Emily Brontë: Humiseva harju

Kuuntelin Yle Areenasta Kulttuuriykkösen 13.2.2020 julkaistua jaksoa "Miksi Pikku naisia ja Sanditon ovat nyt in?", jossa keskusteltiin siitä, mikä 1800-luvun kirjailijoiden Jane Austenin ja Emily Brontën maailmankuvassa vetää nykyajan ihmistä puoleensa. Jaksossa tietenkin mainittiin Emily Brontën (1818 - 1848) ainoa julkaistu romaani eli Humiseva harju (Wuthering Heights, 1847).

Keskustelua kuunnellessani en millään pystynyt loihtimaan minkäänlaista mielikuvaa kirjasta, vaikka olen nähnyt siitä vuonna 1992 tehdyn elokuvaversion ja aivan varmasti muitakin. Siksi päätin lainata sen kirjastosta. Ilmeisesti elokuvaversioista on yritetty väkisin tehdä romanttisia rakkaustarinoita enkä sen vuoksi tunnistanut sitä; minä en löytänyt kirjasta mitään romanttista, vain kuvauksen vihasta, katkeruudesta, ilkeydestä ja täysin järjettömästä kolmiodraamasta.

Vähintään joka toinen kirjan päähenkilöistä sairasti jotain riuduttavaa sairautta, todennäköisesti keuhkotautia eli tuberkuloosia. Mitään normaalia kukaan ei tuntunut koskaan tekevän, kaikki olivat koko ajan joko äärimmäisen rakkauden huumassa ja seuraavassa hetkessä taas näännyttämässä itseään nälkään tultuaan torjutuksi.

Kirja lienee sen verran klassikko, että voin tehdä juonipaljastuksia. Kirjan kaikki tapahtumat liittyvät  kahteen naapurikartanoissa asuvaan sukuun, Earnshaweihin ja Lintoneihin. Alussa molemmissa perheissä on kaksi lasta, Catherine ja Hindley Earnshaw sekä Edgar ja Isabella Linton. Catherinen ja Hindley isä tuo taloon epämääräisen kasvattilapsen, Heathcliffin, jota hän myös suosii poikansa Hindleyn kustannuksella.

Catherine rakastuu Heathcliffiin, mutta menee naimisiin Edgar Lintonin kanssa. Hän kuitenkin vaatii Edgaria hyväksymään hänen ystävyytensä Heathcliffin kanssa. Heathcliff sen sijaan menee naimisiin Edgarin sisaren Isabellan kanssa. Avioliitto on aivan käsittämätön; miksi Isabella menee naimisiin miehen kanssa, josta häntä on varoitettu? Miksi Heathcliff menee naimisiin naisen kanssa, jota hän alusta asti vihaa ja inhoaa? Kummallakaan ei ole sukulaisia järjestämässä liittoa, ei minkäänlaista pakottavaa tilannetta.

”Olittepa mitä mieltä hyvänsä Edgar-herrasta, ette voi epäillä tuoreen rouvan tunteiden syvyyttä. Eihän hän muuten olisi luopunut hienosta ja mukavasta kodistaan ja sukulaisistaan ja tyytynyt asettumaan teidän kanssanne tällaiseen pesään kuin tämä" (kirjan "kertojaääni", taloudenhoitaja Nelly Dean).

- Hän luopui niistä harhakuvitelmien vallassa, vastasi Heathcliff. – Hän näki minut romanttisena sankarina, jolta odotti saavansa osakseen loputonta palvelua. Voin tuskin pitää häntä minään järkiolentona. Mutta nyt alkaa vaikuttaa siltä, että hän alkaa tuntea minut. Minun ei enää tarvitse katsella sellaisia vastenmielisen typeriä hymyjä ja ilmeitä kuin alussa, eikä hän enää järjettömästi kieltäydy uskomasta minun olevani tosissani, kun sanon peittelemättä mielipiteeni hänestä ja hänen hullaantumisestaan minuun. Aluksi oli tosiaan vaikeaa saada hänet uskomaan, että en rakasta häntä."

Isabella kuitenkin lähtee, minne, sitä ei mainita.

Sillä välin Catherine sairastuu, kutsuu Heathcliffin luokseen ja seuraa omituista raivoisaa vuodatusta:

”Sinä ja Edgar olette murskanneet sydämeni, Heathcliff! Ja te molemmat tulette vaikeroimaan minulle, aivan kuin minun pitäisi sääliä teitä. Mutta minä en sääli teitä! Sinä olet surmannut minut – ja varmaankin hyötynyt siitä. Miten vahva sinä oletkaan! Miten monta vuotta aiot elää sen jälkeen kun minä olen lähtenyt?

Kunpa voisin pitää sinut luonani siihen saakka, kunnes olemme molemmat kuolleet, hän jatkoi katkerasti. – En välittäisi siitä että kärsisit. Miksi sinä et saisi kärsiä? Minä kärsin! Unohdatko minut – oletko onnellinen sitten kun olen maan povessa?”

