Kesäteatterissa: Tulitikkuja lainaamassa

 TEKSTIÄ TULOSSA LISÄÄ, KUN EHDIN JA JAKSAN!

Kesäteatterissa: Entäs nyt, Perikunta?

 TEKSTIÄ TULOSSA LISÄÄ, KUN EHDIN JA JAKSAN!

Kesäteatterissa: Opehuone

Jo viime syksynä, kun Jukka Kurosen ohjaamaa Opehuone-musikaalikomediaa esitettiin Riihimäen Teatterissa, teki mieli mennä katsomaan se. Kun sitten luin jostakin, että sitä esitetään muutama vuosi sitten uudistetussa Riihimäen kesäteatterissa eli Allinnan montussa, niin sinne sitten kaksi lippua, toinen Heidille syntymäpäivälahjaksi!

Niina Lahtisen ja Katja Lapin käsikirjoittamassa musikaalissa oli vain neljä näyttelijää (Niina Lahtinen, Krisse Salminen, Christoffer Strandberg ja Petrus Kähkönen), jotka tekivät yhteensä n. 40 roolia. 

Tapahtumapaikkana oli tietysti koulu ja tapahtuma-aika syyslukukausi, jonka alussa kouluu saapuu musiikin sijaisopettaja (Niina Lahtinen). Koulussa odotetaan sivistysjohtajan vierailua, ja rehtori (Krisse Salminen) miettii, miten häneltä parhaiten saisi päätöksen rahoituksesta koulun sisätilaremonttiin. Päätetään järjestää oppilasmusikaali, jota varten pidetään koe-esiintymisiä. Pääosan esittäjäksi (ja ilmeisesti ainoaksi) valitaan Mansikka (Christoffer Strandberg, jonka olen ilmeisesti nähnyt vain kuvissa, koska hän on esiintynyt ainaki TV-ohjelmissa Putous ja Tanssii tähtien kanssa, joita en ole katsonut).

Mansikan äiti (Petrus Kähkönen) kuitenkin riitaantuu rehtorin kanssa ja päättää viedä perheensä loppuvuodeksi Alpeille. Hetki miettimistä; pitääkö koko esitys peruuttaa vai joutuuko musiikinopettaja itse esiintymään? Ei kumpaakaan, koulun siivooja (jälleen Christoffer Strandberg), joka harrastaa burleskia, esittää Mansikan roolin.

Väliajan jälkeen ehdittiin esittää muutama kohtaus, kun alkoi sataa ja ukkostaa. Esitys täytyi keskeyttää noin vartiksi ja kun sitä jatkettiin, näyttämön etuosa oli märkä. Kauan odotettu sivistysjohtaja (Petrus Kähkönen kuninkaaksi pukeutuneena) saapuu lopulta. Hänen viittansa imee tietysti sitä lavalla ollutta vettä, ja ammattinäyttelijä kun on, Kähkönen käyttää tilannetta hyväkseen eli roiskii vettä muiden näyttelijöiden päälle sopivissa tilanteissa!

MIINUKSIA: 

• Melko tyly ja epäkohtelias lipuntarkastaja, joka vaati nähdä liput heti portilla (vaikka lippukassa oli vasta myöhemmin). Tosin meillä oli netistä ostetut liput valmiina.
• Kalleimmat väliaikakahvit, jotka olen ostanut (tosin en ole tainnut ostaa väliaikakahveja ennen)
• Epämukavat istuimet; selkäni oli kipeä monta päivää musikaalin jälkeen. Tosin ne saattoivat olla epämukavat vain MINUN selälleni. (PS. Samanlaisia istuimia on ostettu Teatteri Päivölän kesäteatteriin Knehtilään)

TEKSTIÄ TULOSSA LISÄÄ, KUN EHDIN JA JAKSAN!

Elokuvissa: Kätyrit & Monsterit

Virallinen juonikuvaus elokuvasta kuuluu näin:

”Hillitön, riehakas ja täysin tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo, miten Kätyrit valloittavat Hollywoodin ja nousevat elokuvatähdiksi, menettävät kaiken, tulevat päästäneeksi hirviöitä maailmaan ja lopulta yhdistävät voimansa pelastaakseen planeetan itse aiheuttamaltaan kaaokselta.”

No, ehkä ei ihan noin tapahtunut, mutta elokuva oli hauska. Etsiessään isäntää kätyrit löytävät useammankin ehdokkaan, mutta jokin menee aina pieleen. Kunnes kätyrit päätyvät mykkäelokuvakauden Hollywoodiin kesken lännenfilmin kuvauksia.

Paljon viittauksia mykkäfilmien klassikoihin, esim. Lumièren veljsten, Harold Lloydin ja Buster Keatonin elokuviin sekä pariinkin Charlie Chaplinin elokuvaan.

Hollywoodiss kätyrit päätyvät tekemään elokuvaa. Heillä on edelleen mukanaan loitsukirja ajalta, jolloin he olivat etsimässä johtajaa ja olivat päätyneet jonkinlaiseen kulttiin. Kirjan avulla he manaavat esiin pienen vihreän Cthulhu-hirviön ja muutaman muunkin hirviön. Lopulta esiin tulee jättimäinen Irene-hirviö, joka haluaa tuhota maailman. Irene on piirretty todella ällöttäväksi oranssiksi massaksi, joka on täynnä silmiä.

Lopussa tietysti Irenelle käy huonosti ja kätyrit voittavat ja pelastavat maailman.