Huhtikuu

Huhtikuun kirpparilöytöjä, osa 59:

• Pinkki-valkoinen tähtihuivi
• 4 kpl Koziol-tabletteja
• Kirsikkakorvakorut
• Musta-valkoinen takki
• Hopeanharmaat matot
• Pehmopingviini
• Pehmoankka (20 snt)
• Tummanharmaa joutsenmaljakko

P.S. Kaikkien aikojen huonoin myynti kirppiksellä. Selvästi johtuu uusista pöydistä lähellä ovea; niiden jälkeen on pöytiä, joita kukaan ei halua vuokrata, eivätkä asiakkaat jaksa / viitsi kävellä niiden ohi "vanhalle puolelle". Enpä olisi uskonut sen vaikuttavan näin paljon.

Työttömyyskatsaus 4/2017

No olihan se tulossa jo kauan. Jotenkin vain toivoi, ettei tulisi. Ja kun vastustajiakin oli.
Maanviljelijätkin saivat tahtonsa läpi viime vuonna kun ajoivat traktorinsa Helsinkiin, mutta ei vain riittänyt työttömillä tarpeeksi joukkovoimaa ja tukijoita estääkseen työttömyysturvan aktiivimallin hyväksymistä hallituksen puoliväliriihessä.

Aioin jo aloittaa, että "aktiivimalli on järjettömintä mitä pitkään aikaan on keksitty työttömien rankaisemiseksi", kunnes muistin että järjettömiä ehdotuksia ja päätöksiä on tullut viime aikoina ihan liukuhihnalta: osallistumistulo, määräaikaishaastattelut, pakkohaku 15 työpaikkaan kuukaudessa, raportointivelvollisuus kerran viikossa...olipa joskus puhetta kuntouttavan työtoiminnan palvelusetelistäkin.

Aktiiivimallihan tarkoittaa sitä, että jos työtön ei ole kolmen kuukauden tarkastelujakson aikana töissä joko 18 tuntia tai aktivointitoimenpiteessä viittä päivää, hän menettää yhden päivän työttömyyskorvauksen eli 32,80€ / kk. Kirjoitin tästä jo viime joulukuussa:

"Uutisten mukaan leikkaus olisi 32,40 € kuukaudessa eli 388,80 € vuodessa. Työttömyysturvaa haetaan ja saadaa kuitenkin neljältä viikolta kerrallaan, ja näitä neljän viikon jaksoja mahtuu vuoteen 13. Jos joka jaksosta vähennetään tuo summa, se tekee 421,20 €! Huomaako tätä kukaan? Välittääkö tästä kukaan?

Välinpitämättämän laskutavan lisäksi olen erityisen huolissani siitä, mitä tapahtuu jos ja kun ei löydä sitä kolmen päivän työtä. Silloin kuulemma tarjotaan olisi tarkoitus tarjota aktivointitoimenpiteitä:

"Työssäoloehdon täyttämisen lisäksi omavastuupäivän voi välttää työllistymistä edistävällä aktiivisuudella, jollaiseksi hyväksytään työvoimakoulutus, omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella, työnhakuvalmennus, uravalmennus ja työkokeilu sekä kotouttamista edistävä omaehtoinen opiskelu ja kuntouttava työtoiminta. Näissä työllisyyssuunnitelman mukaisissa työllistymistä edistävissä palveluissa on oltava viiden päivän ajan kolmen kuukauden sisällä."

Ja se, mistä siis olen erittäin huolissani, on tuossa mainittu kuntouttava työtoiminta, joka on ovelasti upotettu listan viimeiseksi. Koska sehän se on noista vaihtoehdoista ainoa, jonne on helppo työntää ihan kuka tahansa työtön. Opiskeluihin eivät kaikki pääse, valmennuksiin ja työkokeiluihin valitaan vain tietty määrä ihmisiä eikä samoja valmennuskursseja voi loputtomasti käydä, supisuomalainen ei tarvitse kotouttamista...siispä kuntouttava. Eikä se todellakaan tule olemaan mitään 5 pv / 3kk, vaan ikuinen ja päättymätön. kuntouttavan työtoiminnan sopimus toisensa perään hamaan loppuun saakka."

(Tuossa kirjoituksessani oli virhe, menetys ei siis olisi 32,40 € vaan 32,80 eli 393,60 €/vuosi, tai 13 viikon laskutavan mukaan 426,40 €.)

Edelleenkin on tosin epäselvää, laskettaisiinko vähennys noin, vai vähennettäisiinkö aina uudelleen jo valmiiksi vähennetystä summasta, kunnes vastassa olisi 0?

Aamulehti teki asiasta eilen lehtijutun, jonka toimittaja ei ollut vaivautunut selvittämään faktoja eikä kyseenalaistanut mitään:

"Jotta saisit pitää koko työttömyyskorvauksesi, tee näin:

1. Hanki työpaikka, jossa voit tehdä töitä vähintään 18 tuntia kolmen kuukauden aikana. Tunnit on tehtävä neljän peräkkäisen viikon aikana. Jos työttömyytesi jatkuu, tee sama uudestaan jokaisella kolmen kuukauden ajanjaksolla.

2. Jos et saa töitä, ilmoita te-toimistoon, että haluat osallistua työllistymistäsi edistävään palveluun. Palveluun pitää osallistua vähintään viitenä päivänä kutakin kolmen kuukauden työttömyysjaksoa kohti.

3. Pohdi yhdessä te-toimiston kanssa, mikä on sinulle sopiva työllistymistä edistävä palvelu. Vaihtoehdot ovat samat kuin tälläkin hetkellä: työnhaku- tai uravalmennus, työkokeilu ja koulutuskokeilu, työvoimakoulutus, omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella tuettuna, maahanmuuttajan tuettu omaehtoinen opiskelu ja kuntouttava työtoiminta.

Viiden päivän vaihtoehtoja ovat käytännössä työnhaku ja -uravalmennus.

Työkokeilu tarkoittaa työpaikalla tehtävää tavanomaista työtä, mutta palkkaa ei makseta eikä esimerkiksi työterveyspalveluita voi käyttää.

Osa työvoimakoulutuksista on melko lyhyitä kestoltaan. Esimerkiksi Tampereella haettavana oleva myynnin- ja asiakaspalvelun rekrykoulutus on kestoltaan 80 päivää. Näistä 56 päivää on työssäoppimista.

Jos haluat osoittaa aktiivisuutesi opiskelemalla tai yritystoiminnalla, ota ajoissa yhteyttä te-toimistoon."

Ensinnäkin tuo ensimmäinen kohta: ei kyllä tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa vai saada hermoromahdus. "Hanki työpaikka". Siis miksi kukaan olisi työtön, jos työpaikka olisi vain "hankkimisesta" kiinni? Käsittämätöntä typeryyttä!

"Jos et saa töitä, ilmoita blaa, blaa, blaa...Siis pitää ihan itse ilmoittaa? Eikös sen ollut tarkoitus selvitä niissä määräaikaishaastatteluissa? Eikö tämä ollut juuri niiden tarkoitus, seurata työttömän aktiivisuutta?

Yritystoiminnan ehdottaminen (joka on mainittu myös artikkelin otsikossa) on jo epäasiallista. Toimittaja ei ole viitsinyt selvittää, että kaikenlainen yritystoiminta ja jopa sen suunnitteleminen katkaisee työttömyystuet välittömästi. Omituista on myös kirjoittaa, että 80 päivän rekrykoulutus olisi lyhyt. Toki verrattuna ammatilliseen koulutukseen, mutta sehän onkin täsmäkoulutusta, josta suurin osa tehdään ilmaistyönä jossain yrityksessä, ja jonka alussa luvataan työpaikka koulutuksen jälkeen (mitä ei tapahdu, koska paikkaan tulee vain uusi koulutettava).

