Työttömyyskatsaus 7/2020

"– Jokainen tervejärkinen ymmärtää, että kun lomautusten määrä on koronan myötä kaksinkertaistunut, niin alkuperäinen työllisyystavoite ei voi toteutua.

– Nyt keskitytään siihen, miten pidetään nykyisillä työntekijöillä työpaikka eikä uusien työpaikkojen luomiseen. Tällä hetkellä on mahdoton arvioida normaalien työllistämistoimien vaikutuksia." (Iltalehti 1.7.2020)

Jotenkin niin raivostuttaa se, kuinka sokeita ihmiset ovat. Ihan niinkuin ajettaisiin kahdella ikkunattomalla junalla vierekkäisiä raiteita; toisella raiteella korona ja sen vaikutus talouteen: juna pysähtyi maalis-huhtikuussa lähes täysin ja on nyt pikkuhiljaa lähtenyt nytkähdellen liikkeelle; toisella raiteella oppositio (mukanaan hallituspuolue Keskusta) ja osa mediaa hallitusta haukkuen ja vaatien, että hallitusohjelmaan kirjatusta työllisyystavoitteesta on pidettävä kiinni. Vaikka koronan vaikutus maailmantalouteen ei todellakaan ole ohi, vaaditaan kovia toimia(?) ja leikkauksia, vaikka niillä ei luoda ainuttakaan työpaikkaa.

Yksikään hallitus maailmassa ei pysty pitämään kiinni viime vuonna kirjatuista työllisyystavoitteista, eikö tämän pitäisi olla selvä kaikille!

Aiheesta jatkoi Yle 8.7.2020: 

"Pääministeri siirtää työllisyyspäätösten aikataulun takarajaa kohti vuoden loppua, hallituksen syyskuun budjettiriihen sijaan.

Kysymys on ensimmäisten 30 000 niin sanotun päätösperäisen työpaikan luomisesta. Hallitus on aiemmin linjannut, että ratkaisut tehdään tämän syksyn budjettiriihessä. Työmarkkinajärjestöt ovat tehneet vuoden töitä useassa eri kokoonpanossa luodakseen edellytykset 30 000 uuden työllisen löytämiseksi, toistaiseksi laihoin tuloksin."

Ensinnäkin, mitä ovat "päätösperäiset työpaikat?. Ja sitten: miten olisi, jos niitä työllisiä etsittäisiin vaikka niiden noin 300 000 työttömän joukosta? Vai onko jutussa kirjoitusvirhe, ja etsitään 30 000 uutta työpaikkaa? Ai, ei se olekaan virhe, myöhemmin tekstissä on lause:

"Vihriälän mielestä aikaa on ollut tarpeeksi ja on selvä, että uusia työllisiä on tässä taloustilanteessa saatava."

Nuorten työelämän aloittamisesta tai oikeastaan aloittamatta jäämisestä koronan vuoksi ollaan huolissaan. En muista, että kukaan olisi ollut samasta asiasta huolissaan 90-luvun laman aikana, tai ehkä olikin, mutta kun ei ollut nettiä eikä Facebookin kaltaisia sivustoja, niin median seuraaminen jäi Aamulehteen ja  radion ja tv:n uutisiin.

"Työelämän aloittaminen työttömäksi jäämisen kokemuksella heittää varjon nuoren tulevallekin työuralle. Työttömyys ja muu työelämän ulkopuolisuus työuran alkuvaiheessa lisäävät riskiä myöhemmille työllistymisen vaikeuksille, matalamille ansioille, osaamisen ja ammattitaidon rapautumiselle, sekä itsetunnon, sosiaalisen hyvinvoinnin ja työkyvyn heikentymiselle." (Lukijalta-palsta, kirjoittajat Esa Iivonen, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Jaana Vastamäki, STM, Aamuposti 10.7.2020)

Tämä oli aivan loistava kirjoitus! Minunkin työelämäni alkoi kolmen vuoden työttömyydellä ja sen jälkeen työttömyyttä yli 2/3 elämästäni.

Samana päivänä tuli julkisuuteen myös ääliömäisin työttömyyteen liittyvä ehdotus:

"Oppositiopuolue Kokoomus kannattaa ansiosidonnaisen työttömyysturvan ulottamista myös työttömyyskassoihin kuulumattomille työntekijöille." (Helsingin Sanomat 10.7.2020)

"– Toukokuussa lähes 30 000 ihmistä, jotka olisivat olleet oikeutettuja ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen, eivät ole sitä saaneet, koska eivät ole oivaltaneet hakeutua kassan jäseniksi. Tämä on aika iso oikeudenmukaisuuskysymys, Keskustan Katri Kulmuni sanoi Ylelle." (10.7.2020)

Eivät ole oivaltaneet hakeutua kassan jäseniksi? Jos henkilö on osannut hakea töitä ja vielä saanutkin työpaikan, hän ei voi olla niin tyhmä, ettei tietäisi työttömyyskassoista ja ansiosidonnaisesta päivärahasta. Kyseessä on aina joko äärimmäinen nuukuus tai ehdoton varmuus siitä, ettei koskaan jää työttömäksi.

Samassa yhteydessä esitettiin vaihtoehdoksi myös kassan pakkojäsenyyttä, mitä vastustettiin kovasti. En ymmärrä miksi, onhan autovakuutuskin pakollinan. Vakuutusyhtiön saa valita, mutta vakuutusta ei voi jättää ottamatta. Tai no voi kai senkin tehdä, jos haluaa ottaa riskin kiinnijäämisestä ja sen seuraamuksista:

"Laiminlyöntimaksu voi olla jopa kolme kertaa vakuutusmaksua vastaavan maksun suuruinen. Ajoneuvo, jonka vakuuttamisvelvollisuus on laiminlyöty, on käyttökiellossa, kunnes vakuutus on asianmukaisesti hoidettu. Jos vakuuttamaton ajoneuvo havaitaan liikenteessä, voi poliisi poistaa siitä rekisterikilvet."

Toimisiko tämä myös työttömyyskassoissa? Mikä olisi rangaistus kassaan kuulumattomalle?

"Kokoomuksen uusima ikiaikainen esitys ansiosidonnaisen työttömyysturvan laajentamisesta kaikille saa tukea nyt myös Elinkeinoelämän keskusliitolta (EK). Järjestö on kääntänyt takkinsa ja perustelee laajentamista kuten kokoomuskin ansiosidonnaisen työttömyysturvan epäoikeudenmukaisuudella.

SAK, STTK ja Akava eivät ole kannattaneet kokoomuksen ehdotuksen kaltaista ansiosidonnaisen laajentamismallia. STTK:n puheenjohtaja Antti Palola pitää EK:n ilmoitusta yllättävänä takinkääntönä.

– Hinta-arvio uudistukselle vaihtelee noin 200 – 300 miljoonan euron välillä. On selvää, että tällaista rahaa ei mistään tulisi lisää vaan ansiosidonnaisen turvan laajentaminen rahoitettaisiin ansioturvaa heikentämällä. Mielenmuutos on susi lampaan vaatteessa: se kielii EK:n halusta murentaa yleisesti työttömien turvaa, STTK:n puheenjohtaja Antti Palola toteaa kirjoituksessaan.

Kokoomuksen ja EK:n porrastetuissa, kustannusneutraaleissa työttömyysturvamalleissa osa työttömistä maksaisi toisen osan työttömyysturvaa.

– Heikennykset vaikuttavat niihin ihmisiin, jotka ovat jo jostain syystä heikommassa asemassa työmarkkinoilla, toteaa SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta." (Kansan Uutiset 20.7.2020)

Minulla kun ei ole koskaan enää mahdollisuutta päästä töihin, joista kertyisi ansiosidonnaista vaikka aina olenkin kuulunut liittoon ja kassaan, niin minua tämä ehdotus ei koskisi, mutta raivostuttaa silti.

Tätä kirjoittaessani odottelen huomenna alkavaa ammatillista kuntousselvitystä. Nyt olen vasta tarkemmin lukenut kutsun mukana tulleen tiedotteen:

"Ammatillinen kuntoutusselvitys tukee työelämään siirtymistä, siellä jatkamista tai sinne palaamista. Saat tietoa työkyvystäsi ja kuntoutuksen mahdollisuuksista. 

Ammatillisen kuntoutusselvityksen tulos on yksilöllinen kuntoutussuunnitelma. Se voi olla esimerkiksi koulutus-, työhönpaluu-, työkokeilu- tai työhönvalmennussuunnitelma. Saat tukea suunnitelmasi toteuttamiseen myös selvityksen päätyttyä."

Ehkä olisi ollut parempi kieltäytyä edes hakemasta. Nyt taidan joutua taas hakemaan turhaan ties kuinka monta työkokeilupaikkaa, ja niinkuin olen aiemminkin kirjoittanut, mikään ei ole niin nöyryttävää kuin hakea työkokeilupaikkoja, joita ei saa. 

Päivä Varkaudessa

Viime viikon tiistaina eli 28.7. kävimme Varkaudessa. Matkan pääkohde oli Mekaanisen Musiikin Museo, mutta kävimme myös katsomassa Taipaleen kanavan ja Kanavamuseon.

Mekaanisen Musiikin Museo oli ihan mielenkiintoinen tapaus, museona ja muutenkin. Museon perustivat Tuusniemelle suomalais-saksalainen pariskunta Liisa ja Jürgen Kempf vuonna 1981. Vuonna 1988 se muutti nykyiselle paikalleeen, entiseen vanhainkotiin Varkauteen.

Kokoelmassa on museon omien sivujen mukaan nelisensataa soitinta. Opastetulla kierroksella näistä esiteltiin vain osa, ja ainakin meille jäi sellainen käsitys, ettei kierroksen jälkeen oikein olisi saanut jäädä museoon niihin esittelemättä jääneisiin tutustumaan. Sitä ei kyllä sanottu ääneen, eikä sitä ollut missään erikseen kielletty(*. Soittimissa vain muutamassa oli esittelyteksti, joten ei niistä omin päin paljon irti saanut.

Museon omistajat ovat myös selvästi kiinnostuneita linnuista. Museolla oli aivan elävä harmaapapukaija, joka istuskeli sisäoven päällä rappukäytävässä. Vaikka ulko-ovi oli auki aivan lähellä, se ei tehnyt elettäkään lentääkseen ulos. Lisäksi museolla oli maalauksia, joissa klassikkoteosten ihmiset oli korvattu lintuhahmoilla; näistä kuvia Facebook-sivuillani.

Ja kuten alussa mainitsin, kävimme myös Taipaleen kanavalla. Alkuperäinen, vuonna 1835 valmistunut kanava ei ole enää käytössä, vaan museoitu. Uudempi, vuonna 1871 valmistunut ja 1960-luvulla modifioitu puolen kilometrin pituinen kanava Unnukan ja Haukiveden välillä on edelleen käytössä. 

