Sittenkin vaan...

...vaikka viimeksi kirpparilla meni todella huonosti tavaraa kaupaksi ja melkein jo päätin, etten ainakaan tänä keväänä enää ota pöytää, niin otin sittenkin.

Eilen aloitin, tänään jo kahden viikon pöytävuokra ja melkein kolmannenkin...

Työttömyyskatsaus 4/2019

5.4. Yle Teema esitti Ken Loachin ohjaaman elokuvan Minä, Daniel Blake. Harvinaista Yleltä esittää elokuva, joka näyttää avoimesti, miten brittien Universal Credit -malli kohtelee sairaita työttömiä; tämä malli kun tuntuu olevan useimpien oikeistopoliitikkojen mielestä Suomeenkin sopiva malli.

Elokuvassa 59-vuotias mies oli saanut sydänkohtauksen rakennustyömaalla ja pudonnut telineiltä. Lääkärien mielestä hän oli edelleen työkyvytön, mutta Britannian yksityistetyn Kelan mielestä hän ei ole tarpeeksi sairas saadakseen sairauskorvausta, koska hän pystyy nostamaan kätensä pään yläpuolelle, ts. laittamaan hatun päähänsä. Sairauspisteluokituksessa hän sai vain 12 pistettä 15:stä!

Korvauksia saadakseen hänet pakotetaan etsimään töitä, joita hän ei kuitenkaan pystyisi tekemään. Elokuvan loppu ei todellakaan ole onnellinen; kun Daniel lopulta löytää lakimiehen, joka haluaa taistella hänen puolestaan byrokratiaa vastaa, Daniel saa sydänkohtauksen lakitoimiston vessassa ja kuolee.

"Yhteiskunnan absurdi kyvyttömyys reagoida ihmisen hätään tiivistyy elokuvan taustoissa. Todenmukaisuuden takasivat ne sosiaaliviranomaiset, jotka auttoivat tarinan yksityiskohdissa – pakon edessä nimettömästi." (Seura 5.4.2019)

Vuosien 2017 - 2018 perustulokokeilusta tihkui myös lisää tietoa. Ja absurdismia: Kela pyysi kokeiluun valittua Tuomas Murajaa kirjoittamaan kokemuksestaan kolumnin Perustulo vapautti työllistymään Sosiaalivakuutus-lehteen korvausta vastaan. Ja määritteli sen jälkeen Murajan yrittäjäksi ja lopetti tuet!

Muraja kirjoitti kokemuksistaan (ennen tätä huipentumaa) kirjan Perustulokoe-eläin. En ole toistaiseksi kirjaa lukenut, vain joitain lehtijuttuja Murajan ajatuksista perustuloon ja aktiivimalliin liittyen:

"Romukoppaan joutaisi Murajan mielestä erityisesti hallituksen kuuluisa aktiivimalli, jonka monet työttömät ovat kokeneet rangaistuksena.

– Se on se kuuluisia pelotevaikutus, joka eräiden talousajattelijoiden mukaan kannustaa laiskureita hakemaan työtä. Kun työttömät demonisoidaan työnvieroksujiksi, siinä haisee vahvasti itsensä ylentäminen heikompien kustannuksella. Se on varsin vastenmielinen piirre ihmisessä."

Lisää keinoja työttömyyden poistamiseen löytyisi Murajan mielestä sillä, ettei työtä teetetä erilaisilla harjoittelijoilla, vaan velvoitetaan työnantajat palkkaamaan oikeita työntekijöitä.

– Tällaisten ilmaistöiden korvaaminen palkatuilla työntekijöillä loisi oikeasti työpaikkoja ja lisäisi työllisyyttä.


Murajan mukaan perustulokokeilun ulkopuolelle jäi merkittäviä ihmisryhmiä, joita työllistymisen kannustinongelmat koskevat. Esimerkiksi mukana eivät olleet ansiosidonnaista työttömyysturvaa saaneet.

– Asumistuki ja toimeentulotuki muodostavat merkittävän kannustinloukun varsinkin perheellisille työttömille, koska palkkatulo leikkaa myös niitä. Niiden vaikutusta perustulokokeilu ei ottanut huomioon, Muraja toteaa kirjassaan.

Kokeilusta puuttuivat myös kotona lapsiaan hoitavat pienten lasten vanhemmat, joille perustulo voisi olla yksi syy lisää jäädä kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle."(Iltalehti 9.4.2019)

Tähän viimeisimpään väitteeseen (joka on loistava argumentti kaikille perustulon vastustajille) olisin toivonut Murajalta jonkinlaista tarkennusta; miksi hänen mielestään perustulo olisi pienten lasten vanhemmille yksi syy lisää jäädä kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle ja mitä ne muut syyt ovat?

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi viimevuotisen kirjoituskilpailunsa Työttömän tarina -kirjoituksia. (Ihmettelin, miksi en ollut ko. kilpailua huomannut, mutta en ihmettele enää - kilpailu oli julkistettu keväällä 2018 - jolloin en oikein ollut kirjoituskunnossa ja jos ilmoituksen huomasinkin, en jaksanut siihen reagoida.)

Kirjoituskilpailuun osallistui 205 työtöntä.

"205 tarinansa kirjoittanutta ihmistä on hyvin pieni otos Suomen työttömistä. Tammikuun lopussa työttömiä työnhakijoita oli 251 400. Avoimia työpaikkoja puolestaan oli viime vuoden lopulla 49 400. Eli alle viidesosa työnhakijoiden määrästä.

