Ei sitä osaa lopettaakaan...

...kirpparipöydän pitämistä siis. Varsinkin kun tavaraa oli taas kertynyt; ei uutta mutta vanhoja
vaatteita joita löytyi taas tavaroita purkaessa vesivahinkoremontin jälkeen. Ja nyt kun pystyy taas ajamaan autoakin kahden kuukauden tauon jälkeen...

Kaikkea kummallista kirpparilla -sarjaan kuulunee seuraava: Viime lauantaina Hyvinkäällä oli Lystilauantai-niminen tapahtuma, johon kuuluu kirpputori, semmoinen jossa ihmiset itse myyvät tavaroitaan. No, siinä rauhassa käveltiin kun yhtäkkiä joku minulle täysin tuntematon nainen (siis myyjä kuitenkin) huudahtaa, että hänellä olisi juuri minun tyyliset maiharit myynnissä. Katselin siinä ympärilleni, mutta selvästi sanat oli tarkoitettu minulle, joten menin katsomaan pöydän toiselle puolelle. Juu, naisella oli myynnissä maiharit eli maihinnousukenkien tyyliset kengät, jotka eivät kyllä yhtään olleet minun "näköiset" ts. tyyliset. Olivat tumman hopean väriset ja tosi kovan ja epämukavan näköiset, uudet kyllä varmaan. Ei siis tullut kauppoja!

Ainakin 40 000 askelta...

...olen kävellyt viimeisen noin viikon aikana, 19 000 viime viikon torstaina ja 16 000 maanantaina, plus siihen päälle useampi muutaman tuhannen askeleen päivä. Silloin torstaina siis magneettikuvassa Kanta-Hämeen Keskussairaalassa; aika oli 7:15 mutta pääsin putkeen jo ennen seitsemää ja ennen puoli kahdeksaa olin jo pihalla miettimässä, että mitäs nyt tekisi kaksi ja puoli tuntia ennenkuin mikään paikka aukeaa.

Lähin kuitenkin kävelemään keskustan suuntaan, välillä istuin puistonpenkillä ja olin Kauppakeskus Goodmanissa muutamaa minuuttia yli yhdeksän, siellä sentään kahviloita ja kauppoja auki. Arnold's-kahvilaa etsin, mutta sekin oli ehtinyt kadota. Siis Picnicissä Oreo-valkosuklaabrownie kahvin kanssa, ja Minetin jäätelöbaarista donitsi-mustikkamuffinssi-jäätelö. Sitten suuntana Kaurialan kirppikset.

Miksiköhän edelleen käyn kirppiksillä? Kun en osta mitään, koska kaikkea jo on niin paljon. Jotain kivaa tietty tekee joskus mieli, mutta mitä se on, en oikein tiedä. En sitäkään, huomaisinko jos sattuisi kohdalle. Vaatteissa ainakin ehdoton periaate: jos jonkin vaatteen ostan, niin samantien joku vanha vaate poistoon.

Niin, löysin myös uuden kirppiksen Hämeenlinnasta, niiden muiden läheltä, mutta erittäin tylsä sekin.

Maanantaina sitten TAYSiin kuulemaan magneettikuvauksen tulokset: niinkuin pelättävissä oli, marmorikuulan kokoinen (siitä isosta leikatusta erillinen) kasvain oli jäänyt. Tarkoitus olisi pienentää sitä sädehoidolla. Jos ei onnistu, niin edessä uusi leikkaus, toivottavasti sentään pienempi kuin viimeksi. Lääkärin mukaan leikkaus saattaisi pahimmassa tapauksessa vahingoittaa oikean silmän näköhermoa. Sanoin, että eipä sillä väliä, en ole koskaan nähnyt oikealla silmällä muutenkaan (synnynnäinen kaihi), mutta entäs se vasemman silmän näköhäiriö, joka ei leikkauksessa poistunut kokonaan! Lääkärin mielestä vasemmassa silmässä ei pitäisi olla mitään häiriötä, kun kasvain ei ollut siellä päinkään, mutta juuri se näköhäiriö oli viimeinen pisara kaikkien oireiden joukossa, joka sai minut hakeutumaan alun perinkään hoitoon! No, lupasi tehdä lähetteen silmälääkärille (mutta ei kirjoittanut mitään muistiin, niin enpä tiedä).

Olin siis mennyt Tampereelle junalla ja asemalta kävellen sairaalaan. Google Mapsin mukaan 2 km, mutta oikeasti ainakin 3,5 km. Takaisinkin kävelin, ja pidemmällekin: Koskikeskukseen ja uuteen Ratinan kauppakeskukseen. Matkalla muistin, että Pyymäen kahvila jää ihan reitille, ja tietty sinne sitten syömään rosinamunkki. Tosi kauan tai ainakin lähes kaksi vuotta kun sellaisen olen viimeksi syönyt.*

Ja se Ratinan keväällä avattu kauppakeskus: niinkuin Facebookiin päivitin "Täällä kyllä konkretisoituu käsite "ostoshelvetti". Jonkin verran helvetillinen olo, kun kaupat pursuavat tavaraa, jota a) ei ole varaa ostaa ja b) eikä edes minkäänlaista tarvetta ostaa yhtään mitään lisää eikä c) edes oikeasti tee mieli mitään!" 

Onhan se tyylikäs ja hieno, koska se on uusi eikä vielä kulunut. Hienosti entisöity vanha huoltoasema ja aikaisemmin Vuoltsuksi kutsuttu rakennus osaksi uutta rakennusta.

Ja sitten takaisin Riihimäelle junalla ja pyörällä. Olin kyllä tosi poikki kun pääsin kotiin.

*(Tietämättömille tarkennukseksi, että rosinamunkki on perinteinen tyrvääläinen herkku, jota ei juurikaan saa muualta kuin Pyymäen kahviloista, joita on vain Vammalassa ja Tampereella, sekä muutamista vammalalaisista kahviloista sekä ehkä kerran viikossa kaupoista, Vammalassa tietenkin. Hyvinkäällä Citymarketissa kävi torstaisin Pyymäen konsulentti; sanoi, että rosinamunkkeja ei ole koska ne eivät ehdi kyytiin!)