tiistai 31. lokakuuta 2017

Kirpparilöytöjä...vähän pitkästä aikaa

Jos kerran viikossa korkeintaan käy kirpparilla, eikä tee mieli ostaa mitään niin mistä se kertoo? Kyllästymisestä, tavaranpaljoudesta, väsymyksestä vain kaikkeen...

Lokakuussa pari ostosta:
  • Vintage American Flag -leggarit
  • Espritin kengät

lauantai 28. lokakuuta 2017

Aleksandr Radistsev: Matka Pietarista Moskovaan

Tämä(kin) kirja osui silmiini kirjastossa, lainasin takakansitekstin perusteella.

Maaorjuuden ja itsevaltiuden tuomitseva kirja on julkaistu 1790, ja sen luettuaan Venäjän keisarinna Katariina II raivostui ja järjesti kirjoittajalle kuolemantuomion, joka sittemmin lievennettiin karkoitukseksi Siperiaan. Lisäksi kirja kiellettiin ja se pysyi poissa markkinoilta pitempään kuin mikään muu kirja, vuoteen 1905 saakka.

Kirja on suomennettu vasta kymmenen vuotta sitten. En löytänyt siitä sellaista kohtaa, minkä vuoksi lukija olisi tänä päivänä kovin hermostunut, mutta yli 200 vuotta sitten asiat varmaan olivat toisin.

"Oi! Kunpa raskaiden kahleiden painamat orjat epätoivoissaan raivostuisivat, murskaisivat meidän päämme, epäinhimillisten herrojen päät sillä teräksellä, joka estää heidän vapauttaan, ja punaisivat meidän verellämme omat vainionsa! Mitä valtio siinä häviäisi? Heidän joukostaan ponnahtaisi pian suuria miehiä korvaamaan surmatun heimon, mutta he ajattelisivat itsestään toisin eikä heillä olisi oikeutta sortamiseen. Tämä ei ole unelma, vaan katse läpäisee ajan paksun verhon, joka piilottaa tulevaisuuden meidän silmiltämme. Minä näen kokonaisen vuosisadan päähän."

Kirja on kokoelma hyvin erilaisia lukuja; manifesteja ja (ilmeisesti) tositapahtumiin perustuvia kertomuksia ja outoja runoarvosteluja. Paikoin teki mieli vain silmäillä. Mutta vähänkin asiasta kiinnostuneelle voin suositella.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Väsymys vain jatkuu

Koko viikosta jotenkin hämärä muisto, olin niin väsynyt koko ajan.

Maanantaina täytyi purkaa Studio Donnerilla lavasteet, eli nyrkkeilykehän puolikas.

Tiistaina olin työpäivän Tervakoskella, kuvailin kaikenlaista ja erityisesti uutta kaavoitettua Mäyrän asuntoaluetta. Oli siinäkin suo! Koko kesän ja syksyn satanut, niin tosi liejuista oli. Jonkun suomalaisen orkidealajikkeen löysin, ja lopulta oli pakko ylittää joku samea joki vinossa olevaa siltaa pitkin, enempää ei jaksanut.

Torstaina Laurinmäellä, 1965 perustetussa Torpparimuseossa. Tai pitäisikö sanoa "museolla", sillä museo koostuu melko harvaan sijoitetuista muutamasta rakennuksesta. Torppa, savutupa, pari aittaa ja navetta/tallirakennus sijoiteltu 1800-luvun malliin vinttikaivon ympärille. Niin, ja tuulimylly.

Museon nurkalta alkaa luontopolku, jonka varrella on Laurinlähde ja ensimmäisen maailmansodan aikaisia taisteluhautoja.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Työkokeilua, teatteria ja tosi kovaa uupumusta...

Työkokeilu jatkuu edelleen, nyt viikolla ei tapahtunut tuskin mitään. Viime sunnuntaina oli joku Kino Tervakosken 100-vuotisjuhlakonsertti, jossa otin muutaman kuvan, ja keskiviikkona totesin että työkkärin vastuuvirkailijani muutti kunnantalolla viereiseen huoneeseen. Onko se sitten hyvä vai huono asia, en tiedä. Keväällä sanoin (kun oli tällaisesta työkokeilusta puhetta) että ihan sama missä kokeilen, jos istun kaikki päivät yksin jossain kopissa eikä kukaan huomaa, kuinka väsyn. Eikä kukaan usko, kun sanon. Niinhän tässä on käymässä...

