, ja keskiviikkona totesin että työkkärin vastuuvirkailijani muutti kunnantalolla viereiseen huoneeseen. Onko se sitten hyvä vai huono asia, en tiedä. Keväällä sanoin (kun oli tällaisesta työkokeilusta puhetta) että ihan sama missä kokeilen, jos istun kaikki päivät yksin jossain kopissa eikä kukaan huomaa, kuinka väsyn. Eikä kukaan usko, kun sanon. Niinhän tässä on käymässä...

Kuva Hanna Tarkiainen
Teatterissakin tuli taas käytyä, tällä kertaa katsomassa "vain" kenraaliharjoitus Teatteri Päivölän näytelmästä Miehen kylkiluu. Ikivanha Maria Jotunin teksti toimii jollakin tavalla nykyäänkin; nerokas lavastusratkaisu on ollut sijoittaa tapahtumat nyrkkeilykehään, ja näyttelijät odottavat vuoroaan sen sivuilla.

Vähän hölmöltä kyllä tuntui apteekkarin ja tämän vaimon "mustasukkaisuusdraama", vaimo kaivelee väkisin muistoja miehensä entisistä ihastuksista, lupaa olla suuttumatta mutta suuttuu kuitenkin ja muuttaa ainakin tilapäisesti pois. Vaikka kai sellaista edelleenkin tapahtuu... Ja nuuka suutari antaa vaimonsa kuolla keuhkokuumeeseen noin vain eikä hae apua, mutta uuden vaimon nopeasti sittenkin...  (Nämä tuskin ovat juonipaljastuksia, ainakin elokuvana juttu on tuttu TV:stä.)

Vaikka kenraaliharjoituksessa ei ollut kovin montaa katsojaa, näyttelijät esiintyivät jälleen sujuvasti. Vuorosanoja oli selvästi luettu läpi moneen kertaan, eikä juuri virheitä tehty muutenkaan. Puvustus oli mielenkiintoinen: pari naista oli lähes samanlaisissa merimiestyylisissä asuissa, miehet vanhanaikaisissa puvuissa, mutta nuori Aina farkuissa...jotenkin olin harjoituksia pätkän seuratessa viime viikon lauantaina ajatellut, että hänelle vielä löydetään joku mekko tai jotain...Ja apteekkarin rouva Ellillä on alusta saakka samat punaiset lakerinahkakengät jalassa, mutta silti hän repliikissään sanoo haluavansa lakerinahkakengät...

Voin suositella, mutta kannattaa varautua tiettyyn vanhanaikaisuuteen...

Ja se uupumus, se on todella kovaa. Perjantaina, vaikka olin saanut nukkua vähän pidempään (enkä muutenkaan tehnyt juuri mitään) kävin vain Motonetissa ja Veikkarissa, missä Heidi vaihtoi autooni öljyt, ja kun aurinko melkein paistoi ja minulla oli kamera mukana, niin päätin vielä lähteä Nurmijärven Myllykoskelle kuvaamaan. Väsyin ihan totaalisesti aika äkkiä ja päätin lähteä takaisin, mutta olin niin väsynyt että tein ajatusvirheen ja käännyin Helsingin suuntaan moottoritiellä. Eli täysin väärään suuntaan, huomasin sen heti rampilla mutta en voinut mitään muuta kuin ajaa turhaan melkein puoli tuntia!


sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Teatterissa: Kalevala soikoon

Willan nuorisoteatteri esittää Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi lyhyen ja tiukan koosteen
Kalevala-tarusta, enimmäkseen tavallisella suomen kielellä ja lähes kokonaan ilman musiikkia ("soikoon" -sana on ollut pakko säilyttää nimessä, koska näytelmän oikeudet ovat sille nimelle).

Kävimme siis katsomassa sen eilen, kaikkiaan näytöksiä on viisi.

Näytelmä alkoi aika sekavasti, ja osittain jatkuikin. Yksittäisiä kohtauksia, jotka eivät oikein liittyneet toisiinsa mitenkään. Jonkinlainen tarina sentään muodostui näytelmän keskivaiheille. Lopussa taas Marjatan tarina oli täysin irrallinen aiemmasta.

En ole koskaan lukenut Kalevalaa. En ole koskaan edes halunnut, se on mahdottoman raskaslukuista, älyttömän pitkä ja sitäpaitsi sillä ei ole mitään tekemistä toden kanssa. Elias Lönnrot kierteli silloisessa Karjalassa (nyk. Venäjää) ja kirjoitti muistiin kansan suussa kiertäneitä runoja. Jotka siis oli joko keksitty, perustuivat Raamattuun tai jonkinlaisiin suusta suuhun kiertäneisiin ja moneen kertaan muuttuneisiin tarinoihin.

No, näytelmä oli keskinkertainen, ainakin sujuvasti näytelty ja vuorosanat muistissa, kaikki eläytyivät rooleihinsa hyvin, joskin toiset vielä vähän paremmin. Puvustus noudatteli ositttain jotain vanhaa tyyliä, osittain jotain uudempaa ja osittain modernisoitua, kuvitteellista (Pohjan Akka, kultanainen).

Myös jotain sanontoja muistan kuulleeni siellä täällä arjessa, ja käsikirjoituksesta jo jäi mieleen Saaren Kyllikki; liekö surullisen kuuluisa Kyllikki Saari saanut nimensä hänen mukaansa?

Sitäpaitsi: mainosjulisteen kuvista ei yksikään toistunut näytelmässä, ei Sampo, ei Väinämöinen, ei Pohjan akka!

Plus päivän bonuksena matelijanäyttely Hyrian maatalousoppilaitoksella: kaikkein söpöin näyttelyesine ja minulle uusi tuttavuus tanrekki näytti vain selkänsä!

perjantai 6. lokakuuta 2017

3 päivää takana, 13 edessä

Aloitin sitten tiistaina työkokeilun. Jos joku muistaa, niin se oli tavallaan "lääkärin määräys" viime helmikuulta. Näin kauan meni ennen kuin mitään paikkaa löytyi, ja nytkin olen tosi kyyninen sen suhteen, että tästä olisi mitään hyötyä.

No, työkokeilu siis kestää viisi viikkoa, kolme päivää viikossa, neljä tuntia päivässä. Plus yksi sunnuntai-iltapäivä, siitä myöhemmin. Tarkoitus olisi valokuvata, mutta kun koko ajan näyttää satavan, niin eihän siitä tule mitään. Ja alkuperäinen suunnitelma kuvata ympäri kuntaa kaatui siihen, etten saakaan kilometrikorvauksia oman auton käytöstä.

Aloitin siis tiistaina. Yli kaksi tuntia meni siihen, että sain tunnukset koneelle JA toimimaan. Vain huomatakseni, ettei koneella ole luvattua Photoshoppia. Joku IrfanView-niminen ohjelma oli, jotenkin sain sillä leikattua muutamia kuvia. Keskiviikkona oli kone vaihdettu, ja nyt oli Photoshop.

