perjantai 31. maaliskuuta 2017

Maaliskuu

Ei pitäisi ostaa yhtään mitään kirpparilta, tavaraa on ihan tarpeeksi, mutta silti. Maaliskuun kirpparilöytöjä, osa 58:
  • Tähtifleecepeite
  • Kiroileva siili -yöpaita
  • Pakoon pahaa maailmaa -OnePiece-haalari
  • Huivi, jossa Manhattanin kartta
  • Pienet mustavalkoiset korvikset

torstai 30. maaliskuuta 2017

Työttömyyskatsaus 3/2017 osa 2

Tällä kertaa katsaus ihan omaan tilanteeseeni:

Sain viime vuoden lopulla kotikunnaltani maksusitoumuksen Terveystalolle työkyvyn arviointia varten (mahdollista työkyvyttömyyseläkehakemusta varten). Kävin vuodenvaihteen molemmin puolin neljällä lääkärillä, joista kaksi ilmoitti kirjottavansa eläkettä puoltavan lausunnon, kolmas oli silmälääkäri (aika turha, sanoisin) ja neljäs työterveyslääkäri, joka kirjotti yhteenvedon.

Pettymys oli todella kova, kun helmikuun lopulla sain sen yhteenvedon: lausunnolla lääkäri vain lähettää minut...työkykyarvioon!!!

Lausunnolla ei voi hakea eläkettä eikä muutakaan, se on käytännössä aivan yhdentekevä. Tai ei ehkä sitäkään; täysin järjetöntä saada työkykyarvioinnista lähete työkykyarviointiin.

Eipä tätä tainnut ymmärtää muutkaan; eilen olin tapaamisessa sen tahon kanssa, joka teki sen alkuperäisen työkykyarviointilähetteen ja maksusitoumuksen. Kunnaltahan meni myös turhaan rahaa neljään erikoislääkärikäyntiin, jotka ehkä on käytävä jonkin ajan päästä uudelleen, koska lausunnot ovat voimassa vain vuoden.

Keskusteltiin siitä, mikä mahtaisi olla se lääkärin tarkoittama työkykyarvio; että jos se kävisi läpi, niin voisiko sitten pyytää samalta lääkäriltä uuden lausunnon uusilla rasteilla. Jonkinlaista työkokeilua kuulemma riittäisi 16 työpäivää. (Vielä en ole löytänyt mistään, mihin lakiin tuo perustuu.)

Kuntouttavaa työtoimintaa vastaan esitin jyrkän vastalauseen, eikä sitä tosissaan ehdotettukaan; kunnalla ei ole sopivaa työpajaa, ja jos jossain kävisin puuhastelemassa kerran viikossa tarvittaisiin 16 viikkoa eli 4 kuukautta vaadittuun määrään! Aivan älytöntä!

Vajaan parin viikon päästä tiistaina on seuraava tapaaminen, En tiedä, onko silloinkaan tarkoitus tehdä mitään sopimusta, ehkä vain miettiä sitä sopivan työkokeilupaikan löytymistä, mikä on todella epätodennäköistä.

Mutta sen sain huomata, että paras keino kaikenlaisiin ehdotuksiin ja mahdollisesti tuleviin uhkailuihin varautumisessa on lukea asiaan liittyvät lait ja opetella ne vaikka ulkoa.

P.S. Facebook-päivityksessä eilen mainitsin, että keksin vasta aivan äskettäin pelätä joutumista ammatilliseen kuntoutukseen. Se on aivan totta; minulla ei vielä vuodenvaihteessa ollut aavistustakaan, että on olemassa "kuntoutusta", jossa maksimissaan työtön voidaan määrätä yhdistettyy työkokeiluun ja työhönvalmennukseen jopa 240 päiväksi! Siis 240 työpäivää! 48 viikkoa ilmaistyötä yhdistettynä erilaisiin "teoriapäiviin" kestäen yhteensä jopa 26 kuukautta. 26 kuukautta on yli 2 vuotta! Kannattaa olla tosi varovainen, millaisiin papereihin nimensä pistää...

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Työttömyyskatsaus 3/2017 osa 1

Työttömiä vihaavan hallituksen vuoksi kolme suurinta haastetta työttömille tänään ovat osallistumistulo, osallistumistulo ja osallistumistulo.

