lauantai 27. lokakuuta 2018

Ei mennyt nytkään niinkuin Strömsössä

Edellisessä kirjoituksessani kerroin, kuinka omituiseen soittelukierteeseen jouduin saadakseni
maksusitoumuksen peruukkia varten pari viikkoa sitten perjantaina. Kun sitten seuraavana maanantaina palasin Tampereelle, niin siellä sanottiin etten sitä sieltä kuitenkaan saa (niinkuin Tervakoskella oli sanottu)*, vaan pitäisi tällä kertaa soittaa Kanta-Hämeen Keskussairaalaan ja kysyä sieltä. No, soitin ja sieltä se lopulta luvattiin. Koska ehdottomasti tarvitsin sen tämän viikon tiistaina enkä luota postin nopeuteen, lupasin hakea sen ihan paikan päältä perjantaina. Niin teinkin. Mutta yllätys kyllä oli suuri, kun löysin postilaatikostani toisen, TAYSista lähetetyn! Niitä oli siis kaksi!

No, tiistaina sitten hakemaan se tilattu peruukki. Siinäkin vielä pieni yllätys; Hämeenlinnan palvelusetelin arvo oli 300 € ja TAYSin 250 €, mutta se 300 € sisälsi ALV:n, 250 € ei. Lopulta päädyin käyttämään sen TAYSin sitoumuksen, koska omavastuuksi jäi silloin vain 8 €.

Se episodi päättyi sitten onnellisesti, mutta keskiviikkoaamuna sain NetPostiin lääkärin loppulausunnon. Siinä oli virhe, joka harmitti niin, että päätin tehdä oikaisuvaatimuksen Potilaskertomuskeskukseen, ja teinkin. Eli lääkäri oli kirjottanut: "neurologisesti pikkuhiljaa leikkauksen jälkeen kuntoutunut, raajaoireet helpottuivat nopeammin, väsymys lieventynyt". Väsymys ei todellakaan helpottunut, vaan paheni. Sanoin vain, että on vaikea erottaa, mikä osa väsymyksestä johtuu sädehoidosta ja mikä aiemmasta perussairaudestani MCTD:stä.

Kirjoitin potilasasiamiehelle, että "virhe on siinä mielessä merkittävä, kun olen kohta kolme vuotta ollut kotikuntani Janakkalan TYP:in lähettämänä eläkeselvittelyssä. Toistaiseksi kaikki lääkärinlausunnot ovat vain suositelleet työkyvyn arviota (tarkoittanee työkokeilua), mutta jos joskus sattuisin saamaan joko työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoustukea suosittelevan lausunnon, ei tuo virhe ainakaan helpottaisi asiaa. Tosin eihän minun tarvitse tuota lausuntoa kenellekään näyttää, mutta silti olisi mukavaa että tieto olisi oikea." Hän kehotti tekemään oikaisupyynnön tuolla samalla perustelulla.

*) Sädepolin hoitajan mielestä minun pitäisi tehdä asiasta valitus, koska lain mukaan (ehkä Kansanterveyslaki) kotikunnan kuuluu myöntää maksusitoumukset tälläsissä tilanteissa, ja se pitäisi kaikkien hoitajien ja lääkärien tietää, Valitus tekeillä.


lauantai 13. lokakuuta 2018

Sinne tänne (turhaa) soittelua

Norlandia Care Hotel yövalaistuksessa
Ne jotka tätä blogia ovat lukeneet, tietänevät että minulta löytyi ja leikattiin kesällä isohko aivokasvain. Päähän jäi kuitenki pari noin marmorikuulan kokoista kasvainta, ja koska lääkärin mukaan tämäntyyppisillä kasvaimilla on normaalia isompi taipumus alkaa uudestaan kasvamaan, niin nyt niitä yritetään poistaa sädehoidolla. Saan jopa asua sen hoidon hinnalla (9 €/kerta) viikot ilmaiseksi potilashotellissa Tampereella!

Vaikka Tampere on aina ollut suosikkikaupunkini, niin kyllä sekin alkaa viidessä viikossa kyllästyttää. Minulla on pyörä mukana siellä, ja lähes joka päivä olen lähtenyt pyöräilemään ainakin keskustaan tai kauemmaksikin. Kamerakin on välillä mukana, mutta enimmäkseen suunnitelmat valokuvauksen suhteen menevät pieleen, kun aina sataa vaikka sääennustus ei lupaisikaan sadetta.

No, sädehoidolla ei ole muita jälkivaikutuksia, mutta hiukset lähtee päästä. Lääkäri kyllä kysyi silloin ennen hoidon aloittamista, haluaisinko maksusitoumuksen peruukkia varten. En halunnut, koska olin koko kesän pärjännyt lähes kokonaan kaljuksi ajellun pään ja ison arven kanssa käyttämällä hattuja, huppuja ja lippiksiä. Enkä silloin uskonut, että hiukset lähtevät todella niin paljon kuin ne sitten lähtivät. Minua ei haittaisi, vaikka olisin täysin kalju, mutta se arpi on edelleen tosi näkyvä ja keskellä päätä. Siispä viime viikon alkupuolella sanoin sädepolin hoitajalle, että ehkä sittenkin tarvitsen sen peruukin, kun talvikin tulee. Toki käyttäisin edelleen hupullista talvitakkia, mutta kun se huppu olisi ihan kiva pudottaa niskaan kaupassa tai muuten sisätiloissa.

Hoitaja sanoi järjestävänsä asian, toki saisin sen maksusitoumuksen. Alkuviikosta en asiasta kysellyt, olin lukenut TAYSin nettisivuilta että se lähetetään kotiosoitteeseen, joten arvelin saavani sen sitten viikonloppuna ja kävin keskiviikkona jopa yhdessä peruukkiliikkeessä valitsemassa sopivan.

Perjantaina sitten hoitaja sanoikin, että hän oli kysynyt asiasta lääkäriltä, joka oli sanonut että minun pitäisi hankkia se maksusitoumus hoitavalta lääkäriltä Hämeenlinnasta. Olin varmaan aika ällistyneen näköinen kun sanoin ettei minulla ole mitään hoitavaa lääkäriä Hämeenlinnassa, en ole siellä käynyt kuin pari kertaa magneettikuvassa ja kerran silmälääkärissä. Hoitaja parin kollegansa kanssa hämmästeli tätä ja ihmetteli, miksi oli sellaisen ohjeen saanut. Eikä sille alkuperäiselle lääkärille voinut edes soittaa, kun oli jossain kokouksessa koko päivän.

Olin juuri päässyt takaisin hotellihuoneeseen, kun joku niistä hoitajista soitti minulle, sanoi selvittäneensä asiaa: minun pitäisi soittaa jonnekin Vanajaveden sairaalaan ja kysyä asiasta sieltä. En ole ikinä kuullutkaan Vanajaveden sairaalasta, puhumattakaan että olisin käynyt siellä! No, soitin. Tavoittelemani henkilö oli jossain kokouksessa klo 11:n saakka (kello oli tuolloin noin puoli kymmenen) ja sen ko. sairaalan potilastoimisto suljettaisiin klo 11:30. Soitin siis heti klo 11. No nyt se oli syömässä. Puhelu oli mennyt laskutusosastolla, jossa puhelimeen vastannut henkilö kysyi, mitä asiani koskeen. Sanoin, että peruukin maksusitoumusta. Nainen kysyi, olenko hämeenlinnalainen. No, en ole, olen Tervakoskelta Janakkalasta. "Meiltä myönnetään maksusitoumuksia ainoastaan hämeenlinnalaisille." Ja että minun pitäisi kysellä sitä Tervakoskelta.

Soitin sitten Tervakosken terveysasemalle, jossa nauha vastasi että soittoaika on 12:00 - 12:30. Siinä vaiheessa oli pakko poistua hotellista (uloskirjautuminen klo 12) ja päätin pysähtyä jossain matkalla. Siispä parkkiin Pirkanhovin huoltoasemalle ja soittamaan (minulla kun ei ole hands-freetä). Tietysti siellä oli joku takaisinsoittosysteemi, nauha vastasi että minulle soitetaan takaisin n. klo 12.15. (kello tuolloin 12.11). Odotin siinä sitten ainakin kolme varttia ja lopulta se soitto tuli.

Selitin asiani, hoitaja sanoi ettei tiedä menettelytavoista koska heille ei tämmöisiä pyyntöjä juurikaan tule, kysyi siinä puhelun aikana lääkäriltä, joka ei myöskään tiennyt mitään. Hoitaja lupasi selvittää asiaa ja soittaa uudestaan. Soittikin, oli kuulemma soittanut TAYSin sädepolille jossa oli sanottu että se (siis se sädepoli) on ainoa paikka missä semmoinen maksusitoumus kirjoitettaisiin! Vaikka minulle oli muutama tunti aiemmin sanottu, että se pitää hankkia jostain muualta!

Minähän taas soittamaan sädepolille ja kertomaan viimeisimmän informaation. Hoitaja siellä ihmetteli, kenenköhän kanssa se Tervakosken hoitaja oli puhunut. ei ainakaan hänen (se sädepoli on aika iso paikka, hoitajia on varmaan kymmeniä). Ja miksi oli annettu eri tietoa kuin hänelle. Lupasi kuitenkin selvittää asian maanantaihin mennessä, ja sanoi vielä, että onhan minun pakko se maksusitoumus jostain saada!

Minä vielä lisäsin, että jos sen ensi viikolla saa, niin sitä ei saisi lähettää kotiosoitteeseen, koska ensi viikko on viimeinen kokonainen viikko kun olen Tampereella, ja pääsisin helposti sen peruukin hakemaan. Seuraavalla viikolla menisi hankalaksi, peruukkiliike on suljettu maanantaisin, minulla on viimeinen hoitokerta tiistaina enkä todellakaan kovin mielelläni ajele autolla Tampereen keskustassa, kun se on ratikkatyömaan vuoksi revitty ihan hajalle...

Tätä tilannetta ei ehkä voi kutsua luukulta luukulle pompottamiseksi, kun en konkreettisesti joutunut käymään missään, mutta hermot meni siihen soittelemiseenkin, ja varsinkin kun mihinkään ei päässyt läpi ensi yrittämällä...

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Teatterissa: Billy Elliot

Jo toinen musikaali viikon sisällä; ihan yllättäen sain ilmaisen lipun Billy Elliot -
musikaalin ennakkonäytökseen Tampereen Työväen Teatteriin ja kun muutenkin satuin olemaan Tampereella, ei tullut edes matkakuluja. Näyttelijöille tämä oli kuulemma ensimmäinen kerta yleisön edessä, tai ei tietenkään aikuisille mutta useimmille lapsinäyttelijöille.

Aiheesta on tehty elokuva (2000, musikaaliksi säveltänyt ja sanoittanut Elton John 2005), jonka olen joskus nähnyt. Tarina kertoo 11-vuotiaasta Billystä, kaivosmiehen pojasta englantilaisessa kaivoskaupungissa vuonna 1984, jolloin oli käynnissä hiilikaivostyöläisten lakko. Billy päätyy lähes vahingossa balettitunnille, joka pidetään samassa salissa kuin hänen nyrkkeilytuntinsa. Hän innostuu baletista ja jättää nyrkkeilyn, asia jota hänen isänsä ei hyväksy sen hänelle selvittyä.

Balettiopettaja on kuitenkin huomannut Billyn lahjakkuuden ja haluaa hänen osallistuvan Lontoossa Royal Ballet Schoolin pääsykokeeseen. Erinäisten hankaluuksien jälkeen Billy pääsee sinne ja lopulta kouluunkin.

Musikaali päättyy tähän, elokuvassa muistaakseni oli kohtaus 14 vuotta myöhemmin, jolloin Billy on ammattitanssija.