Selvisi siinä tiistaina myös se, että kunnantalolla on kasapäin erilaisia määräaikaisia: työkokeilijoita, harjoittelijoita, ja ainakin pari kuusikymppistä velvoitetyöllistettyä. Näistä sitten otin kuvia, jotka laitettiin kunnan intranettiin.

Keskiviikkona käytiin Pauninmaa-nimisessä paikassa Janakkalan Rehakassa. Olipas upea! Ja totaalisen tuntematon. Aivan mahtavat kalliot, ja luola jolle olisi voinut kehittää jonkinlaisen taustakertomuksen, toden tai tarun. Vähän niinkuin Pirunvuori Ellivuorella. Muuten paikasta tuli mieleen Rudolfin keidas, sekin Sastamalassa. Kota ja erilaisia rakennuksia, sauna ja kylpytynnyri tosin puuttuivat.

Torstaina sitten väsymys iski toden teolla. Mutta kukapa sitä olisi huomannut, kun istuin yksin alakerran käytävän varrella työhuoneessa.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Marko Nenonen: Moottoritie Tampereelle

Liikenne ja aluerakenteen muutos valtatien varrella keskiajalta 2000-luvulle

"Hämeeenlinnaan saakka moottoritien teko eteni suotuisasti. Maassa oli nousukausi, jonka taitteen katkeruus paljastui niin myöhään, että se ei vaikuttanut jo hyväksytyn hankkeen toteuttamiseen."

Luettuani noin vuosi sitten Marko Nenosen kirjan Lapiolinjalla - Työttömät pakkotöissä 1948-1971 etsiskelin hänen kirjoittamiaan kirjoja, ja nyt löysin tämän, Tielaitoksen tilausteoksen vuodelta 2000.

Kannessa ei ole tekijää, eikä kansikuvaa löytynyt Googlen kuvahausta. No, näitä on varmaan jaettu aikanaan kaikille tienteossa mukana olleille.

Tilausteos kun selvästi on, niin sivumäärästä (vähän!) ja toistosta näkee, että kiireessä on tehty. Kyllähän tästä selviää, mikä milloinkin oli tärkein kuljetusreitti; maantie, rautatie vai vesitie. Mutta sama asia toistetaan jopa samassa kappaleessa useaan kertaan, rasittavaa lukemista. Muutama mielenkiintoinen yksityiskohta, mutta noin yleensä en suosittele.

P.S. Jos joku odottelee Kirpparilöytöjä-postausta, niin tiedoksi: niitä tuskin on tulossa vähään tai pitkään aikaan, nyt kun olen todennut että tavaraa on aivan liikaa. Mitäpä sitä lisää ostamaan. Ja niin, kahdeksan viikon kirpparipöytävuokraus on takana, ensimmäinen kerta kun sain rahat tilille, ja niitäkin jouduin viikon odottamaan.

Kuva oikealla: syyskuun kirpparilöytö eli seeprakuvioinen torkkupeitto.

perjantai 29. syyskuuta 2017

Työttömyyskatsaus 9/2017 osa 2

"Kymmenen siivoojaa ja viisi ikkunanpesijää, kiitos!"
Ilmaista orjatyövoimaa tarjolla!
Juuri kun olin viime torstaina julkaissut blogikirjoituksen, sain aamulla kuulla Ylen Ykkösaamusta, kuinka työllistämistukirahoja on käyttämättä 150 miljoonaa! Kyllä, luit oikein. 150 000 000! Entinen työministeri Lauri Ihalainen kirjoitti asiasta:

"Velvoitteita etsiä työtä lisätään, mutta yhteiskunta ei luo edellytyksiä saada töitä ja koulutusta. Kolmannen sektorin työllistämistoimelle on asetettu 3000 määrällinen katto. Kolmannen sektorin toimijat tekevät tärkeätä työtä juuri vaikeammin työllistettävien työpoluille tukemisessa. Määrällinen katto pitäisi puhkaista ja antaa kolmannen sektorin järjestölle mahdollisuus auttaa vaikeammin työllistettäviä."

No, viime vuonna ja monena sitä edeltävänä vuonna työllistämistukirahat ovat loppuneet jo keväällä; onko sitten hyvä vai huono, että ne eivät lopu kesken vuoden? Mielestäni huono, lisäbudjettiin on aiina mahdollisuus, mutta mitä tehdä käyttämättömille rahoille?

Ja sitten tiistain kuumaan aiheeseen, bonuspalkkaukseen. "Tulospalkkaus toimii vain, jos peruspalkka on riittävän korkea," sanoi Jari Sarasvuo Ylen A-Studiossa.

"Sen sijaan liian pieni palkka ajaa ihmisen toimeentulostressiin, joka taas voi johtaa esimerkiksi sairasteluun ja tietynlaiseen järkevän toimintakyvyn menettämiseen.

Se johtuu ihmisen ajamisesta eläimeksi. Jos perusluottamus ja perusturvallisuus eivät ole riittävän palkkatason turvaamia, on turha kirittää ja hyppyyttää ihmisiä."

Tässä olisi kannattanut käyttää sanamuotoa "liian pienet tulot", sillä perusturvan alhainen taso on ajanut ihmisiä eläimiksi jo kauan, ja johtaneet sairasteluun ja järkevän toimintakyvyn menettämiseen.

Sunnuntaina 24.9.17 oli sitten Aamupostissa niin järkyttävä kirjoitus, että aloin voida pahoin. Toimittaja A.P. Pietilä kirjoitti täysin älyttömästi otsikoidussa (töitä ei niin vain oteta!) kolumnissaan "Otatko työtä vai rahaa?"  siitä, kuinka sosiaalitukiin käytettäviä rahoja haluttaisiin lisätä. Kuka haluaa? Seuraavaksi hän vertaa, kuinka "verovaroilla tuetaan puolen miljoonan suomalaisen asumista", mutta tukiraha ei ole poistanut kansansairauksia. "Lisäksi yli 100 000 nuorta ei käy töissä eikä opiskele. He elävät sosiaalituilla. Heidät on pienestä pitäen vietelty moraalikadon uhreiksi. Heidän ei tarvitse kantaa vastuuta itsensä elättämisestä, kun Kela korvaa kaiken."

Vietelty moraalikadon uhreiksi? Kuka on vietellyt? Vanhemmat? Vai yhteiskunta, joka ei ole antanut vanhemmille töitä? Tuon luettuani menin kyllä melko sanattomaksi... mutta suosittelen lukemaan Taloussanomien jutun Professori varoittaa: Sanktiot ja tiukennukset voivat johtaa pitkään työttöminä olleilla "käpertymiseen", jolloin tulevaisuudesta ei jaksa enää välittää.

Kolumnin lopussa on myös toteamus, että "jo nyt keskituloiset jättävät lisätöitä tekemättä, koska verotus vie lisätuloista vähintään puolet." Miksi pitäisi ahnetia töitä, eikö niitä lisätunteja voisi tarjota työttömille? Ei näköjään, mieluummin haukutaan työttömiä ja verotusta.