Tämän raivoisan kohtauksen jälkeen Catherine pyörtyy, vaipuu tajuttomuuteen, synnyttää tytön ja kuolee saman yön aikana. Raskaudesta ei ole kirjassa aiemmin minkäänlaista mainintaa; lapsi, tyttö joka saa nimekseen myös Catherine, vain syntyy ja sen äiti kuolee. Kuolemasta kuultuaan on Heathcliffin vuoro raivota:

”Missä hän on? Ei hän ole täällä – tai taivaassa – ei helvetissä – missä sitten? Älkööt Catherine Earshaw levätkö rauhassa elinaikanani. Sanoit, että minä tapoin sinut. Vainoa siis minua. Ole luonani aina – ilmesty missä muodossa tahansa – tee minut hulluksi, kunhan vaan et jätä minua tähän hornan kuiluun, jossa en voi löytää sinua! Oi Jumala, tämä on sietämätöntä! En voi elää ilman elämääni! En voi elää ilman sieluani!”

Kirja hyppää ajassa noin 12 vuotta eteenpäin; Isabella on kuollut ja Edgar noutaa hänen poikansa, Lintonin, josta kirjailija jostain käsittämättömästä syystä antaa lukijalle heti negatiivisen ensivaikutelman:

”Riisuin Lintonilta lakin ja viitan ja vein hänet istumaan pöydän ääreen, mutta heti istumaan päästyään hän alkoi uudestaan itkeä. Isäntäni kysyi, mikä häntä vaivasi.

- En voi istua tuolilla, poika vastasi.

- Siirry sitten sohvalle. Nelly tuo sinulle teen sinne, vastasi hänen enonsa kärsivällisesti.

Käsitin, että herra Lintonilla oli varmaan matkan aikana ollut paljon vaivaa oikuttelevasta heikosta holhokistaan.”

Linton siis ilmestyy kirjaan melkein tyhjästä ja on heti "oikutteleva ja heikko"? Lukijan käsitystä hänestä vahvistetaan myöhemmin, kun hän on muuttanyt isänsä Heathcliffin luo ja hänen serkkunsa, Catherine yrittää ystävystyä hänen kanssaan:

”Nyt hän on jo kiltti ja kärsivällinen. Hän alkaa käsittää, että tänä iltana minä olen paljon onnettomampi kuin hän, jos uskon että käyntini on tehnyt hänet sairaammaksi. Silloin en uskaltaisi tulla uudestaan. Sano totuus, Linton, sillä en voi tulla, jos olen tuottanut sinulle vahinkoa.

- Sinun täytyy tulla parantamaan minut, Linton vastasi. – Sinun on pakko tulla, koska olet tehnyt minulle vahinkoa, tiedät erinomaisen hyvin tehneesi. Tullessasi en ollut yhtään niin sairas kuin nyt – sehän sinun täytyy myöntää.

- Mutta te olette tahallanne tehneet itsenne sairaaksi itkemällä ja kiihtymällä, virkoin minä.”

Heathcliff pakottaa nuoret (serkukset!) naimisiin keskenään perintöasioiden vuoksi, koska tietää Lintonin olevan kuolemansairas ja näin hän saisi myös Catherinen omaisuuden, koska Edgar on myös sairas. Näin käy, Edgar kuolee vain jonkin verran ennen Lintonia, kaikkien omaisuus siirtyy Heathcliffille, joka kuolee itsekin vain muutaman kuukauden kuluttua.

En ole mikään 1800-luvun alkupuolen kokemusasiantuntija, mutta sen verran olen muita aikakauteen sijoittuvia kirjoja (mm. Jane Austenin kirjat, Turhuuksien turuilla jne.) lukenut, että en usko missään päin Englantia olleen niin eristyksissä eläneitä ihmisiä kuin tässä kirjassa.

Humiseva harju jäi 30-vuotiaana kuolleen Emily Brontën ainoaksi romaaniksi. Hän kasvoi pienessä maalaispappilassa tätinsä kotiopetuksessa. Lukuunottamatta lyhyttä ranskanopintojen vuoksi Brysselissä viettämäänsä aikaa hän eli hyvin suljettua ja rajoitettua elämää. Ilmeisesti pappilan kirjasto oli kuitenkin laaja, koska Humisevan harjunkin omituiset ja todellisuudelle vieraat tapahtumat ovat saaneet alkunsa sen kirjoista ja tietysti Emilyn mielikuvituksesta.

Emily Brontë kuoli tuberkuloosiin kuten myös hänen molemmat siskonsa Anne ja Charlotte sekä heidän veljensä Branwell, joten ei ihme, että myös lähes kaikki Humisevan harjun henkilöt kuolevat samaan sairauteen. Se tunnettiin myös nimellä lentävä keuhkotauti, ja sen aiheuttava bakteeri löydettiin vasta 1882. Mitään erityistä hoitoa tautiin ei vielä vuosikymmeniin ollut olemassa, sairastuneet haluttiin eristää keuhkotautiparantoloihin. Pitkään oli olemassa myös käsitys, ettei tuberkuloosi olisi tarttuva, vaan perinnöllinen tai asuinoloista johtuva sairaus.

Mitäkö mieltä olin kirjasta? Keskinkertainen, ihmettelen todella paljon, miten se on saanut "klassikkokirjan" arvon. Aika nopeasti sen silti luin, enkä voi sanoa, että se olisi ollut kovin huonokaan. Kannattaa lukea, jos historiallinen ajankohta vähänkin kiinnostaa.