Tämä osallistumistuloehdotushan tehtiin jo helmikuussa, ja oli tarkoitus kirjoittaa siitä ihan oma juttunsa, mutta muiden harmien lomassa en sitä ehtinyt. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

”HEIKKI HIILAMON johtama työryhmä esitti helmikuussa julkistetussa raportissaan pitkäaikaistyöttömille tarkoitettua, työmarkkinatuen korvaavaa osallistumistuloa. Sitä saadakseen työttömien pitäisi osallistua kuntouttavaan, yhteiskunnallisesti hyödylliseen toimintaan.

Osallistumispakko voi loukata perusoikeuksia tai olla kansalaisten tasavertaisen kohtelun vastaista. Jos oikeus perustoimeentuloon on ansaittava luopumalla itsemääräämisoikeudesta, osallistumistulosta tulee köyhien alistamisen ja kontrollin väline. Vapaaehtoistoimintakin muuttuu itsensä irvikuvaksi.

Osallistumistuloon liittyvä julkinen kontrolli ja raportointivelvollisuus ulottuisivat asioihin, jotka kuuluvat muilla kansalaisilla yksityisyyden piiriin. Osallistumistuloa saavien pitäisi raportoida toimeentulon leikkaamisen uhalla viranomaisille esimerkiksi siitä, mikä järjestö tai kansalaisopiston kurssi heitä kiinnostaa. Tämä valjastaisi sosiaalityöntekijät alan etiikan vastaiseen asiakkaiden kontrollointiin.

Osallistumistulo ei takaa pääsyä työmarkkinoille, ja sen lupaaminen olisi luottamuksellisessa asiakassuhteessa epäeettistä.

ERIARVOISUUTTA ei voida vähentää kustannusneutraalisti. Etuuksiin ja palveluihin tehtyjen leikkausten kautta työttömät ovat jo osallistuneet säästötalkoisiin suuremmalla osuudella kuin hyväosaiset.

Osallistumistulon yhteiskunnallista arvopohjaa mitataan kysymällä, voisiko osallistumisvelvoitteen kohdistaa samoilla ehdoilla muillekin kuin pitkäaikaistyöttömille.”

Näin kirjoittivat 11.3.2017 Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla Jyväskylän yliopiston sosiaalityön professorit Aila-Leena Mathiés ja Kati Närhi.

Osallistumistulokiihkossaan poliitikot ja heidän asettamansa tutkijaryhmä ovat myös, ehkä vahingossa, purkaneet pitkään toistamansa myytin siitä, että kaikki työttömät voisivat työllistyä avoimille työmarkkinoille, jos vain eivät olisi niin laiskoja sohvallamakaajia. Nyt jopa Työteekin johtaja (Tiina)  ”Leppäniemi arvioi, että työmarkkinat ovat muuttuneet jo niin paljon, että monelle pitkäaikaistyöttömälle sieltä ei työtä löydy. Se ei Leppäniemen mukaan ole työttömän oma vika, työmarkkinoilla ei vain ole valmiuksia ottaa heitä vastaan.” (Yle Uutiset 230.3.2017)

Kylläpä hän minun kuntouttavan työtoiminnan aikoina oli kovasti syyllistämässä työttömiä työttömyydestään, kummasti on ääni muuttunut kellossa. 

Passiiviosallistumistulo määritellään nykyisen toimeentulotuen suuruiseksi, n 485,50 €/kk ja aktiiviosallistumistulon kohdalla käytetään aina summaa ”noin 700 €/kk. Kukaan ei viitsi mainita sitä, että ensinmainittu summa on veroton, mutta toinen verollinen eli n. 520 €/kk. Silloin se on vain 35 € suurempi kuin passiivituki. 

”Suomeen suunnitellun perustulon rinnalle tarvittaisiin osallistumistulo. Tämä olisi uusi etuus, joka korvaisi työmarkkinatuen pitkäaikaistyöttömillä. Sen taso olisi sama, mutta sen saantiehdot olisivat lievemmät ja enemmän tapauskohtaiseen harkintaan perustuvat kuin työmarkkinatuessa. Se olisi enemmän toimeentulotuen tyyppinen.”