Kovasta etsimisestä huolimatta en löytänyt juttua siitä, miten työministeri Jari Lindströmin mielestä aktiivisen työhaun lopettaneet ja näin ollen toimeentulotuelle pudonneet eivät kuulu enää hänen ministseriönsä tilastoihin, vaan muualle. Eli Sosiaali- ja terveysministeriölle. No, sinnehän kuuluvat kaikki pitkäaikaistyöttömät, ovat ministerin mukaan "psykososiaalisia tapauksia". Siis aivan KAIKKI pitkäaikastyöttömät...

Ja kaiken lopuksi loppuviikon huipennus:

Perusturvan ja toimeliaisuuden uudistushanke käynnistyy (Sosiaali- ja terveysministeriö Valtioneuvoston viestintäosasto, 28.9.2017)

"Valtioneuvosto asetti torstaina 28. syyskuuta hankkeen valmistelemaan perusturvan ja toimeliaisuuden kokonaisuudistusta. Hankkeen tehtävänä on valmistella työllisyyttä ja toimeliaisuutta parantavaa ja eriarvoisuutta vähentävää perusturvan kokonaisuudistusta. Hallitus sopi uudistuksen valmistelun käynnistämisestä puoliväliriihessään huhtikuun lopussa."

Sitä odotellessa...

maanantai 25. syyskuuta 2017

Bill Bryson: Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona

Tämä kirja tarttui käteen käydessäni ensimmäistä kertaa Riihimäen kaupunginkirjastossa. Luin takakansitekstin ja päätin heti lainata.

Kirja kertoo kodin, lähinnä englantilaisen ylemmän keskiluokan kodin, huoneiden ja esineiden historiasta. Juuri tämä näkökulma häiritsi hieman koko lukukokemusta: kirjassa on lukuja kuten "Ruokailuhuone" ja "Pukeutumishuone". Kuinka monessa suomalaisessa kodissa (silloin osa Venäjää) oli tällaisia huoneita? Kuinka monessa on nykyään? Sanoisimpa, että ei monessa.

Bryson kertoilee laveasti rikkaiden elämäntyylistä Englannissa ja Amerikassa, mutta muistaa sentään välillä lyhyesti palata maanpinnalle:

"Työväenluokan ja paljolti alemman keskiluokan perusruokavalio koostui leivästä tai perunasta, nokareesta voita, juustosta tai pekonista ja teestä sokerin kanssa."

Luvussa "Lastenhuone" kerrotaan vähän enemmän:

"Teollinen vallankumous vain huononsi tilannetta, ainakin aluksi. Ennen vuoden 1844 tehdaslakia(*, joka lyhensi lasten työpäivää, monissa tehtaissa työskenneltiin 12 - 14 tuntia päivässä kuutena päivänä viikossa. Eräässä tehtaassa havaittiin vuonna 1810 oppipoikien seisovan koneittensa ääressä kymmentä vaille kuudesta aamulla yli yhdeksään illalla ja pitävän vain yhden puolen tunnin tai kolmen vartin ruokatauon, joka joskus vietettiin sekin kodeiden vieressä seisten. Ravinto oli kaikkialla niin niukkaa, että ihminen pysyi juuri ja juuri hengissä... Melkein kaikki teollisuuskoneet olivat vaarallisia, ja erityisen vaarallisia silloin, kun niiden ympärillä työskentelevät olivat nälkiintyneitä ja uupuneita."

Mutta näillä lapsilla oli ainakin vakituinen työ ja jonkinlainen palkka, mutta:

"Vuoden 1860 tienoilla Lontoossa oli arviolta 100 000 katulasta, joilla ei ollut koulutusta, osaamista, päämäärää eikä tulevaisuutta. "Heidän pelkkä lukumääränsä kauhistuttaa", eräs aikalainen totesi.

Silti ajatusta katulasten kouluttamisesta kavahdettiin yleisesti. Ihmiset pelkäsivät, että köyhien kouluttaminen saisi nämä pyrkimään tehtäviin, joihin he eivät sopineet ja joita he eivät rehellisesti sanoen ansainneet. "On selvästi väärin pitää tavallisia työväenluokan lapsia koulussa enää sen iän jälkeen, jolloin heidän varsinainen työnsä alkaa. Se olisi yhtä mielivaltaista ja sopimatonta kuin panna Etonin ja Harrowin pojat lapiotöihin."

(Thomas) Malthus syytti köyhiä itseään heidän vaikeuksistaan ja vastusti ajatusta heidän avustamisestaan sillä perusteella, että se pelkästään lisäisi heidän taipumustaan laiskotteluun. "Silloinkin kun heillä olisi mahdollisuus säästämiseen, he harvoin säästävät, sillä kaikki varat, joita heiltä pakollisten menojen jälkeen liikenee, menevät yleensä kapakkaan. Englannin köyhäinhoitolakien voi siksi sanoa vähentävän niin rahvaan kykyä kuin haluakin säästää ja siten heikentävän voimakkainta kannustinta kunnollisuuteen ja toimeliaisuuteen ja niiden tuomaan onnellisuuteen."

Erityisesti Englannissa vihattiin köyhiä 1800-luvulla.

"Juuri kun näytti siltä, että köyhien elämä Englannissa ei voisi enää muuttua huonommaksi, se muuttui. Iskun aiheuttivat uusien köyhäinhoitolakien säätäminen ja niiden tiukka toteuttaminen vuodesta 1834 alkaen....Ainoa kohta, josta vallitsi yhteisymmärrys oli se, että uusista köyhäintaloista piti tehdä niin epämukavia kuin mahdollista, jotta ne eivät houkuttelisi köyhiä."

Mitä uutta auringon alla? Eipä juuri mitään. Työttömiin suhtaudutaan Suomessa kohta yhtä ankarasti...

Mutta, niin, olihan kirjassa muutakin. Ihan mielenkiintoinen oli esimerkiksi tieto siitä, että Thomas Edison suunnitteli 1900-luvun alussa talon, joka oli valettu kokonaan betonista, siis suoraan muotteihin huonekaluineen kaikkineen. Jostain syystä taloista ei tullut kovin suosittuja, eikä niitä ole montaakaan jäljellä.

Myöskään en muista aiemmin kuulleeni mainintaa Princess Alice -nimisestä laivasta, joka katkesi ja upposi Thames-joella 1878, ja jonka yhdeksästäsadasta matkustajasta yli 700 hukkui.

Kaikenlaista muutakin kiinnostavaa, kuvia olisi saanut olla mutta silloin kirjasta olisi tullut paksumpi. Nytkin 528 sivua. Mutta suosittelen luettavaksi.

