Työttömyyskatsaus 8/2021

11.8.2021 järjestettiin webinaari 55–64- vuotiaiden työttömien kuntoutuksen kehittämisprojektista. Itse en osallistunut, mutta Facebook-ryhmän "Puhetta työstä, työttömyydestä & toimeentulosta" ylläpitäjä Maarit Korhonen osallistui ja jakoi Powerpoint-esityksen kuvat. 

En ole vielä 55-vuotias (lokakuussa vasta 51), mutta koska ei ole todennäköistä, että neljän seuraavan vuoden aikana muuttaisin muualle, tämä tulee koskemaan minuakin ja laitankin tämän postauksen kuvaksi tuon kaamean ja käsittämättömän kaavion (kuva suurenee klikkaamalla sitä).

"TYP-kartoitusjakso", "kuntouttava työtoiminta" ja "sosiaalinen kuntoutus" nostavat kyllä niskakarvani pystyyn. Eikä tuossa kaaviossa kovin paljon järkeä näytä muutenkaan olevan: "omatoimiasiakkuutta" lukuun ottamatta vaihtoehdot ovat (vahvan tuen palveluiden ja terveyspalveluiden jälkeen) joko "nopea työllistyminen" tai "muu ratkaisu". Arvelen, että se "muu ratkaisu" voi aivan hyvin olla myös työttömäksi työnhakijaksi (edelleen) jättäminen.

Myös elokuussa jatkui uutisointi työvoimapulasta, mutta erityisesti kiinnitin huomiota siihen, miksi työllisyyden hoitoon suunnitellaan kahta eri mallia, vai onko niiden tarkoitus toimia yhdessä?

On Pohjoismainen työnhaun malli (lisää tietoa saatavissa näillä hakusanoilla Googlesta), jota suunniteltiin jo viime vuonna ja jonka olisi tarkoitus tulla voimaan ensi vuonna. Tätä malliahan tietyt tahot nimittävät "aktiivimalli kakkoseksi" ja ovat olevinaan vahingoniloisia siitä, että nykyinen hallitus ensin lopetti Sipilän hallituksen aktiivimallin, mutta nyt hyväksyy tilalle tämän. Eivät vain ota huomioon sitä, että Sipilän aktiivimalli leikkasi lähes kaikilta työttömiltä huolimatta siitä, olivatko he hakeneet työtä vai ei; vain työn saaminen esti leikkaamisen.

Ja sitten tämä työllisyyspalvelujen järjestämisvastuun siirtäminen (kokonaan) kunnille vuoden 2024 aikana. Tästä aiheesta löysin vasta nyt jo toukokuussa julkaistun artikkelin:

"Työvoimapalveluiden siirto kuntien vastuulle herättää vastustusta TE-toimistoissa. Työllisyyskokeilukunnissa usko työllisyyden kohenemiseen on vankka." (Kuntalehti 12.5.2021)

Ja samassa lehdessä 1.9.2021:

"Hallitus tähtää siihen, että TE-palveluiden järjestämisvastuu siirtyy kunnille vuoden 2024 aikana.

TE-palveluiden siirtoa kunnille on jo edistetty työllisyyden kuntakokeilulla, joka alkoi viime maaliskuussa. Noin kolmannes TE-toimistojen asiakkaista siirtyi kuntien asiakkaiksi. Mukana on 118 kokeilukuntaa, jotka muodostavat 25 kokeilualuetta. 

Aiemmin oli ilmoitettu, että työllisyyden kuntakokeilut päättyvät kesäkuussa 2023. Nyt ministerityöryhmä linjasi, että kuntakokeilulle säädetään jatko siihen asti, kunnes TE-palvelut siirtyvät pysyvästi kuntien järjestämisvastuulle." 

Tottakai kuntakokeilukunnat kannattavat työllisyydenhoidon siirtoa kunnille, vaikka nykyisessä kuntakokeilussa ei ole juuri mitään saatu aikaan. Olisikohan sillä mitään vaikutusta, että nyt alussa (alussa ja alussa, puoli vuotta jo mennyt) kuntakokeilualueet eivät vielä ole uskaltaneet ottaa täydellä teholla käyttöön työttömien painostamista kuntouttavaan työtoimintaan (koska kutyn mahdollista väärinkäyttöä oli erityisesti tarkoitus seurata) ja odottavat, koska ajatus seurannasta unohdetaan?

 "Työttömien Keskusjärjestön hallitus on erittäin huolissaan pitkäaikaistyöttömyyden lähes ennätyksenomaisesta laajuudesta ja pitkäaikaistyöttömyyden hoidon tämän hetken tilanteesta.

Keskusjärjestö on saanut laajaa palautetta jäsenkentältä, että mm. nuorille ja pitkäaikaistyöttömille suunnattu työllisyyden kuntakokeilu ei näy eikä vaikuta.  Työllisyyden kuntakokeilujen alku ei ole ollut sitä, mitä odotettiin. Työttömien yhdistykset ja niissä toimivat jäsenet pitävät tilannetta sekavana.

Työllisyyden kuntakokeilun hidasta käynnistymistä ja rajua pitkäaikaistyöttömyyden kasvua ei voida laskea työttömien syyksi. Käynnistysvaikeudet heijastuvat suoraan asiakaspalveluun. Kokeilu on ollut käynnissä jo lähes puoli vuotta. TEM:n työllisyyskatsauksen mukaan kuitenkin vain 23,3 % työttömistä oli heinäkuussa palvelujen piirissä.

Nyt esiinnoussut työttömiä syyllistävä poliittinen retoriikka ja loispuhe on vastuutonta ja virheellistä. Leikkaukset ja sanktiot eivät auta työtöntä työllistymään. Se lisää vain pahoinvointia. Ihmiset täytyy kohdata ihmisinä, tukea ja tarjota mahdollisuuksia. Ilman apua mahdollisuudet jäävät tunnistamatta. Hyvillä palveluilla on työllisyyden parantamisen näkökulmasta suuri merkitys." (Työttömien Keskusjärjestön kannanotto 27.8.2021)

Alunperin näistä kuntakokeiluista päätettiin jo helmikuussa 2020. Sitten tuli korona, ja aloitus siirrettiin vuoden 2021 alkuun. Ja siirrettiin edelleen alkavaksi 1.3.2021. Miksi ne ovat lähteneet huonosti käyntiin? Ja miksi ei alun perinkään odotettu edellisten kuntakokeilujen (2012 - 2015 ja 2017 - 2018) tuloksia, jotka julkaistiin vasta 14.5.2020 ja jotka eivät olleet mitenkään positiivisia:

"Palkansaajien tutkimuslaitoksen (PT) tutkijoiden mukaan kahden edellisen hallituskauden kuntapohjaisilla työllisyyskokeiluilla ei ole ollut tilastollisesti merkitseviä vaikutuksia työttömyyteen, jos aktiivitoimenpiteiden lisääntymisen laskennallinen vaikutus jätetään huomiotta.

– Havaitsemme kokeilun ajalta muutoksia työttömyyden ja aktivointiasteiden tasoissa. Molemmat kokeilut tuntuivat siis siirtäneen työttömiä aktiivitoimien piiriin, mistä he kokeilun loputtua palasivat työttömyyteen, tutkijat sanovat tiedotteessa." (Kuntalehti 21.2.2021)

Jep, ja varsinkin kun tuo edellinen kuntakokeilu sijoittui osittain päällekkäin Sipilän aktiivimallin kanssa. Suomessa ei selvästikään haluta tosissaan kokeilla mitään työttömien elämää ja elämänlaatua parantavia toimenpiteitä, kun kaikki kokeilut ajoitetaan päällekkäin: kuntakokeilu, perustulokokeilu, aktiivimalli (vaikka sen ei kai pitänyt olla kokeilu, vaan pysyvä käytäntö)... Ja sitten kokeilujen päätyttyä sanotaan, ettei kokeilun tulosta voi erottaa sen toisen, päällekäisen kokeilun tuloksesta!

Lopulta perjantaina 13.8. kyllästyin odottelemaan postia TAYSista ja päätin soittaa sinne kysyäkseni asiani etenemisestä ja väsymystyöryhmän loppupalaverista. Sain kyllä vastauksen, mutta viikonloppu meni huonosti nukkuen ja vastausta ja siitä aiheutunutta pettymystä sulatellen.

Väsymystyöryhmän loppupalaveriin ei kutsuta ketään, ei edes minua, puhumattakaan ketään Kelasta (niin kuin Vervessä toukokuussa ehdotettiin), lääkärit pyörittelevät papereita eivätkä varmaan edes keskustele keskenään. Saan sieltä ehkä jonkun kirjeen, mutta en mitään B-lausuntoa tai vastaavaa, jolla voisi hakea sairauslomaa tai yhtään mitään. Sen jälkeen jää aivan minun omaksi ongelmakseni selvittää asiaa johonkin suuntaan; TAYSissa ilmeisesti uskotaan, että kaikilla väsymystyöryhmään saakka päässeillä on se "hoitava lääkäri" ja sen lisäksi joku omavirkailija Kelassa, jotka sitten auttavat kuntoutus- ja etuusasioissa eteenpäin. Mutta kun ei ole.

En kyllä mitään mullistavaa odottanutkaan, mutta täysin tyhjänpäiväisiksi osoittautuivat lauseet väsymystyöryhmän toiminnan tavoitteista: "saada potilaiden päämäärätön tutkimuskierre (myös yksityissektorilla) katkaistua" ja "saada kuntoutusta tarvitsevat kuntoutuspalvelujen piiriin ja tehdä tarvittaessa myös työkykyarvio ja avustaa muutoin etuusasioissa".

Yritin ottaa yhteyttä myös Verven omaohjaajaani, mutta ilmeisesti ammatillinen kuntoutusselvitykseni päättyi niin totaalisesti silloin 26.5., ettei hän ole vaivautunut vastaamaan, koska ei saa enää palkkaa minun asioideni selvittelystä.

Teatterissa: We Will Rock You

Liput tähän Queen-musikaaliin ostettiin jo elokuussa 2019. Alunperin esitys piti olla huhtikuussa 2020 Helsingin Messukeskuksen Amfi-teatterissa, sitten Helsingin Jäähallissa toukokuussa 2021 ja nyt lopulta se toteutui elokuussa, tarkemmin sanottuna 21.8. Jäähallissa. Kaikkiaan musikaalia esitetään vain vähän reilut 4 viikkoa, 6.8. - 4.9.

En ole mitenkään kova Queen-fani, eikä ajatus lähteä tätä katsomaan ollut minun. Mutta ei tämä huono ollut, todella hyvä valoshow ja lavastus, joka tosin oli enimmäkseen toteutettu digitaalisesti. Vaikka liput oli alun perin ostettu Amfi-teatterin toiseen riviin, jostain syystä nämä Jäähallin liput oikeuttivat paikkoihin vain ns. piippuhyllyllä, eli todella kaukana lavasta. Näkyvyys ei siis ollut paras mahdollinen, äänentoisto kyllä toimi, ja sanoistakin sai enimmäkseen selvää. Kappaleet oli tosin suurelta osin käännetty suomeksi, joten ne kuulostivat oudoilta englanninkielisiä kuunnelleelle. Ja vaikka esitystä sai kuvata ja sen olisi voinut taltioida vaikka kokonaan, ei ainakaan minun puhelimeni kameralla kummoisiakaan kuvia saanut.

Vasta 17.8. varmistui, että pääsemme katsomaan tämän esityksen. Sähköpostiin saapunut ohjeistus saapumisesta esitykseen osoittautui kyllä turhaksi; paikan päällä ei ollut oikein minkäänlaista opastusta tai valvontaa. Myöskään tietoa siitä, oikeuttiko lippu seurue- vai lohkopaikkaan ei ollut missään, mutta vaikka näille olikin eri ovet, katsojat sekoittuivat kuitenkin heti ovien jälkeen. Varsinkin kun sähköhäiriö esti "seuruepaikoille" tarkoitetun oven avautumisen, ja kaikki ensimmäiset tulijat päästettiin sisään samasta ovesta. Ja vaikka Jäähallin sisällä katsomoon johtavat kulkuaukot oli peitetty verhoilla, jotka avattiin puoli tuntia ennen esitystä, moni katsoja ehti livahtaa verhojen raosta. Kunnes yksi järjestyksenvalvoja huomasi ja kiersi sitten tyhjentämässä koko katsomon!

Tämä(kin) ongelma olisi ollut helppo ratkaista sillä, että järjestäjät olisivat hankkineet tarpeeksi valvojia, joka ikiseen kulkuaukkoon. Vaikka sitten vapaaehtoisia, joille olisi voitu antaa palkkioksi parin tunnin seisomisesta liput esitykseen. Ja sitten kun ne verhot avattiin, katsojat päästettiin vapaasti etsimään paikkoja pimeään katsomoon. Sanottiin vain, ettei paikkanumeroista tarvitse välittää, saa istua mille paikalle tahansa, kunhan jättää turvavälit. Pari naista ei löytänyt mitään paikkoja eikä heitä kukaan tullut opastamaan, istuivat sitten portailla ensimmäisen puoliajan.

Esityksen toteutuminen näytti lähes viime tippaan melko epävarmalta: torstaina 12.8. ilmoitettiin, että koronarajoitukia tiukennetaan 20.8. alkaen Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten alueella. Sisätiloissa järjestettäviin tapahtumiin saisi ottaa vain 25 henkilöä ja ulkotiloihin 50. Koko viikon yritin sitten kuunnella uutisista, josko asiaa jotenkin tarkennettaisiin, mutta puhuttiin paljon vain siitä, ovatko lasten ja nuorten sisäharrastukset kielletty vai sallittu. Helsingin juhlaviikot ilmoitti peruuttavansa suurimman osan tapahtumistaan. Helsingin kaupunginteatterin johtaja Kari Arffmanin kommentti rajoituksiin Helsingin Sanomissa: "ehkä seuraava toimenpide on se, että muutan maasta. Olen harkinnut sitä tänään. Tai ainakin lopetan nämä hommat. Tämä on ihan tolkutonta”.

Tietyllä tavalla hupaisinta oli Kansallisoopperan käyttäytyminen. Oopperassa oli 20.8. Cavalleria Rusticana & Pajatso -oopperan ensi-ilta. Ooppera ilmoitti uhmaavana AVIn määräyksiä, erityisesti niitä, jotka koskivat katsomon jakamista lohkoihin ja vaatimusta järjestää erillinen WC joka lohkolle. Kapellimestari Hannu Lintu kommentoi Iltalehdessä 17.8. mahdollisuutta, että poliisi keskeyttäisi oopperan esitykset kantamalla yleisön ja esiintyjät pois salista: "Nythän se testataan, onko se mahdollista edes. Jos niin käy, niin sitten niin käy. Mikäänhän ei pue oopperaa ja balettia niin hyvin kuin skandaali, Lintu toteaa."

Työttömyyskatsaus 7/2021

Heinäkuu on ollut työttömyysrintamalla hyvin hiljainen. Ei edes postia kuntakokeilusta. 

Aivan kuun lopussa mediat sitten intoutuivat uutisoimaan työvoimapulasta, mutta työpaikkapulankin huomasi sentään ETLAn toimitusjohtaja Aki Kangasharju Ylen Ykkösaamussa 27.7.2021. Hän oli huolissaan kuitenkin vain niistä, jotka eivät ole korona-aikana voineet vaihtaa työpaikkaa, koska ei ole niitä työpaikkoja, joihin vaihtaa. Mitenkä tämä muka vaikuttaa niihin työttömiin, jolla sitä ensimmäistäkään työpaikkaa ei ole vaihdettavaksi?

"Pitkäaikaistyöttömyys varjostaa elpyvää työllisyyttä" (Aamuposti 28.7.2021)

Otsikko on mielestäni jotenkin outo: millä tavalla pitkäaikaistyöttömyys varjostaa elpyvää työllisyyttä ? Miksi ihmisten on annettu pudota pitkäaikaistyöttömyyteen? Suurin osa näistä pitkäaikaistyöttömistä on ollut työttömiä (ja pitkäaikaissellaisia) jo paljon ennen koronaa.

"Elinkeinoelämän keskusliitto pitää avoimien työpaikkojen määrää huolestuttavana. ”Jos katsotaan, paljonko avoimia työpaikkoja on suhteessa työttömiin työnhakijoihin, olemme itse asiassa jo hyvin lähellä aivan edellisen noususuhdanteen loppupuolella ollutta huippua”, sanoo EK:n Sami Pakarinen." (Helsingin Sanomat 29.7.2021)

Aivan kuin joka ainoa työtön voisi tuosta noin vain mennä töihin joka ikiseen avoimeen työpaikkaan!

Kansalaisaloitepalvelussa on mahdollista allekirjoittaa 1.9.2021 mennessä seuraava aloite: Ehdotus lainvalmisteluun ryhtymiseksi työkyvyttömyysmääritelmien yhdenmukaistamiseksi!

"Kun ihminen vammautuu tai sairastuu niin hänen työkykyään arvioidaan peräti 11 eri lailla, tämä johtaa valitettavan usein siihen vääristymään että tosiasiallisesti täysin työkyvytön ihminen arvioidaan työkykyiseksi ja hän joutuu ilmoittautumaan vajaakuntoiseksi työnhakijaksi saadakseen työttömyyskorvausta vaikka hänen oikea toimeentulonsa pitäisi olla työkyvyttömyyseläke. Valitettavan usein myös työkyky ja toimintakyky sekoitetaan toisiinsa vaikka todellisuudessa näillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Ihminen saattaa olla toimintakykyinen esimerkiksi hoitamaan välttämättömät arjen askareet, mutta samaan aikaan hän voi olla täysin työkyvytön."

Juuri näin! Ihmisen toimintakyky saattaa riittää välttämättömien asioiden (kotityöt, kauppa-asiointi, Kelan byrokratian kanssa taistelu) hoitamiseen ja ehkä myös joka paikassa suositeltuun hyötyliikuntaan, mutta ei säännölliseen työssäkäyntiin.

Tämän kansalaisaloitteen kävin allekirjoittamassa, vaikka tätä kirjoittaessani näyttää siltä, ettei se saa lähellekään vaaditua 50 000 allekirjoitusta jäljellä olevan parin viikon aikana (nyt niitä on 2288). Ja vaikka saisikin, sille todennäköisesti kävisi niin kuin aktiivimallin kumoamista vaatineelle kansalaisaloitteelle vuonna 2019. Se sai 140 000 allekirjoitusta, mutta eduskunta hylkäsi sen silti; Sosiaali- ja terveysvaliokunta perusteli kansalaisaloitteen hylkäämistä tuolloin muun muassa sillä, että aktiivimallin vaikutusten arviointi oli kesken. 

Noin muuten kansalaisaloitteiden otsikoita selaillessani kävi mielessä, että olisin odottanut niiden olevan edes oikeinkirjoitussääntöjen mukaisia, mutta kaikki eivät olleet: isoilla kirjaimilla kirjoitettuja sanoja, sana ''taksi" kirjoitettu "taxi"... Aloitteita en sitten pidemmälle lukenutkaan.

Edit: lisätty 16.8.2021: Luen Aamulehtiä hieman aikataulusta jäljessä, ja nyt illalla silmiini osui 9.7. julkaistu juttu työvoimapulasta. Juttu on valitettavasti maksumuurin takana, mutta siinä työvoimapulaa ei valita yksikään työnantajayritys, vaan vuokratyöfirmat, mm. Barona, Valtti henkilöratkaisut oy, Eezy personnel oy… Ja ainakin minulle sanottiin jo lähes 10 vuotta sitten, että näiden vuokrafirmojen algoritmit blokkaavat jo heti kättelyssä yli 40-vuotiaat.

” Vaikeuksia ilmenee, kun yritetään löytää henkilöitä teollisiin tehtäviin, joissa kaivataan erityisosaamisen sijaan ensisijaisesti asennetta ja halua tehdä työtä”, sanoo Baronan Tampereen aluejohtaja Vesa Kangasniemi. Hänen mukaansa alan valmiita huippuosaajia ei kuitenkaan ole missään vaiheessa ollut liikaa työttömänä. Ensin vaaditaan huippuosaamista, mutta sitten kuitenkin ”asenne ja halu tehdä töitä” riittäisi?

Ja artikkelin lopussa Eezyn seniorikonsultti Johanna Ahola vielä kertoo, että spesifiä, oikeanlaista osaamista erityyppisiin tehtäviin on haastavaa löytää tänä päivänä. Kyllähän työttömiä on helppo syyttää spesifin osaamisen puutteesta…

Miten olisi yritykset: olisiko täsmäkoulutus tai oppisopimus mitään? No ei kun pitää saada se valmis osaaja, ja vielä vuokratyöfirman kautta!

Kesäteatterissa: Vihervaaran Anna

Perjantaina 30.7. oli Vihervaaran Annan ensi-ilta Knehtilän ladossa Hyvinkään Palopurolla. Olimme tietenkin katsomassa, olimmehan osallistuneet jo yli kaksi kuukautta lavasteiden rakentamiseen ja katsomon pystyttämiseen.

Näytelmä perustuu kanadalaisen kirjailijan L.M. Montgomeryn vuonna 1908 julkaistuun ja vuonna 1920 suomennettuun teokseen Annan nuoruusvuodet (Anne of Green Gables), jonka näytelmäksi on sovittanut ohjaaja Teemu Ojanteen puoliso Virve Ojanne. Kirjasta ja sen jatko-osista on tehty myös pari TV-sarjaa, joista viimeisin on tehty vuosina 2017 - 2019 ja esitetty Ylellä sekä Netflixillä.

Minä en ole koskaan kirjoja lukenut enkä myöskään sarjoja katsonut; vaikka lapsena ala-asteaikoina luin paljon, Anna-kirjat eivät kiinnostaneet. Joten ensimmäisen kerran tutustuin tarinaan tämän näytelmän käsikirjoituksen luettuani. Juoni on kuitenkin useimmille tuttu, joten juonipaljastus sallittaneen: kuvitteellisessa Avonleassa maatilaa pitävät sisarukset Marilla (Carita Lehto) ja Matthew (Juho Lehto) Cuthbert halusivat adoptoida pojan, mutta heille lähetettiin kuitenkin tyttö, punatukkainen Anna Shirley (Anna-Sofia Tuominen), jonka he lopulta päättävät pitää.

Näytelmän lopussa Anna on jo nuori aikuinen, opiskellut vuoden opettajaseminaarissa ja palaa kesäksi kotiin. Kesän aikana Matthew kuolee; Anna kuitenkin haluaa pitää Avonlean ja jää syksyllä opettaksi kylän kouluun ja auttamaan Marillaan tilan pidossa. Näytelmä päättyy Annan ystävän Dianan (Aino Piela) ja Fredin (Niilopekka Anturaniemi) häihin.

Näytelmään oli lisätty musiikkia, muutama laulu ja vähän koreografiaa. Harjoituksia seuratessa nämä tuntuivat turhilta ja liikaa aikaa vieviltä, mutta lopputuloksessa oli onnistuttu yllättävän hyvin ja musiikit ja koreografiat oli sisällytetty näytelmän juoneen.

Muuten voisin tätä suositella kaikille, mutta kun kaikki näytökset on jo loppuunmyyty! (Tosin eilen eli 9.8. oli alustavia suunnitelmia lisäesityksistä, mutta ei vielä päätöksiä.)

Kuvissa vasemmalta:
Aita, jonka maalaamista valkoiseksi minä ehdotin, näin siitä tuli perinteinen pohjoisamerikkalainen aita.
Maalaamani ikkuna, josta näkyy Annan laulussa mainitsemat omenapuu ja kuu.
Käsiohjelma. Lava ja loppukohtauksen lavasteet.

Kesäteatterissa: Julkileikki

Viime sunnuntaina oli jälleen vuorossa perinteinen (jo 3. kerta) Teatteri Perikunnan kesärevyy Juomahuone Laitisen terassilla, tänä vuonna nimeltää Julkileikki.

Tämä ei ollut niin hauska kuin kaksi edellistä. Sketsejä oli vähemmän, ja niitä oli aika turhan tuntuisesti pitkitetty.

Ja kahden viime vuoden tapaan myös suurin osa, tai oikeastaan kaikki, Suomipop- / iskelmäparodioista meni ohi, koska en edelleenkään niitä kuuntele.

Alkukesästä Teatteri Perikunnan jäsen Jani Johansson kyseli Facebookin Riihimäki-ryhmässä Seiska-lehtiä; jotenkin ajattelin, että niitä olisi sitten käytetty jossain sketseissä, mutta niistä olikin vain askarreltu lavasteiden taustakuvia (eli noita kuvassakin näkyviä palapelinpaloja). Puvustuksessakin oli teemana palapelit ja sanomalehdet, mutta niilläkään ei odotuksista huolimatta ollut mitään yhteyttä sketseihin.

Olihan tämä ihan hauska, mutta niinkuin jo mainitsin, turhan tuntuista pitkitystä välillä. Muutamia samoja hahmoja kuin aiemminkin: ministereitä, Donald Trump, mielessään pomoaan kiroileva assistentti... Ajankohtaisia aiheita ainakin espanjansiruetanat ja etätyö.

Vielä 10 esitystä jäljellä, viimeinen lauantaina 21.8.

Teatterissa: Minua suurempaa

Eilen kävimme katsomassa Hyvinkääsalissa Willan nuorisoteatterin eli Wilnun esityksen Minua suurempaa. Tämän vuoden ensimmäinen teatterikäynti (vapaalipuilla, kuvassa näkyviin jättitauluihin Heidi teki kehykset, joiden maalaamiseen minäkin osallistuin).

Näytelmä oli paria laulua lukuunottamatta kokonaan wilnulaisten tekemä: käsikirjoitus, ohjaus, koreografia, osa musiikista ja lavastuksen sekä puvustuksen suunnittelu. Tämä huomioiden esitys oli todella hyvä; tosin tuntiin mahtui mielestäni jonkin verran turhaa "täytettä", tanssikohtauksia, jotka eivät oikein yhdistyneet mihinkään.

Näytelmän päähenkilö oli Amila, jota eri-ikäisenä esitti neljä näyttelijää: 6- ja 11-vuotiaana, aikuisena ja vanhana. Tai ainakin minun tulkintani mukaan vanha Amila oli jo kuollut. Häntä esitti Jenna Jormanainen, joka lauloi todella upeasti Samuli Putron kappaleen Olet puolisoni nyt.

Noiden mainitsemieni tanssikohtausten ja yhden monologin aikana ajatus lähti hetkeksi harhailemaan, mutta silti voin suositella. Esityskertoja on vielä ainakin seitsemän.

Silloin, kun ajatukseni lähti harhailemaan mietin sitä, miten tasa-arvoista taloudellisessa mielessä tällainen nuorisoteatteriharrastus on. Wilnun produktioihin osallistuminen saattaa olla ilmaista, mutta tässäkin esityksessä selvästi huomasi, että nuorilla näyttelijöillä on todennäköisesti myös muita harrastuksia: tanssia ja/tai taidetta. Ja nämähän eivät ole ilmaisia. Työssäkäyvien vanhempien lapsille ehkä halpoja, mutta entä työttömien lapset? Ainakin Hyvinkäällä ja Riihimäellä toimivan tanssikoulu Dance Artin halvin kausikortti maksaa 154 €. Villa Artussa toimiva lasten ja nuorten kuvataidekoulukin (jossa nuo em. taulut oli maalattu) maksaa jotakin, en nyt jaksa etsiä hintaa. Ja vaikka teatteriharrastus olisikin ilmainen, valitaanko näytelmiin nuoria, joilla ei ole mitään muuta tanssi- tai lauluharrastuspohjaa?

Työttömyyskatsaus 6/2021

Kesäkuukin sitten meni, melko samanlaisissa tunnelmissa kuin toukokuu; edelleen olen väsynyt ja turhautunut ja työkykyselvityskin näyttää olevan piiitkällä kesätauolla. 

16.6. tuli taas postia työllisyyden kuntakokeilusta:

"Hei.

Työllisyyspalveluissa on otettu käyttöön Kykyviisari, jolla pystyy itse seuraamaan omaan hyvinvointiin liittyviä seikkoja. Kykyviisari lähetetään kaikille työllisyyspalvelujen asiakkaille ja tuloksia voit käydä läpi myös vastuutyöntekijäsi kanssa.

Kykyviisari tuottaa tuloksena myös tietoa, joka voi auttaa sinua löytämään itsellesi tarvittavia väyliä myös mm. terveyspalveluissa. Muistathan, että työttömien terveystarkastus on ilmainen palvelu, jonka kautta janakkalalaiset työllisyyspalvelujen asiakkaat ohjautuvat myös ketterästi hammashoidon palveluihin ilman pitkiä odotusaikoja."

Joko tämä on lähetetty kaikille työllisyyden kuntakokeilussa oleville tai sitten tämän lähettänyt työllisyyssihteeri ei ole lainkaan lukenut minun tietoja eikä tiedä, että olen jo osallistunut ties kuinka moneen työttömien terveystarkastukseen, jotka ovat vain päättyneet ilman ilmoitusta minulle ja ilman minkäänlaista lopputulosta.

Ja 23.6. lisää s-postia, tällä kertaa valtakunnallinen työllisyyskokeilun asiakastyytyväisyyskysely peräti kuudella eri kielellä!

No, en toistaiseksi ole saanut kuin muutaman yleisluonteisen sähköpostin ja kaksi puhelua (samalta henkilöltä, joka oli jo TE-toimistoaikoina jonkinlainen omavirkailijani) ja arvelen, että kotikunnassani ainoa pitkäaikaistyöttömien asioita hoitava. Vai pitäisikö olla oikein suunnattoman tyytyväinen, ettei toistaiseksi ole edes ehdotettu kuntouttavaa työtoimintaa!

"Uuden sosiaaliturvasta vastaavan ministerin mielestä suomalainen työllisyyskeskustelu pyörii ylipäätään liiaksi sosiaaliturvan kiristämisen ympärillä.

Sarkkisen ja vasemmistoliiton mielestä sosiaaliturvaa tulisi päinvastoin parantaa ja tuoda ennen pitkää Suomeen vastikkeeton perustulo. Kaikki saisivat ilman velvoitteita automaattisesti sosiaaliturvaa, joka tulojen noustessa verotettaisiin pois." (Helsingin Sanomat 24.6.2021)

Tässä kuussa on muutenkin ollut paljon puhetta perustulosta. En valitettavasti kuitenkaan usko, että sitä Suomeen koskaan saadaan. Vaikka noin periaatteessa useimmat puolueet sen joskus hyväksyisivätkin, sen määrästä ei ikinä päästä yhteisymmärrykseen.

Sisältyisikö siihen kaikki nykyiset tuet, myös asumistuki? Koska siinä tapauksessa se olisi äärimmäisen epäreilu: on työttömiä, joilla jostain syystä on omistusasunto (aiemmalla työllä tienattu, perintönä saatu tms.) ja josta asumismeno on ehkä yhtiövastike. Ja sitten on paljon vuokralla asuvia.

Otetaan esimerkki keskikokoisesta kaupungista (summat ovat täysin keksittyjä). Kaksion yhtiövastike vaikkapa 150 €, samankokoisen kaksion vuokra 700 €. Jos perustulo olisi 1 000 € / kk, omistusasunnossa asuvalle jäisi 850 € ja vuokralla asuvalle 300 €. Omakotitalon kuluja en edes huomioi tällä kertaa. Kenen mielestä tämä olisi tasa-arvoista?

Eli vain perustulo, jonka päälle maksettaisiin asumistukea, olisi edes jonkin verran tasa-arvoinen. Ja senkään määrästä ei koskaan päästäisi sopuun. Tähän perustuloasiaan ja muuhunkin liittyen olen todella turhautunut siihen yleiseen käsityksen, että KAIKKI työttömät asuvat vuokralla ja KAIKKI työttömät saavat toimeentulotukea. Näinhän ei ole.

Samassa haastattelussa Sarkkinen ehdottaa yhden hakemuksen mallia. Tästä olen Sarkkisen kanssa täysin eri mieltä, kuten olen tässäkin blogissa jo aiemmin todennut. Kela kuitenkin käsittelisi hakemuksen niin, että hakija saisi pienimmän mahdollisen etuuden tai ei sitäkään. Itselläni tästä kokemusta parin vuoden takaa: kuntoutustukea ja työkyvyttömyyseläkettä haetaan samalla lomakkeella. Kela käsitteli sen eläkehakemuksena ja hylkäsi, vaikka tilanteeni olisi oikeuttanut määräaikaiseen kuntoutustukeen.

Kesäkuussa vasta löysin (tai jaksoi etsiä) väsymystyöryhmän toiminnan tavoitteet, joita ovat:

• Selvittää ja hoitaa väsyneen potilaan mahdolliset hoidettavissa olevat sairaudet
• Saada erikoissairaanhoidon yhteinen näkemys potilaan väsymyksen syystä tai siihen vaikuttavista syytekijöistä
• Ottaa kantaa krooninen väsymysoireyhtymä (rasitusintoleranssi SEID) -diagnoosiin
• Saada potilaiden päämäärätön tutkimuskierre (myös yksityissektorilla) katkaistua
• Saada kuntoutusta tarvitsevat kuntoutuspalvelujen piiriin ja tehdä tarvittaessa myös työkykyarvio ja avustaa muutoin etuusasioissa           

Näistä kaksi viimeistä kohtaa olisivat minulle todella tärkeitä, mutta en usko niihin. Viiden(kin) vuoden kuluttua olen edelleen samassa päämäärättömässä tutkimuskierteessä.