että koulukiusaamisella, työttömyydellä ja työkyvyttömyyseläkkeellä saattaa olla jotain yhteyttä.
Yhä nuoremmat saavat täyttä kansaneläkettä, otsikoi Uusi Suomi 6.1.2019 lievästi kauhistelevaan sävyyn.
”Kahdeksan kymmenestä täyden kansaneläkkeen saajasta sai työkyvyttömyyseläkettä mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriön perusteella”, Kela tiedottaa.
Sitten kolme päivää myöhemmin, 9.1.2019, Yle uutisoi "Kiusaaminen on suuri uhka nuoren mielenterveydelle – joka kymmenes nuori joutuu kiusaamisen kohteeksi"
"Mielenterveysoireista kärsivien nuorten hoidossa olisi tärkeä selvittää, onko taustalla kiusaamista.
– Jos nuorta yritetään hoitaa vaikkapa ahdistuksen ja depression takia ja taustalla on piilossa olevaa kiusaamista niin hoito on usein melko tehotonta, toteaa HYKS:n Nuorisopsykiatrian linjajohtaja, dosentti Klaus Ranta."Minä olen tiennyt tämän aina, ja sen, että kouluaikaisella kiusaamisella oli erittäin suuri vaikutus siihen, että päädyin pitkäaikaistyöttömäksi. Jos lukijaa kiinnostaa, muutamia kiusaamiskokemuksia parin viikon takaisessa blogipäivityksessäni.
Erilaiset professorit, ekonomistit ja dosentit ovat jatkaneet väittelyään tuloeroista, tulonsiiirroista ja muista köyhiä ja työttömiä koskevista asioista.
"Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Virén arvostelee rajuin sanakääntein suomalaista tulonsiirtojärjestelmää Uuden Suomen blogissaan. Virenin mukaan tulonjakotilastot kertovat, että Suomeen on vuosien mittaan syntynyt mittava julkisen sektorin tulonsiirtojen varassa olevien ”uusi luokka”. (Iltalehti 4.1.2019)
Ja tähän samana päivänä Kari Uoti (mikä lie lakimies) lisäsi Twitterissä: "Äänioikeus tulisi olla riippuvainen veronmaksukyvystä. Syntyminen sinne tai tänne ei ole relevanttia, vaan mitä saa aikaiseksi. Jos heittäytyy toisten elätettäväksi, ei ole oikeutettu päättämään elättäjiensä asioista."
Edelleen samana päivänä Iltalehdessä: SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta ei niele Turun yliopiston taloustieteen professorin näkemystä, jonka mukaan Suomeen on vuosien mittaan syntynyt mittava tulonsiirtojen varassa elävien ”uusi luokka”.
"On vähän vaarallista ja haitallista lähteä tekemään yhteiskunta-analyysiä tällaisen ryhmäajattelun pohjalta esimerkiksi niin, että työttömät ovat jotenkin eri ryhmä kuin työlliset. Kyse on samanlaisista ihmisistä, joilla sillä hetkellä sattuu vaan olemaan erilainen elämäntilanne. Nyt syntyy kuva, että jotkut ovat pysyvästi työssä ja jotkut pysyvästi työttömiä, jotka elävät ahkerien rahoilla. Ei se näin ole, Kaukoranta sanoo."
Etla eli Elinkeinoelämän tutkimuslaitos julkaisi 8.1.2019 listan tavoitteista seuraavalle hallitukselle. Ainakin vuorotteluvapaajärjestelmä pitäisi Etlan mielestä lopettaa kokonaan, mutta omituisin ehdotus oli tämä:
"Työttömyysturvaan liittyviä kannustinongelmia voidaan lieventää sovittamalla yhteen työttömyysturva ja eläketurva siten, että ansiosidonnaiset työttömyysetuudet vähentävät tulevaa eläkettä jonkin eläketason yläpuolella." (Iltalehti 8.1.2019)
Eli jos saat ansiosidonnaista työttömyysturvaa jossain vaiheessa elämää, se vähentäisi tulevaa eläkettä? Etla voi yrittää perustella tätä ehdotusta sillä, että pelko tulevan eläkkeen pienenemisestä "kannustaisi" etsimään nopeammin uuden työn, mutta kuten kaikki työttömät tietävät, töihin ei noin vain "mennä", jos töitä ei yksinkertaisesti ole. Ja pienentäähän se työttömyysaika joka tapauksessa tulevaa eläkettä ilman tällaista tuplarangaistustakin.
Tammikuussa jostain putkahti esille minulle aiemmin täysin tuntematon Promeq-hanke, jonka "keskeinen ajatus on tuottaa kansalaislähtöisiä malleja ja nivoa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimet ja tarvittavat sosiaali-, terveys- ja työvoimapalvelut nykyistä koordinoiduimmiksi kokonaisuuksiksi tukemaan valittujen kohderyhmien terveyttä ja hyvinvointia sekä käyttää sosiaalista markkinointia tukemaan viestin perille menoa ja vuorovaikutusta. Sosiaalinen markkinointi tarjoaa myös uuden näkökulman ja menetelmän rakenteelliseen ja yhteisölliseen sosiaalityöhön."
Voisiko tuon ehkä jotenkin ymmärrettävämmin sanoa? No, joka tapauksessa hankkeen yhteistyötahoina on ainakin Sosiaali- ja terveysministeriö, Työ- ja elinkeinoministeriö, muutama kunta ja yliopisto sekä myös tuo työttömien syöjä, kokoomuksen äänitorvi Etla.
"Ensimmäinen PROMEQ-hankkeen politiikkasuosituksista korostaa monialaisen palveluohjauksen tarvetta pitkäaikaistyöttömien auttamiseksi. Tutkimuksen takaa löytyy ihminen, tutkija Sami Ylistö.