Tämä nostaa esiin kysymyksen siitä, olisiko työn merkitys kansalaisluottamuksen mittatikkuna todellakin syytä arvioida uudelleen. Ja sanoa se ääneen korkeimmalla poliittisella taholla.

Kertomuksissa nousevat esiin suru, ironia, kyynisyys, hetkittäin myös nauru ja häpeä. Työttömien joukko ei ole yhtenäinen. Silti kirjoittajilla on jotain yhteistä. Yksi teema nousee ylitse muiden: itsetunnon mureneminen. Kun työtöntä pakotetaan epäonnistumaan työnhaussa kerta toisensa jälkeen, psyykkisen kantokyvyn rajat tulevat ennen pitkää vastaan." (Talousssanomat 29.4.2019)

Kun työtön pakotetaan epäonnistumaan työhaussa kerta toisensa jälkeen. Voiko tämän mitenkään paremmin sanoa? Ja kun vielä pakotetaan epäonnistumaan työkokeilupaikankin haussa kerta toisensa jälkeen. Tällaisessa tilanteessa on turha tarjota minkäänlaista psykiatrista diagnoosia; mikään lääkitys tai terapia ei auta silloin, kun psyykkisen kantokyvyn rajat tulevat vastaan näistä syistä.

Niin, sain lopultakin B-lausunnon, jolla hakea kuntoutustukea. Lausunto meni suoraan Kelaan, josta tuli viesti, että hakemusta ei voi tehdä netissä; lomakkeen voi kyllä täyttää tietokoneelle, tulostaa, allekirjoittaa ja toimittaa lähimpään Kelaan.

Lomaketta täyttäessäni ymmärsin varsin hyvin, miksi työttömien eläkehakemuksista hylätään lähes 90 %. Koko lomakehan on tarkoitettu vain niille, jotka ovat olleet töissä sairastuessaan!

"Mistä alkaen olet työskennellyt viimeisimmässä työssäsi?"

"Olen ollut ennen sairastumistani kokoaika- tai osa-aikatyössä." Ei vaihtoehtoa "Olen ollut työtön".

"Viimeinen työssäolopäiväni ennen sairausloman alkua?"

Entäs jos se viimeinen työssäolopäivä on ollut joskus vuonna 2014, jo paljon ennen sairastumista?

Kuka pitkäaikaistyötön osaisi tämän lomakkeen täyttää niin, ettei Kela hylkäisi sitä vähintäänkin jonkin muotovirheen vuoksi? Itse täytin, mutta en osaa muuta odottaa kuin hylkäävää päätöstä.

Pyysin siitä B-lausunnosta kopion myös itselleni, ja jonkinlaiseksi saatteeksi lääkäri oli kirjottanut:

"Jos kuntoutustukea ei myönnetä, niin potilaan tulisi pyrkiä ottamaan vastaan työtä tai te-toimiston tarjoamaa toimintaa, jolloin työkyvystä tai sen puutteesta saataisiin näyttöä."

Näytöksi työkyvyn puutteesta ei siis välttämättä riitä, että päässäni on edelleen kaksi aivokasvainta, joiden leikkausta on suunniteltu syksyksi (koska en halua menettää kahta peräkkäistä kesää toipilaana).

Menee kyllä mielenkiintoiseksi, jos Kela hylkää kuntoutustukihakemuksen. Olen saanut täydet 300 päivää sairauspäivärahaa, eikä lisää saa kahteen vuoteen. Eli syksyn leikkauksen ja viikkojen toipumisajan minun pitää virallisesti olla työmarkkinoiden käytettävissä, jos haluan saada edes jotain rahaa?

Kuun lopussa Sastamalan alueen paikallisista asioista uutisoiva puheenaiheet.fi -verkkolehti nosti esille minulle itselleni jo yli kymmenen vuoden takaa erittäin tutun asian:

Lainvastaista kuntouttavaa työtoimintaa Sastamalassa

"Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto toteaa päätöksessään Sastamalan kaupungin ohjaavan lainvastaisesti asiakkaita kuntouttavaan työtoimintaan. Aluehallintovirasto perustaa toteamuksensa saamiinsa kaikkiaan 54 asiakkaan aktivointisuunnitelmiin. Suunnitelmista kävi ilmi, että kolmannes kuntouttavassa työtoiminnassa olevista asiakkaista oli siellä lain edellytysten vastaisesti.

Lisäksi aluehallintovirastolle toimitetusta selvityksestä ei selvinnyt, millä perusteilla asiakkaiden omatyöntekijöinä toimii muita kuin sosiaalihuollon ammattihenkilöitä. Sosiaalihuoltolain pykälän 42 mukaan aluehallintovirasto totesi toiminnan myös tältä osin lain vastaiseksi."

Puheenaiheet.fi -verkkolehdessä on edelleen tämä juttu, mutta sen lopusta on poistettu maininta siitä, kuinka joku kaupungin viranhaltija vaati poistamaan jutun muka virheellisten tietojen vuoksi. Puheenaiheet.fi kuitenkin palautti jutun sivuilleen.

Tämä osui niin huhti- ja toukukuun vaihteeseen, että taidan jatkaa aiheesta ensi kuussa...

Rutger Bregman: Ilmaista rahaa kaikille ja muita ideoita, jotka pelastavat maailman

Silloin tällöin löytää kirjan, jota ei malttaisi käsistään laskea, jos vain jaksaisi lukea kerralla: Hadley Freemanin Käsilaukun syvin olemus, Caitlin Moranin How To Be a Woman,  Marko Nenosen Lapiolinjalla ja nyt tämä: Rutger Bregmanin Ilmaista rahaa kaikille ja muita ideoita, jotka pelastavat maailman.