Työttömyyskatsaus 2/2020

Helmikuun alussa Yle Areenassa julkaistiin Logged In -dokumenttisarja. Sarja kertoo viidestä 22-33 -vuotiaasta miehestä, joita yhdistää verkkopelaaminen. Kaikilla on taustalla koulukiusaamista, mielenterveys- ja päihdeongelmia. Ja kaikki ovat työttömiä. Tämä työttömyys ja Kelan tukirahoilla eläminen olivatkin sitten ainoita asioita, joihin dokumentin kommentoijat tarttuivat.

"Sarjassa on muutama suuri puute. Siinä ei millään tavalla tuoda esiin sitä, että näiden nuorten miesten, kuten jokaisen meistä, pitäisi ottaa vastuuta omasta elämästään. Sarjassa ei myöskään tuoda kunnolla esiin sitä kylmää faktaa, että päähenkilöt elävät yhteiskunnan tukien varassa eli veronmaksajien varoilla. Kelan Iltalehdelle laatima esimerkkilaskelma kertoo, että yhteiskunnan kannustimet nuorten loisimiselle ovat kohdallaan." (Iltalehti 15.2.2020)

Myös tukien määrä on laskettu tahallisesti väärin. Kirjoittaja Mika Koskinen luettelee työmarkkinatuen, asumistuen ja toimeentulotuen, mutta ei ota huomioon, että näistä tuista on maksettava vuokra ja kaikki muut kulut, eikä toimeentulotukea koskaan saa täyttä määrää työmarkkinatuen päälle. Työmarkkinatukikaan ei ole Koskisen mainitsema "noin 580 €", vaan alle 540 €.

Koskinen sai kirjoitukselleen sekä kannattajia että vastustajia.

"Toimittaja Koskinen perää tässä ”arvovalintoja”. Ensimmäinen arvovalinta voisi olla vaikka se, että ammattitoimittajat eivät vuonna 2020 rinnastaisi ihmisiä loisiin. (Pahoittelut tunteellisesti muotoilusta, mutta jos jokin saa minut tunteelliseksi, niin se, kun itse hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa oleva henkilö alkaa vihjailla muiden ”loisimisesta”.) (Anna Kontula Facebookissa 15.2.2020)

Iltalehti jatkoi aiheesta pääkirjoituksessaan pari päivää myöhemmin:

"Etenkin terveiden nuorten kohdalla yhteiskunnalla pitäisi olla nollatoleranssi vastikkeettomilla tuilla elämistä kohtaan. Tässä kohdin tarvitaan myös rajoja, eli tulevien sosiaalitukien pitää sisältää nykyistä enemmän velvoittavuutta tehdä töitä tai opiskella." (Iltalehti 17.2.2020)

Samassa lehdessä esiteltiin myös kolme työvoimapulasta kärsivää yritystä.

"Yhtälö näyttää selvältä: kaikki työttömät ja erityisesti nuoret ovat liian hyvällä sosiaaliturvalla loisivia laiskureita, jotka on tukia alentamalla pakotettava näihin avoimiin työpaikkoihin. Ongelma on ratkaistu." (Uuninpankkopoika Saku Timonen 18.2.2020)

Täysin eri asia on se, ettei yksikään näistä työvoimapulaa valittavista työnantajista huolisi töihin ainuttaaan näistä dokumentin miehistä. Mutta sehän ei sosiaaliturvasta valittajia kiinnosta.

Sanomalehti Kaleva tarttui myös aiheeseen 18.2.2020:

Syrjäytyneet miehet herättivät moraalipaniikin – "Elämän rakentaminen nollasta uudelleen ei ole kaikkein helpoin tehtävä"

"Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden dekaani ja sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari sanoo, että mitä kauempaa syrjäytyneitä, erilaisten vaikeuksien keskellä eläviä ihmisiä katsotaan, sitä laiskempina nämä ihmiset nähdään.

– Kun keskusteluissa aletaan puhua sosiaalipummeista, on hyvä huomioida se, että elämän rakentaminen nollasta uudelleen ei ole se kaikkein helpoin tehtävä, Saari sanoo.

Jos syrjäytyminen ei koske omaa elämää millään tasolla, ymmärrystä on vaikea löytää. Silloin on helppo nähdä laiskuutta ja itsekurin puutetta sielläkin, missä sitä ei ole. Menestyneiden ja heikosti menestyneiden ihmisten vertailu keskenään ei välttämättä ole reilua, koska jokaisen elämänpolku ja lähtökohdat ovat erilaiset. Se, mikä tepsii toiselle, ei tepsi kaikille.

Sitäkin voi joskus miettiä, onko oma menestys vain ja ainoastaan oman ponnistelun tulosta, vai olisiko senkin takana julkisin varoin maksetun hyvinvointiyhteiskunnan luomat mahdollisuudet kouluttautua ja edetä omien kykyjensä mukaan?"