Alueella oli myös pääsymaksuton Kanavamuseo, jossa oli jonkin verran kanavan rakennukseen, historiaan ja tukinuittoon liittyvää aineistoa. 

Tietenkin myös museokauppa, jossa oli myynnissä parkkikiekkoja tekstillä "Matkalla jossakin päin Suomea". Hauska sattuma, koska juuri menomatkalla Varkauteen muisteltiin 70-80 -luvuilla eli aikaan ennen kännyköitä radiossa yleensä kesäisin kuuluneita tiedotteita, joissa pyydettiin henkilöä, joka on matkalla jossakin päin Suomea (ja mainittiin yleensä myös henkilön nimi, auton merkki ja ehkä rekisterinumero) ottamaan yhteyttä johonkin tiettyyn paikkaan, kotiin tai kotipaikkakunnan viranomaiseen.

*)Yleensä ne museot, joissa ei saa liikkua omatoimisesti, ilmoittavat asiasta selvästi esim. nettisivuillaan. Näin teki ainakin Tehdas- ja alkoholimuseo Rajamäen Ryyppi, jossa kävimme 3 vuotta sitten. Nythän sielläkin on jo pari vuotta saanut liikkua myös ilman opastusta.

Kesäteatterissa: Hätävara

Sunnuntaina kävimme katsomassa Teatteri Perikunnan esityksen Hätävara. Nimi kuvaa sitä, että keväällä oli hyvin epävarmaa, voiko kesällä ylipäätään esittää yhtään mitään missään, ja erityisesti pubin terassilla, kun ravintolat ja kahvilat oli suljettu. Yleensähän Teatteri Perikunnan esitysten nimessä on ollut viittaus siihen, kuinka mones kerta (eli kesä) on menossa: viime kesänä Seitsemäs Ihme, aieimmin mm. Siitä viis!

Vaikka Hätävara oli hauska, siinä saattoi aavistaa myös vähän hätäisesti kasatun ja kiireellä harjoitellun makua.

Ainakin viisi sketsiä oli mukaeltu hallituksen tiedotustilaisuuksista; Sanna Marinin roolissa vuorotellen neljästä esiintyjästä kolme. Pitkä ruskea peruukki, mustaa mekkoa imitoiva jätesäkki ja kevään ja kesän lukuisista tiedotustilaisuuksista tutut (ja liioitellut) alkulauseet. Nämä sketsit päättyivät siihen, että oppositio toivotettiin suksimaan v..ttuun.

Viime vuoden tapaan suurin osa Suomipop / -iskelmäparodioista meni ohi, koska en sellaisia kuuntele. Ainoa kappale, minkä tunnistin, oli Erika Vikmanin euroviisukarsinnoissa esittämä Cicciolina.

Myös Postia irvailtiin: sketsissä nainen odotti perjantaina postilaatikon vieressä rehtorin lupaamaa ylioppilastodistusta esiteltäväksi pojan yo-juhlissa; postinkantaja (jonka oranssissa T-paidassa teksti POTSI) tuli laukkuineen ja sanoi heti, ettei ole postia. Nainen halusi katsoa laukkuun ja lopulta sai luvan, mutta laukku oli täysin tyhjä. "Meillä on näin perjantaisin siirrytty kevennettyyn kantoon", sanoi postinkantaja, "kannetaan, muttei jaeta. Toisin kuin tiistaisin, silloin ei kanneta eikä jaeta".

Olihan tämä esitys ihan hauska, mutta minun makuuni ehkä liikaa alapäähuumoria ja kiroilua. En muista, oliko viime vuonna näin paljon. Esitys on tietysti suunnattu enemmän tai vähemmän humalaisille katsojille, koska esityspaikka todellakin on Juomahuone Laitisen terassi. Aiemmista vuosista poiketen tänä kesänä on myös "päivänäytöksiä" sunnuntaisin klo 14, rajoitetun katsojamäärän vuoksi näin saadaan enemmän katsojia. Silti kyllä suosittelen, yksi harvoista kesäteattereista tänä kesänä. Viimeinen esitys lauantaina 22.8.

Työttömyyskatsaus 6/2020

Aivan kuun alussa Taloustutkimuksesta soitettiin ja kyseltiin koronan vaikutuksesta elämääni. Myös yleinen kysymys politiikasta eli"Mikä on mielestäni lähiaikojen paras poliittinen päätös?" Vastasin tietysti, että aktiivimallin purkaminen vuoden alussa.

5.6. ilmestyneen Työttömät-lehden päätoimittajan palstalla Työttömien keskusjärjestön toiminnanjohtaja Jukka Haapakoski kirjoittaa:

” Omat välittömät ehdotukseni koronakriisiin työllisyyden hoitoon ovat julkisten työllisyyspalveluiden rahoituksen lisääminen, henkilökohtaisen kasvokkaisen asiakaspalvelun vahvistaminen myös yli 30 vuotiaille (vrt. kuntien kohtaamot/ohjaamot), vastavalmistuneiden oma työllisyysohjelma, jossa hyödynnettäisiin palkkatukea, jatko-opintoja sekä starttirahaa ja TYP-palvelu-uudistus sekä kuntoutuksen kokonaisuudistus, jossa työkyvyn laadukas tuki, työhönvalmennuspalvelut ja eläkeselvitykset tulisivat keskiöön. Lopuksi tarvittaisiin työvoimapoliittisen avustuksen laajempi käyttöönotto, jolla turvattaisiin järjestösektorille pitkäkestoisemmat toiminnan edellytykset työttömien tukemiselle.