Ei tämä mitenkään erityisen huono ollut, jos ei hyväkään. Esitys kyllä eteni sujuvasti, ei takertelua tansseissa eikä lauluissa, lavastuksessa ei mitään yllättävää. Mutta: vaikka koko ajan elettiin lakon aikaa, sen aiheuttama ankeus ei tullut esiin millään tavalla. Pieni ohimenevä maininta vain siitä, kuinka kaivosmiehet pelkäsivät menettävänsä työnsä lakon jälkeen. Ja niinhän oikeasti kävi: ennen lakkoa Britanniassa oli miljoona työtöntä, lakon jälkeen heitä oli viisi miljoonaa. Töiden menettäminen ei suoranaisesti johtunut lakkoilusta, vaan hiilen tarpeen vähenemisestä.

Lisäksi musikaaliin oli melko väkinäisen tuntuisesti ympätty outo aiheeseen liittymätön, jonkinlainen Liisa Ihmemaassa -teemainen tanssikohtaus: oli iso tanssiva hattu ja erittäin stereotyyppisiä transvestiitteja, parrakkaita miehiä mekoissa. Muistaakseni elokuvassa ei ollut mitään senkaltaista. Muutenkin ihmettelin miksi: ei ainakaan esityksen keston pidentämiseksi; nyt se kesti 2 h 45 min väliaikoineen eli ainakin vartin liikaa.

Muutenkin olisi ehkä harmittanut, jos tästä olisi jotain maksanut.

lauantai 6. lokakuuta 2018

Teatterissa: Cats

Musikaali Cats menee Tampereen Teatterissa jo toista vuotta, niin olihan se nähtävä. Musikaali
on läpilaulettu, siinä on laulavia ja tanssivia kissoiksi pukeutuneita näyttelijöitä vaikka kuinka monta. Ja se perustuu T.S. Eliotin lasten runokirjaan Old Possum's Book of Practical Cats.

Mutta edelleen olen samaa mieltä kuin Aamulehden teatteriarvostelija viime syksynä: musikaalissa ei ole juonta. Vaikka jotkut toista väittävätkin.

"Se koostuu toisistaan irrallisista laulu- ja tanssikohtauksista. Jo kohta alussa parikymmentä peruukkipäistä kissaa laulaa "...jellilaulut jellisti soi..." ja sitä rataa.

Kenelläkään ei ole vuorosanoja. Tarinan tynkä, jonka varaan laulut on ripustettu, on sellainen, että kissat vuorollaan esittäytyvät ja yksi heistä valitaan nousemaan jonkinlaiseen mystiseen ylempään, jumaliseen sfääriin.

Kuulostaa melko höpsähtäneeltä, vai mitä?" (Anu Ala-Korpela, Aamulehti 9.9.2017)

Mutta ei se silti ollut huono. Erityisesti siinä oli mielenkiintoisia valoteknisiä ratkaisuja, lavateknisiä ei niinkään, koska vuonna 1912 rakennetussa teatterirakennuksessa ei ole liikkuvia lavarakennelmia.

Musikaaliin oli lisätty myös Rotta. Säveltäjä ja alkuperäissanoittaja Andrew Lloyd Webber ei kuulemma koskaan aikaisemmin ole hyväksynyt musikaaliinsa yhtään ylimääräistä hahmoa, Tampereen esitys oli ensimmäinen. En kyllä oikein ymmärrä, miksi. Rotalla ei ollut esityksen juonen (edes sen olemattoman) kannalta mitään merkitystä.

Istuimme eturivissä, minä ihan keskellä. Matkaa polvista näyttämön reunaan taisi olla 15 senttiä ja lava oli silmien korkeudella. Näyttelijät tulivat välillä todella lähelle, yksi melkein syliin ja toinenkin todella lähelle, pusuetäisyydelle niinkuin Heidi sanoi.

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Työttömyyskatsaus 9/2018

Viime kuuhun verrattuna vähän hiljaisempaa työttömien kiusaamisen suhteen. Tosin hallitus valmistelee edelleen Aktiivimalli kakkosta, tarkoituksenaan saada se läpi kaiken tyhjänpäiväisen Soini- ja sotekohun takana.

Kela muisti minua taas pitkästä aikaa kirjeellä, joka alkoi:"Olet saanut sairauspäivärahaa 150 päivää. Onko kuntoutusmahdollisuutesi jo selvitetty tai pystyisitkö palaamaan omaan työhösi osa-aikaisesti?"