Koska viiden päivän vaihtoehdot ovat vähissä, tosielämässä ainoaksi vaihtoehdoksi jää kuntouttava työtoiminta (vai onko "vaihtoehto" edes sopiva sana, jos niitä on vain yksi?). Sehän voi olla aivan mitä vain älyttömistä piirileikeistä 8-tuntisen oikean työn teettämiseen, mieluiten vielä samasta työstä palkkaa saavan rinnalla. Mielistelijät saavat aina välillä palkkatuetun työn ohjaajina. Miten tulikin mieleeni:

"Valta turmelee, ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti." (Jonh Dalberg-Acton)

Kuntotuttavan työtoiminnan lakia voi, ja ehkä myös aktiivimallin myötä täytyy, muuttaa niin ettei mitään maksimiaikaa sen teettämiseen ole, koska se on siis ainoa "vaihtoehto" useimmille työttömille vuosikausiksi.

Viikottainen raportointivelvollisuus on uusi keksintö, ja Talouselämä (28.4.2017) sanookin suoraan:

"Hurjin piiskaesitys on se, että jos työnhakija ei vähintään seitsemän päivän välein raportoi vielä suunnitteluvaiheessa olevassa verkkopalvelussa työnhakunsa jatkumisesta, työnhaun voimassaolo päättyy."

Vuodessa raportteja tulisi ainakin 17 miljoonaa. Raporttien lukeminen ei kuulemma vaatisi Työ- ja elinkeinoministeriön hallitusneuvos Tiina Korhosen mukaan lisäresursseja.

"Tätä uutta viikoittaisen raportoinnin kautta saatavaa tietoa olisi Korhosen mukaan tarkoitus hyödyntää työttömän palveluissa.

”Siinä voisi sitten miettiä, että jos henkilö on hakenut runsaasti eri paikkoja, mutta ei hakemisesta huolimatta ole saanut työtä, niin raportointi antaa arvokasta tietoa sen miettimiseen, että mistä on kysymys.”

”Ovatko paikat olleet sen tyyppisiä, että henkilön osaaminen ei niihin riitä, vai onko työnhakutaidoissa kenties jotakin parannettavaa ja tarvitaanko tukea alueelliseen liikkuvuuteen”, Korhonen antaa esimerkkejä."

Eipä sitten tullut Korhoselle mieleenkään, että hakemisesta huolimatta työtön ei ole saanut työpaikkaa ihan yksinkertaisesti siitä syystä, ettei työpaikkoja ole? Eipä tietenkään, syy on AINA työttömässä (joita kolumnisti A-P. Pietilä nimittää Turkulaisessa yhteiskunnan syöväksi).

Eilisessä (28.4.2017) Politiikkaradiossa esitettiin viikon järkevin kysymys: Vaikka kaikki kannustinloukut poistettaisiin, mistä sitä työtä löytyy? Niinpä, ei mistään.

Samassa ohjelmassa suomen kielen dosentti Vesa Heikkinen kertoi laskeneensa, että 2010-luvun alussa sanaa "kannustinloukku" käytettiin n. 10 kertaa vuodessa, viime vuonna 447 kertaa! Eniten sitä käyttivät Orpo, Zyskowicz ja Essayah.

Näitä kaikkia toimenpide-ehdotuksia ja päätöksiä lukiessa tulee aivan absurdi tunne: työttömyyttä vähennetään asumistukia leikkaamalla, päivähoitamaksuja alentamalla, viikottaisella raportoinnilla, ties millä, mutta ei työpaikkoja lisäämällä; ei edes palkkatukimäärärahoja lisäämällä!