Ajatuksena olisi siis tarjota paketti, joka huomioisi vastavalmistuneiden työllistymisen ja yritystoiminnan käynnistämisen tarpeet sekä mahdollistaa pitkäaikaistyöttömille ja osatyökykyisille nykyistä kestävämpiä työllistymisen ratkaisuja ja vapauttaa terveytensä kanssa kamppailevat työllisyydenhoidon palveluista eläkkeelle ja muiden toimintakykyä vahvistavien palveluiden piiriin.”

”Vapauttaa terveytensä kanssa kamppailevat työllisyydenhoidon palveluista eläkkeelle”?! Tämän kohdan perusteella hän on todella ottanut huomioon ehdotukseni (josta kirjoitin viime kuussa). Tosin samaa ovat varmaan ehdottaneet monet muutkin työkyvyttömät työttömät.

"Sosiaaliturvakomitea aloittaa ongelmien työstämisen monimutkaisuudesta sekä niiden henkilöiden tilanteesta, jotka ovat tosiasiallisesti työkyvyttömiä, mutta joiden nykysäännösten mukaan tulee hakea työttömyysturvaetuutta." (Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote, 9.6.2020)

Kun aloittaisikin! Nykyinen laki on täysin järjetön, pakottaa työkyvyttömät hakemaan työttömyysetuuksia, olemaan "työmarkkinoiden käytettävissä" ja kilpailemaan samoista liian vähistä työpaikoista työkykyisten työttömien kanssa, vaikka eivät todellisuudessa pysty tekemään töitä eikä heitä yksikään työnantaja palkkaa.

"Tulevina vuosina poliittiset päättäjät joutuvat Juho Saaren mukaan valitsemaan, keiden tukia ja palveluita voidaan leikata. Suurin paine kohdistuu valtion etuuksiin ja palveluihin, joiden varassa elävät kaikkein köyhimmät. Resurssien jakaminen eri sukupolvien välillä voi nousta isoksi kysymykseksi. Kirkon diakoniatyön ja järjestöjen rooli nousee Saaren mukaan entistä tärkeämmäksi, kun haavoittuvassa asemassa oleville rakennetaan koronan jälkeistä turvaa.

Emeritusarkkipiispa Kari Mäkinen suhtautuu kriittisesti näköalaan, jossa diakoniatyö joutuisi paikkaamaan tukien ja palvelujen leik­kauksia.

– On surkeaa, jos pandemian seuraukset kaatuvat kirkon diakoniatyöntekijöiden, järjestöjen ja vapaaehtoistyöntekijöiden niskaan, kuten aikaisempien lamojen yhteydessä on tapahtunut, Mäkinen sanoo." (Kirkko ja kaupunki 16.6.2020)

Juho Saari oli jäsenenä TEM:in ryhmässä, joka selvitti toimia, joilla Suomi palautetaan kriisin jälkeen kestävän kasvun, korkean työllisyyden ja kestävän julkisen talouden uralle. Kari Mäkinen sen sijaan oli jäsenenä STM:n ryhmässä, jonka tavoitteena oli tuottaa esityksiä siitä, miten estetään sosiaalisten ongelmien pitkittyminen, syrjäytyminen ja eriarvoisuuden lisääntyminen koronaepidemian rajoitusten irtaantumis- ja jälleenrakentamisvaiheessa.

Kyllähän tämäkin juttu taas korostaa Juho Saaren profiloitumista köyhien kyykyttäjäksi, kuten viime kuussa hänen ehdotuksensa etuuksien keston rajoittamisesta.

Ryhmät olivat eri mieltä ratkaisuista, ja erityisesti leikkauksista. Kummankohan ryhmän suosituksia politiikot noudattavat?

"Suomeen tarvitaan Mäkisen työryhmän mielestä riippumaton arviointineuvosto, joka arvioisi poliittisten päätösten vaikutuksia kansalaisten hyvinvointiin. Arvioinnin tueksi tulisi kehittää kansallinen hyvinvoinnin tason ja kehityksen mittaristo. Raportti asettaa toimenpiteiden määräajan vuoteen 2022.

– Eriarvoisuuden lisääntyminen tai väheneminen ei tapahdu luonnonvoimien kaltaisesti, vaan kyseessä on asia, johon voidaan vaikuttaa poliittisilla päätöksillä, Kari Mäkinen sanoo."

Ensi vuoteen siirretyistä kuntakokeiluista ei ole minkäänlaista positiivista arviota kokeilun vaikutuksesta työllisyyteen.

"Työllisyysvaikutusarvion puuttuminen ei tarkoita, ettei kuntakokeilua kannattaisi järjestää. Hallitukselle työllisyysarvion puute on silti iso ongelma. Hallitusohjelman mukaan puolen toimista 60 000 lisätyöllisen saamiseksi tulee olla sellaisia, joiden vaikutus etukäteen arvioitavissa. Kuntakokeilun vaikutus tähän 30 000 hengen tavoitteen saavuttamiseen jää nollaan.

On mahdollista, että yksittäinen kunta pystyy alueellista TE-toimistoa paremmin tarjoamaan työttömälle yksilöllistä palvelua ja näin edistämään tämän työllistymistä. Toisaalta voi olla, että kunnat ohjaavat työttömiä yhä enemmän palkattomaan kuntouttavaan työtoimintaan. Kuntouttavan työtoiminnan hyödyt avoimille työmarkkinoille työllistymiseen ovat tutkimusten mukaan vähäisiä.

