Mahtava Oz
Oli pieni pettymys; sekava tarina ja tooosi pitkäveteinen alku, eikä oikein kunnolla liittynyt muihin Oz-tarinoihin, kuten alkuperäiseen Ihmemaa Oz -elokuvaan tai Wicked-musikaaliin. Traileri antoi ymmärtää elokuvan olevan paljon vauhdikkaampi ja näyttävämpi kuin se sitten olikaan.
Kaksi päivää kirpparia takana, pöytävuokran verran on tainnut jo mennä tavaraa ja hyvä niin.
lauantai 23. maaliskuuta 2013
perjantai 22. maaliskuuta 2013
Eric Chaline: Maailman huonoimmat keksinnöt ja ihmiset niiden takana
Kirja viikossa, osa 6
Eric Chalinen kirjoittaman kirjan aihe kuulosti ihan hyvältä idealta, mutta ei niin kovin hyvä ollutkaan. Kirjan näkökulma on kovin suppea, selvästi kirjoittajan henkilökohtainen. Huonoiksi keksinnöiksi luetaan mm. polttomoottori, öljy, peruukki, korkokengät ja valvontakamerat. Kaikki eivät varmaankaan ole yhtä mieltä näiden keksintöjen huonoudesta.
Oikeasti huonoista keksinnöistä kirjassa esitellään ainakin asbesti, heroiini ja tietokonevirukset.
Tänään aloitin myös kahden viikon kirppariurakan, eli vuokrasin pöydän ja rahtasin aamupäivän tavaraa myytäväksi. Aivan liikaa tavaraa. Ei hyvä sekään, koska liian isoa tavaramäärää ei saa siististi esille. Pääsiäisen vuoksi kirppari on kolme päivää suljettuna, joten lopputulos selviää vasta yli kahden viikon päästä.
Eric Chalinen kirjoittaman kirjan aihe kuulosti ihan hyvältä idealta, mutta ei niin kovin hyvä ollutkaan. Kirjan näkökulma on kovin suppea, selvästi kirjoittajan henkilökohtainen. Huonoiksi keksinnöiksi luetaan mm. polttomoottori, öljy, peruukki, korkokengät ja valvontakamerat. Kaikki eivät varmaankaan ole yhtä mieltä näiden keksintöjen huonoudesta.
Oikeasti huonoista keksinnöistä kirjassa esitellään ainakin asbesti, heroiini ja tietokonevirukset.
Tänään aloitin myös kahden viikon kirppariurakan, eli vuokrasin pöydän ja rahtasin aamupäivän tavaraa myytäväksi. Aivan liikaa tavaraa. Ei hyvä sekään, koska liian isoa tavaramäärää ei saa siististi esille. Pääsiäisen vuoksi kirppari on kolme päivää suljettuna, joten lopputulos selviää vasta yli kahden viikon päästä.
torstai 21. maaliskuuta 2013
Vuoden ensimmäinen musikaali
Ainakin pari kertaa vuodessa pitää päästä näkemään musikaali teatterissa livenä, tänä keväänä Turun kaupunginteatterin Jekyll & Hyde viime lauantaina. Oli muuten todella upea, melkein paras näkemäni ikinä! Varsinkin lavatus oli tosi mahtava, mutta myös musiikki. Eturivin paikoilla tosin akustiikka ei ollut paras mahdollinen ja iso osa sanoista katosi jonnekin.
Tarina oli vanha tuttu Robert Louis Stevensonin kirjaan perustuva, mutta teatterilavalle sovitettuna tietenkin erilainen kuin elokuvat.
Tarina oli vanha tuttu Robert Louis Stevensonin kirjaan perustuva, mutta teatterilavalle sovitettuna tietenkin erilainen kuin elokuvat.
torstai 14. maaliskuuta 2013
Pikkuleipiä
Löysin jääkaapista Creme Fraiche -purkin lopun, ja koska mitään elintarvikketta en heitä roskiin kuin pilaantuneena, tein siitä Hanna-tädin kakkuja.
Ohje ikivanha, ehkä 80-luvulla jostain lehdestä leikattu:
Hanna-tädin kakut
1 dl kermaa, kermaviiliä, creme fraichea tai jotain vastaavaa
1 dl sokeria
1½ dl vehnäjauhoja
1½ dl perunajauhoja
1/3 tl soodaa
½ dl sulatettua voita tai juoksevaa margariinia
Kaikki aineet sekoitetaan, pyöritellään jauhoisin käsin leivinpaperin päälle ja paistetaan 250:ssa asteessa n. 10 - 15 min. kunnes jähmettyvät ja muuttuvat ihan hiukkasen ruskehtaviksi.
Ohje ikivanha, ehkä 80-luvulla jostain lehdestä leikattu:
Hanna-tädin kakut
1 dl kermaa, kermaviiliä, creme fraichea tai jotain vastaavaa
1 dl sokeria
1½ dl vehnäjauhoja
1½ dl perunajauhoja
1/3 tl soodaa
½ dl sulatettua voita tai juoksevaa margariinia
Kaikki aineet sekoitetaan, pyöritellään jauhoisin käsin leivinpaperin päälle ja paistetaan 250:ssa asteessa n. 10 - 15 min. kunnes jähmettyvät ja muuttuvat ihan hiukkasen ruskehtaviksi.
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013
Andrew O'Hagan: Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe
Kirja viikossa, osa 5
Olipas huono kirja. Yritän ihan periaatteesta lukea kaiken käsiin saamani Marilyn Monroeta käsittelevän kirjallisuuden, tämäkin oli lukulistalla ilmestymisestään saakka vaikka fiktiota onkin.