Näin sanoi hallituksen asettaman työryhmän tutkijatohtori Pasi Moisio (THL) Kansalaisareenassa 9.3.2017.

Tässä on ääneen lausuttu se, mitä eniten pelkään: että osallistumistulo todella olisi saantiehdoiltaan toimeentulotuen kaltainen. Nykyisinhän pelkkää työmarkkinatukea saava työtön saa asua joko omistus- tai vuokra-asunnossa, saa saada pankkitilille rahalahjan, palkinnon, pienen perinnön tai vakuutuskorvauksen ilman, että menettää euroakaan tuestaan. Toimeentulotukea saavan tilille ei saa ilmestyä senttiäkään ilman, että se vähentää tukea, eli on käytännössä plus miinus nolla.

Moisio mainitsee myös, että osallistumistulo tulisi perustulon rinnalle. Siis mitä? Perustulo uusille työttömille, ja sitten kun lipsahtaa "pitkäaikaisen" puolelle, eli yli vuoden, työtön pudotettaisiin osallistumistulolle? Eihän silloin mistään perustulosta edes olisi kyse, miksi käyttää moista nimeä?

Ja jos tässä suunnitelmassa ei ole mitään järkeä, niin sen rinnalla yhtäaikaa mutta eri paikassa on edelleen menossa työttömien aktiivimallin suunnittelu. Sehän on jo lähes päätetty ottaa käyttöön ensi vuoden alussa, ja siitä piti päättää ensi kuussa hallituksen puoliväliriihessä, mutta siitäkin on tulossa farssi, josta taidan kertoa vasta seuraavassa osassa. Tässä kuitenkin linkki hyvään tekstiin aiheesta:

http://www.talouselama.fi/uutiset/tyottomien-aktivoinnista-tulossa-suuri-farssi-itsenainen-tyonhaku-voi-johtaa-karenssiin-6635541


torstai 23. maaliskuuta 2017

Tuuli Hypén: Ketun koko kuva

Pari vuotta sitten löysin kirppikseltä Tuuli Hypénin kirjan Nanna: Cityeläinkirja, ja Nanna-strippejä on julkaistu myös sunnuntaisin Aamupostissa. Nyt löytyi kirjastosta kirjat Nanna, Nanna 2 sekä Ketun koko kuva.

Muissa on tuttuja kolmen ruudun strippejä, mutta viimeksi mainitussa koko sivun tarinoita. Eihän näissä mitään syvällisiä totuuksia ole, mutta kaikki ovat höpsön hauskoja, eivätkä ainakaan vielä toista itseään. Suosittelen.

Olen nyt innostunut lainailemaan kirjastosta sarjiksia enemmänkin, kaikista en ole arvosteluja tänne kirjoittanut, mutta läpi on luettu jo aika monta Kamua sekä Fingerporin naamakirja, nyt vuoroaan odottamassa Kiroilevia siilejä ja vähän muutakin.

Pari päivitystä myös Kaikkea kummallista kirpparilla -sarjaani:

Minulla oli helmi-maaliskuun vaihteessa kirppispöytä 3 viikkoa, niinkuin olen täälläkin kertonut. Oli myynnissä pussi (2 €), jossa 4 pientä pehmoeläintä, ei mitenkään erityisen söpöjä. Joku sitten oli sen pussin ostanut, ja laittanut kaikki erikseen myyntiin, hintaan 1,50 €/kpl. Luuli siis saavansa reilun voiton, mutta siellä pöydässä näyttävät vieläkin (yli pari viikkoa) olevan.

Toinen outo juttu oli se, kun näin kirpparilla erään naisen sukkasillaan. Muuten ihan kunnolliset talvivaatteet, ja kouluikäinen tyttö mukana, mutta ei kenkiä, vain tavalliset ohuet sukat. Ei voi olla miettimättä, oliko tarkoitus pistää kirpparilla sopivat kengät jalkaan ja vain kävellä ulos? Missä olivat naisen omat kengät?

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Ari Turunen: Ettekö te tiedä, kuka minä olen. Ylimielisyyden historiaa

Tämä kirja oli eräänlainen herätelaina (vrt. heräteostos), sattui vain osumaan silmiin kirjaston hyllyssä.