Kunnat voivat kuitenkin saada kuntouttavasta työtoiminnasta säästöjä. Jos ne ohjaavat pitkäaikaistyöttömän palvelun piiriin, ne välttyvät maksamasta valtiolle sakko-osuutta työttömän työmarkkinatuesta." (Helsingin Sanomat 10.6.2020)

Ei vain "voi olla", vaan on niin, että kunnat ohjaavat työttömiä yhä enemmän palkattomaan kuntouttavaan työtoimintaan, koska saavat siitä säästöjä, kuten uutisessakin mainitaan.

Hallitus esitti 17.6.2020 tilapäistä epidemiakorvausta toimeentulotukiasiakkaille. Väliaikainen epidemiakorvaus olisi 75 e/kk, ja sitä maksettaisiin syys–joulukuussa niille asiakkaille, jotka ovat saaneet perustoimeentulotukea koronakevään aikana. Korvausta perustellaan mm. sillä, että lapset ruokailivat kotona etäopetuksen aikana. Korvauksen ehtona ei kuitenkaan olisi se, että asiakkaalla on lapsi tai lapsia, sen saisivat myös lapsettomat ja ne, joiden lapset ovat jo aikuisia ja asuvat muualla.

En kadehdi toimeentulotuen saajia, mutta olisihan tämän korvauksen voinut ulottaa myös työmarkkinatukea saaviin, vaikka sitten vähän pienempänä.

28.6.2020 julkaistuun STT:n uutisjuttuun on haastateltu sekä SAK:n puheenjohtaja Jarkko Elorantaa että STTK:n johtajaa Katariina Murtoa.

"Koronapaketeilla on ollut Elorannan mukaan jo sinänsä merkittävä työllisyysvaikutus.

- Sitä ei pidä unohtaa, että me olemme jo tehneet tosi paljon muutoksia, joilla on ollut vaikutuksia työllisyyteen ja toimeentuloon. Silloin tietysti ihmisten kyky ja halu tehdä vaikkapa lisäleikkauksia on todella vaikea.

Eloranta ei haluaisi pelotella ihmisiä uusilla kiristyksillä. Katse kannattaa hänen mielestään pitää siinä, että lomautukset päättyvät ja työttömyysturvan maksatukset saadaan aikatauluun.

- Osa ihmisistä on joutunut odottamaan rahaa tosi pitkään, viikkoja, TE-toimistojen ja työttömyyskassojen ruuhkien takia. Ihmisillä on tosi vaikeita tilanteita. En lähtisi tässä tilanteessa pelottelemaan, että vielä entisestään kiristetään, Eloranta vastaa.

Myös STTK:n Murto painottaa, että lomautettujen ja työttömien toimeentulo pitäisi turvata. Järjestö on siksi esittänyt työttömyysturvan tason korottamista 50 eurolla kuukaudessa."

Tuo 50 euron korotus työttömyysturvaan kuulostaa kyllä hyvältä, mutta koskisiko se muuta kuin ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa?

Alkukuun asumistukisekoilujen jälkeen ei omassa tilanteessani ole tapahtunut mitään uutta kesäkuussa. (Kela maksoi takautuvasti kuntotustukea joulu-tammikuulta ja vaati hakemaan siltä ajalta eläkkeensaajan asumistukea. Tämä oli yhteensä noin 100 euroa vähemmän kuin normaali asumistuki, mutta Kela lopulta päätti olla perimättä maksamaansa ylimääräistä asumistukea.)

Kirpparipöytä ja -löytöjä, osa 2/2020

Kirpparilöytöjä tammikuu - kesäkuu 2020

Menikin sitten suunniteltua kauemmin, ennenkuin pääsin vuokraamaan kirpparipöydän: Riihimäen Femmatori oli suljettu yli kaksi kuukautta, 20.3. - 1.6. No, ei päässyt ostamaankaan mitään, eli säästöähän siitäkin tuli. En oikein edes muista, mitä ostin alkuvuodesta, en kovin paljon kuitenkaan.

• Kiroileva siili -pussilakanat
• Orassi hupullinen t-paita
• Arenan uimapuku
• Pyöräilyhanskat
• Mustat tennarit niittikoristeilla
• Mustat roomalaissandaalit
• Musta lompakko

Kirpputorithan eivät olleet kiinni hallituksen päätöksellä, vaan omasta aloitteestaan. Eivät kuitenkaan kaikki, Riihimäelläkin Iso Kirppis oli auki koko ajan, mutta en käynyt, koska sieltä ei ole koskaan löytynyt mitään. Myös ainakin Turussa ja Hämeenlinnassa oli avoimia kirppareita.

Niin, ja vuokrasin myös sen pöydän heti, kun oli mahdollista eli jo toukokuussa. Halusin tietyn pöydän, ja se oli varattu (varmaan jo aiemmin) kesäkuun loppuun saakka, eli pääsin aloittamaan vasta eilen.

Työttömyyskatsaus 5/2020

Perustulokokeilun lopulliset tulokset julkaistiin 6.5.2020. Sehän on jo moneen kertaan ehditty todeta, että vaikka perustulokokeilu paransi työttömien taloudellista ja terveydellistä hyvinvointia mutta ei lisännyt työllisyyttä, niin kokeilu oli epäonnistunut; työttömien stressin väheneminen on täysin merkityksetöntä (paitsi työttömille itselleen).

"Perustulo yksinkertaisti byrokratiaa niin, että työttömällä työnhakijalla oli normaalioloja varmempi käsitys kunkin kuukauden tulotasosta. Tämä antaa paremman mahdollisuuden keskittyä työnhakuun.