Seuraavaksi todella paljon lainauksia kirjasta ja välissä joitakin omia kokemuksista aiheeseen liittyen sekä yleisiä huomioita:

”Aloitetaanpa historian tärkeimmästä opetuksesta: ennen oli kaikki huonommin.
Tähänastisesta maailmanhistoriasta noin 99 prosentin ajan 99 prosenttia ihmisistä on elänyt köyhyydessä, nälässä, pelossa, saastassa, tyhminä, sairaina ja rumina. Viimeisten kahdensadan vuoden aikana tilanne on kääntynyt päälaelleen. Vain yhdessä promillessa ihmisen ajasta tällä planeetalla miljardeista lajitovereistamme on tullut rikkaita, ravittuja, turvattuja, puhtaita, fiksuja, terveitä ja joskus jopa kauniita.

Suurin syy siihen, että ihmiset ovat köyhiä, on se, ettei heillä ole tarpeeksi rahaa. Näin ollen ei liene mikään yllätys, että rahan antaminen on mitä parhain tapa tuoda helpotusta tähän ongelmaan.”

Vaikka olen elänyt vuosikausia todella pienillä tuloilla, niin aina on ollut tiedossa, koska ja kuinka paljon saan rahaa. Nyt tämä alkuvuosi on ollut täysin sietämätöntä: sairausloma loppui vuodenvaihteessa, kaksi viikko täytyi odottaa ennen kuin sai edes hakea työmarkkinatukea, jonka käsittely kesti ties kuinka kauan. Sama uudestaan parin kuukauden päästä, koska lähes epäonnistuneen lääkärikäynnin jäljiltä sain kuitenkin sairauslomaan jatkoa helmikuun loppuun (jolloin ne Kelan maksamat 300 päivää tulivat täyteen). Käytännössä olen ollut tammikuun ja maaliskuun ilman rahaa, ja vaikka muutama kymppi olisi tilillä ollutkin, sitä ei ole uskaltanut käyttää kun ei ole mitään tietoa koska ja mistä saa mitään seuraavan kerran.

Muiden ihmisten mielestä minun pitäisi tällä hetkellä olla ahdistunut vain niiden kahden edelleen jäljellä olevan aivokasvaimen vuoksi; he eivät ymmärrä lainkaan, että eniten ahdistusta ja stressiä aiheuttaa juuri tämä taloudellinen tilanne!

”Mistä köyhien terveysongelmat siis johtuvat – geeneistä vai kulttuurista? Sekä että, Costello päätteli. Köyhyyden aiheuttama stressi nostaa sairastumisriskiä niiden kohdalla, jotka ovat geneettisesti altistuneita sairastumaan fyysisesti tai psyykkisesti. Oleellista on, että geenejä ei voi poistaa – köyhyyden voi.”

Kyllä, aivan samaa mieltä. Ellei työttömyyden ja köyhyyden suoranaista syy-yhteyttä aivokasvaimiini voikaan osoittaa, niin ei tämä niiden aiheuttama stressi ainakaan hyvää ole tehnyt.

”Ihmiset toimivat toisin, kun he kokevat, että jotakin on vain niukalti. Eikä sillä ole edes paljon väliä, mitä on niukalti: liian vähän aikaa, rahaa, ystäviä, kaloreita – kaikki tämä luo ”niukkuusmentaliteettia”. Sillä on etunsa. Niukkuutta kokevat ihmiset osaavat hallita lyhyen aikavälin ongelmia hyvin. Köyhät onnistuvat tulemaan hämmästyttävän hyvin toimeen – lyhyellä aikavälillä – aivan samalla tavoin kuin ylirasittuneet toimitusjohtajat jaksavat ponnistella saavuttaakseen viimeisimmät tavoitteensa.

”Niukkuusmentaliteetin” haitat ovat kuitenkin sen etuja suuremmat. Niukkuus saa keskittymään välittömään vajeeseen: lasku on maksettava huomenna tai kokous alkaa jo parin minuutin päästä. Silloin pitkän aikavälin näkökulma häviää. ”Niukkuus nielee ihmisen”, Shafir selittää. ”Näin jää vähemmän huomiota asioille, jotka myös olisivat meille tärkeitä.”

Verrataanpa tätä tietokoneeseen, joka pyörittää samanaikaisesti kymmentä raskasta ohjelmaa. Laite hidastuu hidastumistaan, tekee virheitä ja jää jumiin – ei siksi, että se olisi huono tietokone, vaan koska sillä on liikaa tehtäviä samanaikaisesti. Köyhillä tilanne on hiukan samanlainen. He eivät tee tyhmiä päätöksiä siksi, että ovat typeriä, vaan koska elävät kontekstissa, jossa kuka tahansa tekisi tyhmiä päätöksiä.

Jos haluamme ymmärtää köyhiä, on kuviteltava, millaista on, kun ajatukset ovat jossain muualla. Itsehillinnästä tulee melkoinen haaste, hermostumme helposti ja olemme poissaolevia. Joka ikinen päivä.

Kiireisten ja köyhien välillä on kuitenkin yksi oleellinen ero: köyhyydestä ei voi ottaa lomaa.”

Niiiiin totta. Tunnistan jokaisesta lauseesta itseni.

