Ainakin minulle merkittävin työttömyyteen liittyvä uutinen marraskussa oli
Sosiaali- ja terveysministeriön tilaama raportti, joka paljastaa karun totuuden Suomen sirpaleisesta ja lannistavasta työvoimapolitiikasta ainakin pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten kohdalla.
"Selvityksen mukaan viranomaiset eivät edes kunnolla tunnista, keitä ovat Suomen 600 000 pitkäaikaistyötöntä tai osatyökykyistä. Heille kuuluvat palvelut toteutuvat sattumanvaraisina, osittaisina tai jäävät kokonaan toteutumatta.
Kortistossa on arviolta 27 000 pitkäaikaistyötöntä, jotka todellisuudessa ovat työkyvyttömiä ja väärän etuuden piirissä." (Helsingin Sanomat, 15.11.2018)
HS jatkaa:
"Palveluja on, mutta ohjaus ontuu. Luukkuja löytyy sosiaalipalveluista, terveyspalveluista, te-palveluista, kuntien työllisyyden hoidon palveluista, nuorisotyöstä, Kelasta, koulutuspalveluista sekä yksityisten palveluntuottajien, työterveyshuollon ja järjestöjen palveluista. Monialaisten palveluiden yhteensovittamista edellyttävää vastuuta ei ole kenelläkään eikä monialaisten palveluiden johtaminen, toimintaedellytysten ja rakenteiden luominen toteudu riittävällä tavalla."
Raportissa mainitaan myös se järkyttävä tosiasia, että pitkäaikaistyöttömien eläkehakemuksista hylätään lähes 90 %, työssäkäyvien vain noin 30 %. Luku on käsittämättömän suuri, itse olisin arvellut sen olevan ehkä 75 %. Mutta se onkin paljon suurempi.
"Raporttia varten tehtiin kysely työkyvyttömyyshakemuksia käsitteleville Kelan lääkäreille. Kolmannes vastaajista totesi, ettei työttömien sairauksia tutkita, hoideta tai heitä ohjata kuntoutukseen niin aktiivisesti kuin työssä olevia."
Ei todellakaan! Minullekin sanottiin vuosia sitten, että "pitää ymmärtää, ettei tutkimiseeni kannata käyttää kovin paljon resursseja, koska olen pitkäaikaistyötön".
Ja jos ohjataankin vaikkapa työttömien terveystarkastuksen kautta lääkäriin, niin homma jätetään kesken, annetaan lääkärinlausuntojen vanhentua eikä uusia suostuta tekemään.
”Osassa näistä vastauksista tuli esille vastaajan väheksyvä ja negatiivinen asenne pitkäaikaistyöttömiä kohtaan”, selvityksessä lukee. Kyselyn jälkeen
Kelassa päätettiin käsitellä tuloksia muun muassa sisäisessä koulutuksessa. Raportissa on myös yhdentoista kohdan lista parannusehdotukista. joista kaksi viimeistä ovat:
10. Aktiivimallin ehtojen pitäisi täyttyä myös, jos työtön osallistuu työkyvyn arviointiin.
11. Kelan tulee järjestää seuranta pitkäaikaistyöttömien työkyvyttömyyseläkkeiden hylkäysten osuudesta ja perusteista.
Itse kyllä toivon, että uusi hallitus peruisi koko aktiivimallin mutta tuota seurantaa kannatan.
Kauppalehti jatkaa tutulla työttömiä syyllistävällä tyylillä 18.11.2018:
Työtä todella vieroksutaan, mutta siitä ei haluta puhua: Tuet eivät syntymäoikeus
Näin sanoo Henkilöstöpalveluyritysten (ts. vuokratyöfirmojen) liiton toimitusjohtaja Merru Tuliara.
”Huolestuttavin ilmiö on se joukko ihmisiä, joka kuvittelee, että tuen varassa pärjäämiseen on syntymäoikeus. Tätähän ei voi mitenkään yleistää kaikkiin työttömiin, vaan se koskee onneksi pientä osaa työttömistä”, Tuliara sentään korostaa.
Tuliaran mukaan sosiaaliturvajärjestelmässä on pakko olla vakavia vikoja, jos yksilö katsoo ikään kuin oikeudekseen elää muiden siivellä.
HPL muistuttaa erikseen, että osa työttömistä on ajautunut niin sanotusti väärään paikkaan. Tosiasiassa osaa työttömistä on mahdotonta työllistää. Niin, mitäs heille pitäisi tehdä, kun eläkkeellekään ei päästetä? Aina kun luen lauseen "kannustinloukut on purettava", näen sen muodossa "työttömyyskorvausta on leikattava".
En tunnista itseäni siitä kuvasta, joka työttömistä annetaan. En ole koskaan kieltäytynyt yhdestäkään työpaikasta, en kannustinloukun tai muunkaan syyn vuoksi. Minulle ei ole tarjottu työtä yli kahteenkymmeneen vuoteen.