Kokeilu osoitti myös, että pitkäaikaistyöttömien työllistymisongelmissa ei ole niinkään kyse rahasta vaan terveydestä ja sosiaalisista ongelmista." (Helsingin Sanomat 8.5.2020)

Toisin kuin Helsingin Sanomien pääkirjoitus väittää, oman kokemukseni mukaan pitkäaikaistyöttömän työllistymisongelmassa ei ole kyse terveydestä ja sosiaalisista ongelmista, vaan sekä työpaikkojen puutteesta että työnantajien asenteesta työttömiä kohtaan yleensä, ja pitkäaikaistyöttömiä kohtaan erityisesti.

”Suomen perustulokokeilu lopetettiin sen ensimmäiseen vaiheeseen eikä kokeilun loppuraporttia jääty odottelemaan. Toimenpiteitäkään ei ollut tulossa. Tuli aktiivimalli. Asia oli jo unohtunut, kun koronaviruksen leviäminen nosti esiin kansalaisyhteiskunnan varautumisen kriiseihin ja niiden tuomaan epävarmuuteen ja turvattomuuteen. Voisiko perustulo toimia puskurina kriisien välittömiin vaikutuksiin? Se olisi nopeasti käytettävissä, ei vaatisi hidasta ja raskasta arviointi-, jako- ja valvontabyrokratiaa ja tavoittaisi heikoimmassa olevia suoraan, ilman välikäsiä.” (Tapani Köppä, Suomen perustuloverkosto, 11.5.2020)

7.5.2020 Sosiaali- ja terveysministeriö sekä Työ- ja elinkeinoministeriö ovat asettivat korkean profiilin ryhmän hyvinvoinnin ja tasa-arvon vahvistamiseksi koronaepidemian jälkihoidossa. Ryhmän jäsenenä oli mm. Työttömien keskusjärjestön toiminnanjohtaja Jukka Haapakoski. Koska ryhmälle ei ollut suoraa yhteystietoa, lähetin hänen kauttaan ryhmälle ehdotuksen:

”Kela maksaa 300 päivää sairauspäivärahaa kerrallaan samasta sairaudesta. On kuitenkin paljon kroonisia sairauksia, jotka eivät parane 300 päivässä eivätkä ole hoidettavissa minkäänlaisella kuntoutuksella tai lääkityksellä. Sairasta henkilöä neuvotaan hakemaan kuntoutustukea, mutta sitä on varsinkin työttömän erittäin vaikea saada ja työtön sairas joutuu ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi saadakseen edes työmarkkinatukea. Ehdotan seuraavaa:

•       Selvitetään ne työttömät henkilöt, joiden 300 päivän enimmäismaksuaika on täyttynyt edeltävien kahden vuoden aikana.

•       Näistä henkilöistä selvitetään ne, ketkä ovat hakenee kuntoutustukea, mutta joiden kuntoutustukihakemus on hylätty.

•       Selvitetään, kuinka monella heistä on edeltävien viiden vuoden ajalta useampi työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoutustukea puoltava lääkärinlausunto. Viiden vuoden ajalta sen vuoksi, että erittäin harvalla työttömällä on varaa käydä vuosittain lääkärissä hakemassa uusi lausunto.

•       Poistetaan vaatimus työkokeilusta työkyvyttömyyden toteamiseksi. Jo ennen koronakriisiä työttömän oli mahdotonta päästä tällaiseen työkokeiluun, niin miten sitten nyt tässä poikkeuksellisessa tilanteessa, joka saattaa jatkua kaksikin vuotta? Voin myös omasta ja muiden kokemuksesta todeta, että tulokseton työkokeilupaikan etsiminen on äärimmäisen stressaavaa, nöyryyttävää ja pahentaa useita sairauksia, ja varsinkin kun koko ajan on olemassa oletus, että pitäisi löytää oikea työpaikka, vaikka ei kelpaa kenellekään edes ilmaiseksi!

Työkyvyttömyyseläke myönnettäisiin niille sairaille työttömille, jotka sen haluaisivat. Ei väkisin heille, jotka vielä jaksavat uskoa ja toivoa löytävänsä joskus työpaikan eläkettä kartuttaakseen.”

Tuohon lähettämääni ehdotukseen lisäsin vielä, että aluksi työkyvyttömyyseläke voitaisiin myöntää niille sairaille työttömille, jotka täyttävät muut mainitsemani ehdot ja jotka ovat viimeiset viisi vuotta saaneet vuorotellen joko työmarkkinatukea tai sairauspäivärahaa, ja joilla on tuona aikana ollut yksi tai useampi epäonnistuneesti koordinoitu tai kokonaan koordinoimatta jätetty pitkäaikaistyöttömän eläkeselvittely.

Jukka Haapakoski myös vastasi minulle ja kiitti hyvin perustellusta ehdotuksesta.

”Työelämäprofessori Vesa Vihriälän työryhmä tarjoaa koronakriisin keskellä painivalle Suomelle karvaita lääkkeitä: veronkorotuksia ja menojen leikkauksia.” (Yle 8.5.2020)

Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari oli jäsenenä yllämainitussa työryhmässä.

Jossain vaiheessa pidin Juho Saarta eriarvoistumisen vastustajana ja jonkinlaisena köyhien ja työttömien puolestapuhujana. Nyt hän ehdottaa rajoituksia pienimpien etuuksien kestoon. Mitä tekee työtön, jos hänen työmarkkinatukensa lopetetaan? Putoaa toimeentulotuelle? Onko se jotenkin parempi? Ja mitä hän tarkoittaa aktivoinnilla ja vastikkeellisuudella?

”Työmarkkinatuki, peruspäiväraha ja kuntoutustuet ovat jo nyt Suomessa tasoltaan matalia.

– Nämä etuudet eivät ole tavattoman korkeita, mutta niitä saa aika pitkään. Todennäköisesti muutoksia voi siis tulla etuuksien kestoon, aktivointiin ja vastikkeellisuuteen, Saari sanoo.”

Sosiaaliturvan uudistamista valmisteleva komitea on aloitti työnsä sosiaaliturvaan liittyvien ongelmien kartoituksella.

"Toimeentulotuen ja asumistuen asema sosiaaliturvassa on hämmentävä. Toimeentulotuesta on muodostunut perusturvan ja asumistuen pysyväisluonteinen täydentäjä. Asumisen tuet ja asuntopolitiikka ovat irrallaan eivätkä ne tue toisiaan.

Neljäs kokonaisuus on palvelujen irrallisuus etuuksista. Työllisyys- ja sote-palveluita puuttuu, tai ne ovat vääräaikaisia ja kohdentuvat huonosti niitä tarvitseville etuuksien saajille. 

Sosiaaliturvan ratkaistavia ongelmia joudutaan käsittelemään alkuvaiheessa pakostakin hyvin yleisellä tasolla. Komitean jaostojen ja asiantuntijoiden ensimmäinen tehtävä on auttaa komiteaa konkretisoimaan ratkaistavat ongelmat – eli tarkentamaan mikä nykyisessä sosiaaliturvassa tarkalleen ottaen aiheuttaa kyseisen ongelman.” (Kansan Uutiset 20.5.2020)

Voisivat vaikka käyttää kokemusasiantuntijoita eli sosiaaliturvan käyttäjiä.

Kuntoutuksen uudistamiskomitea (en ole ikinä kuullutkaan) sai työnsä päätökseen yli kaksi vuotta sitten, raporttikin on julkaistu jo 9.11.2017. Asiasta oli kuitenkin tiedote Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilla vasta 27.5.2020:

"STM on aloittanut tiekartan suunnittelun kuntoutuksen uudistukseksi. Tiekartan työstäminen on monialaista verkostotyötä, ja sitä tehdään niin ministeriön sisällä kuin sidosryhmienkin kanssa. 

Kuntoutuksella on merkittäviä vaikutuksia työllistymiseen, työssä pysymiseen ja työhön paluuseen. Kuntoutus vaikuttaa myös ikäihmisten selviytymiseen ja toimintakykyyn kotona. Koronaepidemian jälkeen kuntoutuksen merkitys korostuu, koska työttömyys ja kuntoutustarve todennäköisesti lisääntyvät."

Kyllä tässä yhteydessä olisi pitänyt ottaa uudistettavaksi myös kuntouttava työtoiminta (eli lakkauttaa se ja mahdollisesti jatkaa täysin eri muodossa ja eri nimellä), koska tässäkin taas yhdistetään työttömyys kuntoutustarpeeseen.

Syyskuun työttömyyskatsauksessa kerroin, kuinka oikaisuvaatimukseni kuntoutustuen hylkäämisestä oli lähetetty Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakuntaan, ja siellä käsittelyaika olisi 6 - 9 kuukautta. Yhdeksän kuukautta olisi tullut täyteen kesäkuussa, mutta antoivat päätöksen "hieman" etuajassa, jo 27.5.2020. Eli lautakunta hylkäsi valituksen ja on palauttanut asian Kelalle toimenpiteitä varten. 

Anssi Ylirönni: Valintamme ei kohdistunut sinuun - Työttömyyden monet kasvot

Heti 11.5., kun kirjastojen varausmahdollisuus avautui, huomasin, että tämä kirja oli vapaana Hyvinkään kirjastossa. Varasin sen ja hain pari päivää myöhemmin.

Kirjassa ei ollut kovinkaan paljon sellaista asiaa, jota en olisi tiennyt, eikä kovin paljon uutta muillekaan työttömille, jotka ovat edes vähän seuranneet työttömiin liittyvää uutisointia.

Työttömyyden historiasta kirjassa on jonkin verran, mutta nykyisenkaltaista työttömyyttä ei ollut ennen teollisuusyhteiskuntaa. Pitkään puhuttiin irtolaisista, joita sijoitettiin työ- ja ojennuslaitoksiin, missä heitä rangaisiin ankarammin kuin rikollisia.

"Rikollisia ei pakotettu raskaaseen työhön, vaan heidän pääasialliseksi tehtäväkseen jäi ajan tappaminen. Uskottiin, että työ kohottaa vankien siveellistä tasoa, mutta rikollisia pidettiin luultavasti liian paatuneina, jotta työllä olisi ollut vaikutusta heihin. Irtolaiset voitiin vielä kovalla kurilla ohjata oikealle tielle ja parantaa laiskuudesta."

Historioitsija Marko Nenosen työttömien siirtotyömaista kertovasta kirjasta Lapiolinjalla: Työttömät pakkotöissä 1948 - 1971 olen minäkin kirjoittanut blogiini, ja tämän kirjan mainitsee myös Anssi Ylirönni:

"Työttömien siirtotyömaat on unohdettu aihe, josta ei ole tehty akateemista tutkimusta. Myöskään poliitikot eivät mainitse työttömyystöitä muistelmissaan, sillä jälkikäteen kukaan ei halua muistella puolustaneensa historian roskakoriin päätynyttä politiikkaa.

