sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Työttömyyskatsaus 12/2017

Ok. Nyt menee huonosti, tosi huonosti. Siis työttömyysrintamallakin, kaiken muun lisäksi. Vajaata viikkoa ennen joulua nuijittiin eduskunnassa läpi laki työttömien aktiivimallista, jonka nimi johtaa harhaan; se ei palkitse aktiivisuudesta, vaan rankaisee siitä, että tekee niin kuin tähänkin saakka, eli hakee kaikkiin sopiviksi katsomiinsa työpaikkoihin niihin kuitenkaan pääsemättä.

Mitä järkeä tässä on? Ei yhtään mitään.

Tämähän on ollut tiedossa jo pitkään, silti tuntui tulevan yllätyksenä kaikille. Vasta lain hyväksymisen jälkeen työttömät tajusivat, että sehän meni läpi ihan heittämällä. Ja sitten nousi hirveä metakka. Joku perusti kansalaisaloitteen lain kumoamiseksi, ja se on saanut muutamassa päivässä kymmeniätuhansia allekirjoittajia. No, 50 000 nimeä tarvitaan sen käsittelyyn ottamiseksi, ja se raja on mennyt rikki jo aikoja sitten.

Itse osasin kauhulla odotella tuota lakia. Alunperinhän sen piti tulla voimaan jo aiemmin, viime lokakuusta alkaen piti tarkastella työttömien aktiivisuutta. Kirjoitin tasan vuosi sitten tästä lakisuunnitelmasta, ja olen tässä vuoden mittaan päättänyt passiivisesti olla osallistumatta moiseen aktivointiin.

Tästä on nyt viikon aikana ollut niin monta juttua mediassa, joita on jaettu somessa, että en jaksa lukea niitä enää uudestaan ja lainata tänne.

Omasta tilanteestani sen verran, että eläkeselvitys on (edelleen) kesken, ja lääkärinlausunnot vanhenemassa; olin 15.12. lääkärillä, joka kirjoitti tuosta päivästä alkaen sairauslomaa, mutta kielsi intoilemasta liikaa mikäli Kela hylkää hakemuksen; tämän vuoksi hain työmarkkinatukea vain 14. päivään saakka, mutta perjantaina Kelasta tuli viesti että kannattaa hakea koko ajalta, siis 25.12. asti; ja joka tapauksessa minulla on aika Hämeenlinnan Terveystalossa 10.1.2018...

Niin että onnellista uutta vuotta vain kaikille!

torstai 28. joulukuuta 2017

Kirpparilöytöjä joulukuu 2017

Vaikka minulla oli kirpparipöytä joulukuun alussakin noin viikon verran, en ostanut juuri mitään. Ehkä kolme tavaraa:
  • New York -kuvioinen pimennysverho
  • Jan  Vis -nallemuki (uusi ja kirkkaampi)
  • Keraaminen tonttu (jolta vain varpaat näkyvät)

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Alissa Quart: Branded - The buying and selling of teenagers

Tämä oli Bookcrossing-kirja - Hyvinkään kirjaston Ota ilmaiseksi -kirjahyllystä.

Nappasin tämän hyllystä mukaan joskus keväällä, ja luin sitä silloin tällöin pätkän. Kirja on julkaistu jo 15 vuotta sitten, joten ei ihme, että tuntui vanhalta; varsinkin kun aihe on markkinointiin liittyvä ja mainitaan useita merkkejä ja nimiä.

Esimerkiksi ensimmäisenä mainittu Delia's oli 90-luvun lasten- ja nuortenvaatekauppaketju, joka sittemmin hävisi, ja tosi tosi paljon muitakin. Samoin esimerkit elokuvien ja kirjojen nimistä on aikaa sitten unohtuneet.

Erityisesti harmitti näin lukijana, että lähinnä kerrotaan esimerkkejä, miten jotain tuotetta markkinoidaan nuorille ja miten nämä melko aivottomasti vastaanottavat markkinointiviestinnän, mutta ei esitetä vaihtoehtoja, eikä edes sitä, että joku voi valita siitä muotivirrasta vain jotain, ei kaikkea.

Rasittava ja melko ikävystyttävä luettava, joskin ohuehko ja nopea.


sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Viikon tapahtumat

Tiistaina kävin Helsingissä junalla. Olin päättänyt sen jo pari viikkoa sitten, mutta ei yhtään, ei sitten yhtään joulumieltä. Nopeasti Stockmannilla ja Sokoksella jouluosastot, Robert's Coffeessa jäätelö, siinä kaikki. Olin takaisin Riihimäellä jo ennen kolmea.

Keskiviikkona oliitsenäisyyspäivä. Suomi 100 vuotta. Käveltiin Riihimäen sankarihautausmaalle, kuunneltiin pari puhetta ja kuorolaulua. Tilaisuus kesti noin puoli tuntia. Ja sitten takaisin kotiin koristelemaan joulukuusta.

Torstaina iltapäivällä tyhjensin kirpparipöydän. Olisihan siellä voinut enemmänkin myydä, mutta olin tyytyväinen, kun sain kaikki poislähtevät mahtumaan yhteen ostoskärryyn ilman ongelmia.

Ja perjantaina sitten Turkuun. Semmoinen äkkipäätös, mutta ihan kiva päivä tuli kuitenkin. Pari uutta kirppistäkin käytiin; toisesta löytyi kaikenlaista, niistä myöhemmin.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Työttömyyskatsaus 11/2017

Marraskuu alkoi ja päättyi yhtä synkissä tunnelmissa, ei kunnon talvea vieläkään, pelkkää vesisadetta. Melko toivotonta monessakin mielessä, sanoisin.