Ja tällä erää vielä pari aiheeseen liittyvää lainausta, Työttömien Keskusjärjestö ry:n toiminnanjohtaja Jukka Haapakosken blogista 20.2.2020:

"Äänessä on nyt paljon niitä, jotka toteavat, että katsokaa – näin antelias sosiaaliturva passivoi. Tämä on toinen puoli tarinasta. Toinen puoli on palvelujärjestelmässä ja avussa, jota tarjotaan, mutta liian vähän ja osittain liian myöhään. Tämä on mielestäni se tärkeämpi näkökulma. Sosiaaliturvan tason leikkaaminen vain pahentaisi heidän ja monen muun tilannetta.

Mikäli leikataan syrjäytymisvaarassa olevien nuorten sosiaaliturvaa ja palveluita, nuoret voivat jäädä rikollisten hoivattaviksi. Silloin yhteiskunta maksaisi vielä kalliimpaa laskua kaikin tavoin."

Sitten vähän "perinteisempiäkin" aiheita. Oikeistomedia on helmikuussakin ollut nykyisen hallituksen kimpussa. Tekipä hallitus pääministereineen mitä tahansa, se on väärin. Hallituksen toimia (erityisesti työttömyysasioita) koskevat otsikot tehdään tahallisesti virheellisiksi, koska suurin osa ihmisistä lukee vain otsikot ja näin saadaan taas runsaasti kommentteja, joissa työttömiä haukutaan laiskoiksi ja työhaluttomiksi, esimerkkinä Iltalehden otsikko 2.2.2020:

Marin väläytti Ylellä kovia keinoja työttömien töihin saamiseksi

Itse jutussa pääministeri Sanna Marin (SDP) ei väläytellyt mitään erityisen kovia keinoja, vaan muistutti, että Suomessa on jo velvoittava työttömyysturvajärjestelmä, eli tukea saadakseen ihmisen pitää olla valmis hakemaan töitä.

"-Velvoittavuutta ei ole kukaan esittänyt tämän hallituksen puitteissa purettavaksi, joten myös velvoitepuolta pitää tarkastella, mutta jos velvoitteita pitää tarkistaa, silloin myös palveluita pitää samalla kohdentaa.”

Ydinsana tässä on nimenomaan ”kohdentaa”. Ei siis kaikille työttömille samoja toimenpiteitä.

22.2.2020 Ilta-Sanomat keksi valittaa siitä, että työttömät muuttavat - eivät työn perässä (niin kuin heidän pitäisi) vaan työttömiksi. Eli pääkirjoituksen kirjoittajan mielestä työttömien pitäisi asua kotipaikkakunnallaan, etsiä tietenkin koko ajan töitä, käydä haastatteluissa kenties kaukanakin ja olla valmis muuttamaan lyhyenkin pätkätyön perässä muualle, mutta vain työn keston ajaksi mahdollisimman halpaan vuokrakämppään ja palata heti työn loputtua takaisin. Ja sama tarvittaessa uudelleen. Ei kuulosta kovin järkevältä.

Tammikuun lopulla minulla oli pieni palaveri Kelan ja TE-toimiston virkailijoiden kanssa. He kehottivat tekemään hakemuksen ammatilliseen kuntoutusselvitykseen; tein, ja sanoinkin, etten mistään tällaisesta ole koskaan kieltäytynyt, olen kieltäytynyt ainoastaan masennuslääkityksestä (unohdin sanoa, että kieltäytyisin myös kuntouttavasta työtoiminnasta, jos minulle sellaista ehdotettaisiin).

Yllätys oli, kun hakemukseen tuli myönteinen päätös vain parin viikon käsittelyn jälkeen. Vieläkään en osaa sanoa, oliko se hyvä vai huono asia; hylkäyspäätös olisi ollut sillä selvä, nyt joudun kenties kuukausia odottelemaan epävarmuudessa, mitä tuleman pitää. Ainoa asia, mitä kuntoutusselvityksestä tiedän on se, että se järjestetään Hämeenlinnassa Verve-nimisessa paikassa.

Kelan kirjeen mukana olleessa liitteessä oli vain teksti:

"Ammatillinen kuntoutusselvitys sisältää alku-, jatko- ja seurantavaiheen. Alkuvaihe kestää vähintään 2 ja enintään 4 kuntoutuspäivää. Sen perusteella arvioidaan mahdollisen ammatillisen ja lääkinnällisen kuntoutuksen tarve. Jatkovaiheen pituus määräytyy kuntoutujan tarpeiden mukaan ja on enintään 9 kuntoutuspäivää.

Jatkovaihe on tarkoitettu kuntoutujille, joiden ammatillisen suunnitelman laatimiseen tarvitaan tarkempia ja laajempia selvittelyjä. Seurantavaihe on vähintään 1 ja enintään 3 kuntouspäivää ja siihen sisältyy myös 1-6 puhelinyhteydenottoa."

Pelkään, että "jatkovaihe" saattaa olla jonkinlainen työkokeilu paikassa, jonka joutuisin etsimään itse. Ei tule mitään, ei ole tullut ennenkään mitään itse etsimisestä. Toisaalta 9 päivää on aika vähän, ehkä se onkin jotain muuta. Tai todennäköisimmin jo alkuvaiheessa selviää, että olen kaikkien kuntoutustoimenpiteiden ulottumattomissa, eikä muita vaiheita tulekaan. Ja tämä on kuitenkin vain "kuntoutusselvitys", jonka pitäisi johtaa "ammatillisen suunnitelman laatimiseen..."