Kuva Hanna Tarkiainen
Teatterissakin tuli taas käytyä, tällä kertaa katsomassa "vain" kenraaliharjoitus Teatteri Päivölän näytelmästä Miehen kylkiluu. Ikivanha Maria Jotunin teksti toimii jollakin tavalla nykyäänkin; nerokas lavastusratkaisu on ollut sijoittaa tapahtumat nyrkkeilykehään, ja näyttelijät odottavat vuoroaan sen sivuilla.

Vähän hölmöltä kyllä tuntui apteekkarin ja tämän vaimon "mustasukkaisuusdraama", vaimo kaivelee väkisin muistoja miehensä entisistä ihastuksista, lupaa olla suuttumatta mutta suuttuu kuitenkin ja muuttaa ainakin tilapäisesti pois. Vaikka kai sellaista edelleenkin tapahtuu... Ja nuuka suutari antaa vaimonsa kuolla keuhkokuumeeseen noin vain eikä hae apua, mutta uuden vaimon nopeasti sittenkin...  (Nämä tuskin ovat juonipaljastuksia, ainakin elokuvana juttu on tuttu TV:stä.)

Vaikka kenraaliharjoituksessa ei ollut kovin montaa katsojaa, näyttelijät esiintyivät jälleen sujuvasti. Vuorosanoja oli selvästi luettu läpi moneen kertaan, eikä juuri virheitä tehty muutenkaan. Puvustus oli mielenkiintoinen: pari naista oli lähes samanlaisissa merimiestyylisissä asuissa, miehet vanhanaikaisissa puvuissa, mutta nuori Aina farkuissa...jotenkin olin harjoituksia pätkän seuratessa viime viikon lauantaina ajatellut, että hänelle vielä löydetään joku mekko tai jotain...Ja apteekkarin rouva Ellillä on alusta saakka samat punaiset lakerinahkakengät jalassa, mutta silti hän repliikissään sanoo haluavansa lakerinahkakengät...

Voin suositella, mutta kannattaa varautua tiettyyn vanhanaikaisuuteen...

Ja se uupumus, se on todella kovaa. Perjantaina, vaikka olin saanut nukkua vähän pidempään (enkä muutenkaan tehnyt juuri mitään) kävin vain Motonetissa ja Veikkarissa, missä Heidi vaihtoi autooni öljyt, ja kun aurinko melkein paistoi ja minulla oli kamera mukana, niin päätin vielä lähteä Nurmijärven Myllykoskelle kuvaamaan. Väsyin ihan totaalisesti aika äkkiä ja päätin lähteä takaisin, mutta olin niin väsynyt että tein ajatusvirheen ja käännyin Helsingin suuntaan moottoritiellä. Eli täysin väärään suuntaan, huomasin sen heti rampilla mutta en voinut mitään muuta kuin ajaa turhaan melkein puoli tuntia!


sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Teatterissa: Kalevala soikoon

Willan nuorisoteatteri esittää Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi lyhyen ja tiukan koosteen
Kalevala-tarusta, enimmäkseen tavallisella suomen kielellä ja lähes kokonaan ilman musiikkia ("soikoon" -sana on ollut pakko säilyttää nimessä, koska näytelmän oikeudet ovat sille nimelle).

Kävimme siis katsomassa sen eilen, kaikkiaan näytöksiä on viisi.

Näytelmä alkoi aika sekavasti, ja osittain jatkuikin. Yksittäisiä kohtauksia, jotka eivät oikein liittyneet toisiinsa mitenkään. Jonkinlainen tarina sentään muodostui näytelmän keskivaiheille. Lopussa taas Marjatan tarina oli täysin irrallinen aiemmasta.

En ole koskaan lukenut Kalevalaa. En ole koskaan edes halunnut, se on mahdottoman raskaslukuista, älyttömän pitkä ja sitäpaitsi sillä ei ole mitään tekemistä toden kanssa. Elias Lönnrot kierteli silloisessa Karjalassa (nyk. Venäjää) ja kirjoitti muistiin kansan suussa kiertäneitä runoja. Jotka siis oli joko keksitty, perustuivat Raamattuun tai jonkinlaisiin suusta suuhun kiertäneisiin ja moneen kertaan muuttuneisiin tarinoihin.

No, näytelmä oli keskinkertainen, ainakin sujuvasti näytelty ja vuorosanat muistissa, kaikki eläytyivät rooleihinsa hyvin, joskin toiset vielä vähän paremmin. Puvustus noudatteli ositttain jotain vanhaa tyyliä, osittain jotain uudempaa ja osittain modernisoitua, kuvitteellista (Pohjan Akka, kultanainen).

Myös jotain sanontoja muistan kuulleeni siellä täällä arjessa, ja käsikirjoituksesta jo jäi mieleen Saaren Kyllikki; liekö surullisen kuuluisa Kyllikki Saari saanut nimensä hänen mukaansa?