Lähes huomaamattani olen tullut erittäin kyyniseksi työllistymiseni suhteen; en enää jaksa etsiä työpaikkoja ja lähettää hakemuksia niihin. Viimeinen pisara taisi olle viimekuinen työkokeilu: tajusin ihan lopullisesti, etten pääse töihin sinne Janakkalan kunnantalolle, enkä minnekään muuallekaan. Kun 50:nnen kerran sanotaan, että pitäisi hymyillä tai edes olla positiivisemman näköinen, niin siihen ei enää edes halua vastata, että "kun minä nyt vain olen tämän näköinen!" Jos hymy ei tule sisältä, niin ei siihen voi pakottaakaan.

Marraskuussa voimia vei epätietoisuus siitä, tuleeko työttömien aktiivimalli voimaan vai ei; luultavasti tulee. Eli on tehtävä vähintään 18 tuntia töitä kolmessa kuukaudessa tai osallistuttava viitenä päivänä aktivointitoimiin. Muutoin vähennetään työttömyyskorvauksesta yhden päivän tulo kolmen kuukauden aikana.

"Kassanjohtaja Jenni Korkeaoja Suomen Elintarviketyöläisten työttömyyskassasta varoittelee aktiivimalliin sisältyvästä työttömien hyväksikäytön mahdollisuudesta.

– Tuleeko siihen väliin joku ”vilunkipetteri”, joka ajattelee, että väliäkö palkasta, kunhan työtön saa tunnit täyteen.

Kun työtön on ajettu nurkkaan, jossa hänen on otettava vastaan mitä työtä tahansa, johtaa se Korkeaojan mukaan helposti työehtojen polkemiseen ja romuttaa sopimusjärjestelmää.

–  Ay-liikkeen pitäisikin nyt nähdä tämä uhka ja vaatia riittäviä resursseja työehtojen ja säädösten valvontaan luottamusmiesjärjestelmän ulkopuolelle jääneille työpaikoille. Myös Kelan ja työttömyyskassojen pitää saada riittävät henkilöresurssit, että osaltamme voimme seurata työehtojen toteutumista.

Asia pitäisi Korkeaojan mukaan ymmärtää myös Arkadianmäellä.

Ammattiliitot ja työttömät ovat tyrmänneet kovasanaisesti aktiivimallin.

Työttömien Keskusjärjestö korostaa, että tosiasiallisesti aktiivimallilla leikataan työttömien perusturvaa, sillä kaikille työttömille ei ole tarjota työpaikkoja. Järjestö muistuttaa mallin valuviasta eli vaikka työttömyys johtuu juuri siitä että työvoimalle ei ole kylliksi kysyntää, työttömän pitää silti etsiä jostain työtä tietty määrä säilyttääkseen edes työttömyysturvansa täysimääräisenä." (Kansan Uutiset, 4.11.2017)

Ja sitten olisi tulossa työnhakuvelvoite, viimeistään 2020:

"Toistaiseksi on vielä auki, miten työnhakuvelvoitetta seurataan. Eli riittäisikö, että ihminen itse ilmoittaa, kuinka montaa työpaikkaa hän on viikossa hakenut, vai miten asia tulee osoittaa.

– Olipa tapa mikä hyvänsä, sen pohjalta määräytyy karenssi, jos töitä ei hae. Tätä viedään nyt jääräpäisesti valmistelussa eteenpäin, vaikka se on tyrmätty niin työnantajin kuin työntekijöidenkin suunnalta, Korkeaoja kertoo. 

Minkä tahansa työn hakeminen ei tiettävästi riittäisi vaan työtä pitäisi hakea sieltä, minne hakijalla on aidosti mahdollisuuksia työllistyä. Jälkimmäinen vaatii tietysti jonkun tekemään arvion asiasta."

Ja sitten loppukuun puheenaihe: "Kuolleetkin kummittelivat työttöminä työnhakijoina: tilastot kaunistuivat, kun ihmisille alettiin soitella"

"– Työttömien työnhakijoiden joukosta on paljastunut paljon ihmisiä, jotka ovat aikaa sitten menneet töihin, oli koulutukseen siirtyneitä, äitiyslomalle jääneitä ja asepalveluksen aloittaneita, Sastamalan työllisyyspalvelupäällikkö Tiina Leppäniemi luettelee.

– Sitten oli jopa kuolleita, eivätkä he enää siinä mielessä työvoimapalveluita tarvinneet, emmekä tietenkään heitä enää tavoittaneet, Tiina Leppäniemi lisää.

Työ- ja elinkeinoministeriön tuoreimman katsauksen mukaan Pirkanmaan työttömyys olisi vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna vähentynyt 25 prosenttia.

Työllistyminen ei ole kohdistunut ainakaan pitkäaikaistyöttömiin, jos katsotaan toista mittaria. Yli 300 päivää työttöminä olleiden määrä tuntuu kuntien taloudessa, kun ne maksavat työmarkkinatuen kuntaosuuksia. (Yle Uutiset, 27.11.2017)

Sitten vielä tämä Facebookissakin jakamani Aamulehden uutinen samalta päivältä:

"Istunko oikeasti koko elämäni kotona?" Vuosien työttömyys ehti jo lamaannuttaa 28-vuotiaan Lauri Niemisen – Sitten löytyi ratkaisu, josta voivat hyötyä myös muut

Juttu on pitkä, enkä jaksa siitä lainailla tähän mitään, mutta käsittämätöntä käsitteiden sotkemista: kuntouttava työkokeilu ja palkkatukityö iloisesti sekaisin! Jutussa mainitaan jälleen myös pari henkilöä, jotka tunnen: (jälleen) Tiina Leppäniemi ja Sylvään erityisopettaja Marko Lausniemi, tuo henkilö joka kutsui minua monen muun nimen lisäksi "saatanan rumaksi naiseksi"...