Historian havinaa, osa 6

Löytyi vanhalta koneelta lisää työttömyysaiheisia tiedostoja, mm. osa (Vanhasen) hallituksen strategia-asiakirjaa, jonka valtioneuvosto vahvisti 25.9.2003. Tämähän voisi olla suoraan nykyisenkin hallituksen ohjelmasta:

Työllisyyden politiikkaohjelma

Hallitus toteuttaa vaalikauden aikana lukuisia työllisyysasteen nostamiseen ja työttömyyden alentamiseen vaikuttavia toimenpiteitä. Osa toimenpiteistä toteutetaan hallitusohjelman mukaisesti poikkihallinnollisessa työllisyysohjelmassa. Hallituksen työllisyyteen ja työvoiman kysynnän lisäämiseen vaikuttavat yleiset toimenpiteet sekä politiikkaohjelmista erityisesti yrittäjyysohjelma ovat keskeisiä myös työllisyysohjelman tavoitteiden toteutumiselle. Työllisyysohjelman painopiste on rakenteellisen työttömyyden alentamisessa ja työvoiman tarjonnan edistämisessä. Ohjelman päätavoitteita ovat:

• Rakenteellisen työttömyyden alentaminen ja syrjäytymisen ehkäisy
• Osaavan työvoiman saatavuuden varmistaminen ja varautuminen ikärakenteen muutoksesta
• johtuvaan työvoiman niukkuuteen
• Työmarkkinoilla nykyistä pidempään pysyminen
• Työn tuottavuuden lisääminen sekä työn organisoinnin ja mielekkyyden parantaminen

Työllisyysohjelma toteutetaan neljänä osahankkeena, jotka sisältävät useita konkreettisia toimenpiteitä. Osahankkeet ovat seuraavat:

1. Julkisen työvoimapalvelun palvelurakenteen uudistaminen
2. Työmarkkinatuen aktivointi
3. Työvoimapoliittiset aktiiviohjelmat ja koulutus
4. Työurien pidentäminen

Jos tuo "työmarkkinatuen aktivointi" kuulostaa oudolta, niin se tarkoitti tätä:

Työmarkkinatuen käyttöä työnhakuvalmiuksia parantavana aktiivisena tukimuotona lisätään, ja
työmarkkinatuella olevien aktiiviohjelmien tasoa nostetaan merkittävästi nykyiseltä tasolta. Toimenpiteet liittyvät työvoimapalvelujen rakenteelliseen uudistamiseen. Työmarkkinatuen aktiivikäyttöä lisätään seuraavilla toimenpiteillä:

- Ylläpitokorvauksista kehitetään aktivointilisä, jolla parannetaan työhakijoiden omaa aktiivisuutta ja osallistumismahdollisuuksia työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin. Lakiesitykset valmistellaan vuoden 2004 talousarvioon liittyen siten, että aktiivitoimenpiteiden ajalta maksettavaa ylläpitokorvausta voidaan korottaa vuoden 2004 alusta.

- Valmistellaan malli, jossa työmarkkinatuen saajan tulee tuen ehtona tietyn työttömyysajan jälkeen osallistua aktiivitoimenpiteisiin. Osallistumisvelvollisuuden edellytyksenä on, että varmistetaan aktiivitoimenpiteiden riittävyys.

Täytyy tunnustaa, etten ollut kuullutkaan moisesta aktivointilisästä aiemmin. Ei ole osunut kohdalleni koskaan, ja ainakin Kansan Uutiset uutisoi 18.3.2010 että se on muodostanut kannustinloukun toimeentulotukea saaville työttömille.

Tiedostoista löytyi myös Tuija Kotirannan väitöskirja Aktivoinnin paradoksit vuodelta 2008, julkaisu Passivoiko työttömyysturva vuodelta 2006 sekä Työministeriön projektin "Varhainen puuttuminen työllisyyspolitiikan menetelmänä" loppuraportti vuodelta 2004, jota ei jostain syystä löydy netistä.

Otsikko?

Viimeksi kirppispöytä tuotti sen verran hyvin, että varasin uudestaan saman tien, ja aloitin siis eilen. Ei ollutkaan niiän hyvä idea; kuudessa viikossa ehti kasaantua niin paljon muuta stressiä, etten jaksanut ollenkaan keskittyä tähän hommaan eli tavaroiden etsimiseen ja hinnoitteluun. No, ladoin vain pöydän täyteen kesävaatteita osin vanhoilla (saman pöydän tosin) hintalapuilla, ja taas liikaa kaikkea. Ajatus ei kulkenut ollenkaan, ei edelleenkään, eikä kolmen päivän jatkuva päänsärky ainakaan auta asiaa.