Kela varsin hyvin tietää vastauksen ainakin jälkimmäiseen kysymykseen, eli en pysty palaamaan työhöni osa- tai kokoaikaisestikaan, koska mitään työtä ei ole lähes neljään vuoteen ollut. Sitä en tiedä, tiedetäänkö Kelassa sitä, onko kuntoutusmahdollisuuteni selvitetty, todennäköisesti tietävät koska Kelan kautta niitäkin asioita pitäisi selvitellä.

Kyseessä on selvästi jonkinlainen automaattikirje, ja kysymyksetkin retorisia eli niihin tuskin odotetaan vastausta. Mietin kyllä viikolla, että pitäisikö vastata kirjeellä noihin kysymyksiin. Sitten tuli mieleeni, että jos vastaan että minua ei saa työkykyiseksi minkäänlaisella kuntoutuksella, niin voiko Kela vuodenvaihteessa sairauslomani päättyessä vedota siihen, ettei heidän tarvitse maksaa minulle edes työmarkkinatukea, koska olen omakätisesti ilmoittanut olevani työkyvytön? Siispä taidan jättää sen kirjeen kirjoittamatta.

Kirjeessä oli kuusi sivua tekstiä kuntoutuksesta, ja omituisia lauseita, kuten "työkyvyttömyyseläkettä ratkaistaessa selvitetään mahdollisuutesi jatkaa töissä kuntoutuksen avulla, sillä se on ensisijaista myös eläkkeeseen nähden." Tämä kuulostaa ihan siltä kuin kirje olisi osoitettu jollekin, jolla on mahdollisuus jatkaa töissä, eli jolla on se työpaikka; samalta kuulostaa kyllä koko kirje.

Sitten on lista siitä, mitä Kelan ammatillinen kuntoutus voi olla (suluissa oma mielipiteeni):

  • ammatillinen kuntoutusselvitys – tukea tilanteesi selvittelyyn ja kuntoutuksen suunnitteluun
  • koulutus – tukea ammatilliseen koulutukseen (kuinka paljon pitää vielä opiskella, jos on jo kolme keskiasteen tutkintoa?)
  • työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus – tukea työtehtävän tai opiskelualan valintaan tai työpaikan etsimiseen ja työllistymiseen (etsiikö Kela minulle sen ihan oikean palkkatyöpaikan, jossa jaksaisin, siis muutama tunti päivässä ja korkeintaan parin kilometrin työmatka?)
  • työelämässä olevien KIILA-kuntoutus – tukea ammatilliseen työkykyyn ja työelämässä jatkamiseen
  • ammatilliset kuntoutuskurssit – tukea elämänhallintaan ja valmiuksia työelämään (en tarvitse tukea elämänhallintaan ja työelämänkin osaan, mutta en vain jaksa)
  • koulutuskokeilu – jos olet epävarma sopivasta ammattialasta, opiskelupaikasta ja opiskelusta 
  • apuvälineet – avuksi työhän tai opiskeluun
Kopion tämän netistä, joten tästä puuttuu kirjeessä mainittu työ- tai koulutuskokeilu. En kyllä enää ikinä tee ilmaista työtä enkä aio etsiä työkokeilupaikkaa, koska se osoittautuisi yhtä vaikeaksi kuin viime vuonna: 8 kk epätoivoista etsintää ja sitten vain viiden viikon yhtä-tyhjän-kanssa-työkokeilu!

Listasta puuttuu myös paperiversiossa oleva työhönvalmennus. Tätäkin olen kokeillut, täysin turhaan vuonna 2015. Valmentaja turhautui, kun kukaan ei suostunut ottamaan minua edes työkokeiluun eikä järjestänyt loppupalaveria, josta oli alussa puhuttu.

Lisäksi listasta puuttuu kuntouttava työtoiminta (ei mainittu kirjeessäkään), jota minulle ehdotettiin "kuntoutukseksi" kun viimeksi eläkehakemukseni hylättiin. Taitaisi jopa olla laillista, koska eduskunnan oikeusasiamies on rodennut, että kuntouttavaan työtoimintaan ei saa ohjata terveitä ja työkykyisiä, vaan heille on tarjottava palkkatyötä tai muita palveluja. Ja kun minä en ole terve ja työkykyinen. Mutta toisaalta hänen mukaansa kuntouttavaan työtoimintaan ei saa painostaa ketään uhkaamalla työttömyysturvan menetyksellä. 