Sitäpaitsi: mainosjulisteen kuvista ei yksikään toistunut näytelmässä, ei Sampo, ei Väinämöinen, ei Pohjan akka!

Plus päivän bonuksena matelijanäyttely Hyrian maatalousoppilaitoksella: kaikkein söpöin näyttelyesine ja minulle uusi tuttavuus tanrekki näytti vain selkänsä!

perjantai 6. lokakuuta 2017

3 päivää takana, 13 edessä

Aloitin sitten tiistaina työkokeilun. Jos joku muistaa, niin se oli tavallaan "lääkärin määräys" viime helmikuulta. Näin kauan meni ennen kuin mitään paikkaa löytyi, ja nytkin olen tosi kyyninen sen suhteen, että tästä olisi mitään hyötyä.

No, työkokeilu siis kestää viisi viikkoa, kolme päivää viikossa, neljä tuntia päivässä. Plus yksi sunnuntai-iltapäivä, siitä myöhemmin. Tarkoitus olisi valokuvata, mutta kun koko ajan näyttää satavan, niin eihän siitä tule mitään. Ja alkuperäinen suunnitelma kuvata ympäri kuntaa kaatui siihen, etten saakaan kilometrikorvauksia oman auton käytöstä.

Aloitin siis tiistaina. Yli kaksi tuntia meni siihen, että sain tunnukset koneelle JA toimimaan. Vain huomatakseni, ettei koneella ole luvattua Photoshoppia. Joku IrfanView-niminen ohjelma oli, jotenkin sain sillä leikattua muutamia kuvia. Keskiviikkona oli kone vaihdettu, ja nyt oli Photoshop.

Selvisi siinä tiistaina myös se, että kunnantalolla on kasapäin erilaisia määräaikaisia: työkokeilijoita, harjoittelijoita, ja ainakin pari kuusikymppistä velvoitetyöllistettyä. Näistä sitten otin kuvia, jotka laitettiin kunnan intranettiin.

Keskiviikkona käytiin Pauninmaa-nimisessä paikassa Janakkalan Rehakassa. Olipas upea! Ja totaalisen tuntematon. Aivan mahtavat kalliot, ja luola jolle olisi voinut kehittää jonkinlaisen taustakertomuksen, toden tai tarun. Vähän niinkuin Pirunvuori Ellivuorella. Muuten paikasta tuli mieleen Rudolfin keidas, sekin Sastamalassa. Kota ja erilaisia rakennuksia, sauna ja kylpytynnyri tosin puuttuivat.

Torstaina sitten väsymys iski toden teolla. Mutta kukapa sitä olisi huomannut, kun istuin yksin alakerran käytävän varrella työhuoneessa.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Marko Nenonen: Moottoritie Tampereelle

Liikenne ja aluerakenteen muutos valtatien varrella keskiajalta 2000-luvulle

"Hämeeenlinnaan saakka moottoritien teko eteni suotuisasti. Maassa oli nousukausi, jonka taitteen katkeruus paljastui niin myöhään, että se ei vaikuttanut jo hyväksytyn hankkeen toteuttamiseen."

Luettuani noin vuosi sitten Marko Nenosen kirjan Lapiolinjalla - Työttömät pakkotöissä 1948-1971 etsiskelin hänen kirjoittamiaan kirjoja, ja nyt löysin tämän, Tielaitoksen tilausteoksen vuodelta 2000.

Kannessa ei ole tekijää, eikä kansikuvaa löytynyt Googlen kuvahausta. No, näitä on varmaan jaettu aikanaan kaikille tienteossa mukana olleille.

Tilausteos kun selvästi on, niin sivumäärästä (vähän!) ja toistosta näkee, että kiireessä on tehty. Kyllähän tästä selviää, mikä milloinkin oli tärkein kuljetusreitti; maantie, rautatie vai vesitie. Mutta sama asia toistetaan jopa samassa kappaleessa useaan kertaan, rasittavaa lukemista. Muutama mielenkiintoinen yksityiskohta, mutta noin yleensä en suosittele.

P.S. Jos joku odottelee Kirpparilöytöjä-postausta, niin tiedoksi: niitä tuskin on tulossa vähään tai pitkään aikaan, nyt kun olen todennut että tavaraa on aivan liikaa. Mitäpä sitä lisää ostamaan. Ja niin, kahdeksan viikon kirpparipöytävuokraus on takana, ensimmäinen kerta kun sain rahat tilille, ja niitäkin jouduin viikon odottamaan.

Kuva oikealla: syyskuun kirpparilöytö eli seeprakuvioinen torkkupeitto.