Ei mennyt nytkään niinkuin Strömsössä

Edellisessä kirjoituksessani kerroin, kuinka omituiseen soittelukierteeseen jouduin saadakseni
maksusitoumuksen peruukkia varten pari viikkoa sitten perjantaina. Kun sitten seuraavana maanantaina palasin Tampereelle, niin siellä sanottiin etten sitä sieltä kuitenkaan saa (niinkuin Tervakoskella oli sanottu)*, vaan pitäisi tällä kertaa soittaa Kanta-Hämeen Keskussairaalaan ja kysyä sieltä. No, soitin ja sieltä se lopulta luvattiin. Koska ehdottomasti tarvitsin sen tämän viikon tiistaina enkä luota postin nopeuteen, lupasin hakea sen ihan paikan päältä perjantaina. Niin teinkin. Mutta yllätys kyllä oli suuri, kun löysin postilaatikostani toisen, TAYSista lähetetyn! Niitä oli siis kaksi!

No, tiistaina sitten hakemaan se tilattu peruukki. Siinäkin vielä pieni yllätys; Hämeenlinnan palvelusetelin arvo oli 300 € ja TAYSin 250 €, mutta se 300 € sisälsi ALV:n, 250 € ei. Lopulta päädyin käyttämään sen TAYSin sitoumuksen, koska omavastuuksi jäi silloin vain 8 €.

Se episodi päättyi sitten onnellisesti, mutta keskiviikkoaamuna sain NetPostiin lääkärin loppulausunnon. Siinä oli virhe, joka harmitti niin, että päätin tehdä oikaisuvaatimuksen Potilaskertomuskeskukseen, ja teinkin. Eli lääkäri oli kirjottanut: "neurologisesti pikkuhiljaa leikkauksen jälkeen kuntoutunut, raajaoireet helpottuivat nopeammin, väsymys lieventynyt". Väsymys ei todellakaan helpottunut, vaan paheni. Sanoin vain, että on vaikea erottaa, mikä osa väsymyksestä johtuu sädehoidosta ja mikä aiemmasta perussairaudestani MCTD:stä.

Kirjoitin potilasasiamiehelle, että "virhe on siinä mielessä merkittävä, kun olen kohta kolme vuotta ollut kotikuntani Janakkalan TYP:in lähettämänä eläkeselvittelyssä. Toistaiseksi kaikki lääkärinlausunnot ovat vain suositelleet työkyvyn arviota (tarkoittanee työkokeilua), mutta jos joskus sattuisin saamaan joko työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoustukea suosittelevan lausunnon, ei tuo virhe ainakaan helpottaisi asiaa. Tosin eihän minun tarvitse tuota lausuntoa kenellekään näyttää, mutta silti olisi mukavaa että tieto olisi oikea." Hän kehotti tekemään oikaisupyynnön tuolla samalla perustelulla.

*) Sädepolin hoitajan mielestä minun pitäisi tehdä asiasta valitus, koska lain mukaan (ehkä Kansanterveyslaki) kotikunnan kuuluu myöntää maksusitoumukset tälläsissä tilanteissa, ja se pitäisi kaikkien hoitajien ja lääkärien tietää, Valitus tekeillä.

Sinne tänne (turhaa) soittelua

Norlandia Care Hotel yövalaistuksessa

Ne jotka tätä blogia ovat lukeneet, tietänevät että minulta löytyi ja leikattiin kesällä isohko aivokasvain. Päähän jäi kuitenki pari noin marmorikuulan kokoista kasvainta, ja koska lääkärin mukaan tämäntyyppisillä kasvaimilla on normaalia isompi taipumus alkaa uudestaan kasvamaan, niin nyt niitä yritetään poistaa sädehoidolla. Saan jopa asua sen hoidon hinnalla (9 €/kerta) viikot ilmaiseksi potilashotellissa Tampereella!

