maanantai 26. maaliskuuta 2018

Kahden näytelmän viikonloppu

Ensinnäkin oli Kapteeni Kiukku, puolituntinen näytelmä lapsille. Heidi oli rakentanut siihen laivan Maurin kanssa, ja se piti purkaa ja koota ja taas purkaa. Esityksiä oli vain viisi.

No, mitäpä siitä sanoisi? Ensinnäkin se sujui kuin rasvattu, vaikka paljon vuorosanoja ei ollutkaan (puolessa tunnissa ei ehtinyt!) niin ne osattiin hyvin, ilman takelteluja. En voinut mitään sille, että ajatuksissani vertasin tätä näytelmää Riihimäen Nuorisoteatterin Kuun poikaan viime vuodelta; niin erilainen se oli.

Ja toinen näytelmä oli Isä, odota! Se oli nuorten itsensä tekemä, käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä, joka kertoi mielen hajoamisesta. Nuori Toni sairastuu johonkin, joka ensin diagnosoidaan masennukseksi ja kolme vuotta myöhemmin skitsofreniaksi. No, enpä tiedä, kuinka realistista on, että skitsofreenikko lähtee opiskelmaan ja vielä toiseen kaupunkiin, mutta niinpä tässä käy. Muuten hyvä, ja ohjaus toimi ilman erityisempiä lavasteita.

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Päivä tai muutama tunti Helsingissä

Eilen meni taas muutama tunti tai kahdeksan oikeastaan Helsingissä tai matkalla sinne ja takaisin. Kuvassa Luonnontieteellinen museo, ja kirahvit sen parvekkeella.

Muuten maanantaina käveltiin keskustaan ja Femmatorille, tiistaina Hyvinkäälle rakentamaan lavastelaiva Kapteeni Kiukkua varten, keskiviikkona Mattilan katsastukseen ja Citymarkettiin...

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Viikko vierähti....

...taas. Eikä mitään mainittavaa tapahtunut, käveltiin vain Heidin kanssa parina päivänä ja sitten hän sai kovan yskän, eikä voinut pariin päivään mennä minnekään. Lauantaina sitten taas käytiin kaupassa...


lauantai 3. maaliskuuta 2018

Työttömyyskatsaus 2/2018

Yksi uutinen, joka on jäänyt mieleen aktiivimallista, on Elli Aaltosen haastattelu Aamulehdessä 1.3.2018:

"Kelan pääjohtaja ilmoittautuu omatoimisen osallistumisen kannattajaksi. 

–Nuorelle on parempi, että hän saa itseään pikkuhiljaa mukaan yhteiskuntaan ja työelämään. Nykyinen sosiaaliturva luo edellytykset sille, että nuoren on helpompi pysyä järjestelmässä kuin osallistua. Kun kysytään, miten työttömiä tulisi aktivoida, tahtoisin että mietittäisiin, miten he voisivat itse aktivoitua.

Aaltosen mukaan vapaaehtoistyön piirissä työskentelylle voisi olla joku aikaraja, joka kannustaisi ihmistä siirtymään jossakin vaiheessa oikeaan työelämään."

Niin. Tässähän tuli taas klassikkolausahdus: "siirtymään jossakin vaiheessa oikeaan työelämään". Miten se voikin olla niin vaikea uskoa, ettei MITÄÄN OIKEAA TYÖELÄMÄÄ OLE KAIKILLE?

"–Mikä on yksilön vapaus olla ja elää ja samalla saada yhteiskunnan kautta tukea? Ihmisiä on hyvä herättää nykyisestä olotilan vakiintuneisuudesta miettimään, olisiko kenties muitakin vaihtoehtoja. Pidän aktiivimallista käytävää keskustelua oikeutettuna myös kansantalouden näkökulmasta. On sallittua keskustella siitä, käytetäänkö veronmaksajien rahat oikeisiin asioihin.

–Tukisin lapsiperheiden mahdollisuuksia palveluihin ja sosiaaliturvaan sekä opiskelijoiden nopeaa opiskelua. Nämä kaksi ryhmää ovat sellaisia, joista itse kannan huolta."

Työttömät, sairaat ja erityisesti sairaat ja työttömät: mitä heille tehtäisiin?

Ai niin, tämä oli jo maaliskuun juttu. No, annettakoot se anteeksi.

Mitä minuun itseeni tulee, niin 2.2.2018 kävin lääkärissä Hämeenlinnan Terveystalolla, mistä lääkäri oli kirjottanut Oma Terveys -sivuille:

"Nähdäkseni potilaan psykiatrinen sairastavuus ei luonteeltaan sellaista, joka SV-lain mukaan oikeuttaisi potilaan sairausperusteiseen työkyvyttömyseläkkeeseen per se, mutta osana kokonaisuutta vaikuttaa työkykyyn. Potilaan psyykkinen energiataso on alhainen, mikä näkyy elämänpiirin kapeutumisena/kapeuttamisena, väsyvyytenä ja sidekudossairaus komplisoi kokonaistilannetta."

Niin, pitäisikö tuo tulkita niin, että lääkäri kannattaa vai vastustaa sitä, että saisin työkyvyttömyyseläkkeen?