Ja aivan kuun lopussa tuli myös Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu. Valitukseni kuntoutustukihakemukseni (lautakunta käytti tässäkin termiä "työkyvyttömyyseläke") hylkäämisestä hylättiin. 

Margaret Atwood: Nimeltään Grace

Jotenkin luulin, että olisin lukenut kaikki tähän mennessä ilmestyneet Margaret Atwoodin kirjat, myös tämän, mutta nähtyäni kirjasta tehdyn minisarjan, huomasin etten olekaan. Eli kirjastoon lainaamaan ko. kirja. Kirja on kirjoitettu jo 1996 ja suomennettu 1997, sarja (nimellä Alias Grace) valmistui 2017.

Kirja perustuu osittain tositapahtumiin. Kesäkuussa 1843 Kanadan maaseudulla murhattiin talonomistaja Thomas Kinnear ja hänen taloudenhoitajansa Nancy Montgomery. Murhista epäiltiin talon palvelijoita, 20-vuotiasta James McDermottia ja 16-vuotiasta Grace Marksia. Molemmat pidätettiin muutama päivä uhrien löytymisen jälkeen, ja myöhemmin McDermott tuomittiin kuolemaan hirttämällä. Myös Grace Marks tuomittiin kuolemaan, mutta tuomio muutettiin elinkautiseksi vankeustuomioksi.

Nämä tapahtumat kerrotaan kirjassakin. Kirjailijan mielikuvitusta sen sijaan ovat Grace Marksin käymät keskustelut tohtori Simon Jordanin kanssa. Grace on ollut vankilassa jo 15 vuotta, ja hänen syyttömyydestään vakuuttuneet ovat palkanneet (selvästi psykiatrian) tohtorin selvittämään asiaa. Keskusteluissa kerrataan Gracen elämää aina hänen tulostaan siirtolaisena Kanadaan perheensä kanssa muutama vuosi myöhemmin tapahtuneeseen rikokseen saakka.

Ihmettelen sitä, että oliko 1850-luvun Kanadassa kaksoismurha todella niin kohua herättävä tapaus kuin kirjassa annetaan ymmärtää? Vai johtuiko se siitä, että toinen murhasta epäilty oli nainen? Kirja ei anna vastausta tähän.

Kirjasta tehty minisarja on todella uskollinen lähteelleen. Vain muutama pieni ja tarinan kannalta merkityksetön yksityiskohta oli erilainen. Koska ehdin katsoa sarjan ennenkuin luin kirjan loppuun, tiesin tietenkin loppuratkaisun. Eli istuttuaan noin 30 vuotta vankilassa Grace lopulta vapautettiin.

Kirja oli epätyypillistä Atwoodia, koska se sijoittui menneisyyteen eikä tulevaisuuteen niinkuin useimmat hänen kirjansa, mutta silti hyvä. Kannattaa lukea.

Jogurttikakku

Pitkästä aikaa sain itsestäni irti sen verran, että leivoin kakun. Ostin pari päivää sitten Citymarketista ahvenanmaalaisen Ålandsmejerietin tyrni-vaniljajogurttia, koska sain sen puoleen hintaan. Makunsa puolesta se olisi ollut ihan syötävää, mutta rakenteeltaan ei: kuin maustettua piimää tai juotavaa jogurttia, minä haluan jogurttini lusikoitavassa muodossa. Joten etsin Googlesta helpon jogurttikakkuohjeen:

5 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
3 dl maustettua jogurttia
2 munaa
200 g sulaa margariinia

Kaikki aineet vain sekoitetaan kulhossa ja paistetaan n. 40 minuuttia 175 asteessa.

Kakku onnistui yllättävän hyvin ja maistuukin hyvältä, paremmalta kuin jogurttina!

Työttömyyskatsaus 1/2020

Ja tammikuussa jatkui edelleen väittely aktiivimallista. Sehän poistui heti 1.1., mutta kaikki eivät edelleenkään usko, vaan epäilevät aktiivimallin jatkuvan. Joku toimeentulotukena leikatun osan saanut jopa halusi aktiivimallin jatkuvan, koska silloin hän saisi edelleen toimeentulotukea. Mikä itseisarvo toimeentulotuki on? Jos saman rahan saa jollain muulla nimellä, miksi se ei kelpaa?

Kela sain vuoden alussa uuden pääjohtajan, Outi Antilan. Ensimmäisissä haastatteluissaan hän ehdotti yhden lomakkeen mallia:

"Asiakkaan etuuden hakua helpottaisi, kun hän voisi täyttää yhden lomakkeen ja Kelassa mietittäisiin, mikä on oikea etuus tilanteeseen." (Aamulehti 3.1.2020)

En pidä yhden lomakkeen mallia hyvänä. Kela kuitenkin käsittelisi hakemuksen niin, että he tulkitsisivat hakijan hakevan suurinta mahdollista etuutta ja hylkäisivät sen, vaikka hakijan tilanne riittäisi jonkin muun etuuden saamiseen. Hakija päätyisi kuukausien tai jopa vuosien mittaiseen valitus- ja oikaisupyyntökierteeseen. Miten tämä vähentäisi byrokratiaa?