Vaikka Tampere on aina ollut suosikkikaupunkini, niin kyllä sekin alkaa viidessä viikossa kyllästyttää. Minulla on pyörä mukana siellä, ja lähes joka päivä olen lähtenyt pyöräilemään ainakin keskustaan tai kauemmaksikin. Kamerakin on välillä mukana, mutta enimmäkseen suunnitelmat valokuvauksen suhteen menevät pieleen, kun aina sataa vaikka sääennustus ei lupaisikaan sadetta.

No, sädehoidolla ei ole muita jälkivaikutuksia, mutta hiukset lähtee päästä. Lääkäri kyllä kysyi silloin ennen hoidon aloittamista, haluaisinko maksusitoumuksen peruukkia varten. En halunnut, koska olin koko kesän pärjännyt lähes kokonaan kaljuksi ajellun pään ja ison arven kanssa käyttämällä hattuja, huppuja ja lippiksiä. Enkä silloin uskonut, että hiukset lähtevät todella niin paljon kuin ne sitten lähtivät. Minua ei haittaisi, vaikka olisin täysin kalju, mutta se arpi on edelleen tosi näkyvä ja keskellä päätä. Siispä viime viikon alkupuolella sanoin sädepolin hoitajalle, että ehkä sittenkin tarvitsen sen peruukin, kun talvikin tulee. Toki käyttäisin edelleen hupullista talvitakkia, mutta kun se huppu olisi ihan kiva pudottaa niskaan kaupassa tai muuten sisätiloissa.

Hoitaja sanoi järjestävänsä asian, toki saisin sen maksusitoumuksen. Alkuviikosta en asiasta kysellyt, olin lukenut TAYSin nettisivuilta että se lähetetään kotiosoitteeseen, joten arvelin saavani sen sitten viikonloppuna ja kävin keskiviikkona jopa yhdessä peruukkiliikkeessä valitsemassa sopivan.

Perjantaina sitten hoitaja sanoikin, että hän oli kysynyt asiasta lääkäriltä, joka oli sanonut että minun pitäisi hankkia se maksusitoumus hoitavalta lääkäriltä Hämeenlinnasta. Olin varmaan aika ällistyneen näköinen kun sanoin ettei minulla ole mitään hoitavaa lääkäriä Hämeenlinnassa, en ole siellä käynyt kuin pari kertaa magneettikuvassa ja kerran silmälääkärissä. Hoitaja parin kollegansa kanssa hämmästeli tätä ja ihmetteli, miksi oli sellaisen ohjeen saanut. Eikä sille alkuperäiselle lääkärille voinut edes soittaa, kun oli jossain kokouksessa koko päivän.

Olin juuri päässyt takaisin hotellihuoneeseen, kun joku niistä hoitajista soitti minulle, sanoi selvittäneensä asiaa: minun pitäisi soittaa jonnekin Vanajaveden sairaalaan ja kysyä asiasta sieltä. En ole ikinä kuullutkaan Vanajaveden sairaalasta, puhumattakaan että olisin käynyt siellä! No, soitin. Tavoittelemani henkilö oli jossain kokouksessa klo 11:n saakka (kello oli tuolloin noin puoli kymmenen) ja sen ko. sairaalan potilastoimisto suljettaisiin klo 11:30. Soitin siis heti klo 11. No nyt se oli syömässä. Puhelu oli mennyt laskutusosastolla, jossa puhelimeen vastannut henkilö kysyi, mitä asiani koskeen. Sanoin, että peruukin maksusitoumusta. Nainen kysyi, olenko hämeenlinnalainen. No, en ole, olen Tervakoskelta Janakkalasta. "Meiltä myönnetään maksusitoumuksia ainoastaan hämeenlinnalaisille." Ja että minun pitäisi kysellä sitä Tervakoskelta.