Eikä kauppa käy. Kaksi tavaraa ostettu tänään; johtuneeko siitä, että viime viikolla kirppistä laajennettiin ja nyt siellä on uusia pöytiä ja tietysti uutta tavaraakin. Kaikki asiakkaat eivät taida edes jaksaa kiertää vanhaa puolta.

Tuorejuustobrownie

Aika monta vuotta kun viimeksi tein tämän, eikä tainnut niin hyvin onnistua ulkonäöllisesti. Maku on kuitenkin hyvä:

200 g leivontasuklaata
150 g margariinia
2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
3 munaa

Päälle:

200 g vaniljatuorejuustoa
1 muna

• Sulata suklaa (mikrossa) ja sekoita margariini joukkoon niin, että sekin sulaa.
• Sekoita kuivat aineet ja lisää sula suklaa.
• Riko munien rakenne ja lisää ne taikinaan.
• Levitä taikina suorakaiteen muotoiseen vuokaan leivinpaperin päälle.
• Sekoita tuorejuusto ja muna, älä vatkaa. Lisää vuokaan taikinan päälle ja levitä.
• Paista 175 asteessa n. 30 minuuttia.

Marilyn, Marilyn; tarinoita ikonista ja ihmisestä

Kertomuskokoelma, jossa 12(* kirjoittajaa kertoo jonkinlaisen näkemyksensä Marilyn Monroesta. Osa oikeasta Marilynistä, osa kuvitteellisesta ja osa aivan aiheen sivusta.

Toisen novellin jälkeen oli hyvin lähellä, etten keskeyttänyt kirjan lukemista kokonaan. Kirjan toimittaneet Salla Simukka ja Marika Riikonen olisivat voineet karsia vähän kovemmalla kädellä; tosin kirjasta olisi tullut vieläkin ohuempi kuin nyt (193 s.). Vahvistaa vain päätöstäni lukea mahdollisimman vähän suomalaista kirjallisuutta.

*) Peter Franzén, Päivi Haanpää, Jari Järvelä, Riina Katajavuori, Milja Kaunisto, Tommi Kinnunen, Siri Kolu, Taija Tuominen, Marika Riikonen, Salla Simukka, Antti Tuomainen, Saara Turunen

Suomen Kansallismuseo

Oli ihan muuta asiaa Helsinkiin, mutta kun virallinen osuus oli hoidettu, päätettiin Heidin kanssa poiketa Kansallismuseossa. Minä en siellä ollut koskaan käynytkään.

Vaikka Kansallismuseon päärakennusta saattaisi luulla entiseksi kirkoksi, niin se on kuitenkin rakennettu suoraan museoksi, valmistunut v. 1916 rakennuttaja Yleisten rakennusten ylihallitus. Akseli Gallen-Kallela maalasi sisääntuloaulan kattofreskot. Rakennuksen arkkitehtuuri jäljittelee jostain kumman syystä keskiaikaista linna- ja kirkkorakennustyyliä holvikattoineen ja kivisine ulkoseinineen. Rakennus muistuttaa jonkin verran linnaa jollaista Suomessa ei ole, ehkä jossain Keski-Euroopassa.

Museon perusnäyttelyitä ollaan uudistamassa ja osa museosta oli suljettu, mutta kun ei ollut etukäteen suunniteltu käynti niin ei voi mitään, ja onpa syy mennä toistekin. Esihistorian osasto oli todella uusi, avattu 1.4. Avoinna oli myös Valtakunta-näyttely sekä vaihtuvat Come to Finland- ja Arktisen henki -näyttelyt.