Kirjassa oli jotain samoja aiheita kuin tammikuussa lukemassani Vesa Sisätön kirjassa Unohtunut avain joka upotti Titanicin. Ainakin talidomidi, Enron ja eurooppalaisten päätös jakaa Afrikka siirtomaiksi...

Asioiden ryhmittely on erilainen; sen sijaan että kerrottaisiin tapauksista yksitellen niitä on ryhmitelty ylimielisyyden lajin mukaan, kappaleiden nimet ovat: Kun se nousee päähän, Ego, Maailmannapa, Paremmat ihmiset, Monopoli ja Nöyryyden taito.

"Yhteiskunnissa on aina ollut parempien ihmisten luokka, jolla on omasta mielestään oikeus valtaan. He ovat halveksineet köyhiä ja vähemmistöjä."

Ja halveksivat edelleen.

"Orjuutta ja toisten alistamista pidettiin vuosituhansia itsestäänselvyytenä. Mitä muuta olisi voinut tehdä voitetuille sotilaille? Joidenkin oli kuitenkin tehtävä työt, joita muut eivät viitsineet tehdä. Jotkut varhaisista paaveista pitivät orjia, ja 1700-luvun Britanniassa orjakauppiaat olivat pormestareita tai jopa kansanedustajia. Filosofi John Locke oli osakkeenomistajana Royal African Company -yhtiössä, jonka bisnes oli orjakauppa. Ja mistä John Locke kirjoittikaan mielellään: vapaudesta ja tasa-arvosta. Hänen mukaansa kukaan ei saa riistää eikä vahingoittaa toisen elämää, terveyttä, vapautta eikä omaisuutta. Britannian parlamentti lopetti orjuuden vasta vuonna 1807."

Orjuus ei ole loppunut, se on vain muuttanut muotoaan. Edelleen parempina itseään pitävät pakottavat muita rangaistuksen uhalla erilaisiin ilmais- eli orjatöihin, eikä kukaan suostu myöntämään kuntouttavaa työtoimintaa virheeksi, joka pitäisi poistaa laista kokonaan.

Helposti tätä kirjaa lukee verraten erilaisia ylimielisyyskuvauksia työttömien kohteluun. Mutta voi tämän lukea muutenkin, sopivan kevyt välipalakirja.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

UPSista, meniköhän kaikki ihan niin kuin piti?!

Olimme Heidin kanssa pitkään ihailleet yhtä tiettyä Desigualin laukkumallia (Desigual London Mini Military Luxe). Sattuipa niin, että naistenpäivän aikoihin Desigualin laukkuja sai puoleen hintaan (tai kaksi yhden hinnalla, miten vain) tilaamalla suoraan merkin nettikaupasta, ja toimituskin oli ilmainen jos rekisteröityi Amig@ksi (espanjalainen yritys kun on kyseessä).

No, tilasin laukut. Ainoa mahdollinen toimitusmuoto oli kansainvälinen lähettipalvelu UPS, jonka tarkoitus on toimittaa paketti kotiovelle. Mutta eipä toimi, ei.

Keskiviikko 8.3. klo 14:30 Spain
Tilaus käsitelty. Valmis UPS:lle.

Torstai 9.3. Frankfurt Germany

Perjantai 10.3. Glostrup Denmark

Tähän saakka kaikki OK, ja sitten paketti saapuu Suomeen:

Tiistai 14.3. Helsinki klo 15:07 sekä 20:55
Kuljettajan on saatava turvaluokitus toimituksen tekemiseksi. Yritämme saada pääsytiedot.

Näin luki UPS toimituksen seurantatiedoissa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että UPSin lähetti on käynyt alaovella, todennut että se on lukossa eikä ovikoodia tai summeria ole, ja jatkanut matkaa paketti mukanaan. Siis ei ole soittanut tai muullakaan tavalla yrittänyt saada pääsytietoja. Ja tehnyt saman uudelleen illalla, sekä seuraavana päivänä:

Keskiviikko 15.3. klo 11:18
Kuljettajan on saatava turvaluokitus toimituksen tekemiseksi. Yritämme saada pääsytiedot.