*) Suomessa oli 1860-luvulla lapsityövoiman osuus teollisuudessa keskimäärin 30 % ja tulitikkuteollisuudessa jopa 66 %. Lasten työoloihin puututtiin ensimmäisen kerran helmikuussa 1868 annetussa "Keisarillisen Majesteetin Armollisessa Asetuksessa kaupasta ja elinkeinoista Suomen Suuriruhtinaanmaassa." Siinä määrättiin, että 12 vuotta nuorempia työntekijöitä sai pitää työsuhteessa vain "erinäisellä asianomaisella luwalla". Samoin heitä sai käyttää yötyössä "wapriiki- tahi elinkeinotyössä" vain erillisen luvan perusteella. Sitäpaitsi 12 vuotta nuorempien lasten työpäivän pituudeksi määrättiin asetuksessa enintään 6 tuntia. Kun senaatti oli määrännyt vuonna 1882 kuvernöörit tarkastamaan tehdaslaitoksia, piiloteltiin lapsityövoimaa tarkastuskäyntien aikana.

Vuoden 1879 elinkeinoasetuksessa annettiin määräyksiä tehtaan ja työpajan esimiehen pätevyydestä niissä töissä, joissa virheellinen menettely tai toimintatapa saattoi aiheuttaa tulenvaaran tahi henkeä tai terveyttä uhkaavan onnettomuuden. Siinä alle 12-vuotiaiden lasten työ kiellettiin ja lisäksi annettiin rajoituksia alle 18-vuotiaiden työssä pitämisestä ja työajoista. Varsinainen työaikalaki 8-tuntisesta työpäivästä tuli voimaan vasta 1917.

torstai 21. syyskuuta 2017

Työttömyyskatsaus 9/2017

Myös tämän viikon Aku Ankka ottaa kantaa ilmaisiin harjoittelijoihin...

"Jatkossa pitää löytää töitä,  että voi saada täyttä työttömyysturvaa

Lueskelen hallituksen esityksiä työttömyysturvamuutoksiksi.

En kertakaikkiaan voi ymmärtää esitystä, jonka mukaan työttömyysturvaa leikataan, jos työtön ei onnistu löytämään työtä.

Työtön voi hakea töitä tai yrittää päästä palkkatuettuun työhön tai muihin aktiivitoimiin, mutta kaikista näistä leikkauksen estävistä toimista päättää joku muu kuin työtön itse."

Näin Tarja Filatov Facebookissa. KAIKISTA NÄISTÄ PÄÄTTÄÄ JOKU MUU KUIN TYÖTÖN ITSE! Siinähän se tuli. En ehkä läheskään kaikessa kannata SDP:n politiikkaa, enkä missään tapauksessa Filatovia (joka aikanaan suunnitteli lain kuntouttavasta työtoiminnasta; sekin kuulosta aluksi hyvältä muttei sitten ollutkaan), mutta onhan hän oikeassa. Töiden saamisesta päättää työnantaja ja muihin toimenpiteisiin niiden järjestäjä.

"-Ihminen ei ole itsensä herra ja hänelle seuraa rangaistus, jos hän ei onnistu tässä. Se on loogisesti jo järjetön ajatus." (Aamuposti 21.9.2017)

Työtä on turha hakea. En koskaan, en ikinä, en milloinkaan ole saanut töitä itse hakemalla. Eipä se nyt muuksi muutu. Erilaisiin aktivointitoimenpiteisiin en ole päässyt jos olen halunnut, mutta olen myös mennyt jos on vaadittu. Ikinä en ole mistään kieltäytynyt, enkä karesssia saanut. En tiedä, kuinka aktiivisesti nyt pitäisi hakea erilaisille kursseille, vai tarjotaanko niitä? Täysin mahdotonta, ja sitten kun 15 kurssilaista on valittu, voidaan sanoa että "otettiin vain niitä, joilla on todellinen mahdollisuus työllistyä kurssin jälkeen".

Kuuntelin myös Yle Puheen Politiikkaradion tiistain (19.9.2017) jakson, jossa Li Anderson (vas.) ja Elina Lepomäki (kok.) keskustelivat toimittajien kanssa tuloeroista ja budjetista. Lepomäki esitteli ajatuksiaan, jotka hän toi esille myös Sosiaaliturva-lehdessä:

"Lepomäki on valmis leikkaamaan tukia ja palveluita, jotta veronkorotukset voitaisiin välttää.

Hänestä Suomi tarvitsee nykyistä paremmat työmarkkinat. Lepomäen mielestä työlainsäädännön avaaminen ja mahdollisuus työskennellä työehtosopimuksia pienemmällä palkalla tai muuten heikommin ehdoin olisi lääke eritoten nuorten syrjäytymiseen.

– Matalapalkkatyö on moninkertaisesti parempi vaihtoehto kuin joutilaisuus ja syrjäytyminen."

Li Andersonin mielestä sosiaaliturvaa pitäisi korottaa ja työttömien rankaisemista vähentää. Siinä missä Lepomäki toisteli, että on parempi leikata sosiaaliturvaa nyt, jos se takaa paremman työllisyyden myöhemmin, Andersonin mielestä pitää huomata tämä hetki tässä ja nyt, ja taata työttömille edes jonkinlainen inhimillinen toimeentulo. Sitäpaitsi matalat palkat muuttuvat helposti normiksi; jos joku tekee työtä sillä nyt, saa tehdä jatkossakin.

Li Anderson puolueineen kannattaa myös vastikkeetonta perustuloa, jota en nyt tässä lähde selvittelemään. Elina Lepomäki ja kokoomus sen sijaan kannattavat perustiliä:

"Perustili-mallissa jokainen suomalainen saisi 18 vuotta täytettyään ­20 000 euroa, josta voisi nostaa 600 euroa kuukaudessa. Tämä riittäisi Lepo­mäen mukaan esimerkiksi neljän vuoden täyspäiväiseen opiskeluun.

Perustili voisi mennä miinukselle kuinka paljon tahansa, eikä siitä rokotettaisi. Valtio lainaisi tarvittavan määrän, joka katettaisiin sosiaaliturvasta. Palkasta siirtyisi perustilille automaattisesti 10 %, minkä lisäksi tilille voisi tehdä ylimääräisiä talletuksia. Tuloja verotettaisiin vasta, kun ne nostetaan tililtä."

Ei minkäänlaisia laskelmia siitä, mitä saisi esimerkiksi 50-vuotias työtön. Entä mitä tarkoittaa, että perustili voisi mennä miinukselle? Paljonko sieltä saisi nostaa kuukaudessa? Ei mitään järkeä; kun olet käyttänyt tuon 20 000 €, niin senkö jälkeen saisit vain toimeentulotukea sen ehdoilla?

P.S. Jos joku vielä muistaa seikkailuni eläkeselvittelyn ihmemaassa, niin tämän hetken tilanne on tämä: kävin viime viikon tiistaina tapaamassa kunnan uutta kulttuurisihteeriä. Juuri muuta työtä ei olisi tarjota kuin valokuvausta. Saako siitä sitten tarpeeksi työpäiviä ja -tunteja, on eri asia. Ensi viikon torstaina taas tapaaminen, ja mahdollisen työkokeilusopimuksen allekirjoittaminen.


sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Vaatteita, aina vain vaatteita...