Minunkin kohdallinen kuntoutustukihakemukseni käsiteltiin työkyvyttömyyseläkehakemuksena ja hylättiin, koska en Kelan mielestä ollut tarpeeksi työkyvytön. Kuntoutustukeen sen sijaan työkyvyttömyyteni olisi riittänyt.

"Ihanteellinen työtön on kuin punkki, joka väijyy saalistaan eli työpaikkaa ja jättää kaiken muun huomiotta, kuvaa työtön yhteiskuntatieteiden maisteri Anssi Ylirönni uudessa kirjassaan Valintamme ei kohdistunut sinuun (Demokraattinen sivistysliitto).

Kuvitelma työttö­mien kyvyttömyydestä elää sekä poliitikkojen puheissa että työvoimaviranomaisten teoissa. Työttömiä kohdellaan helposti moniongelmaisina.

”Jouduin taloudellisten sanktioiden uhalla allekirjoittamaan paperin, jossa hain kuntouttavaan työtoimintaan elämänhallintani parantamiseksi, vaikka minulla ei ollut mitään elämänhallinnallisia ongelmia. Sain valita kuntoutuspaikan ja menin java-koodaus­kurssille.”, Ylirönni kertoo." (Voima 7.1.2020)

Ylirönnille kävi hyvin tuon koodauskurssin kanssa, mutta kuinka monessa kunnassa edes voi valita kuntouttavan työtoiminnan paikan, ja missä ylipäätään on mahdollista suorittaa silloin koodauskursseja? Yleensä kuntouttavan työtoiminnan paikat ovat kuntien hanttihommia tai yritysten alihankintatöitä työpajoilla, ja tuskin koskaan työtön saa valita, minne menee.

Kirja täytyy ehdottomasti kyllä lukea. Toistaiseksi ei näytä olevan Riihimäen kirjastossa lainkaan, Hyvinkäälle on tulossa.

”Otti päähän, kun työttömyydestä puhuvat ihmiset, joilla ei ole asiasta tietoa tai kokemusta. Tai tietoa pitäisi olla, mutta silti työttömyydestä puhutaan moralistisesti ja epätosia väittämiä. Rakenteelliset ongelmat kuten työpaikkojen vähyys käännetään yksilön persoonan ongelmiksi”, Ylirönni kertoo kirjoittamisen motiiveista." 

Hallitus miettii keinoja työllistää vähintään 30 000 henkeä vaalikauden loppuun mennessä. Työllisyystoimille pitää pystyä saamaan valtiovarainministeriön arviot siitä, kuinka monta ihmistä kukin toimi vaalikauden loppuun mennessä työllistää.

”Vaikutus­arvioita voidaan tutkimus­kirjallisuuden pohjalta tehdä ennen kaikkea sosiaali­turvan leikkauksille. On kuitenkin poliittinen kysymys, pitäisikö esimerkiksi työttömien toimeentuloa heikentää työllisyysvaikutusten vuoksi”, sanoo Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen Vattin tutkimusprofessori Tomi Kyyrä. (Helsingin Sanomat 13.1.2020)

Yksi esitetyistä keinoista on ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen porrastus. Minulla ei toistaiseksi ole mielipidettä tähän, koska se edellyttäisi, koska ensinnäkin minun täytyisi päästä töihin saadakseni myöhemmin ansiosidonnaista. Jos se rahasumma olisi sama, vaikka sitten alussa suurempi ja lopussa pienempi, minulle se olisi se ja sama, koska kuitenkaan ei olisi mitään mahdollisuutta päästä töihin olisi se ansiosidonnainen sitten juuri päättymässä tai päättynyt jo vuosia sitten.

Keinona on esitetty myös palvelujen tarjonnan ja velvoitteiden lisäämistä. Todennäköisesti vain velvottaita lisätään, mutta ei palveluita. Esimerkiksi eri kuntien lukuisia työllisyyskokeiluja on tutkijoiden harmiksi järjestetty niin, ettei niiden tuloksille ole ollut löydettävissä järkeviä vertailukohteita. Ja pääsihän myös kotikuntani Janakkala yhdessä Hämeenlinnan ja Hattulan kanssa työllisyyskokeiluun.

Helsingin Sanomat jatkoi myös melko käsittämätöntä uutisointiaan siitä, kuinka aktiivimalli olisi lisännyt työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämistä. Tai no kai ne myönteisetkin päätökset hieman lisääntyivät, jos hakemusten määrä kasvoi runsaasti. Sitä ei muisteta mainita, kuinka mahdotonta työttömälle on edelleenkin työkyvyttömyyseläkkeen saaminen, niin kuin jo viime kuussa totesin.

"Työkyvyttömyyseläkkeiden kasvu johtuu Laaksosen mukaan osittain työttömien aktiivimallista. Aktiivimalli on edellisen pääministerin Juha Sipilän (kesk) johtaman hallituksen tuotos. Nykyinen hallitus lakkautti sen tämän vuoden alussa. Aktiivimalliin sisältyi säännös, että aktiivisuusehtoa ei tarvinnut täyttää, jos vireillä on työkyvyttömyyseläkehakemus.