Mutta kaikesta huolimatta en edelleenkään ymmärrä, mitä se kuntoutus ihan käytännössä tarkoittaa ja miten ihmeessä ihminen, jonka pahin ongelma on väsymys ja uupumus, voitaisiin kuntouttaa työkykyiseksi?

P.S. Pieni lisäys edelliseen työttömyyskatsaukseen, jossa kerroin Petteri Orvon sanoneen lehtijutussa, "kuinka työkyvyttömien paikka ei ole työttömien joukossa, mutta silti ennen eläkkeelle pääsyä meidän pitäisi pystyä auttamaan heitä takaisin työelämään". Tämähän oli jo sinällään täysin käsittämätön lause, mutta kertoiko se kuitenkin hänen alitajuisesta ajatuksestaan ettei työttömiä saa päästää eläkkeelle? Onko tästä kenties joku salainen sopimus Kelan kanssa? Tai onko sellainen suunnitteilla?

lauantai 15. syyskuuta 2018

Teatterissa: Kinky Boots

Tänään katsomassa Helsingin Kaupunginteatterissa musikaali Kinky Boots. En muista yhtään, mistä kuulin ko. musikaalista ensimmäisen kerran, sen musiikkia on kyllä tullut paljonmusicalwebradio.de:stä. Joka tapauksessa liput oli ostettu 1.3. eli yli puoli vuotta sitten.

Ja sitten se musikaali: tosi vauhdikas ja paikoin ihan hauska. Kertoi tarinan kenkätehtailijan pojasta Charliesta, joka joutui ottamaan vastuun tehtaasta isänsä kuoltua. Aika pian selviää, että tehdas on veloissa eivätkä sen tekemät kengät mene kaupaksi. Sitten kuvioihin ilmestyy drag queen Lola, ja Charlie työntekijöineen alkaa tehdä kenkiä hänelle ja muille drag queeneille. Erilaisten ongelmien jälkeen he päätyvät Milanon kenkämessuille ja ilmeisesti kenkä (tai saapas-)kokoelma on menestys.

Erityisesti puvustus oli upeaa, lavastus keskittyi lähinnä tehdassaliin mutta upea sekin. Varsinkin lopun tanssikohtauksessa oli huikean upeita saappaita!

Musikaali perustuu tositapahtumiin. ja siitä on myös tehty elokuva vuonna 2005. Alkuperäisversion musiikin on tehnyt Cyndi Lauper, suomeksi kääntäneet Kari Arffman ja Hanna Kaila. Osa kappaleista on erittäin tarttuvia, ja varsinkin musikaalin loppua kohti yleisö (eturivissä ainakin) eläytyi vahvasti.

Ehdottomasti suosittelen. Lippuja saatavana tällä hetkellä joulukuun loppuun.

maanantai 10. syyskuuta 2018

Työttömyyskatsaus 8/2018

No olipas kuukausi! Erityisesti työttömien kannalta, siis. Tästä se alkoi:

Miia kieltäytyi palkattomasta työstä – Kunta haki holhouksen alaiseksi: ”Pitääkö kunta ilmaistöistä kieltäytyvää hulluna?” (Seura 7.8.2018)

Tämä oli aivan erityisen pelottava uutinen. Riihimäkeläinen Miia oli kahden vuoden palkattoman työkokeilun jälkeen saanut tarpeekseen ja lopulta kieltäytynyt kaikista TE-toimiston ja sosiaalitoimiston palveluista, ja sitten kunta halusi hänet holhouksenalaiseksi! Järkyttävää, vaikka maistraatti lopulta jättikin asian sillensä.

Samana päivänä oli Aamulehdessä uutinen:

Orpo pani kansliapäälliköt etsimään lisää nopeavaikutteisia työllisyystoimia: "Työttömien joukossa on edelleen paljon niitä, jotka eivät ole työkykyisiä" (Aamulehti 7.8.2018)

"–Ensisijaisesti toivon, että mahdollisimman moni pystyisi löytämään työpaikan. Mutta työttömien joukossa on edelleen paljon niitä, jotka eivät ole työkykyisiä.