”Olennaista George Orwellin mukaan köyhyydessä on se, että se hävittää tulevaisuuden, koska muuta ei jää kuin selviäminen tässä ja nyt.”

Kyllä, totta edelleen. Silloin tällöin joku kysyy tulevaisuudensuunnitelmista tai -haaveista. Ei ole, ei ole ollut kahteenkymmeneen vuoteen.

”Viime vuosikymmeninä hyvinvointivaltiomme ovat yhä vahvemmin alkaneet muistuttaa valvontavaltioita.  Iso Hallinto pakottaa meidät Isonveljen avulla Isoksi Yhteiskunnaksi – eikä vain Yhdysvalloissa. Jokin aika sitten kävi ilmi, että Amsterdamin työ- ja tuloasioista vastaava virasto määrää työttömyyskorvauksen saajat irrottamaan niitit vanhoista paperinipuista, laskemaan sivujen määrän ja tarkastamaan sen kolmeen kertaan. Tarkoitus on kehittää ”työntekijän taitoja”, kuten käskyjen vastaanottamista” ja ”sovitusta kiinni pitämistä”. Kyseisen viraston mukaan tämä on ”askel kohti (unelma)työpaikkaa.”

Aivan suoraan ei liity tähän, mutta erään työnhakukurssin työharjoittelupaikassa vaadittiin ehdottomasti olemaan kello neljään saakka, vaikka mitään tekemistä ei ollut. Niinpä sitten keksivät äärimmäisen tyhjänpäiväisen työn. Kuka vielä muistaa matriisikirjoittimet? Sellaiset, joissa käytettiin jatkolomakkeita, joiden reunassa oli reikänauhat? Siinä yrityksessä käytetiin laskujen tulostukseen tuollaista tulostinta, ja usein jäi muutama tyhjä arkki, joita käytettiin muistiappuina. Näistä arkeista minua sitten vaadittiin repimään ne reikänauhat irti. Pitänee vielä muistuttaa, että yritys ei maksanut minulle penniäkään, vaan oli täysin ilmainen työntekijä.

”Viime vuosina rikkaat maat ovat panostaneet vahvasti tällaiseen ”aktivoivaan” toimintaan. Vaikka yhtä vapaata työpaikkaa kohti olisi kymmenen työtöntä, kerta toisensa jälkeen syytä haetaan tarjontapuolelta – siis työttömistä, joilla ei ole riittävästi ”työllistymistaitoja” tai joiden vain pitäisi yrittää parhaansa.

Otetaan erimerkiksi tukea saava äiti, jolla on kaksi lasta. Häneltä leikataan kolmen kuukauden työttömyyskorvaus, koska hän ei ole riittämiin kehittänyt ”työvalmiuksiaan”. Näin hallinto ehkä säästää pari tuhatta euroa, mutta piilokustannukset, jotka syntyvät lasten elämisestä köyhyydessä, epäterveellisestä ruoasta, huonommasta koulumenestyksestä ja suuremmasta riskistä joutua tekemisiin poliisin ja oikeuslaitoksen kanssa, ovat siihen nähden moninkertaiset.

Tämänhetkinen holhoavien sääntöjen verkosto sitoo ihmiset köyhyyteen. Se tuottaa riippuvuutta. 

Työntekijän tulee osoittaa kykynsä, mutta työvoimatoimiston ja sosiaalitoimiston luukulla kyse on vain hänen puutteistaan. 

Kerta toisensa jälkeen on todistettava, että sairaus on riittävän paha, masennus vakaavaa laatua ja mahdollisuus saada työpaikka todella riittävän pieni – muutoin työttömyyskorvaukseen on tiedossa leikkauksia. Jokaisen tukihakemuksen takana on kallis ja nöyryyttävä koneisto. Se polkee yksityisyyden ja itsekunnioituksen jalkoihinsa tavalla, jonka ymmärtää vain jos on itse sosiaalietuuksien saaja. Ihmiset joutuvat jatkuvasti olemaan peloissaan.”

Suomessa ei riitä edes se, että mahdollisuus saada työpaikka on riittävän pieni tai olematon. Vaikka pystyisit todistamaan, ettet ikinä ole saanut yhtäkään työpaikkaa itse hakemalla (ja ainakin minun mielestäni tämä todistaa, että mahdollisuus saada työtä on olematon), niin silti pakotetaan hakemaan. Tai työkokeilupaikka? Jos et pääse edes työkokeiluun, siis ilmaiseksi työntekijäksi, miten voidaan vaatia hakemaan normaalia palkkatyötä?

"Aika parantaa kaikki haavat – paitsi työttömyyden. Mitä pitempään on syrjässä, sitä syvemmälle vajoaa.

Kerta toisensa jälkeen on osoittanut, että emme pärjää ilman kunnon annosta päivittäistä työttömyyttä. Tekemällä vähemmän töitä luomme tilaa asioille, jotka ovat meille myös tärkeitä: perheelle, yhteisöllisyydelle, liikunnalle.”

Kirjan loppupuolella Bregman tarttuu maahanmuuttoon tavalla, josta olen eri mieltä. Hän kannattaa maahanmuuton lisäämistä perustellen sitä tiettyjen suomalaispoliitikkojen tavoin sillä, että se lisäisi työllisyyttä. En ymmärrä tuota logiikkaa; jos satojen tuhansien suomalaisten työttömien lisäksi maahan tulee satoja tuhansia ulkomaalaisia, miten se lisää työpaikkoja? Ei mitenkään.