”Se lisäsi työkyvyttömyyseläkkeiden hakemista ja johti usein myös myönteiseen päätökseen.” (Helsingin Sanomat 17.1.2020)

Lainaus on Hesarin jutusta, jossa otsikkona oli Masennus ajaa yhä useampia alle neli­kymppisiä eläkkeelle – monet päätyivät työkyvyttömyys­eläkkeelle myös aktiivi­mallin takia

Kuinka monta kertaa pitää muistuttaa, että aktiivimallin takia ei myönnetty ainuttakaan työkyvyttömyyseläkettä! Ei siihen riitä työttömältä edes minkäänlaiset lääkärinlausunnot!

Jutun kommenttiosuudessa nimimerkki Mistä ruoka? kirjoitti järkevästi:

"Sosiaali- ja terveysminosteriön selvityksen mukaan vuonna 2018 oli työkyvyttömiä työnhakijoita työvoimatoimiston rekisterissä 27 000.

Kyse ei siis ole tämän joukon "itse haluamisesta olla työttömän roolissa" ja että he nyt yhtäkkiä aktiivimallin kirvoittamana olisivat vasta aktivoituneet ilmoittautumaan työkyvyttömiksi - vaan siitä, että ovat olleet kaikkien tietäminä työkyvyttömiä jo tähän asti, mutta heille ei ole ollut tarjolla muuta toimeentulomahdollisuutta, kuin viimesijainen pienin työmarkkinatuki noin 500e/kk.

Työvoimatoimiston kirjoille asettautuminen työkyvyttömänä ei ole ollut näiden ihmisten oma toive tai tahto, vaan taho johon yhteiskunta on heidät tahallisesti ohjannut, sen jälkeen kun eläkehakemus on hylätty. Sairaalle itselleen ei tulisi mieleenkään ilmoittautua työvoimatoimistoon työnhakijaksi, ellei olisi siihen pakotettu.

Aktiivimalli ei siis varsinaisesti "toiminut" näiden ihmisen aktivoimiseksi millään tavoin, vaan heille olisi pitänyt myöntää eläkkeet asiallisesti sairauden tähden jo ajallaan, eikä vasta vuosien työkyvyttömänä työttömänä olemisen jälkeen. Aktiivimalli ei tehnyt näille ihmisille muuta kuin painosti, ahdisti, varasti ja kiristi heitä."

Minä olisin aivan hyvin voinut kirjoittaa tuon. En missään tapauksessa haluaisi olla kuormittamassa työttömyystilastoja, mutta mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.

Ja vielä lopuksi omasta tilanteestani: niinhän siinä kävi kuin jo syyskuun työttömyyskatsauksessa aavistelin: Kela hylkäsi sairauspäivärahahakemukseni.

"Sairauspäivärahasi enimmäisaika on täyttynyt 28.2.2019.

Et voi saada päivärahaa, koska et ole ollut tämän jälkeen työkykyinen yhtäjaksoisesti vähintään 12 kuukautta tai ollut töissä yhtäjaksoisesti vähintään 30 päivän ajan. Työkyvyttömyytesi ei myöskään johdu uudesta sairaudesta.Sairautta pidetään uutena vain, jos se ei ole aiheuttanut  työkyvyttömyyttä enimmäisaikana."

Tuossa päätöksessä vaaditaan "vain" vuoden mittaista työkykyisyyttä, jossain aiemmassa päätöksessä puhuttiin kahdesta vuodesta. En kyllä ymmärrä vaatimusta, oli se sitten vuosi tai kaksi. Olisiko minun Kelan mielestä pitänyt vaatia leikkauksen siirtämistä tämän vuoden maaliskuulle, että olisi se 12 kuukautta tullut täyteen?

Kirje Kelan pääjohtajalle

Arvoisa Kelan Pääjohtaja,

luin haastattelunne, joka ilmestyi Aamulehdessä 3.1.2020. Ehdotitte siinä yhden lomakkeen mallia, jolloin Kela voisi päättää, mikä on asiakkaalle oikea etuus.

Minulla on todella huono kokemus tästä yhden lomakkeen mallista. Nyt jo Kelassa on käytössä lomake ETK7002, jolla haetaan sekä kuntoutustukea että työkyvyttömyyseläkettä. Hakija ei voi valita, kumpaa hän hakee.

Olen sairastanut koko 2000-luvun vuonna 2008 diagnosoitua reumatauteihin kuuluvaa MCTD:tä, joka aiheuttaa vähitellen pahenevaa väsymystä ja uupumusta. Tämän vuoksi olin keväästä 2016 pyörinyt kotikuntani Janakkalan järjestämässä eläkeselvittelyssä, ja ajalla 15.12.2017 – 31.5.2018 kävin siihen liittyen neljällä eri psykiatrilla, mikä johtui kunnan psykiatrin jatkuvasta vaihtumisesta. Kaikilta sain diagnoosiksi vaikea-asteisen masennuksen, ja aluksi myös Kelan myöntämää sairauspäivärahaa. Kela lopetti päivärahan maksamisen 30.4.2018, koska en suostunut lääkitykseen.