–Heidän oikea paikkansa ei ole olla työttömänä, vaan ehkä muissa toimenpiteissä. Mutta ennen eläkkeelle pääsyä meidän pitäisi pystyä auttamaan heitä takaisin työelämään, Orpo vastasi kysymykseen, onko hallitukselta tulossa Lex Lindström kakkonen."

Näin valtionvarainministeri Petteri Orpo. Erityisesti kiinnittää huomiota lause, kuinka työkyvyttömien paikka ei ole työttömien joukossa, mutta silti "ennen eläkkeelle pääsyä meidän pitäisi pystyä auttamaan heitä takaisin työelämään"?! Täysin absurdi ajatus! Mihin työelämään? Mistä ne työpaikat kaikille työkyvyttömille, kun niitä ei riitä työkykyisillekään!

Tähän väliin sopii pari lainausta jo tammikuussa Turun Sanomien Lukijalta-palstalla julkaistusta (TS, 14.1.2018) ylilääkäri Olli Tenovuon kirjoituksesta, jonka valitettavasti löysin vasta nyt. Otsikolla "Sosiaaliturvamme sairastuttaa kansalaisiamme" hän kirjoittaa:

"Viimeisten vuosien aikana on tapahtunut ennenkokematon kiristyminen sairauspäivärahojen, kuntoutustukien (entinen määräaikaiseläke) ja työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämisessä.

Tämän seurauksena terveydentilansa puolesta työkyvyttömät henkilöt sysätään ensin ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle (jos heillä on sellaista, ja senkin kestoa on leikattu) ja sen jälkeen työmarkkinatuelle, peruspäivärahalle ja pahimmillaan toimeentulotuelle. Viimeksi mainittua voi saada, kunhan ensin on realisoinut kaiken mahdollisen omaisuutensa.

Hoitavana lääkärinä on surullista ja ahdistavaa nähdä, miten kuntoutumisensa kanssa taistelevat ihmiset lannistetaan epäämällä heiltä tarvittava toimeentulo ja samalla kuntoutumisen edellytykset.

Liian monien kohdalla nykyinen järjestelmä ei tuo kansalaisillemme turvaa, vaan päinvastoin sairastuttaa heidät.Nyt on lisäksi otettu käyttöön ns. aktiivimalli, jossa on sanktioitu, jos ei kykene töihin.

Koskevatko sanktiot niitäkin, jotka ovat työttömien kirjoissa työkyvyttömänä?"

Kyllä valitettavasti ne koskevat. Ja kaiken huipuksi kansanedustaja Juhana Vartiainen twiittasi 22.8.2018:

"Ei. Kurssit ja aktivoinnit eivät tutkimuksen valossa yleensä lisää työllistymistodennäköisyyttä. Sen sijaan ne vaikuttavat pelotevaikutuksen kautta: ihmiset työllistyvät hanakammin jotta voisivat välttää aktivointitoimet, kurssit, jne."

Jotenkin odotin ja toivoin, että tästä olisi noussut suurempi kohu, mutta niin vain hävisi jonnekin tämäkin mielestäni merkittävä uutinen. Samoin käynee alkuvuodesta suurella kohulla kerätylle ja eduskunnalle luovutetun kansalaisaloitteen aktiivimallin kumoamiseksi: kaikki aloitteet, joita ei ehditä käsitellä eduskunnan istuntokauden aikana, raukeavat uusien vaalien vuoksi ensi keväänä. Ei ehditä vai ei haluta? Veikkaan jälkimmäistä, kyse on tahallisesta viivyttelystä.

Ja oma tilanteeni? Sain sairauslomaa vuoden loppuun, säästyn ainakin toistaiseksi kaikenlaisilta aktiivimallileikkauksilta. Ja sen olen päättänyt, etten enää ikinä lähde mihinkään "tulokseton-työkokeilu-toisensa-perään" -kierteeseen!