Vaatekaapin sisältöä
Tosi paljon on puhuttu kierrätyksestä, ja olen vuosikaudet tehnyt parhaani sen eteen: vienyt vaatteita myyntiin, mutta ostanutkin jonkin verran. Ostanut enemmän kuin myynyt, ja nyt se kostautuu.

Minulla on aina (no, aina ja aina, se on suhteellista, mutta viimeiset 30 vuotta ainakin) ollut liikaa vaatteita. Joskus 90-luvun alussa kauppaopistossa tajusin, ettei tässä ole mitään järkeä: minulla on niin monta college-puseroa ja neuletta, että jouduin laskemaan milloin käytän mitäkin, ja mieluisimpia ei ehdi käyttää kuin kerran. (Tähän pitää huomauttaa, että olin köyhästä kodista, mutta 80-luvulla kun halpakaupat tulivat, niistä sai ostaa useammankin neulepaidan. Olivat siis tosi halpoja; ja toppatakkeja Vaatehuoneen poistomyynnistä.)

Sitten päädyinkin työttömäksi, eikä niille vaatteille ollut juuri käyttöä. Kotona ei huvittanut pukeutua "hienosti", vaan mukavasti ja rennosti. Sitten kun välillä oli töissä ja jollain kurssilla, yritin käyttää niitä jonkin verran. Meni melkein 15 vuotta (no, 14) ennen kuin pääsin ns. kunnon töihin, kaupungin edunvalvontaan.

No, eiväthän ne vanhat enää näyttäneet hyviltä, joitain huppareita lukuun ottamatta. Enimmäkseen pukeuduin samalla tavalla: farkut tai vastaavat, joku paita tai toppi ja jakku tai neuletakki. Ja huivi, ehdottomasti huivi.

Sitten jäin työttömäksi, edunvalvonta siirtyi valtiolle ja Vammala muuttui Sastamalaksi eikä määräaikaisille enää ollut töitä. Ja yhtäkkiä niilläkään vaatteilla ei ollut enää käyttöä. Pitkä rivi jakkuja kaapissa, huiveja korissa ja housuja hyllyllä. Sitten vain odottamaan, josko töitä löytyisi...

No, ei löytynyt, paitsi yksi vuoden mittainen toimistotyö. Kylmässä toimitilassa, enimmäkseen yksin. Oli ihan sama, mitä päälläni oli, paksu villatakki täytyi kuitenkin vetää kaiken päälle. Ei ollut tarvetta jakuille tai korkokengille.

Ja sitten vielä noin yhdeksän viime vuoden (tai no ei enää pariin vuoteen) ajan ns. Hauhon viikonloput pari kertaa vuodessa. Niitä varten tuli ostettua "parempia" vaatteita, ei tosin kalliimpia kun nekin ostin kirppareilta...ja pystyihän niitä käyttämään pari kertaa vuodessa myös teatterissa, ja joskus laivalla. Mutta jos 5-6 vuotta ostaa juhlavampia vaatteita edes jonkin verran, eikä niitä voi käyttää juuri muualla, niin kertyyhän niitä...useampi muovilaatikko ja mekkoja henkareihin ja kenkiä sinne tänne...puhumattakaan koruista!

Jossain vaiheessa tuli vielä ostettua tavallaan varalle: jos käytössä hajoaa, niin on toinen tilalle. Mutta aika harvoin niin kävi; vaatteet ovat tosi pitkäikäisiä. Nytkin kaappeja penkoessa miettii, tarvitsenko jotain vielä joskus; jos laihdun tai lihon tai tulen vanhaksi ja palelevaksi?

Koruhyllyssä pienen pieni osa koruista...
Nyt sitä kaikkea on ihan liikaa. Ahdistaa. Ja harmittaa, kun ei enää ole paikkoja, jossa niitä voisi käyttää, juhlavampia vaatteita ja kenkiä ei ikinä missään. Vähemmän juhlavia sentään joskus viikonloppuina. Ja kun ei vain pysty heittämään pois, ei roskiin, ei missään tapauksessa UFFille, Hyvinkäältä loppuu Helluntaisrk:n kirppis eikä Riihimäellä taida edes olla, ehkä Pelastusarmeijalle tai SPR:lle silloin kun käy Tampereella...

Joitain vaatteita voi tietysti ottaa kotikäyttöön, vaikka lapsesta saakka olen ollut tarkka siitä, että koti- sekä koulu- ja työvaatteet ovat erikseen, vaikka se monen mielestä hölmöä onkin. Samoin lenkkivaatteet ja muuhun käyttöön tarkoitetut vaatteet. Mutta aika vähän niitä sopivia on, eivät ole tarpeeksi mukavia päällä...

Ainoa vaihtoehto taitaa olla edelleen kirpputoripöydän vuokraaminen ja itse myyminen, mutta välivarastointipaikka olisi todella tarpeeseen! Pari kertaa kun yrittää myydä eikä mene kaupaksi, niin sen jälkeen voi antaa pois.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Asematapahtuma

Pohjan Akka, akryylityö
Tänään Riihimäellä oli Asematapahtuma: pienet markkinat, levymessut, jotain ohjelmaa, ilmainen sisäänpääsy Liikeradan Galleria Tärinään...

Oli poniratsastusta, ponikärryt, lammasparin vetämät kärryt (!), kolme alpakkaa (joista ei valitettavasti saanut kunnon kuvaa)...Enimmät kuvat otin Galleria Tärinässä, jossa oli Riihimäen Kuvataiteilijat Ry:n näyttely Kalevala-aiheisista teoksista. Suurin osa oli ihan näköistaidetta, mutta muutaman hyvän idea oli joku saanut.

Ja sitten Riihimäen kaupunginmuseon entisöity paloauto Fordson Sussex, alunperin vuodelta 1937. Näimme, kun se lähti museon pihasta, ja juuri kun Heidi oli sanonut että pitäisi yksi paloauto löytää, niin siinähän se oli, sammuneena kadunvarteen. Syynä joko hajonnut etuvastus tai tyhjentynyt bensatankki. No, se lähti käyntiin kun tankkiin laitettiin bensaa JA etuvastus ohitettiin. Eli syy ei selvinnyt.