Soitin sitten Tervakosken terveysasemalle, jossa nauha vastasi että soittoaika on 12:00 - 12:30. Siinä vaiheessa oli pakko poistua hotellista (uloskirjautuminen klo 12) ja päätin pysähtyä jossain matkalla. Siispä parkkiin Pirkanhovin huoltoasemalle ja soittamaan (minulla kun ei ole hands-freetä). Tietysti siellä oli joku takaisinsoittosysteemi, nauha vastasi että minulle soitetaan takaisin n. klo 12.15. (kello tuolloin 12.11). Odotin siinä sitten ainakin kolme varttia ja lopulta se soitto tuli.

Selitin asiani, hoitaja sanoi ettei tiedä menettelytavoista koska heille ei tämmöisiä pyyntöjä juurikaan tule, kysyi siinä puhelun aikana lääkäriltä, joka ei myöskään tiennyt mitään. Hoitaja lupasi selvittää asiaa ja soittaa uudestaan. Soittikin, oli kuulemma soittanut TAYSin sädepolille jossa oli sanottu että se (siis se sädepoli) on ainoa paikka missä semmoinen maksusitoumus kirjoitettaisiin! Vaikka minulle oli muutama tunti aiemmin sanottu, että se pitää hankkia jostain muualta!

Minähän taas soittamaan sädepolille ja kertomaan viimeisimmän informaation. Hoitaja siellä ihmetteli, kenenköhän kanssa se Tervakosken hoitaja oli puhunut. ei ainakaan hänen (se sädepoli on aika iso paikka, hoitajia on varmaan kymmeniä). Ja miksi oli annettu eri tietoa kuin hänelle. Lupasi kuitenkin selvittää asian maanantaihin mennessä, ja sanoi vielä, että onhan minun pakko se maksusitoumus jostain saada!

Minä vielä lisäsin, että jos sen ensi viikolla saa, niin sitä ei saisi lähettää kotiosoitteeseen, koska ensi viikko on viimeinen kokonainen viikko kun olen Tampereella, ja pääsisin helposti sen peruukin hakemaan. Seuraavalla viikolla menisi hankalaksi, peruukkiliike on suljettu maanantaisin, minulla on viimeinen hoitokerta tiistaina enkä todellakaan kovin mielelläni ajele autolla Tampereen keskustassa, kun se on ratikkatyömaan vuoksi revitty ihan hajalle...

Tätä tilannetta ei ehkä voi kutsua luukulta luukulle pompottamiseksi, kun en konkreettisesti joutunut käymään missään, mutta hermot meni siihen soittelemiseenkin, ja varsinkin kun mihinkään ei päässyt läpi ensi yrittämällä...

Teatterissa: Billy Elliot

Jo toinen musikaali viikon sisällä; ihan yllättäen sain ilmaisen lipun Billy Elliot -

musikaalin ennakkonäytökseen Tampereen Työväen Teatteriin ja kun muutenkin satuin olemaan Tampereella, ei tullut edes matkakuluja. Näyttelijöille tämä oli kuulemma ensimmäinen kerta yleisön edessä, tai ei tietenkään aikuisille mutta useimmille lapsinäyttelijöille.

Aiheesta on tehty elokuva (2000, musikaaliksi säveltänyt ja sanoittanut Elton John 2005), jonka olen joskus nähnyt. Tarina kertoo 11-vuotiaasta Billystä, kaivosmiehen pojasta englantilaisessa kaivoskaupungissa vuonna 1984, jolloin oli käynnissä hiilikaivostyöläisten lakko. Billy päätyy lähes vahingossa balettitunnille, joka pidetään samassa salissa kuin hänen nyrkkeilytuntinsa. Hän innostuu baletista ja jättää nyrkkeilyn, asia jota hänen isänsä ei hyväksy sen hänelle selvittyä.

Balettiopettaja on kuitenkin huomannut Billyn lahjakkuuden ja haluaa hänen osallistuvan Lontoossa Royal Ballet Schoolin pääsykokeeseen. Erinäisten hankaluuksien jälkeen Billy pääsee sinne ja lopulta kouluunkin.

