Kesäteatterissa: Julkileikki

Viime sunnuntaina oli jälleen vuorossa perinteinen (jo 3. kerta) Teatteri Perikunnan kesärevyy Juomahuone Laitisen terassilla, tänä vuonna nimeltää Julkileikki.

Tämä ei ollut niin hauska kuin kaksi edellistä. Sketsejä oli vähemmän, ja niitä oli aika turhan tuntuisesti pitkitetty.

Ja kahden viime vuoden tapaan myös suurin osa, tai oikeastaan kaikki, Suomipop- / iskelmäparodioista meni ohi, koska en edelleenkään niitä kuuntele.

Alkukesästä Teatteri Perikunnan jäsen Jani Johansson kyseli Facebookin Riihimäki-ryhmässä Seiska-lehtiä; jotenkin ajattelin, että niitä olisi sitten käytetty jossain sketseissä, mutta niistä olikin vain askarreltu lavasteiden taustakuvia (eli noita kuvassakin näkyviä palapelinpaloja). Puvustuksessakin oli teemana palapelit ja sanomalehdet, mutta niilläkään ei odotuksista huolimatta ollut mitään yhteyttä sketseihin.

Olihan tämä ihan hauska, mutta niinkuin jo mainitsin, turhan tuntuista pitkitystä välillä. Muutamia samoja hahmoja kuin aiemminkin: ministereitä, Donald Trump, mielessään pomoaan kiroileva assistentti... Ajankohtaisia aiheita ainakin espanjansiruetanat ja etätyö.

Vielä 10 esitystä jäljellä, viimeinen lauantaina 21.8.

Teatterissa: Minua suurempaa

Eilen kävimme katsomassa Hyvinkääsalissa Willan nuorisoteatterin eli Wilnun esityksen Minua suurempaa. Tämän vuoden ensimmäinen teatterikäynti (vapaalipuilla, kuvassa näkyviin jättitauluihin Heidi teki kehykset, joiden maalaamiseen minäkin osallistuin).

Näytelmä oli paria laulua lukuunottamatta kokonaan wilnulaisten tekemä: käsikirjoitus, ohjaus, koreografia, osa musiikista ja lavastuksen sekä puvustuksen suunnittelu. Tämä huomioiden esitys oli todella hyvä; tosin tuntiin mahtui mielestäni jonkin verran turhaa "täytettä", tanssikohtauksia, jotka eivät oikein yhdistyneet mihinkään.

Näytelmän päähenkilö oli Amila, jota eri-ikäisenä esitti neljä näyttelijää: 6- ja 11-vuotiaana, aikuisena ja vanhana. Tai ainakin minun tulkintani mukaan vanha Amila oli jo kuollut. Häntä esitti Jenna Jormanainen, joka lauloi todella upeasti Samuli Putron kappaleen Olet puolisoni nyt.

Noiden mainitsemieni tanssikohtausten ja yhden monologin aikana ajatus lähti hetkeksi harhailemaan, mutta silti voin suositella. Esityskertoja on vielä ainakin seitsemän.

Silloin, kun ajatukseni lähti harhailemaan mietin sitä, miten tasa-arvoista taloudellisessa mielessä tällainen nuorisoteatteriharrastus on. Wilnun produktioihin osallistuminen saattaa olla ilmaista, mutta tässäkin esityksessä selvästi huomasi, että nuorilla näyttelijöillä on todennäköisesti myös muita harrastuksia: tanssia ja/tai taidetta. Ja nämähän eivät ole ilmaisia. Työssäkäyvien vanhempien lapsille ehkä halpoja, mutta entä työttömien lapset? Ainakin Hyvinkäällä ja Riihimäellä toimivan tanssikoulu Dance Artin halvin kausikortti maksaa 154 €. Villa Artussa toimiva lasten ja nuorten kuvataidekoulukin (jossa nuo em. taulut oli maalattu) maksaa jotakin, en nyt jaksa etsiä hintaa. Ja vaikka teatteriharrastus olisikin ilmainen, valitaanko näytelmiin nuoria, joilla ei ole mitään muuta tanssi- tai lauluharrastuspohjaa?

Työttömyyskatsaus 6/2021

Kesäkuukin sitten meni, melko samanlaisissa tunnelmissa kuin toukokuu; edelleen olen väsynyt ja turhautunut ja työkykyselvityskin näyttää olevan piiitkällä kesätauolla. 

16.6. tuli taas postia työllisyyden kuntakokeilusta:

"Hei.

Työllisyyspalveluissa on otettu käyttöön Kykyviisari, jolla pystyy itse seuraamaan omaan hyvinvointiin liittyviä seikkoja. Kykyviisari lähetetään kaikille työllisyyspalvelujen asiakkaille ja tuloksia voit käydä läpi myös vastuutyöntekijäsi kanssa.

Kykyviisari tuottaa tuloksena myös tietoa, joka voi auttaa sinua löytämään itsellesi tarvittavia väyliä myös mm. terveyspalveluissa. Muistathan, että työttömien terveystarkastus on ilmainen palvelu, jonka kautta janakkalalaiset työllisyyspalvelujen asiakkaat ohjautuvat myös ketterästi hammashoidon palveluihin ilman pitkiä odotusaikoja."

Joko tämä on lähetetty kaikille työllisyyden kuntakokeilussa oleville tai sitten tämän lähettänyt työllisyyssihteeri ei ole lainkaan lukenut minun tietoja eikä tiedä, että olen jo osallistunut ties kuinka moneen työttömien terveystarkastukseen, jotka ovat vain päättyneet ilman ilmoitusta minulle ja ilman minkäänlaista lopputulosta.

Ja 23.6. lisää s-postia, tällä kertaa valtakunnallinen työllisyyskokeilun asiakastyytyväisyyskysely peräti kuudella eri kielellä!

No, en toistaiseksi ole saanut kuin muutaman yleisluonteisen sähköpostin ja kaksi puhelua (samalta henkilöltä, joka oli jo TE-toimistoaikoina jonkinlainen omavirkailijani) ja arvelen, että kotikunnassani ainoa pitkäaikaistyöttömien asioita hoitava. Vai pitäisikö olla oikein suunnattoman tyytyväinen, ettei toistaiseksi ole edes ehdotettu kuntouttavaa työtoimintaa!

"Uuden sosiaaliturvasta vastaavan ministerin mielestä suomalainen työllisyyskeskustelu pyörii ylipäätään liiaksi sosiaaliturvan kiristämisen ympärillä.

Sarkkisen ja vasemmistoliiton mielestä sosiaaliturvaa tulisi päinvastoin parantaa ja tuoda ennen pitkää Suomeen vastikkeeton perustulo. Kaikki saisivat ilman velvoitteita automaattisesti sosiaaliturvaa, joka tulojen noustessa verotettaisiin pois." (Helsingin Sanomat 24.6.2021)

Tässä kuussa on muutenkin ollut paljon puhetta perustulosta. En valitettavasti kuitenkaan usko, että sitä Suomeen koskaan saadaan. Vaikka noin periaatteessa useimmat puolueet sen joskus hyväksyisivätkin, sen määrästä ei ikinä päästä yhteisymmärrykseen.

Sisältyisikö siihen kaikki nykyiset tuet, myös asumistuki? Koska siinä tapauksessa se olisi äärimmäisen epäreilu: on työttömiä, joilla jostain syystä on omistusasunto (aiemmalla työllä tienattu, perintönä saatu tms.) ja josta asumismeno on ehkä yhtiövastike. Ja sitten on paljon vuokralla asuvia.

Otetaan esimerkki keskikokoisesta kaupungista (summat ovat täysin keksittyjä). Kaksion yhtiövastike vaikkapa 150 €, samankokoisen kaksion vuokra 700 €. Jos perustulo olisi 1 000 € / kk, omistusasunnossa asuvalle jäisi 850 € ja vuokralla asuvalle 300 €. Omakotitalon kuluja en edes huomioi tällä kertaa. Kenen mielestä tämä olisi tasa-arvoista?

Eli vain perustulo, jonka päälle maksettaisiin asumistukea, olisi edes jonkin verran tasa-arvoinen. Ja senkään määrästä ei koskaan päästäisi sopuun. Tähän perustuloasiaan ja muuhunkin liittyen olen todella turhautunut siihen yleiseen käsityksen, että KAIKKI työttömät asuvat vuokralla ja KAIKKI työttömät saavat toimeentulotukea. Näinhän ei ole.

Samassa haastattelussa Sarkkinen ehdottaa yhden hakemuksen mallia. Tästä olen Sarkkisen kanssa täysin eri mieltä, kuten olen tässäkin blogissa jo aiemmin todennut. Kela kuitenkin käsittelisi hakemuksen niin, että hakija saisi pienimmän mahdollisen etuuden tai ei sitäkään. Itselläni tästä kokemusta parin vuoden takaa: kuntoutustukea ja työkyvyttömyyseläkettä haetaan samalla lomakkeella. Kela käsitteli sen eläkehakemuksena ja hylkäsi, vaikka tilanteeni olisi oikeuttanut määräaikaiseen kuntoutustukeen.

Kesäkuussa vasta löysin (tai jaksoi etsiä) väsymystyöryhmän toiminnan tavoitteet, joita ovat:

• Selvittää ja hoitaa väsyneen potilaan mahdolliset hoidettavissa olevat sairaudet
• Saada erikoissairaanhoidon yhteinen näkemys potilaan väsymyksen syystä tai siihen vaikuttavista syytekijöistä
• Ottaa kantaa krooninen väsymysoireyhtymä (rasitusintoleranssi SEID) -diagnoosiin
• Saada potilaiden päämäärätön tutkimuskierre (myös yksityissektorilla) katkaistua
• Saada kuntoutusta tarvitsevat kuntoutuspalvelujen piiriin ja tehdä tarvittaessa myös työkykyarvio ja avustaa muutoin etuusasioissa           

Näistä kaksi viimeistä kohtaa olisivat minulle todella tärkeitä, mutta en usko niihin. Viiden(kin) vuoden kuluttua olen edelleen samassa päämäärättömässä tutkimuskierteessä.