Kirja kertoo muka Marilyn Monroesta hänen koiransa Mafin (lyhennys sanasta Mafia, lahja Frank Sinatralta) näkökulmasta. No, ei kyllä kerro siitä, eikä juuri mistään paitsi koirasta joka on milloin missäkin ja luettelee koko ajan viittauksia kirjallisuuden koiriin ja muitakin lainauksia klassikkokirjallisuudesta. Aika uskottavaa, koira joka olisi lukenut nuo kaikki kirjat.
Kirjailija Andrew O'Hagan on saanut tästä kirjasta jopa palkinnon, Glenfiddich Spirit of Scotland Awardin. Ilmeisesti palkintoraadin jäsenet olivat maistelleet melko runsaasti Glenfiddichiä eli viskiä tämän palkinnon myöntäessään.
Olipas huono kirja. Yritän ihan periaatteesta lukea kaiken käsiin saamani Marilyn Monroeta käsittelevän kirjallisuuden, tämäkin oli lukulistalla ilmestymisestään saakka vaikka fiktiota onkin.
Kirja kertoo muka Marilyn Monroesta hänen koiransa Mafin (lyhennys sanasta Mafia, lahja Frank Sinatralta) näkökulmasta. No, ei kyllä kerro siitä, eikä juuri mistään paitsi koirasta joka on milloin missäkin ja luettelee koko ajan viittauksia kirjallisuuden koiriin ja muitakin lainauksia klassikkokirjallisuudesta. Aika uskottavaa, koira joka olisi lukenut nuo kaikki kirjat.
Kirjailija Andrew O'Hagan on saanut tästä kirjasta jopa palkinnon, Glenfiddich Spirit of Scotland Awardin. Ilmeisesti palkintoraadin jäsenet olivat maistelleet melko runsaasti Glenfiddichiä eli viskiä tämän palkinnon myöntäessään.
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Omenahillopiirakkaa
En edes muista, montako vuotta on siitä kun viimeksi leivoin kaurahiutalekuorrutettua omenahillopiirakkaa, vaikka se onkin ehdottomasti suosikkileivonnaiseni mokkapalojen ohella. No, keskiviikkona lopulta tein pellillisen, mutta en aivan täydellisesti onnistunut. Rasvan ja sokerin vaahdottamiseen ei ehkä pitäisi käyttää monitoimikonetta, vaan tehdä se ihan käsivoimin.
Työnhakurintamalta ei mitään uutta. Posti toi ihan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kirjekuoressa F.E.C.-ohjelman esitteen. Joku rektytointiohjelma, ilmaista harjoittelua ja vähän lähiopetusta 13:sta eri ohjelmassa. Ei ollut edes kovin suuri yllätys, kun sitten mol.fi:n työvoimakoulutussivustolta selvisi, että todellisuudessa noita ohjelmia oli alkamassa 3, joista yhteen vaaditaan amk/korkeakoulututkinto, yhteen etsitään työttömiä ensisijaisesti Päijät-Hämeen alueelta ja se yksi on myyntityötä, joka nyt vain EI sovi kaikille!
Työnhakurintamalta ei mitään uutta. Posti toi ihan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kirjekuoressa F.E.C.-ohjelman esitteen. Joku rektytointiohjelma, ilmaista harjoittelua ja vähän lähiopetusta 13:sta eri ohjelmassa. Ei ollut edes kovin suuri yllätys, kun sitten mol.fi:n työvoimakoulutussivustolta selvisi, että todellisuudessa noita ohjelmia oli alkamassa 3, joista yhteen vaaditaan amk/korkeakoulututkinto, yhteen etsitään työttömiä ensisijaisesti Päijät-Hämeen alueelta ja se yksi on myyntityötä, joka nyt vain EI sovi kaikille!
lauantai 2. maaliskuuta 2013
Katriina Järvinen & Laura Kolbe: Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa
Kirja viikossa, osa 4
Kirja, joka kaikkien pitäisi lukea. Vaikka koulussa yhteiskuntaopin tunnilla. Ja ehdoton luettava kaikille opettajille, erityisesti sille, joka juuri tällä viikolla nimitti uusavuttomiksi oppilaita, jotka eivät osaa täyttää astianpesukonetta. Kaikilla nyt vain ei ole kotona konetta, jota oppisi täyttämään ja käyttämään eikä se todellakaan ole mikään uusavuttomuuden merkki.
Suomessa ei virallisesti ole yhteiskuntaluokkia, ainakaan niistä ei saisi puhua tässä tasa-arvon luvatussa maassa. Mutta luokkia on ja luokkaeroja. Itse ymmärsin sen jo ala-asteella köyhänä lapsena keskiluokkaisen asuinalueen koulussa. Kunpa kaikki ymmärtäisivät jossain vaiheessa elämäänsä...
Kirja, joka kaikkien pitäisi lukea. Vaikka koulussa yhteiskuntaopin tunnilla. Ja ehdoton luettava kaikille opettajille, erityisesti sille, joka juuri tällä viikolla nimitti uusavuttomiksi oppilaita, jotka eivät osaa täyttää astianpesukonetta. Kaikilla nyt vain ei ole kotona konetta, jota oppisi täyttämään ja käyttämään eikä se todellakaan ole mikään uusavuttomuuden merkki.
Suomessa ei virallisesti ole yhteiskuntaluokkia, ainakaan niistä ei saisi puhua tässä tasa-arvon luvatussa maassa. Mutta luokkia on ja luokkaeroja. Itse ymmärsin sen jo ala-asteella köyhänä lapsena keskiluokkaisen asuinalueen koulussa. Kunpa kaikki ymmärtäisivät jossain vaiheessa elämäänsä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