Musikaali päättyy tähän, elokuvassa muistaakseni oli kohtaus 14 vuotta myöhemmin, jolloin Billy on ammattitanssija.

Ei tämä mitenkään erityisen huono ollut, jos ei hyväkään. Esitys kyllä eteni sujuvasti, ei takertelua tansseissa eikä lauluissa, lavastuksessa ei mitään yllättävää. Mutta: vaikka koko ajan elettiin lakon aikaa, sen aiheuttama ankeus ei tullut esiin millään tavalla. Pieni ohimenevä maininta vain siitä, kuinka kaivosmiehet pelkäsivät menettävänsä työnsä lakon jälkeen. Ja niinhän oikeasti kävi: ennen lakkoa Britanniassa oli miljoona työtöntä, lakon jälkeen heitä oli viisi miljoonaa. Töiden menettäminen ei suoranaisesti johtunut lakkoilusta, vaan hiilen tarpeen vähenemisestä.

Lisäksi musikaaliin oli melko väkinäisen tuntuisesti ympätty outo aiheeseen liittymätön, jonkinlainen Liisa Ihmemaassa -teemainen tanssikohtaus: oli iso tanssiva hattu ja erittäin stereotyyppisiä transvestiitteja, parrakkaita miehiä mekoissa. Muistaakseni elokuvassa ei ollut mitään senkaltaista. Muutenkin ihmettelin miksi: ei ainakaan esityksen keston pidentämiseksi; nyt se kesti 2 h 45 min väliaikoineen eli ainakin vartin liikaa.

Muutenkin olisi ehkä harmittanut, jos tästä olisi jotain maksanut.

Teatterissa: Cats

Musikaali Cats menee Tampereen Teatterissa jo toista vuotta, niin olihan se nähtävä. Musikaali
on läpilaulettu, siinä on laulavia ja tanssivia kissoiksi pukeutuneita näyttelijöitä vaikka kuinka monta. Ja se perustuu T.S. Eliotin lasten runokirjaan Old Possum's Book of Practical Cats.

Mutta edelleen olen samaa mieltä kuin Aamulehden teatteriarvostelija viime syksynä: musikaalissa ei ole juonta. Vaikka jotkut toista väittävätkin.

"Se koostuu toisistaan irrallisista laulu- ja tanssikohtauksista. Jo kohta alussa parikymmentä peruukkipäistä kissaa laulaa "...jellilaulut jellisti soi..." ja sitä rataa.

Kenelläkään ei ole vuorosanoja. Tarinan tynkä, jonka varaan laulut on ripustettu, on sellainen, että kissat vuorollaan esittäytyvät ja yksi heistä valitaan nousemaan jonkinlaiseen mystiseen ylempään, jumaliseen sfääriin.

Kuulostaa melko höpsähtäneeltä, vai mitä?" (Anu Ala-Korpela, Aamulehti 9.9.2017)

Mutta ei se silti ollut huono. Erityisesti siinä oli mielenkiintoisia valoteknisiä ratkaisuja, lavateknisiä ei niinkään, koska vuonna 1912 rakennetussa teatterirakennuksessa ei ole liikkuvia lavarakennelmia.

Musikaaliin oli lisätty myös Rotta. Säveltäjä ja alkuperäissanoittaja Andrew Lloyd Webber ei kuulemma koskaan aikaisemmin ole hyväksynyt musikaaliinsa yhtään ylimääräistä hahmoa, Tampereen esitys oli ensimmäinen. En kyllä oikein ymmärrä, miksi. Rotalla ei ollut esityksen juonen (edes sen olemattoman) kannalta mitään merkitystä.

Istuimme eturivissä, minä ihan keskellä. Matkaa polvista näyttämön reunaan taisi olla 15 senttiä ja lava oli silmien korkeudella. Näyttelijät tulivat välillä todella lähelle, yksi melkein syliin ja toinenkin todella lähelle, pusuetäisyydelle niinkuin Heidi sanoi.