Lähes aina, kun työttömien tuloista puhutaan, heidän oletataan saavan toimeentulotukea. Minä en saa, en ole koskaan saanut. Asumistukeakin olen saanut vasta pari vuotta, sitä ennen kaikki asumistukihakemukset hylättiin. En siis edes hakenut toimeentulotukea, koska tiesin etten saa sitä jos en asumistukeakaan.
En myöskään ole lähtenyt mukaan aktiivimallivouhotukseen. Jos en ole löytänyt minkäänlaista työtä vuosiin, miten löytäisin sen vaadittavan 18 tuntia? Enkä jaksaisi lähteä CV- tai muille kursseille, jos sellaisia edes kotipaikkakunnallani järjestettäisiin (ei järjestetä). Kuntouttava työtoiminta saa myös olla osaltani ikuisesti mennyttä. Sivutoimista yrittäjyyttä en todellakaan edes harkitse. Leikatkoon sen 4,65 %.
Sitten vielä lopuksi omasta tilanteestani. Sain viime viikolla ELY-keskuksesta sähköpostia: "MDI Public Oy ja Melkior Oy toteuttavat kuluvan vuoden aikana tutkimusta työ- ja rekrytointikokeiluun liittyen työ- ja elinkeinoministeriön toimeksiannosta. Saatte kutsun tutkimukseen, koska olette vuosien 2016-2018 aikana päättäneet työkokeilujakson. Toivomme teidän vastaavan kyselyyn, sillä kaikki kokemukset ja näkemykset ovat arvokkaita tutkimuksemme ja TE-toimiston palveluiden kehitystyön näkökulmasta."
Juu, olinhan minä viime vuoden syksyllä työkokeilussa, lääkärin määräyksestä työkykyni arvioimiseksi. Tämä tutkimus vain tuntui kohdistetun ihan muun syyn vuoksi työkokeilussa olleille. Esim. kohta: "Työ- ja elinkeinotoimisto voi ohjata henkilöasiakkaan työkokeiluun joko ammatinvalintaan tai työmarkkinoille paluun tueksi. Valitse kumpi vaihtoehto koski teitä:" ja vaihtoehdot olivat "ammatinvalinta- ja uravaihtoehtojen selvityksen takia työkokeiluun työpaikalle" ja "työmarkkinoille paluun tukemiseksi työkokeiluun työpaikalle". Noista ei oikein kumpikaan koske minua, mutta ei ollut kenttää, johon olisi voinut kirjoittaa "muu syy", joten valitsin jälkimmäisen.
Laitoin myös palautetta, että ainakin noihin lääkärin määräyksestä tehtäviin työkokeiluihin pitäisi saada yhtenäiset palautelomakkeet koko maahan, joista lääkäri selvästi näkisi, mikä se työkyky on, ja myös enemmän ohjeistusta "lähiesimiehelle". Niin, ja että saisi apua sen kokeilupaikan etsintään, työkokeilupaikan turha etsiminen on paljon stressaavampaa kuin työpaikan etsintä; jos ei kelpaa edes ilmaiseksi, niin miten sitten palkattavaksi?
Noin kuukausi sitten laitoin sähköpostia myös TYPpiin tilanteestani ja siitä aiemmin mainitsemastani Kelan kirjeestä kuntoutuksesta. Vastaus oli, että "käsittääksemme et ole kuntoutusvaiheessa vaan sairauden hoito- ja toipumisvaiheessa. Jollet ole kunnossa (nykyisestä sairaudesta) joulukuussa, niin voi hakea lisää sairauslomaa. Lomaa haetaan siltä taholta, joka silloin vastaa hoidostasi. Luultavasti hoitovastuu on vielä pitkään erikoissairaanhoidossa. Jälkitarkastuksiakin tehdään yleensä useiden vuosien ajan". Mikähän mahtaa olla se maaginen hetki, jolloin siirryn toipumisvaiheesta kuntoutusvaiheeseen ja kuka sen päättää?
No, sairauspäivärahaoikeutta on vuodenvaihteessa enää 26 pv, joten ei se paljon pelasta, ja kontrollimagneettikuvaus on vasta helmikuussa. Eli ei mitään tietoa edelleenkään, mistä saan rahaa vuodenvaihteen jälkeen. Huomasin sentään tarkistaa, että työnhakuni on edelleen voimassa TE-toimiston sivuilla eli ehkä saan juuri ennen vuodenvaihdetta Kelasta lausunnon, jossa minulle myönnetään työmarkkinatuki. Näin kävi viimeksi, kun sairauslomani piti päättyä jo 12.8. Lomaa kuitenkin jatkettiin, enkä ehtinyt sitä työmarkkinatukea hakea.
Kävimme sunnuntaina katsomassa Willan nuorisoteatterin runo- ja lauluesityksen Being Marko Kanerva. Ei mitään käsitystä, kuka on Marko Kanerva; ilmeisesti hyvinkääläinen runoilija ja laulunsanoittaja, ohjannut myös joitakin esityksiä, kuten Wilnun Jääkuvia pari vuotta sitten.
