Näytelmän näin muutaman kerran, viimeksi kenraaliharjoituksissa. Selkä ei toistaiseksi kestä useamman kerran istumista.
Näytelmä perustuu Anni Swanin yli 100 vuotta vanhaan satuun, ja ikä tietysti näkyy. Ja onhan se muutenkin suunnattu lapsille: parhaiten sen ehkä ymmärtää, jos on joskus lukenut tai kuullut ko. sadun. Minulle jäi muutamia omituisia aukkokohtia, jotka eivät missään kohtaa saa selitystä.
Näytelmä on virallisesti musiikkinäytelmä, ja siinä onkin aika monta laulua, jotka liittyvät tarinaan saumattomasti. Sitä en ihan ymmärrä, miksi vanha 70-luvun discobiisi "Lady Marmalade" on valittu näytelmän ainoaksi "ulkopuoliseksi" lauluksi; se ei liity tarinaan sitten millään eikä edes puvustuksessa jonkin verran käytettyyn steampunk-tyyliin. Onneksi sitä lopullisessa versiossa siirrettiin enemmänkin yhden kohtauksen taustamusiikiksi, eikä se enää pomppaa silmille ja korville niin paljon.
Muuten kyllä näytelmä on ihan hyvä, vain niin erilainen kuin mitä on tullut katsottua, mutta varmasti sopiva kohderyhmälleen eli lapsille, ja näyttelijät osaavat asiansa. Kovan työn ovat tehneet vain seitsemän esityskerran vuoksi. Tänään oli tosin jotain puhetta mahdollisista koululaisnäytännöistä keväällä.
Minä siis olen vain osallistunut lavasteiden kantamiseen, kokoamiseen ja purkamiseen. Kalastajamökin katon maalasin yhtenä päivänä tummemmaksi, mutta ei sen enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti