Hyviä löytöjä kalkkiviivoilla

Eli ihan kuukauden viimeisenä päivänä.


Kirpparilöytöjä 13

Tänään löytyi CatManDoo AquaTech-laskettelutakki, joka tietysti on sopiva myös pyöräilyyn ja ihan kaikkeen käyttöön.

Lisäksi tässä kuussa:

• Vaaleanpunainen Reebokin huppari (50 senttiä)
• Neonpinkki juoksutoppi
• Upea kaulakoru, josta kuva ei tekisi oikeutta
• Pari hauskaa jääkaappimagneettia (kuva toisesta edellisessä blogipäivityksessä)
• Punainen vetoketjullinen (!?) neuletuubihuivi
• Mustat mokkavarsikengät eurolla
• Pinkki H & M:n nailonlaukku
• Valkoinen höyhenhiuskoriste
• Whovillen* talo (joulukoriste)

Whoville-talo, kuva jota on eniten pinnattu Pinterestissä
(minun kuvistani)

PS. Pieni uutiskatsaus, tällä kertaa EI aiheesta työttömyys, vaan ostoskäyttäytyminen:

"Korkeilla koroilla tasapainoilevat naiset tekevät nyt tuoreen tutkimuksen mukaan ostosreissuillaan tasapainoisempia ratkaisuja, eivätkä sorru yhtä helposti heräteostoksiin.

Markkinoinnin professori Jeffrey Larson sanoo, että tuhlaavaisten ihmisten tulisi pukeutua korkokenkiin, koska hänen työpaikkansa Brighamin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan matalapohjaiset kengät vaikuttavat ostopäätöksiin merkittävästi.

Jos shoppailija on pukeutunut korkokenkiin, tasapainoilee hän myös alitajunnassaan esimerkiksi raha-asioilla, Journal of Marketing Research -julkaisun artikkeli selventää.

Miehillä sama efekti saadaan, jos he ennen ostosreissua tasapainoilevat kotona yhdellä jalalla tai esimerkiksi harjoittavat joogaa. Myös kotona tapahtuvat verkko-ostokset kannattaa suorittaa vasta tasapainoharjoitusten jälkeen, jotta Visa-lasku ei kasvaisi liian suureksi." (Stara.fi)

Linkki alkuperäiseen englanninkieliseen artikkeliin: http://news.byu.edu/archive13-aug-highheels.aspx

*Whoville = kylä, joka esiintyy Dr. Seussin lastenkirjoissa Horton (Horton Hears a Who!) ja Grinch (How the Grinch Stole Christmas!)

Voiko työkyvytön kuitenkin olla työttömyyskykyinen?

Ylen aamu-uutisissa kerrottiin, että kunnat eivät tiedota työttömille terveystarkastuksista, joita lain mukaan pitäisi järjestää. Pelkäävät kuulemma palvelun ruuhkautumista. No, ei oikeasti, vaan pelkäävät, että työttömällä voi olla sairaus, joka vaatii tutkimuksia, erikoishoitoa, jatkohoitoa ja Kelan korvaamia lääkkeitä...paljon halvemmaksi tulee jättää työtön vain sairastamaan ja kuolemaan mahdollisimman nopeasti.

Yritin etsiä uutista Ylen nettisivuilta, mutta illalla ei enää löytynyt mitään. Googlettamalla "työttömien terveystarkastus" sen sijaan löytyi MTV3:n sivuilta asiaa käsittelevä uutinen. Eihän siinä mitään, että mediayhtiö on eri, mutta kun se uutinen (Kunnant laiminlyövät työttömien terveystarkastuksia) oli päivätty 29.11.2011! Ei todellakaan mitään uutta auringon alla.

Luin sitten enemmänkin aiheesta. Sosiaali- ja terveysministeriön sivulla on juttu viime joulukuulta, jonka mukaan terveystarkastuksessa tulisi arvioida työttömän työkykyä, ja "työkykyä arvioidaan lisäksi aina suhteessa siihen työhön, mitä kukin tekee". Jos siis työtön on työtön, eikä tee mitään (ei tietenkään edes saa tehdä mitään), niin työkykyä arvioidaan suhteessa mihin? Työttömyyteen? Sairaanpikin ihminen jaksaa olla työttömänä, joten hänen kai voidaan arvioida olevan työttömyyskykyinen, eikä ainakaan työkyvytön. Näin ollen esimerkiksi kaikki mahdollisuudet työkyvyttömyyseläkkeeseen voidaan eliminoida jo kättelyssä.

Joku tässä säästää, mutta kuka? Pitkään työttömänä olleen eläke kun tuskin olisi kovin paljon työmarkkinatukea suurempi, ja byrokratiakuluja jopa säästyisi. Mutta eihän työtöntä voi armahtaa!?

PS. Kirpparilla menee huonosti, jos jotain kiinnostaa. Kaikki tavarat, joiden jo iloitsi menneen kaupaksi, palailevat pikkuhiljaa takaisin pöytään. Jos ihan hirveästi ei ole varastettu, niin ihan miinukselle ei taida sentään mennä.

2. PS. Viikko sitten löytämäni Diddl kesti pesun 30-asteisessa hienopesuohjelmassa. Vähän harjausta vain jälkihoidoksi.

Söpöin ilmaislöytö ikinä

Tietyillä kirppareilla on ulko-oven vieressä sellaisia "Ota ilmaiseksi" -koreja, joissa on tavaraa joka ei ole mennyt kaupaksi. Sellainen muuten pitäisi ehdottomasti olla joka ikisellä kirpparilla. Tietenkin se voi paisua romukasaksi, josta on vain harmia henkilökunnalle, mutta silti. Näistä koreista olen joskus löytänyt jotain järkevääkin, ihan omaan käyttöön muutaman vaatteen ja laukkuja varastokäyttöön, ja jälleenmyyntiin pikkutavaraa. Varsinkin kaikki pikkukipot ja tuikkulyhdyt menevät aina kaupaksi.

Viime torstaina löysin kyllä Kirjokaaren korista söpöimmän ikinä tekemäni löydön: Diddl-pehmolelun, noin 20 cm korkean. Vähän likainen se on, mutta aion kokeilla pesukoneen hienopesuohjelmaa.

Kaikkea kummallista kirpparilla:

Tänään oli Vanhalla Villatehtaalla joku tapahtumapäivä, ja myös kirpputori. Itse löysin vain pienen kullanvärisen laukun, mutta mies osti erään tulevan teemasynttärin tarpeistoksi Bratz-filmikameran. Ihan oikea kamera, mukana jopa paristot ja SD-kortti. Hupaisaa kyllä, muistikorttia ei kukaan ollut huomannut tyhjentää ennen myyntiinlaittoa, ja niinpä siellä oli jotain lasten Bratz- ja Barbie -kuvia, ihan selvästi yritetty jotain kuvarkertomusta tehdä. Mahtoiko alkuperäinen omistaja koskaan siirtää niitä omalle koneelleeen, vai katosivatko iäksi? Siis muistutukseksi: jos aiot myydä kameran, TYHJENNÄ MUISTIKORTTI!

Ja toinen lapsiin liittyvä kirppisasia: Jos laitat myyntiin kolmipyörän tai muun lasten pyörän, SIDO RENKAAT KIINNI, niin ettei sillä voi ajella pitkin kirppiksen käytäviä! Toivoo nimimerkki "Mustelmia nilkoissa".

Tähän sarjaan voisin myös laittaa oman temppuni, joka johtuu sekä laiskuudesta että huonosta käsialasta: Ostin torstaina upean mustan hupullisen duffelityyppisen villakangastakin, joka oli melko halpa, koska siinä oli vetoketju rikki. Tämä ei juurikaan haittaa takin käyttämistä, ehkä pari nepparia siihen voisi ommella.

No, tänään otin siitä hintalapun pois, ja huomasin, että siihen oli tosi selkeästi kirjoitettu "Huom! Vetoketju rikki!". Olin juuri hakenut varastosta myyntiä varten toppaliivin, jossa on sama vika; siis hintalappupahvi kiertoon, siihen vain uusi tarra uusine hintoineen!

Miksi ostaa kun voi varastaa?

Miksi turhaan maksaa kellosta, kun sen voi riipiä laatikosta, laittaa ranteeseen ja marssia kassan läpi
maksamatta? Onhan se kivaa naureskella, kuinka sai kellon ilmaiseksi ja jollekin tyhmälle jäi vain tyhjä rasia. Toivoa sopisi, että hyypiö tuntisi edes pienen piston jossain omantuntonsa rippeissä käyttäessään varastettua kelloa, mutta turha toivo; eikä varmaan ole sen tyypin ensimmäinen eikä viimeinen rikos.

Niin, siis tänään löysin vain tyhjän rasian, jossa oli vielä eilen rannekello. Omaa syytänihän tuo varkaus oli; olisin voinut teipata laatikon tiukemmin tai laittaa hintalapun kiinni kelloon enkä laatikkoon. Ainahan jotain on varastettu, jääkaappimagneetti tai korvikset tai jotain, ja jopa yksi rannekello (tilaajalahjana jostain tullut) yli kymmenen vuotta sitten Vammalassa, mutta ei näin selviä jälkiä jätetty.

Kohotti mielialaa niin kivasti, etten jaksanut juurikaan tutkia, mitä oli mennyt kaupaksi. Ja mitäs jos jotain muutakin pöydästä poistunutta on varastettu eikä ostettu?

Ja sitten varsinaiseen blogin aiheeseen eli työttömyyteen:

Koska olen kohta saanut työmarkkinatukea 180 (arki)päivää, Kela vaatii tekemään tarveharkintaselvityksen. Työmarkkinatukeen kun vaikuttaa pääomatulot (esim. vuokra-, metsä-, korko- yms. tulot) mutta ei enää tämän vuoden alusta alkaen puolison tulot. Mutta, mutta... tarveharkintalomakkeen voi täyttää netissä, mutta sielläpä on ensimmäisenä kysymys puolison tuloista, eikä lomaketta pääse täyttämään ellei siihen vastaa...miksi Kela pitää netissä yli puoli vuotta sitten vanhentunutta lomaketta?

No, paperiversiossa tuota yhtä kysymystä ei ole. Kummastuttaa kyllä, että korkotodistus pitää toimittaa yli 2000 €:n talletuksista. Laskeskelin huvikseni, että esim. Nordean KorkoExtra -tilin korko on 0,15 %; 2000 €:sta se on siis vuodessa 30 euroa miinus koron lähdevero 30 % eli 9 euroa. Eli käteen jää korkoa 21 €/vuosi eli 1,75 €/kuukausi. Huikea lisätulo kyllä työttömälle, ja aivan varmaan sen selvittäminen on kaiken byrokratian arvoista.

Vielä pieni uutiskatsaus:

"Työtön keitti ilmaiseksi kahvia kierrätyskeskuksessa - Pirkanmaan TE-toimisto katkaisi tuen"

Eli Parkanossa avattiin tammikuussa kierrätyskeskus, paikallislehti teki tilaisuudesta jutun, joka luettiin TE-toimistossa, ja lehtikuvassa kahvia keittäneeltä naiselta katkaistiin työmarkkinatuki. Sillä lailla. TE-toimiston mukaan "sellaisella työntekijällä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen, joka työskentelee palkatta yrityksessä tai tehtävissä, jotka yleisesti tehdään yritystoimintana tai työsuhteessa".

Eli ei saa tehdä vapaaehtoistyötä. Toinen perustelu työmarkkinatuen katkaisulle oli, että nainen on nähty usein kierrätyskeskuksessa. Siis työtön ja köyhä ei saisi käydä kierrätyskeskuksessa etsimässä halpoja vaatteita ja huonekaluja? Saako käydä joka päivä Ikeassa tai Kruunukalusteessa, entä Stockmannilla tai Citymarketissa? Tässä joutuu kohta myös pelkäämään sitä, milloin kirpputorilla käyminen tulkitaan työksi, tai satunnainen myynti siellä.

Sitä jäin ihmettelemään, että naisen työnhaku on uudistettu helmikuussa joulukuuhun saakka, eli 11 kuukautta. Pitäisikö muuttaa Parkanoon, jos siellä on tuollaista; minuahan alettiin ajaa työpajalle jo kahdeksan kuukauden työttömyyden jälkeen?

Lauma vesikauhuisia pesukarhuja...

...oli ilmeisesti vieraillut kirpparipöydälläni eilisen jälkeen. Ainakin jälki oli sen näköistä, eli kamala sekasotku. Ties kuinka monta vaatetta oli riivitty henkareilta ja heitetty myttyyn pölyiselle lattialle, kengät olivat sikin sokin ja pikkutavarat ties missä. Funkeys*-hahmot oli tietty irrotettu toisistaan, ja toista sai pitkään etsiä vaatekasasta. Toin ne pois ja pakkaan muovipussiin ennen kuin toinen todella päätyy jonkun taskuun.

Funkey-hahmoja. Tuollainen iso ja
yksi pieni oli myytävänä.

Kyllä kirpputorillakin voisi asiakkaana käyttäytyä asiallisesti. Miksi mennä sinne ollenkaan, jos on tarkoitus vain potkia muiden ihmisten tavaroita ja kommentoida halveksivasti kaikkea romuksi?

Asiasta toiseen: todella mielenkiintoisen sivuston löysin Pinterestin kautta:
http://www.flickr.com/photos/wishbook/sets/. Amerikkalaisia postimyynti- ym. luetteloita sivuittain kuvattuna. Esim. MatchBoxin luettelossa vuodelta 1978 on vaikka kuinka monta autoa, jotka minullakin lapsena oli.

*Funkey: Jonkinlainen tietokoneeseen kytkettävä peli/hahmo, jonka erehdyksessä ostin viikko sitten
Forssasta. Ei kuitenkaan toimi ilman kaupasta ostettaessa mukana ollutta CD:tä.

Sateinen aloitus

Kuvassa ei ole kirpparippöytäni, vaan Turun linnan
"aarrekammio"; yhtä täysi ja sekainen tosin.

Tänään alkoi kahden viikon urakka taas kerran, ja niinkuin aina, kirpparipöytä tuli aivan liian täyteen tavaraa. Jossain vaiheessa näytti ihan kivalta, mutta sitten autossa olikin vielä 3 laatikkoa ja 5 kassillista tavaraa...

Yksi pöytä, laukku ja pari lautasta taisi mennä heti kaupaksi, mutta siihen se voi jäädäkin.

Tavaraa myytäväksi kyllä olisi. Miten ihmeessä sitä kertyykin niin? Ja kun se systeemi "poista yksi kun ostat yhden" ei toimi. Vaatteet ja kengät eivät vain mene kaupaksi, vaikka itse niitä ostankin.

Kertakäyttökoru

Kirpparilöytöjä 12

Eilen kierros Lahden kirppareilla ja yhdessä Riihimäelläkin. Kahden viime viikon aikana myös Turussa, Tampereella, Forssassa ja Järvenpäässä; jonkin verran löytöjä, mutta ei mitään extraihmeellistä:

• Vaaleanpunainen korsettilaukku
• Punainen kangasolkalaukku (0,80 €)
• Valkoinen laukku isoin koristetimantein
• Metallinvärinen laukku ketjukoristeella
• Metallinvärinen laukku nahkapainokuvioilla
• Hopeanvärinen Esprit-lompakko
• USA-lippupaita
• Musta verkkoneulemekko
• Hopeoitu joutsen-sormusteline
• Sininen iso lasijoutsen
• Pieni valkoinen joutsen munakupilla
• Hiusklipsikoru mustilla sulilla

Niin, se viimeksi mainittu jäi sitten kertakäyttöiseksi. Laitoin sen tänään hiuksiin, ja Willan kirpparilla se katosi. Sovitin paria vaatetta, luultavasti tarttui kiinni toiseen niistä ja putosi. Ja mikä harmittaa eniten: huomasin katoamisen tosi äkkiä ja etsin sen jälkeen kaikkialta, tuloksetta. Lähes 95 %:n varmuudella joku huomasi, kun se putosi, huomasi että käännyin toiselle käytävälle ja nappasi sen ketjun sulkineen lattialta. Muuten se ei millään olisi hävinnyt totaalisesti niin lyhyessä ajassa. Harmi sen kadottamisesta on kyllä paljon suurempi kuin eilen siitä maksamani 50 senttiä!

Olen toistaiseksi kadottanut sen verran vähän tavaroita, että jaksan harmitella niitä ehkä turhan paljon. Tässä muutamia muistamiani:

• Lapsena en yleensä vienyt metallisia MatchBox-autoja ulos, mutta jostain syystä olin vienyt yhden ja se katosi. Ilo oli todellinen, kun löysin sen seuraavana kesänä hiekkakasasta lähes vahingoittumattomana.
• Noin 15-vuotiaana kadotin hopeisen luokkasormuksen Turussa jossain tavaratalossa sovittaessani nahkahanskoja. Sain hankittua uuden samanlaisen tilalle, mutta tulihan se sitten maksamaan tuplasti.
• Lukiossa riisuin korvikset liikuntatunniksi, ja korviksen taustaosa putosi. En löytänyt sitä lattialta, mutta myöhemmin kotona paidan alta ihoon liimaantuneena.
• Kesällä 2008 kävin ruokatunnilla töistä kaupungilla, ja korvakoru putosi. Palasin sitäkin hakemaan, mutta en löytänyt; ehkä joku oli senkin napannut, kiiltävän hopeavärinen kun oli. Kirpparilta ostettu, eikä rahallisesti suuri menetys, mutta harmitti. Pari vuotta myöhemmin löysin onneksi samanlaiset.
• Viime talvena sydämenmallinen riippuva korvis putosi jonnekin matkalla autolle. Harmitti, mutta ei kovin, koska en ollut niitä korviksia erityisesti ostanut, vaan ne tulivat mukana jossain korupussissa.