Mutta mielenkiintoisin paikka oli Maantie. Historiallinen Rautatienpuisto (http://www.hamewiki.fi/wiki/Riihim%C3%A4en_rautatienpuisto) ja sen suojellut rakennukset. Mukulakivikatu ja vehreät pihat. Niinkuin Riihimäen vanha kaupunki, josta en ollut tiennyt mitään. Kävellessä tuli vähän sellainen déja vu -tunne, kuin olisi kävellyt Turun Käsityöläismuseossa tai Rauman Vanhassakaupungissa, mutta ei kuitenkaan. Totesin, että siitä olisi kiva ottaa valokuvia, mutta nyt oli harmaata ja liikaa ihmisiä. Täytyy muistaa vähän myöhemmin syksyllä, sitten kun puissa on ruska.

torstai 31. elokuuta 2017

Kirpputorilöytöjä...ja jotain myytyäkin

Olen todella, todella ahdistunut siitä, miten paljon tavaraa onkin kertynyt viimeisen noin kymmenen vuoden aikana. Olihan sitä ennenkin, mutta nyt...tavaroita on ollut pakko karsia rajulla kädellä muuton vuoksi ja muutenkin, erityisesti keväisen vesivahinkoevakon. En vain pysty heittämään juuri mitään suoraan roskiin (paitsi rikkinäistä) niin nyt on joutunut raahaamaan sitä tavaraa kirpputorille ja ainakin kuusi säkillistä ilmaiskirpputoreille.

Samalla tulee ostettua itse tosi vähän: joka tavaran kohdalla täytyy miettiä, tarvitsenko sitä vai en. Ja yleensä en tarvitse.

Viime kuussa en laittanut tänne mitään kuvaa, nyt sitten kuva parin kuukauden ostoksista. Nehän ovat pari vaatetta ja parit korvikset:

  • Musta-valkoinen neule
  • Musta-valkoinen raitaneulepaita
  • Hopeanväriset korvikset kivillä
  • 3 paria herkkukorviksia
  • New York -lasi

Niin, siitä omasta kirppispöydästä: kuukausi sitten olin vielä ihan tyytyväinen tulokseen; tavara meni kaupaksi ja rahaa tuli. Toissa maanantaina päätin vaihtaa lähes kaikki tavarat; kesävaatteet pois ja tilalle talvivaatteita ja joulukoristeita. Jostain syystä myynti loppui sitten siihen, yhden ja kahden myydyn tuotteen päiviä on ollut siitä asti.

tiistai 29. elokuuta 2017

Työttömyyskatsaus 7-8/2017

Sekä yleistä että omaa asiaa nyt pitkästä aikaa:

Hanna Harrin, 36, vuosien työkokeilukierre – lupailtiin jatkoa, vaikka uusi harjoittelija oli jo tiedossa: "Ei tehdä sulla mitään" (Yle Uutiset 3.7.2017)

"Alun perin Harrin työkokeilukierre  alkoi vuonna 2007 – samana vuonna, kun hän valmistui. Harri halusi saada työkokemusta ja oli kuullut, että työkokeiluista voi saada hyvää kokemusta.

– Tein kaikkeni osoittaakseni olevani hyvä työntekijä, olin joka päivä ajoissa paikalla, hyllytin, olin kassalla ja työhöni oltiin niin tyytyväisiä, että harjoittelujaksoani jatkettiin kahdella kuukaudella, ”jos syksyllä olisi tarvetta palkata”. Viimeisellä viikolla minulle sanottiin, ettei minua palkattaisi ja seuraava harjoittelija aloittaisi seuraavalla viikolla."

Näin se menee. 10 vuotta erilaisia työkokeiluja, -harjoitteluita, -palkkatukijaksoja. Mutta ei lopultakaan yhtään useamman vuoden yhtämittaista työtä. Itse jotenkin putosin tuosta kierteestä aikoja sitten.

"Lukuisat työkokeilut ovat jättäneet Hanna Harrille olon, että hän on hyväksikäytetty kuluerä, vaikka hän haluaisi olla pitkäaikainen ja tuottelias työyhteisön jäsen.

– "Hei hei, olit kiva, mutta ei me tehdä sulla mitään. Seuraava aloittaa kohta." Olen kantapään kautta oppinut, mitä tyhjät lupaukset tarkoittavat."

Niissä muutamassa palkkatukipaikassa, joissa olin 1990- ja 2000-luvulla myös minulle sanottiin, että "mielellämme pitäisimme, mutta kun täyden palkkatuen saa vain uudesta työntekijästä". Oudointa oli 2004, kun jäin työttömäksi palloseurasta, ja työkkärin täti kysyi, miksen jatkanut. No, kun ei annettu jatkaa!

Seuraavana päivänä Heikki Hiilamo kommentoi tapausta (ei mitenkään ainutlaatuista) Iltalehdessä:

"- Mielestäni työkokeilu on ihan tarpeellinen menettely. Tietysti siihen pitäisi puuttua, jos on työpaikkoja, joissa jatkuvasti käytetään ilmaista työvoimaa hyväksi. Työkokeilun tarkoitus ei ole saada ilmaista työvoimaa, vaan se että katsotaan miten työntekijä pärjää ja onko hänen mahdollista työllistyä, Hiilamo sanoo.

TE-toimiston nykymuotoisen työkokeilun tarkoituksena on selvittää työnhakijan mahdollisuuksia palata työmarkkinoille. Työkokeilu voidaan järjestää esimerkiksi, jos hakija on ollut poissa työmarkkinoilla työttömyyden vuoksi tai jos hakijalta puuttuu ammatillinen koulutus. Työ- ja elinkeinotoimiston vaatimuksissa määritellään, että "työkokeilussa henkilö tekee työpaikalla yleisesti työsuhteessa tehtäviä töitä ja työkokeilun järjestäjä vastaa ohjauksesta ja valvonnasta".

Käytännössä työkokeilija tekee siis pitkälti samoja töitä kuin palkatut työntekijät. Ero on siinä, että työkokeilu ei ole työsuhde, joten sen ajalta ei makseta palkkaa, eikä se kerrytä eläkettä. Työkokeilija ei ole myöskään työterveyshuollon piirissä."

Mitenkäs tuon nyt selvemmin sanoisi. Ei kerry eläkettä eikä työttömyysturvaa.

"Hiilamon mukaan palkkatuen käyttöä on vähennetty uudistusten myötä.

- Se on tietysti ikävää. Palkkatuki on ollut kuitenkin monille pitkäaikaistyöttömille ainoa keino päästä työmarkkinoille. Tuntuu vähän siltä, että on yritetty keksiä uusia keinoja, jotta vähemmällä rahalla pystyttäisiin saamaan parempia tuloksia ja se ei välttämättä onnistu, Hiilamo muistuttaa."

No, nyt loppuelokuusta on ollut muutama juttu kuntouttavan työtoiminnan tehokkuudesta (järjestäjien kirjoittamia) ja joku juttu siitä, ettei työttömien kyttäystä ei toivota, muttei esitetä sille mitään vaihtoehtoakaan.

"Osasta työntekijöitä kilpaillaan, osaan ei kohdistu lainkaan kysyntää" (Verkkouutiset 22.8.2017)

"(Tarja) Filatovin mukaan nykyään ison muutoksen keskellä ei työelämässä aina ole helppo löytää omaa paikkaansa. Myös työmarkkinoiden ja työntekijöiden kohtaaminen jakautuu.

– Osasta työntekijöitä kilpaillaan ja osaan ei kohdistu ollenkaan kysyntää, vaikka he kuinka hakisivat työtä. Heille on rakennettava koulutuksen, kuntoutuksen ja erilaisten tukipolkujen kautta polkua työhön, Filatov sanoo."