Työttömyystöitä järjestettiin lähinnä talvisin, mutta teiden viimeistelytyöt oli pakko tehdä kesällä. Tämä johti siihen, että tiet eivät valmistuneet, ja työttömyyden lisääntyessä keskeneräiset työt kasaantuivat entisestään. Vuoden 1957 lopussa keskeneräisiä maanteitä oli kertynyt 3000 kilometriä."

Kuinkahan paljon Suomesta löytyy edelleen noita keskenjääneitä, nyt jo metsittyneitä maanteitä?

Kirjassa on luku myös kuntouttavasta työtoiminnasta, jossa ei ole mitään uutta vaikkapa Uuninpankkopoika Saku Timosen blogia lukeneille. Tähän voisin kuitenkin lainata pätkän erään ”kuntoutujan” kokemuksesta:

”Minulla on fibromyalgia-diagnoosi ja lääkärin kehotus välttää seisomatyötä ja usein ”kuntoutukseni” on nimenomaan sellaista työtä, jossa joudun olemaan jaloillani. Uskon kuntouttavan työtoiminnan tarkoituksen olevan se, että työtön laitetaan niin matalaksi, että hän joko sairastuu tai poistuu tilastoista.”

"Päinvastaisesta tarkoituksestaan huolimatta kuntouttava työtoiminta voi vahvistaa marginaalisuutta ja edistää syrjäytymistä, etenkin silloin kun työtön juuttuu loputtomaan aktivointitoimien kierteeseen."

Suurin osa kuntouttavaan työtoimintaan joutuneista voi allekirjoittaa nämä sanat. Silti kuitenkin aina kaikkiin kuntouttavasta työtoiminnasta kertoviin uutisjuttuihin löytyy haastateltavaksi työpajoilla aivopestyjä henkilöitä, joiden mielestä kuty on ehdottomasti tarpeellinen ja hyvä asia.

Myös nyt jo haudatusta aktiivimallista kirjoittajalla on näkemys, sama kuin minulla ja monella muulla:

"Sanktioilla ja kannustimilla pyritään piiskaamaan työnhakijoita töihin, mutta keskeisenä ongelmana ei ole työnhakijoiden halukkuus tai aktiivisuus, vaan työvoiman vähäinen kysyntä. Töitä on tarjolla vain pienelle osalle työttömistä. Jos aktivoitu työnhakija sattuisikin saamaan paikan, se on tavallisesti pois joltakin muulta. Työllisyys ei lisäänny sillä, että yhtä paikkaa hakee sadan hakijan sijasta viisisataa hakijaa.

Työnhakija on täysin ulkoisten tekijöiden armoilla, sillä hän voi haluta työllistymistä kuinka paljon tahansa ja tehdä kaikkensa sen eteen, mutta jäädä silti työttömäksi. Usko karisee ajan mittaan kovaluonteisemmastakin hakijasta, ja vallan ottaa voimattomuuden tunne."

Jossain vaiheessa tulee eteen se hetki, ettei enää jaksa. Ei jaksa tuloksetonta työnhakua; kun ei ole edes ilmaiseksi ole kelvannut (Kelan vaatimaan) työkokeiluun, niin miten sitten kelpaisi palkatuksi työntekijäksi? Koska Anssi Ylirönni on terve ja työkykyinen (silti määrätty kuntouttavaan työtoimintaan), hänellä ei tietenkään ole kokemusta työkyvyttömien työttömien kohtelusta.

"Työtön ajautuu lähes väistämättä tarkastelemaan itseään ja tilannettaan paljon enemmän kuin hänellä olisi syytä, tarvetta tai aikaa kuin jos hän olisi töissä. Työtön ei ole pelkästään tietoinen erilaisuudestaan, vaan jatkuva itsetutkiskelu myös tekee hänestä yhä erilaisemman toisiin nähden."

Itsekin olen tarkastellut tilannettani todella paljon. Tämä kirjan luettuani olen yrittänyt myös muistella sitä, kysyikö kukaan minulta lapsena, mikä minusta tulee isona? En muista kenenkään kysyneen, ainakaan en muista, mitä olisin vastannut. Joskus eka-tokaluokkalaisena ajattelin opiskella opettajaksi, mutta viimeistään kolmannella luokalla kiusaaminen yltyin niin pahaksi, että se ajatus jäi; aloin pelätä muita lapsia, ja ajatus opettajan ammatista oli sen jälkeen täysin mahdoton.

Mutta vielä pari sanaa itse kirjasta. Niinkuin jo alussa kerroin, ei kovinkaan paljon uutta asiaa, mutta vähän yli sataan sivuun tiivistettyä tietoa työttömyydestä ja erityisesti työttömien kohtelusta Suomessa. Ja työnantajien asenteista:

"Työnantajat palkkaavat mieluiten niitä, jotka ovat jo töissä jossain ja haluavat vaihtaa työpaikkaa. Työttömyys, etenkin pitkäaikaistyöttömyys, leimaa ihmisen työkyvyttömäksi."

Se osa työttömistä, joka edes vähän seuraa omaan tilanteeseensa liittyvää uutisointia, tietää lähes kaiken kirjassa kerrotuista asioista; tietenkin heillekin voin tätä kirjaa suositella. Mutta erityisesti kaikille työttömiin eriasteisen negatiivisesti suhtautuville, mutta heillehän ei tulisi mieleenkään tätä kirjaa lukea. Valitettavasti.