Seurasin tätä melkein reaaliajassa netissä, mutta olin keittiössä ja melko varmasti olisin kuullut jos etupihalla olisi kääntynyt auto. Ei kääntynyt, en siis tiedä mistä käsin noita pääsytietoja muka yritettiin saada. Mutta soitin tuolloin välittömästi UPSin asiakaspalveluun, jossa tyly asiakaspalvelija sanoi, ettei voi välittää autoon viestiä siitä, että pitäisi soittaa, eikä siitäkään voisiko paketin mahdollisesti jättää Hyvinkää UPS Access Pointiin K-Market Ukko-Pekkaan. Ainoa mahdollisuus olisi joko odotella päivästä toiseen alaovella tai vaihtaa toimitusosoite. Joten vaihdoin sen Heidin työpaikalle. Oli puhetta seuraavasta päivästä, ja painotin että ennen puoli viittä sitten. Yrityksen nimi oli tiedossa.

Keskiviikko 15.3. klo 20:40
Kuljettajan on saatava turvaluokitus toimituksen tekemiseksi. Yritämme saada pääsytiedot. / Toimitus siirretään.

Kyllä, kyllä, luitte oikein. Toimitusta oli yritetty toimittaa työpaikalle vähän ennen iltayhdeksää samana päivänä. Kuka Suomessa kuljetustyötä tekevä ja täällä asuva kuvittelee, että katsastusasema olisi auki illalla yhdeksältä? Tässä oli järki loppunut täydellisesti.

Torstai 16.3. klo 11:49
Toimitettu

Lopultakin. Laukut perillä.

Tuli myös vastaus UPSille lähettämääni sähköpostipalautteeseen:

"Soittopalvelua ei UPS:lla varsinaisesti ole.

Sen vuoksi tilanteissa joissa jakelu suljetun alaoven vuoksi onnistuu ainoastaan soittamalla, tulisi UPS:n asiakaspalveluun soittaa paketin saapumis aamuna jotta kuljettaja osaa varautua soittamaan tai laittamaan käsitietokoneella viestin ajojärjestelyyn josta vastaanottajalle soitetaan.

Lähettäjälle kannattaa ilmoittaa suoraan vaihtoehtoinen osoite mikäli päiväsaikaan ei ketään ole kotona."

Eipäs informoitu asiasta missään, eikä se puhelimessa vastannut asiakaspalvelija myöskään kertonut mitään siitä, että pitää soittaa "saapumisaamuna". Äärettömän huonoa palvelua.

Minä tietysti osasin tilata laukut englanninkieliseltä sivustolta, ja seurata lähetystä UPSin palvelusta, mutta osaavatko kaikki, ja tietävätkö edes siitä mahdollisuudesta? Mitä laukkupaketille olisi tapahtunut, jos vain olisin odottanut enkä olisi koskaan soittanut asiakaspalveluun? Entä jos vaihtoehtoista osoitetta ei yksinkertaisesti olisi ollut? Kuinka kauan pakettia olisi kuljeteltu edestakaisin ja koska lähetetty takaisin lähettäjälle Espanjaan?


sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Teatterissa: Karkurit

Tiina Alapaattikoski (Elma) ja Marko Lindholm (Tyko).
Kuva: Aleksi Nurminen
Teatteri Päivölän esittämänä Aleksis Kiven vuonna 1865 julkaistuun tekstiin perustuva näytelmä Karkurit.

Koska vähän osallistuin tämän valmisteluihin (muutaman lavasteen kantamisella), niin sain mahdollisuuden lukea käsikirjoituksen hyvissä ajoin. Tai lukea ja lukea; jotenkin koin Kiven tekstin niin raskaslukuiseksi, että lähinnä selailuksi jäi, eikä juonikaan oikein auennut.

Torstaina sitten näin ensi kertaa koko näytelmän sen kenraaliharjoituksissa, perjantaina ensi-illassa ja vielä lauantainakin. Ja kyllähän se tarinakin sieltä löytyi. Kovin traaagista, Romeo ja Julia -tarinan suomalaisena versiona tätä on joskus pidetty, ja niin se olikin: kaksi riidoissa olevaa sukua ja lopussa nuoren parin traaginen kuolema. Loppuun oli sijoitettu energinen ja positiivinen yhteislaulu, jota alkuperäistekstissä ei ole; katsojille jää parempi mieli.