"Osaan ei kohdistu ollenkaan kysyntää, vaikka he kuinka hakisivat töitä"? Ihanko tosi?

"Hänen mukaansa kaikki eivät tunnista osaamistaan. Siksi urapsykologeilla on tärkeä rooli tukea työelämän muutosvaiheissa.

– Palvelu vahvistaa asiakkaiden edellytyksiä pysyä työelämässä ja ennaltaehkäisee työmarkkinoilta putoamista. Työelämän nivelvaiheissa tarvitaan yksilöllisiä ratkaisuja, paneutumista työnhakijan tilanteeseen, mahdollisuuksiin ja toiveisiin."

Filatov nyt puhuu mitä sattuu. "Urapsykologeilla on tärkeä rooli tukea työelämän muutosvaiheissa." Missä olivat urapsykologit silloin kun minä en koskaan edes päässyt kunnolla työmarkkinoille? Ai, no he olivat ennaltaehkäisemässä muiden putoamista sieltä.

Ja sitten vähän omaa asiaa: Jos muistatte, koko kevät(talvi) selviteltiin mahdollisuutta työkokeiluun, jota lääkäri oli mahdollisesti suositellut. Mitään ei kuitenkaan löytynyt, ja sitten 1.6. sain s-postin, jossa kerrotttiin ettei Kela tue eläkesuuntautunutta työkokeilua.

Jossain vaiheessa sain kuulla, että olen saanut maksusitoumuksen kotikunnaltani Hämeenlinnan Terveystalolle, siis mahdollisia lääkärikäyntejä varten, heinä- ja elokuuksi. Paha vain, että elokuukin päättyy, ja maksusitoumukseni myös. Yritin sekä puhelimitse että sähköpostitse selvittää asiaa.

Seuraava on suora lainaus tämänaamuisesta saamastani sähköpostista:

"Jos kulttuuritoimisto ottaa sinut työkokeiluun, rahoittaja on TE-toimisto. Työkokeilun vaihtoehto kulttuuritoimistossa on kuntouttavana työtoimintana toteutettu toiminnallinen työkyvyn arviointijakso."

Siis rahoittaja ei olisi Kela, vaan TE-toimisto. Ja syy, miksi lääkäri ei kirjoita suoraan B-lausuntoa, jolla voisi hakea eläkettä, on se että olen jo kerran hakenut ja hakemus valituksineen on hylätty. Mutta siitä on jo seitsemän vuotta!

Ja mitä tarkoittaa "kuntouttavana työtoimintana toteutettu toiminnallinen työkyvyn arviointijakso"? Olen niiiin päättänyt, etten ikinä mene kuntouttavaan työtoimintaan!

torstai 24. elokuuta 2017

Kaj Dahl - C.J.Gardberg: Suomen kartanoita

Tämäkin oli sellainen satunnaisotanta. Ajattelin alun perin vain selailla nopeasti, mutta tulikin luettua, ainakin suurimmaksi osaksi. Jotkut sukuselvitykset ja arkkitehtoniset yksityiskohdat vain silmäilin läpi.

Kirja oli pieni pettymys, tai eihän sen nimikään lupaa mitään enempää: Suomen kartanoita. Ei "Kaikki Suomen kartanot" tai "100 suomalaista kartanoa" tai jotain vastaavaa. Eli kyllä sain sen mitä lainasin (tosin selailin kirjaa jo kirjastossa).

Kirja esittelee 52 kartanoa, joista osa on museoina, osa yksityiskäytössä. Koska kirja on jo yli 10 vuotta vanha, jotain päivitystä olisin kaivannut.

torstai 17. elokuuta 2017

Henri Troyat: Catherine the Great

Tämä kirja oli satunnaisotanta; nappasin kirjastosta käteeni kun olin etsimässä Moranthologya. Hetken aikaa ajattelin lopettaa lukemisen alkuunsa, mutta en sittenkään...eikä sitten lopulta harmittanut.

Kirja kertoo tositarinan Venäjän keisarinna Katariina Suuresta; kuinka hän nousi valtaistuimelle ja piti sen.

Kirjassa on aika yksityiskohtaisesti kerrottu, miten mikäkin historiallinen yksityiskohta tapahtui; sen sijaan se, miten keisarinna oli pukeutunut jää vähemmälle huomiolle. Tuosta saattaa arvatakin, että kirjoittaja on ollut miespuolinen.

Harmi, kun ehdin palauttaa kirjan: en saa maaorjiin liittyvää lainausta tähän, enkä muuallekaan.  Jotenkin se liittyi maaorjien arvostukseen; heitä kohdeltiin kuin eläimiä.

Joka tapauksessa lukemisen arvoinen.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Kesäteatterissa: Kirsikkatarha; kirpparipöytä ja kirppislöytöjä

Yli kolmen viikon tauon jälkeen (joka meni muuttaessa) lopultakin pääsen päivittämään blogia. Eli:

Kesäteatterissa: Kirsikkatarha

Anton Tsehovin näytelmä Kirsikkatarha on versioitu Teatteri Päivölän kesäteatteriesitykseksi. Luin
käsikirjoituksen (tälläkin kertaa) etukäteen, mutta jo aikoja sitten keväällä, enkä muistanut mitään yksityiskohtia. Tarinahan sijoittuu 1800- ja 1900-lukujen vaihteeseen, jolloin iso maatila kirsikkatarhoineen on menossa pakkohuutokauppaan. Sen ostaa lopulta mies, jonka isä ja isoisä ovat olleet maaorjina kyseisellä tilalla; hän aikoo kaataa kirsikkapuut ja rakentaa huviloita.

Tarina sijoittuu yhteen kesään, tai keväästä syksyyn kolmessa näytöksessä. Repliikit ovat sanasta sanaan Tsehovia, mutta mukaan on sijoitettu muutamia moderneja yksityiskohtia; karaoke, teknotanssi, joidenkin roolihahmojen pukeutuminen...Kaiken kaikkiaan kuitenkin kasassapysyvä kokonaisuus. Suosittelen.

Kirpparipöytä

Varasin pöydän jo ennen juhannusta, kun oli huikea tarjous: 2 kuukautta satasella! No, tietynlainen eikä mikään pienikään kriisi syntyi, kun tavaraa tuli yhtäkkiä kymmeniä kiloja. Vaatteita ja koruja ja huonekaluja ja kaikkea mahdollista....Mutta täytyy sanoa, että avainsana on paikka, paikka ja paikka, siis myyntipöydän. Nyt on viikossa tullut enemmän kuin viimeksi kolmessa.

Kirpparilöytöjä heinäkuu 2017, osa 62
  • Neonkeltaiset shortsit
  • Musta-valkoinen neule

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Elokuvissa: Itse Ilkimys 3

Oli ihan pakko päästä näkemään tämä, varmaan osittain lapsille suunnattu mutta myös paljon aikuisille kohdistettuja juttuja sisältävä elokuva. Ja olihan se tosi hauska!