Ehdotus rajojen (täydellisestä) avaamisesta on myös outo:

”Tarkastellaanpa vaikkapa Meksikon ja Yhdysvaltojen välistä rajaa. 1960-luvulla miljoonat meksikolaiset ylittivät sen, mutta aikanaan 85 prosenttia heistä palasi takaisin. 1980-luvulta alkaen ja ennen kaikkea syyskuun 11. päivän jälkeen Yhdysvaltojen puoli rajasta on ollut raskaasti militarisoitu. 3 169 kilometrin rajamuuria vartioivat kamerat, liiketunnistimet, lennokit ja 20 000 rajavartijaa. Nykyisin enää vain seitsemän prosenttia laittomista meksikolaisista maahanmuuttajista palaa takaisin.”

Osittain tuon rajavalvonnan tehostamiseen on ollut syynä juuri 80-luvulla huimaksi noussut huumekauppa; kokaiinin salakuljetus Kolumbiasta Meksikon läpi ja Meksikon oma huumetuotanto.

Tietääkseni Suomesta tai EU:n alueelta on ollut mahdollista poistua niin halutessaan. Miksi silti lähes kaikki kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet jäävät tänne ja valittavat päätöksestä aina uudestaan? Valitusten määrälle ei taida olla rajaa; saat valittaa toistuvasti vaikka vuosikymmeniä? Toisaalta eihän niitä kielteisiä päätöksiä saa millään keinolla poistettuakaan maasta.

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että vaikka kaikki maahanmuuttajat lähtisivät Suomesta, yksikään työtön ja köyhä suomalainen ei saisi senttiäkään enemmän rahaa.

”Orjuuden lopettaminen, naisten emansipaatio, hyvinvointivaltion nousu – kaikki nämä ovat olleet vasemmistolaisia, progressiivisia ideoita, joita aluksi pidettiin irrationaalisina ja mahdottomina, mutta lopulta ne on hyväksytty normaalina. Näitä ajatuksia ovat varsin usein ajaneet vasemmistolaiset ”hullut”.

Perustuloa sinänsä kannatan, mutta minkä suuruista? Oli summa mikä tahansa, se kohtelee saajiaan kuitenkin epätasa-arvoisesti. Oletetaan, että summa olisi joidenkin puolueiden ehdottama 800 € / kk. Jos saaja asuu vuokralla, halvimmankin asunnon vuokra on helposti 500 € / kk, paikkakunnasta riippuen tietenkin. Tällöin hänelle jäisi 300 € / kk muuhun elämiseen.

Jos taas saajalla on parempina aikoina ostamansa, kenties velaton asunto kerros- tai rivitalossa, vastike on noin 100 – 150 € / kk. Hänelle jäisi ainakin reilusti yli 600 € / kk elämiseen. Toisaalta turha olisi häntä vaatia myymään asunto ja siirtyä kuormittamaan ennestäänkin ylipitkiä vuokra-asuntojonoja. Omakotiasumisen kustannuksista en osaa sanoa mitään, kun ei ole omakohtaista kokemusta.

Kannatan siis perustuloa, noin 600 € / kk ja asumistuki erikseen asumiskulujen mukaan.

”Vähemmän holhousta? Nimenomaan! Luuta heilumaan, siivotaan pois kaikki työttömille laaditut järjettömät koulutukset, lopetetaan tukiensaajien kyykyttäminen ja nöyryyttäminen ja selvitetään läntisen maailman suurimman paperin pyörityskoneen tilanne: niin sanotut terveydenhuollon ”markkinat”.

Kirja oli erittäin hyvä, vaikka kaikesta en olekaan kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Varsinkin kaikkien päättäjien olisi hyvä lukea tämä kirja, vaikka tuskin sekään heidän asenteitaan työttömiä ja köyhiä kohtaan muuttaisi.

Miikka Voutilainen: Nälän vuodet

Alaotsikkona vielä: Nälänhätien historia

Tämä kirja oli herätelaina: kirjastoon mennessä en tiennyt tästä kirjasta mitään, mutta siinä se oli uusien tietokirjojen hyllyssä, ja lainasin.

Alussa oli jonkin verran tylsiä tilastoja, ja olin jo vähällä lopettaa lukemisen mutta sitten kirja muuttui mielenkiintoisammaksi. Paljon erilaisia teorioita nälänhätien syistä selostettiin tarkkaan.

Thomas Malthusin (1766 - 1834) teorian mukaan rajoittamaton väestönkasvu johtaa lopulta suureen katastrofiin. 1830-luvulla Malthusin kirjoituksilla oli suuri vaikutus whig-puolueen suorittamiin uudistuksiin, joilla karsittiin sosiaaliavustuksia, koska kasvavan väestön ongelman nähtiin koskevan lähinnä työläisiä ja köyhälistöä. Eli jos köyhille annetaan vähemmän (tai ei mitään), he lisääntyvät vähemmän.

Taloustieteen nobelistin Amartya Senin (S. 1933) teorian mukaan nälänhädät eivät johdu ruoan pulasta vaan sen oikeudenmukaisen jakamisen haasteista. Senin mukaan nälänhädät eivät vain tapahdu, vaan niiden nimenomaan annetaan tapahtua.

Paul R. Ehrlichin (s. 1932) mukaan väestöräjähdys johtaisi pian valtaviin joukkonälänhätiin. Vuonna 1967 vierailtuaan Intiassa hän esitti, että apua pitäisi antaa vain niille maille, jotka kykenevät ruokkimaan väestönsä.