Vaikka tekstiä oli vähän vähennetty alkuperäisestä niin pitkiä vuorosanoja oli monella näyttelijällä, ja aivan hämmästyttävän hyvin he ne muistivat; lukuharjoituksia oli selvästi pidetty todella paljon. Eikä muutenkaan minkäänlaista hapuilua tai epävarmuutta ollut näkyvissä.

Teksti on osittain runomuodossa ja kuulostaa välillä teennäiseltä; ei Kivenkään aikana oikeasti puhuttu noin. Hän lienee saanut juonen lisäksi muitakin vaikutteita Shakespearelta, joka myös kirjoitti näytelmänsä jonkinlaiseen runomuotoon eikä aidolla puhe- tai edes kirjakielellä.

Ihan oma-aloitteisesti en ehkä tätä olisi mennyt katsomaan, mutta oli välillä mielenkiintoista nähdä muutakin kuin musikaalia tai nykyteatteria. Ja tekemiseen käytettyä aikaa ja energiaa täytyy arvostaa.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Émile Zola: Naisten paratiisi

Valkoiset hintalaput kangaspakoissa olivat kuin lumihiutaleet joulukuisen mustassa maassa…

Näinkin runollista tekstiä on tässä vuonna 1883 julkaistussa kirjassa (julkaistu myös nimellä Naisten aarreaitta), joka kertoo suuresta pariisilaisesta tavaratalosta. Kirjan tavaratalon esikuva on 1838 perustettu Le Bon Marché(*. Kirjan alku on myös lähes suoraan kopioitu muutama vuosi sitten esitettyyn TV-sarjaan Mr Selfridge -sarjaan, vaikkakin ko. sarjan pitäisi perustua tositapahtumiin. Loppua kohti toki tulee eriävyyksiä.

Émile Zola oli Wikipedian mukaan naturalistinen ja realistinen kirjailija; melkeinpä inhorealistinen. Esimerkkinä kuvaus nuoren Denisen saapumisesta tavarataloon kysymään työtä:

"Jo kymmenen minuuttia hän oli harhaillut osastolta osastolle pohjakerroksen sokkeloissa myyjien ilkeiden ja välinpitämättömien katseiden ristitulessa."

Kirjassa kuvataan useassakin kohtaa työntekijöiden vihamielisyyttä toisiaan ja halveksuntaa uusia työntekijöitä kohtaan. Tämän selittänee se, että myyjät tekivät töitä provisiopalkalla ja kilpailivat asiakkaista; uusi työntekijä oli aina potentiaalinen uhka omalle menestykselle. Näin on edelleen ainakin joissain amerikkalaisissa tavarataloissa ja erikoisliikkeissä, esimerkiksi kenkäkaupoissa.

Ja hetken kuluttua, samaa työnhakukohtausta:

"Mouret hämmästyi kun hän jälleen huomasi kohtaavansa Denisen. Mouret kääntyi rouva Aurélien puoleen ja tiedusteli tytön asiaa. Kun osastonjohtaja kertoi tytön olevan esittäytymässä työhönottoa varten, niin naisvihansa säestyksellä Bourdoncle ihmetteli moista töykeyttä.

-Mitä vielä, murisi Bourndoncle, - se on vain leikinlaskua ja pilaa, sillä hänhän on liian ruma!"

Au Bon Marché, kirjan esikuvana ollut tavaratalo.
On aika käsittämätöntä, että työnhakijaa haukutaan rumaksi päin naamaa, takanapäin kylläkin. Ehkä tuollainen on ollut totta joskus, nyt siitä taitaisi joutua oikeuteen.

Kirjan juoni kaikista 518:sta sivusta huolimatta lyhyt: Mouret rakastuu Deniseen ja lopulta saakin tämän omakseen. Sanoisin, että vähemmälläkin sivumäärällä tuon olisi kertonut. Tavaratalon osastot (nenäliinaosasto!?) on varsinkin esitelty turhankin laveasti, henkilöitä ei niinkään.

Jotenkin tämän silti jaksoi lukea, mutta ei ehkä innosta lukemaan Zolan muuta tuotantoa.