Viimeisin masennusdiagnoosi tehtiin siis 31.5.2018, mutta vain vähän yli kaksi viikkoa myöhemmin, 16.6., minulta löytyi magneettikuvassa iso, 50 X 35 mm, aivokasvain. Mikään kasvain ei kasva niin isoksi kahdessa viikossa, ei edes kahdessa vuodessa. Kaikki masennusoireet ovat olivat aivokasvaimen oireita; jos lääkäri olisi ollut joka kerta sama, hän todennäköisesti olisi huomannut oireiden oikean syyn.

Kasvain leikattiin 29.6.2018, syksyllä 2018 sain kuusi viikkoa sädehoitoa ja lopulta myös Kelan sairauspäivärahaa 28.2.2019 saakka, jolloin 300 päivää tuli täyteen. En ollut edelleenkään työkykyinen, ja hain kuntoutustukea 17.4.2019. Mielestäni olisin ollut siihen oikeutettu, mutta Kela käsittelikin hakemuksen työkyvyttömyyseläkehakemuksena! 

Tämä selvisi minulle vasta 17.6., kun soitin Kelaan ja ihmettelin, miksi mitään päätöstä ei kuulu. Kela oli myös lähettänyt hakemuksen Varmaan minulle ilmoittamatta, mikä tarkoitti, että hakemusta oli alun perinkin käsitelty eläkehakemuksena.

Tarkistin myös verkkopalvelusta, mitä B-lausuntoja hakemuksen käsittelyssä oli käytetty: yhteensä kahdeksan B-lausuntoa, joista viidessä oli virheellinen masennusdiagnoosi.

Hakemus tietysti hylättiin, tein Kelaan valituksen ja Varmalle muutoksenhakupyynnön, kumpikaan ei mennyt läpi, mutta asia siirrettiin Työeläkeasiain muutoksenhakulautakuntaan, missä käsittely kestää 6 – 9 kuukautta.

Toinen aivokasvain leikattiin 5.12.2019. Neurokirurgi kirjoitti sairauslomaa 4.12.2019 – 26.1.2020. Tein hakemuksen Kelan nettisivuilla 9.12., ja 10.1.2020 tuli päätös, että hakemus on hylätty, perusteluina:

” Et voi saada päivärahaa, koska et ole ollut tämän jälkeen työkykyinen yhtäjaksoisesti vähintään 12 kuukautta tai ollut töissä yhtäjaksoisesti vähintään 30 päivän ajan.   

Työkyvyttömyytesi ei myöskään johdu uudesta sairaudesta. Sairautta pidetään uutena vain, jos se ei ole aiheuttanut työkyvyttömyyttä enimmäisaikana.”

Ymmärrän sen, että hylkäys perustui lakiin, mutta lakia en ymmärrä; vai olisiko minun pitänyt vaatia, että uusi leikkaus olisi tehty vasta tämän vuoden maaliskuussa, että se vuosi ”työkykyisenä” olisi tullut täyteen?

En kuitenkaan ole työkykyinen nytkään, olisi väärin työnantajia kohtaan hakea töitä, joita ei jaksaisi tehdä. Toimeentuloni turvatakseni minun on ollut pakko hakea työmarkkinatukea, jota vielä viime vuonna aktiivimalli leikkasi.

Ystävällisen terveisin,

Milaja Rantanen

Kirpparipöytä ja -löytöjä

Koska ostan nykyisin aika vähän kirppiksiltä, mutta yritän kuitenkin edelleen pitää kirppispöytää useamman kerran vuodessa, niin päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä kertaa ja yhdistää nämä kirppislöytö- ja kirppispöytäblogikirjoitukset. Siispä:

Kirpparilöytöjä syyskuu - joulukuu 2019

• Lasijoutsen
• Torstain musta ulkoilutakki
• Torstain Middle Layer -takki
• Muutama pipo
• Pinkki-musta tuubihuivi
• Vihreä Adidas-juoksutakki

Kuvassa oma pöytäni

Ja eilen siis aloitin tämän vuoden ensimmäisen kerran
kirpparipöydän.

Ja pitkästä aikaa myös Kaikkea kummallista kirpparilla:

Odottelin vuoroani kassan lähistöllä varatakseni vitriinin. Yksi kirpparin työntekijöistä yritti ilmeisesti tavoitella puhelimitse erään pöydän vuokraajaa; ei saanut kiinni ja sitten useampikin myyjä sanoi, että kyllä heidän täytyy vain katkaista se (eli lopettaa pöydän vuokraus). Ko. pöydän vuokraaja oli todennäköisesti jättänyt jo pitkältä ajalta pöytävuokran maksamatta. Poislähtiessäni näin ostoskärryllisen tämän pöydän tavaraa uloskäynnin vieressä ja kärryssä lappu "saa ottaa".

No, kyllä oli aikakin! Jo lähes puoli vuotta sitten, 24.7.2019, huomasin siinä pöydässä totaalisesti murusina olevat keinonahkanilkkurit (ja olivat olleet siinä jo ties kuinka kauan); otin niistä kuvan ja lähetin sen Paskimmat kirppislöydöt -blogiin, missä se myös julkaistiin. Ja nämäkin nilkkurit olivat myös siinä poistokärryssä. Pöydässä ei mikään tavara vaihtunut tämän puolen vuoden aikana, eikä kukaan käynyt sitä järjestelemässä.