Historioitsija David Arnold huomautti parikymmentä vuotta Paul L. Ehrlickin Intia-kokemusten jälkeen, että puhe liiallisista ihmismääristä usein kertoo lähinnä puhujan enemmän tai vähemmän piilotetusta näkemyksestä liiallisesta määrästä vääränlaisia ihmisiä ja heijastelee siksi vastenmielisyyttä ja ymmärtämättömyyttä eri kulttuureita ja ihmisryhmiä kohtaan. Ehrilickillä on toki edeltäjänsä. Vääriä ihmisiä oli ollut liikaa ennenkin.

Nälkään ja köyhyyteen on länsimaissa vuosisatoja liittynyt kristillinen "ken ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä" -eetos. 1780-luvulta alkaen seurakunnat pystyivät käytännössä estämään muuton alueelleen, mikäli oli syytä uskoa, että muuttajat turvautuisivat seurakunnan köyhäinapuun.

Seuraavillakin vuosisadoilla on edelleen uskottu köyhyyyden olevan köyhien oma syy. Päivättären viimeisessä numerossa 30.12.1865 julkaistiin kirjoitus, jonka mukaan ”lahjaleiwässä, olkoon se annettu kuinka hyvällä sydämmellä ja kuinka suuressa hädässä hywänsä, aina wähän karwas ja alentava maku kuin se werrataan ansaittuun leipään, waikka tottunut kerjäläinen ei voi tätä makua erottaa”. Tottunut kerjäläinen on lehden mukaan niin tottunut ilmaisen leivän makuun, ettei ymmärrä sen olevan "karvasta ja alentavaa". Kuinkahan on nykypäivän leipäjonoissa?

Voin suositella kaikille historiasta ja erityisesti köyhyyden historiasta kiinnostuineille.

Magnus Bärtås, Fredrik Ekman: Hirviöidenkin on kuoltava

Tänä talvena on tv:stä tullut runsaasti Pohjois-Korea -aiheisia ohjelmia, dokumentteja ja matkakertomuksia. Jossain mainittiin tapaus, josta en ollut ennen kuullut: vuonna 1979 silloinen johtaja, filmifriikki Kim Jong Il päätti tehostaa maan elokuvateollisuutta ja miten se parhaiten hänen mielestään tapahtuikaan: siepataan Etele-Koreasta yksi näyttelijä ja yksi ohjaaja, kyllä se siitä sitten!

Vaikka ajatus kuulostaa aivan järjettömältä, se kuitenkin toteutettiin. Ensin siepattiin Choi Eun-Hee eli Madame Choi, näyttelijätär jonka parhaat päivät ja suosituimmat elokuvat olivat jo takanapäin, ja sitten hänen ex-aviomiehensä, ohjaaja Sank-ok Shin. Madame Choita kohdeltiin melko hyvin koko ajan, mutta Shin joutui aluksi vankilaan ja häntä kidutettiin.

Vuosina 1984 - 1985 he kuitenkin tekivät yhdessä kuusi elokuvaa Pohjois-Koreassa ja Shin seitsemännenkin. Vuonna he saivat matkustaa Wieniin, jossa he pääsivät pakoon vartijoiltaan Yhdysvaltain suurlähetystöön, minkä jälkeen he asuivat muutaman vuoden Yhdysvalloissa mutta palasivat lopulta takaisin Etelä-Koreaan.

Kirjan tekijöiden, Tukholman taideteollisen korkeakoulun professori Magnus Bärtåsin ja kirjailija, käsikirjoittaja Fredrik Ekmanin aikomus oli seurata siepatun pariskunnan jälkiä, mutta kaikkien muiden Pohjois-Koreaan matkaavien tapaan he joutuivat lähes täsmälleen samaan propagandapyöritykseen kuin muutkin turistit.

Samat mausoleumit, patsaat, metroasema...tyhjät hotellit, joissa vain pari kerrosta on käytössä...tulematta jääneen turistiryntäyksen varalle rakennetut rantalomakohteet ja laskettelukeskukset (joita vain Pohjois-Korean eliitti saa käyttää)...lentokentät, joissa päivän ainoa lento on turistiryhmää kuljettavan koneen nousu tai lasku ja joihin hetkeksi ilmestyy turistirihkamamyymälä...vierailu "aidon" korealaisen perheen kotiin, joka ei ole mitään aitoa nähnytkään...

Vaikea ymmärtää, että ihmiset sitkeästi matkustavat Pohjois-Koreaan kuvitellen olevan jotenkin erityisiä, jotka pääsisivät oikeasti lähestymään oikeita ihmisiä ja saisivat jotain todellista informaatiota maan tilasta, vaikka luulisi jo kaikille olevan selvää, ettei se ole kenellekään mahdollista. Pohjoiskorealaiset on syntymästä saakka aivopesty uskomaan Kimien ihmeellisyyteen ja erityisesti USA:n haluun tuhota heidät, he saisivat kuolemantuomion jos sanoisivat ulkomaalaisille jotain negatiivista maastaan ja johtajistaan.

Kirja toistaa samaa kuin aiemmatkin lukemani Pohjois-Korea -aiheiset kirjat. Onneksi se oli ohuehko ja nopeasti lukettu. Suosittelen silti niille, joita aihe kiinnostaa, mutta erityisesti heillekin, joille Pohjois-Korea on täysin vieras.