Come to Finland -näyttelyssä oli ulkomailla Suomea markkinoineita julisteita; todella upeaa grafiikkaa, mutta, no...sanoisinko että epärealistisia. Luonto aina kaunista, Lapin (?) laskettelumäet muistuttivat Alppeja, Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön kuvituksessa laiva kuin entinen SS Normandie... Yksi talviaiheinen juliste toi mieleen elokuvan Arabian Lawrence; samanlaiset huivit päässä...

Arktisen henki - näyttely oli aika pieni, muutama valaanluinen veistos ja jonkun merieläimen nahasta tehty kajakki.

Perusnäyttelyssä oli esineitä keskiajalta alkaen. Paljon erilaisia kirkkoissa olleita pyhimyksiä
kuvaavia puuveistoksia ja alttarikaappeja, ikivanhat urut ym. Varsinkin 1700-luvulta oli porvariston huonekaluja, ja erityisen maininnan ansaitsevat Jakkarilan kartanosta(* siirretyt pellavatapetit vuodelta 1764. Hyvin epäsuomalaisia maisemia; englantilaisia puutarhoja ja italialaistyylisiä rakennuksia!

Esihistorian näyttely oli ehkä vähän liikaakin rakennettu lapsia ja nuoria ajatellen. Interaktiivisuutta ja liikkuvaa kuvaa, aika turhaan mielestäni. No, olipa osasto ainakin valoisa, jos ei muuta.

*) Jakkarilan kartano on Porvoossa, edelleenkin olemassa, mutta missä käytössä sitä ei Google kerro.

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin

Lainasin tämänkin, koska luin pari vuotta sitten Marja Björkin kirjan Poika. Ja tämä käsittelee samaa aihetta eli sukupuolenkorjausta. Tietysti varsinkin nuorille, joita tämä asia tavalla tai toisella koskee, on ihan hyvä tuoda asiaa esille fiktiivisilläkin kirjoilla (ja tämäkin oli nuortenkirjaosastolla).

Siri Kolu on tunnetuin Me Rosvolat -lastenkirjasarjasta, ja on hän kirjoittanut aikuisillekin. Mitään tietoa minulla ei ole siitä, miten paljon tässä kirjassa on omia kokemuksia edes tuttujen tai perheenjäsenten kautta.

Kirjan päähenkilö on Peetu, joka on jo alaikäisenä päässyt korjausprosessiin ja käyttää hormoneita, nyt hän odottaa 18-vuotispäiväänsä ja pääsyä leikkauksiin. Prosessi on hänelle selvässä vaiheessa: enää ne leikkaukset syksyllä ja sitten kaikki on toisin. Ongelma on se, että hän haluaa vain muuttua itse, ja vaatii muilta samana pysymistä, mikä tietysti on mahdotonta.

"-Mä en käsitä. Olen ollut hoidoissa iänkaiken. Kun mä täytän 18, hoidot jatkuu niin että meen siihen leikkaukseen ja sitä kohti on menty. Teille kaikki oli muka tosi jees paitsi ettei oikeasti olekaan. Te ette ole ajatelleet, mitä siitä seuraa."

Näkyviä ongelmia on tyttöystävä Aamun kanssa, ja erityisesti äidin:

"Juuri niihin kysymyksiin, joihin se haluaisi vastauksia, mä en uskalla vastata, koska pelkään, että se käyttää niitä vastauksia väärin. Ja juuri niitä kysymyksiä, joihin äiti tarvitsisi vastaukset voittaakseen tietämättömyytensä, äiti ei uskalla itse kysyä."

Ohuessa (112 sivua) kirjassa on todella paljon tyhjänpäiväistä lätinaa purjelentämisestä; sitä käytetään kehyksenä ja tuntuu, että vähän täytteenäkin. Kaikkea verrataan purjelentoon; tosi harva harrastaa sitä oikeasti, eikä oikein ymmärrä vertauksia.

Enpä tiedä, kenelle kirja on tarkoitettu; ehkä jonkun korjausprosessissa olevan siskolle, veljelle tai ystävälle.