Tilastojen valossa työllisyystilanne on parantunut, mutta pitkäaikaistyöttömien näkökulmasta ongelmana on se, että monet siirtyvät kursseille, työllistämisjaksoille tai kuntoutukseen, jolloin heidän työttömyytensä katkeaa ministeriön tilastoissa, vaikka työttömyys jatkuisi toimenpidejakson jälkeen.
Sami Ylistö harmittelee viimeaikaisia poliittisia linjauksia ja työvoimapolitiikassa tehtyjä uudistuksia, kuten aktiivimallin käyttöönottoa, jotka sivuuttavat pitkäaikaistyöttömien työllistymisen ongelmat kokonaan. Työttömille lisätään velvoitteita, ja jos he eivät noita velvoitteita täytä, heitä rangaistaan.
Kun kaikille ei ole tarjottu realistisia resursseja tai mahdollisuuksia täyttää noita ehtoja, monet pitkäaikaistyöttömät ovat ajautuneet tilanteeseen, jossa heidän työttömyysturvaansa leikataan.
”Se on mielestäni vähän kyseenalainen temppu, kukaan ei vielä tiedä, mitä se tarkoittaa esimerkiksi kansanterveyden näkökulmasta, että ihmisten ahdinkoa lisätään tällä tavalla”, Sami Ylistö toteaa."
Juu, ihan järkevää tekstiähän tuo on, mutta kun päättäjät eivät välitä.
6.1.2019 Helsingin Sanomat julkaisi pitkän ja ansiokkaan jutun otsikolla Niukka elämä lyö maahan. Jutussa on liian paljon kohtia, jotka voisin lainata tähän, joten laitan vain tämän linkin suoraan artikkeliin.
Toisaalta Talousssanomissa 10.1.2019 julkaistu Samuli Niinivuon kommentti "Sosiaaliturvamenot ovat paisuneet Suomessa hurjasti – hyvinvoinnista se ei kuitenkaan kerro mitään" tekee loistavan yhteenvedon aiheesta:
"Kun ihmiselle valkenee, että kaikista optimistisista lupauksista huolimatta hän tuskin koskaan nousee köyhyydestä, hänen ja yhteiskunnan välinen suhde alkaa muuttua jännitteiseksi. Tämä jännite on aistittavissa kommenteista, jotka Helsingin Sanomien jutussa säväyttivät. Köyhyyttä potevat ihmiset kertovat itsemurha-ajatuksistaan, puhuvat vihasta ja epäluottamuksesta, jota he ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan tuntevat.
Pitkään on uskottu – tahdottu uskoa – että riittää, kun absoluuttinen köyhyys kitketään. Riittää, kun ihmisellä on rahaa ruokaan ja vuokraan. Se ei kuitenkaan riitä. Ei ole riittänyt yli sataan vuoteen yhdessäkään länsimaassa, jos totta puhutaan. On nimittäin aivan eri asia elää köyhänä köyhien keskellä kuin köyhänä rikkaiden keskellä."
"Loppukevennyksenä" tammikuun kummallisin työttömyyteen liittyvä juttu:
"Tampereen kaupungin työllisyyspalvelut on ottanut käyttöönsä Kompassi-kyselyn, joka kysyy hyvin henkilökohtaisia asioita työttömältä. Erityisesti henkilökohtaisesta hygieniasta ja painoindeksistä kysyminen on herättänyt työttömissä ihmetystä ja vastustusta internetin keskustelupalstoilla.
Kyselyssä nämä kysymykset on muotoiltu näin: ”Huolehdin omasta kunnostani ja siisteydestäni?” ja ”Painonhallinta/BMI?” Kyselyssä kysytään myös työttömän maksuhäiriömerkinnästä ja mahdollisesta ulosotosta, jotka ovat hyvin luottamuksellisia asioita.
Kompassi-kysely on vapaaehtoinen, mutta kuten työtön ja pitkäaikaissairas Rosa, 38, sanoo, työttömät eivät koe tällaisia kysymyksiä tosiasiallisesti välttämättä vapaaehtoisiksi karenssin pelon takia.
”Nämä kysymykset ovat tosi intiimejä ja leimaavia. Ihan törkeitä kysymyksiä! Miten esimerkiksi painoindeksi liittyy työnhakuun? Ja mitä oikeutta viranomaisilla on kysyä luottotietoja? Jos tällaisista kieltäytyy vastaamasta, voidaan aina tulkita, että et ole yhteistyökykyinen. Sitten ei ole välttämättä rahaa edes ruokaan”. (Seura 25.1.2019)
Olen samaa mieltä Rosan ja satojen muiden kanssa. Jos tuommoinen kysely osuisi kohdalleni, en tiedä uskaltaisinko karenssin pelossa jättää vastaamatta. Tai jättäisin, kunhan ensin olisin selvittänyt, miten mahdollisesta karenssista voisi valittaa ja saada sen peruttua.
Ja vielä pari lausetta omasta tilanteestani, joka tällä hetkellä on se, että sain lopulta sairauslomaa ja -päivärahaa helmikuun loppuun. Kuntoutustukea ei kuulemma samalla B-lausunnolla voi hakea, uusi lausunto pitäisi saada neurologian puolelta, mutta en saa koska aivokasvaimesta ei jäänyt selkeitä neurologisia työkykyyn vaikuttavia ongelmia, paitsi tolkuton väsymys, jota ei voi mitata ja jota näin ollen ei Kelan mielestä ole.
Psyykkinen energia on niin lopussa tällä hetkellä, että annan ainakin toistaiseksi asian olla, en jaksa tapella enempää. Ja jään hartaasti odottamaan uutta hallitusta, joka toivon mukaan ensi töikseen peruu aktiivimallin.