"Pohjois-Koreassa ei pystytä järjestämään ruokaa kansalle, mutta harhojen luomisen  maailmanmestaruuteen siellä kyllä ylletään. Muuan U.S. Department of the Treasuryn virkamies sanoi New York Timesin julkaisemassa haastattelussa voimattomana, että pohjoiskorealaiset sadan dollarin setelit voidaan ehkä erottaa aidoista yhdellä tavalla: ne ovat paremmin tehtyjä."

Työttömyyskatsaus 3/2019

Yle julkaisi maaliskuussa köyhyyskyselyn otsikolla "Kuuluuko älypuhelin mielestäsi kaikille? Onko koira ylimääräistä luksusta? Kerro näkemyksesi köyhyyskyselyssä!"

En millään ymmärrä kysymyksen muotoilua, enkä sitä kenelle se on tarkoitettu. Niille rikkaille ja työttömien halveksijoille, joiden mielestä köyhille ei kuulu yhtään mitään?

Otsikon jälkeen on 30 kohdan lista, joista voi valita asteikolla 1 - 4 onko kyseessä perusasia vai luksusta. Listassa on mm. kuntosalikortti, omistusasunto, auto, julkisen liikenteen matkakortti, kasvikset, sanomalehdet, älypuhelin ja uimahallikäynti. Eri asiat vain ovat eri ihmisille, myös työttömille, perusasioita. Syrjäseudulla auto on välttämätön eikä julkisen liikenteen matkakorttia voi edes hankkia jos julkista liikennettä ei ole, kaupunkilaiselle taas matkakortti on perusasia ja auto usein turha. Jos parempina aikoina on pystynyt hankkimaan omistusasunnon, miksi se pitäisi myydä ja siirtyä kuormittamaan ennestäänkin pitkiä vuokra-asuntojonoja? Kasvikset ja hedelmät ovat tärkeitä terveyden kannalta, samoin uimahallikäynnit, varsinkin jos uimahalli on lähellä ja henkilö pitää uimisesta. Osa kunnista myös antaa työttömille alennuksen uimahallin pääsymaksusta.

Jotenkin minusta tuntuu, että tällä kyselyllä joko tietoisesti tai ainakin enempiä ajattelematta halutaan usuttaa työssäkäyvät työttömien kimppuun entistäkin enemmän: autot, lemmikit, lehtitilaukset, tietokoneet, älypuhelimet...kaikki vaan pois työttömiltä!

Tämänkin kyselyn julkaisusta on tätä kirjottaessani kulunut jo kolmisen viikkoa, mitään tuloksia ei ole vielä julkaistu. Odottelen kohuotsikoita "75 % suomalaisista on sitä mieltä, että köyhä ei saa omistaa puhelinta!"

Olin niin tyrmistynyt tuon kyselyn asenteesta, että tässähän meni jo puoli blogia sitä käsitellessä. Mutta olihan maaliskuussa muutakin:

Sipilän hallitus jätti eronpyyntönsä 8.3. mutta jatkaa edelleen toimitusministeristönä ainakin eduskuntavaaleihin saakka. Eli ei mitään iloa työttömille ainakaan toistaiseksi tuostakaan.

Juuso Koponen palasi AntroBlogissaan 19.3. helmikuiseen Jari Ehrnrootin kolumniin, jossa tämä kuvaili Suomea vapaamatkustajien yhteiskunnaksi. Vapaamatkustajilla Ehnroot tarkoitti erityisesti tulonsiirtojen varassa eläviä ihmisiä, jotka hänen mukaansa hyötyvät järjestelmästä antamatta mitään vastineeksi.

"Ongelma tulonsiirroilla elävien syyllistämisessä vapaamatkustajiksi on siinä, että vapaamatkustajan ongelmassa on kyse ansiottoman hyödyn saamisesta. On hankala nähdä, miten heikko yhteiskunnallinen asema voisi olla ansaitsematon hyöty.

Jos arkiajattelussa vapaamatkustajia löytyy yhteiskunnan pohjalta, on sosialistisessa retoriikassa nimenomaan yhteiskunnan taloudellinen ja poliittinen eliitti nähty työväenluokan selkänahasta elantonsa kuppaavina vapaamatkustajina ja loisina.

Vapaamatkustamisesta puhuminen on tieteellisesti perusteltua vain hyvin rajatuissa tilanteissa. Kun kokonaisia ihmisryhmiä leimataan vapaamatkustajiksi pelkän yhteiskunnallisen aseman perusteella, liikutaan hyvin epäselvillä vesillä. Silloin on siirrytty tieteellisestä argumentaatiosta tunteisiin vetoavan retoriikan puolelle." (Juuso Koponen, AntroBlogi 19.3.2019)

Tätä samaa vapaamatkustaja-ajattelutapaa on edesmennyt hallitus toistanut koko kautensa ajan, ja sanoihan jo presidentti Niinistö uudenvuodenpuheessaan 1.1.2013:

"Kaikki työ on arvokasta, ja arvokasta on myös työn tavoittelu. Sen sijaan vaikeaa on ymmärtää sitä ajattelua, että tämä olisi oleskeluyhteiskunta, jossa tietoisesti jätetään omat mahdollisuudet käyttämättä ja odotetaan muiden kattavan pöydän."

Tuosta puheestahan minäkin nappasin tämän blogin nimen, ironisessa mielessä tietenkin. En koe, enkä ole koskaan työttömyysaikani kokenut olevani mikään oleskelija tai vapaa-matkustaja, vaan toistuvien epäonnistumisten ja epäonnen (sekä omissa että yhteiskunnan valinnoissa) tulos.