Ensimmäisen osan muistan tosi hyvin, ja tiedän nähneeni myös toisen, mutta jotenkin en siitä muista juuri mitään. No, ei se tämän katsomisen kannalta ollut kovin oleellista, muutama yksityiskohta vain jäi selitystä vaille...

Tällä kertaa ilkimys Gru ja kaksoisveljensä Dru entisen lapsitähden / nykyisen pahiksen varastamaa jalokiveä jahtaamassa...Minionit eivät tällä kertaa kovin tärkeässä osassa, mutta välillä niitäkin.

Ehdottomasti suositeltava, nauraa saa lähes jatkuvasti!

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Työttömyyskatsaus 6/2017

Niin ne vain hyväksytään eduskunnassa kaikkein typerimmät ja työttömiä nöyryyttävimmät lait:

EDUSKUNTA HYVÄKSYI TYÖELÄMÄKOKEILUN – YRITYKSILLE LISÄÄ ILMAISTYÖVOIMAA (Kansan Uutiset 28.6.2017)

"Laki kohdistuu kuntouttavan työtoiminnan piiriin kuuluviin työttömiin. Heidät voidaan kokeilukunnissa ohjata karenssin uhalla palkattomaan työhön työmarkkinatuella yrityksiin jopa puolen vuoden ajaksi.

"Tiedämme, että kuntouttavaa työtoimintaa ja sen velvoittavuutta on Suomessa laajalti väärinkäytetty määräämällä kuntouttavaan työtoimintaan myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät sinne lain mukaan kuulu. Työkykyisillä työttömillä teetetään esimerkiksi yritysten tilaustöitä palkattomana työtoimintana, joka horjuttaa paitsi työttömien luottamusta viranomaisiin, myös markkinoiden kilpailutasapainoa.”

Ja koska ihan virallisesti myönnetään, että kuntouttavaa työtoimintaa käytetään väärin, väärinkäyttäjiä ei rangaista, vaan toiminta tehdään lailliseksi muuttamalla järjestelmän nimi työelämäkokeiluksi. Ja, niinkuin jo edellisessä työttömyyskatsauksessani kirjoitin, palautetaan tilanne työajan osalta vuoden 2015 lakimuutosta edeltävään aikaan.

Kokeilukuntia ovat Kuopio, Tuusniemi, Siilinjärvi ja Pori. Aiemmin mukaan suunniteltu Rauma jättäytyi pois. Kokeiluaika on 1.8.2017 - 31.12.2018.

Iltalehti on yhtenä harvoista medioista viitsinyt selvittää työttömiin kohdistuvia rangaistustyyppisiä toimenpiteitä ja käynyt läpi kaikki työttömyysturvan aktiivimallia koskevan lakimuutoksen lausunnot.

ASIANTUNTIJOILTA MURSKAPALAUTETTA TYÖTTÖMYYSTURVAN MUUTOKSELLE - 10 VAKAVAA ONGELMAA (Iltalehti 21.6.2017)

10 kohdan lista kannattaa käydä lukemassa täältä, mutta tässä joitain tärkeimpiä:

1. Esitys kohtelee työttömiä erittäin epätasa-arvoisesti sekä maantieteellisesti että ammattialoittain.

2. Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi pitää aktiivisuusmallia käytännössä tulonsiirtona kaikkein vaikeimmassa asemassa olevilta työttömiltä helpommassa työmarkkinatilanteessa oleville.

3. Aktiivimalli ei lisää työpaikkoja. Jos työpaikkaa ei yksinkertaisesti ole tarjolla, ei työttömyyspäivärahan leikkaaminen edistä työttömän työllisyyttä aktiivisuudesta tai omasta työllistymishalusta huolimatta.

4. Aktiivisuuden osoittamiselle pitäisi olla laajempi määritelmä eli että työtön voisi välttää työttömyysetuuden leikkauksen esimerkiksi osallistumalla vapaaehtoistoimintaan.

5. Vääränlainen ja liian suoraviivainen aktivointi, joka ei huomioi työttömien erilaisia tilanteita ja toimintakyvyn eroja, voi johtaa passiivisuuden lisääntymiseen, tarpeettomien karenssien syntymiseen ja ihmisten putoamiseen viimesijaiselle toimeentulotuelle.

6. Etuuden määrän tutkiminen 65 päivän välein hidastaisi työttömyysetuuden normaalia maksamista.

7. Kelan ja monien muiden lausunnonantajien mukaan työttömyysetuuden alentaminen 65 maksupäivän ajaksi voi tuoda lisää henkilöitä toimeentulotuen piiriin.

8. Aikataulua pidetään kohtuuttomana myös työttömien näkökulmasta. Esimerkiksi Kelan mukaan aikataulu vaarantaa etuudensaajien oikeusturvan: Työttömyysetuudensaajien aktiivisuutta arvioitaisiin mahdollisesti heidän vahingokseen aikana, jona ehdotettu laki ei olisi voimassa eikä etuudensaajilla olisi todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa etuutensa määrään, Kela huomauttaa.

9. Useat lausunnonantajat toivat esille huolensa siitä, ettei työttömyysturvan uudistuksia olla valmistelemassa yhtenä kokonaisuutena vaan monena palasena.

10. Tavoite normien purkamisesta ei etene näin vaikeiden pykälien lisäämisellä työttömyysturvalakiin, ely-keskus toteaa.

Nämä kaikki lausunnot tullaan taas sivuuttamaan jälkiä jättämättä eduskunnan hyväksyessä uuden lain...

Ja lopuksi vähän omaa asiaa: Työttömyyskatsaus 3/2017 osa 2:ssa kerroin työkyvynarviosta saamastani älyttömästä lausunnosta, ja lääkärin ehdotuksesta etsiä työkokeilupaikkaa. No, sitä paikkaa etsittiin, enemmän tai vähemmän tosissaan. Selvisi ainakin se, että yksityiset yritykset eivät ota, yhdistykset ottavat vain oman kunnan asukkaita ja kun lopulta oli alustavasti sovittu kokeilusta kunnan kulttuuripalveluissa, niin kulttuurisihteeri irtisanoutui eikä kukaan muu tiennyt asiasta mitään.

Kunnes sitten 1.6.sain seuraava sähköpostin:

"Hei! Kela ei rahoita työkokeilua, jonka tarkoitus on arvioida työkykyä eläkesuuntautuneesti. Kela rahoittaa työkokeiluja, joiden tavoite on ammatillinen kuntoutuminen ja joilla tuetaan työelämään pääsyä."

Että oli sitten etsitty sitä työkokeilupaikkaa aivan turhaan, Kela ei olisi kuitenkaan rahoittanut.

Tilanne on taas aivan auki, kesälomakausi niin mitään ei tapahdu. Ennen marraskuuta olisi kuitenkin tapahduttava, silloin lääkärinlausunnot alkavat vanhentua.