"Suomesta on totuttu puhumaan hyvinvointivaltiona, mutta tutkimusten mukaan totuus on toinen – olemme liukumassa yhä vahvemmin kohti hyvinvoivien valtiota. Muutos ei ole tapahtunut itsestään vaan poliittisten valintojen tuloksena.  Niiden seurauksena köyhyysaste on viime vuosina kasvanut. 

Viime vuosien uutiset suomalaisen yhteiskunnan eriarvoistumiskehityksestä totta tosiaan pysäyttävät: Vuoden 2015 jälkeen köyhyysaste on kasvanut. Tilanne on tiivistettävissä yhteen virkkeeseen: Yhdet pärjäävät, toiset putoavat, ja niille, jotka putoavat, arki on usein jokapäiväistä kituuttamista.

(Köyhyys)tutkimus osoitti, että yhteiskunnan huipulla olevilla ei ole kokemusta köyhyydestä, ei edes lähipiirinsä kautta. Heidän näkemyksensä mukaan yhteiskunta antaa kaikille mahdollisuuden pärjätä. Tutkimuksen tulokset olivat monessa mielessä tärkeitä. Ensinnäkin se teki näkyväksi ristiriidan, joka syntyy, kun päätöksiä tekevät ihmiset, joilla ei ole omakohtaista kosketusta köyhyyteen. Päätöksiä tehdessä pitäisi olla tietoinen siitä, miten eri ryhmien näkemykset ja kokemukset eroavat." (Vasemmistoliiton eduskuntavaalilehti, 22.3.2019)

Aktiivimalli on turha ja hyödytön paitsi työttömien myös työttömyyskassojen johtajien mielestä: "Kyselyn mukaan suomalaisista työttömyyskassojen johtajista 74 prosenttia, eli lähes kolme neljästä kannattaa työttömiä kurittavan aktiivimallin poistamista." (Demokraatti 27.3.2019)

Jopa aktiivimallia aikanaan ehdottanut ekonomisti Ralf Sund on muuttanut kantaansa:

"Sund oli mukana alkuperäisessä työryhmässä, jossa pohdittiin työttömyysturvan porrastusta eli leikkaamista työttömyyden keston perusteella. Sundin mukaan juuri STTK ehdotti, ettei leikkaus tulisi automaattisesti, vaan se olisi mahdollista estää omalla aktiivisuudella, minkä pohjalta syntyi lopulta laajasti kuohuttanut aktiivimalli.

Sund muistuttaa, että aktiivimallin kompromissi ei oikein tyydyttänyt ketään sellaisenaan. Hän itse pettyi siihen, että aktiivimalli jäi porkkanaosaltaan puutteelliseksi, ja jätti asiasta lausuman jo työryhmän päättäessä työnsä. Palvelut ja velvoitteet eivät olleet tasapainossa.

Sund huomauttaa, ettei hän ole koskaan nähnyt aktiivimallin merkitystä suurena, jos ajatellaan työllisyysasteen nostamista.


"Sillä on positiivinen vaikutus, mutta se ei ole dramaattisen iso. Ei siinä nyt hirveästi menetetä, jos se puretaan pois." (Talouselämä 28.3.2019)

Ja kuun lopussa vielä joku kummajainen: SIB-hanke!

"Työ- ja elinkeinoministeriö ja S-Pankki-konserniin kuuluva Epiqus Oy ovat solmineet sopimuksen tulosperusteisen työllistämishankkeen, Työllisyys-SIB:n toteuttamisesta. Hankkeen tavoitteena on tarjota ja kehittää työllistymistä edistäviä palveluja pitkään työttömänä olleille eri puolella maata. Samalla testataan taloudellisten kannusteiden merkitystä työllisyyspalveluissa, jotka tuotetaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyönä. 

TEM:n tavoitteena on saada 3000 työnhakijaa hankkeen palveluiden piiriin viiden vuoden aikana. Asiakkaat valitaan ensin orientaatiojaksoon satunnaisotannalla TE-toimistoittain. Tälle joukolle tarjotaan vapaaehtoisuuteen perustuvaa mahdollisuutta osallistua hankkeen palveluihin.

Työllisyys-SIB -hankkeen vaikuttavuus saadaan selville vertaamalla palveluihin osallistuvien toteutuneita palkkatuloja taustatekijöiltään samankaltaisten työttömien joukolle ennustettuihin palkkatuloihin. TEM maksaa sijoittajille tulospalkkioita vain, jos palveluihin osallistuvien työttömien työllistymisen myötä kertyvä palkkasumma on suurempi kuin verrokkiryhmän ennuste." (S-Pankin tiedote, 29.3.2019)

No, jos yksikin noista kolmestatuhannesta työllistyy, niin todennäköisesti toteutunut palkkatulo on suurempi kuin hankkeen ulkopuolelle jääneiden työttömien palkkaennuste, joka on 0. 

Tätä hanketta kannattaa muutenkin seurata. Toteutuuko lainkaan, mitä ne tarjotut palvelut ovet, onko niihin osallistuminen todella vapaaehtoista, kuka määrää rangaistukset eli karenssit...

Kirpparilöytöjä maaliskuu 2019

Jotain aina...ainakin nyt, kun kävin Vammalassa:

• 2 posliinijoutsenta
• Pehmopingviinikännykkäteline
• Värikäs huivi
• Haltin puolipitkä musta untuvatakki (4 €)
• Desigual Bols Manuela Foulard Loverty -laukku