Evelyn Waugh: Mennyt maailma

En muista, mistä tämä kirja on minulle tullut; luultavasti kirjaston vaihtohyllystä joskus vuosia sitten. Sen muistan, että kirjaan perustuva vuonna 1981 valmistunut minisarja esitettiin Suomessa joskus 80-luvun alussa, joko vuonna 1982 tai -83. Silloin en sitä katsonut, mutta joskus 2000-luvulla se uusittiin, ja silloin katsoin sen. Vuonna 2008 kirjasta tehtiin myös elokuva, senkin olen nähnyt.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen 1920- ja 1930-lukujen Englantiin, Oxfordin yliopistoon ja maaseudulle, kuvitteelliseen Bridesheadin kartanoon. Kirjan kertoja on Charles Ryder, joka Oxfordissa ystävystyy yläluokkaisen Sebastian Flyten kanssa, ja tutustuu myös hänen perheeseensä, ja erityisesti Sebastianin siskoon Juliaan, jota kuvaillaan kirjassa näin:

"Hän näytti olevan pelkkää jäseniä ja kaulaa, ruumiiton, hämähäkkimäinen, mikä kaikki vastasi ajan muotia, mutta leikkotukka, senaikaiset hatut, muodissa oleva tyhjä tuijotus, hämmästelevä ilme ja poskipäiden klovnimaiset punaiset läikät eivät pystyneet tekemään hänestä tyyppiä."

"Tyyppi" kuulustaa tässä yhteydessä oudolta, olisiko jonkinlainen kääntäjän väärinkäsitys? Kääntäjän nimeä en löytänyt kirjasta mistään.

Kirjan ensimmäisessä osassa kuvataan Charles Ryderin ja Sebastian Flyten ystävyyttä noin vuoden ajalta; opiskeluita Oxfordissa, kartanoelämää Bridesheadissa, Sebastianin vajoamista yhä syvemmälle alkoholismiin, ja lopulta päätymistä epämääräisiin oloihin Marokkoon...

Sitten tarinaan tulee 12 vuoden aukko. Charles Ryderistä on tullut jonkin verran tunnettu taidemaalari. Hänen näyttelynsä avajaisista käytetään kirjassa sanaa vernissaus(1, (joka oli tässä merkityksessä minulle outo. Tiesin vain sanan tarkoittavan myös puupinnan viimeistelyä pellavaöljylakalla). Kun Charles on palaamassa laivalla New Yorkista Etelä-Amerikkaan tehdyn maalauskiertueen jälkeen, hän tapaa yllättäen Julian. Vaikka molemmat ovat tahoillaan naimisissa, he aloittavat suhteen, joka jatkuu Lontoossa ja Bridesheadissa. Siellä Charles tapaa myös Sebastianin nuoremman siskon Cordelian, joka kertoo, että Sebastian on jälleen Marokossa, huonossa kunnossa jossain luostarissa vietettyään vuosia ensin Kreikassa ja sitten Saksassa, mutta ei suostu palaamaan Englantiin.

Charles ja Julia suunnittelevat häitä, mutta aivan kirjan lopussa Julia saa katolisen katumuspuuskan, ja ilmoittaa Charlesille, ettei hän voi ottaa avioeroa ja ilmoittaa heidän suhteensa päättyneen.

Kirja antaa kyllä roomalaiskatolisuudesta omituisen kuvan, tai ei oikeastaan sen omituisempaa kuin muutkaan aihetta käsittelevät kirjat, elokuvat tai TV-sarjat. Se uskontohan on kaiken järjen vastainen, ja myöntääkin sen; esimerkiksi erilaisten pyhimysten luunkappaleita on ympäri maailmaa katolisissa kirkoissa niin paljon, että niistä voisi koota kymmenkertaisen määrän pyhimyksiä todellisuuteen verrattuna!

Mitäkö pidin kirjasta? Enpä juuri mitään, luin vain, koska se oli minulla(2, oli sopivan ohut ja olin nähnyt siitä tehdyt elokuvan ja TV-sarjan. Mitenkään erityisesti en sitä kenelläkään suosittele.

1)Vernissaus, (ransk. vernissage), tarkoittaa taidenäyttelyn avajaisia. Vieraille voidaan tarjota pientä purtavaa ja viiniä heidän keskustellessaan taiteilijan ja muiden vieraiden kanssa näyttelyn teoksista. Läsnä voi olla myös kriitikoita ja muita toimittajia, tai heidät on voitu kutsua erilliseen tilaisuuteen.

2) En ole lukenut läheskään kaikkia kirjoja, jotka ovat tavalla tai toisella käsiini päätyneet, enkä kirjaston vaihtohyllystäkään ota kuin mielenkiintoisimmat. Ehkä tämä silloin vaikutti kiinnostavalta.

Työttömyyskatsaus 9/2020

Syyskuun eniten uutisoitu työttömyysaihe on tietysti budjettiriihessä käsitellyt työllisyystoimenpiteet.

"Työnhaun tukemiseksi ja palveluihin ohjaamiseksi työttömien palvelutarpeen arviointia kehitetään ja
työnhaun tukea lisätään siten, että työttömät kohdataan työnhaun alkuvaiheessa kahden viikon välein.
Tämän jälkeen kuukauden kestävä tiivis palvelujakso seuraa aina 6 kuukauden työttömyyden jälkeen. Tätä varten TE‐toimiston resursseja lisätään 70 miljoonalla eurolla.

Yksilöllisessä työllistymissuunnitelmassa sovitaan työnhakijan määrällisestä työnhakuvelvoitteesta ja
tarkoituksenmukaisista työnhakua tukevista palveluista. Työnhakijan tulee hakea kuukaudessa 0 ‐ 4
työpaikkaa riippuen alueen työmarkkinatilanteesta ja työttömän työkyvystä." (Valtioneuvoston kanslian tiedote 16.9.2020)

Tämä on vasta kohta 1 eli Pohjoismainen työvoimapalvelujen malli ja sekin herättää monta kysymystä.

"Työttömät kohdataan työnhaun alkuvaiheessa kahden viikon välein." Entä jos työttömyys onkin alkanut jo vuosia sitten, milloin on tämä "työnhaun alkuvaihe"? 

"Työnhakijan tulee hakea kuukaudessa 0 ‐ 4 työpaikkaa riippuen alueen työmarkkinatilanteesta ja työttömän työkyvystä." Siis riippuen työttömän työkyvystä. Jos työtön todetaan niin työkyvyttömäksi, että hänelle riittää se nollan työpaikan hakeminen, niin eikö hänen oikea paikkansa ole silloin muualla kuin työttömänä työnhakijana? Ja missään nimessä en tarkoita toimeentulotuen asiakkaana, vaan sairauspäivärahalla, kuntoutustuella tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Ja silloin pitäisi ehdottomasti puuttua myös näiden tukien saamisen helpottamiseen, kahden viimeisen kohdalla ylipäätään mahdollistamiseen myös työttömälle.

Kohta 1 jatkuu seuraavasti:

"Lähtökohtana on 4 työpaikan hakeminen ja velvoitteen reunaehdoista säädetään riittävän tarkkarajaisesti. Työnhakijalle voidaan jatkossakin osoittaa nykyisenkaltaisia työtarjouksia.  

Työnhausta raportoidaan sähköiseen järjestelmään itsenäisesti tai palvelun yhteydessä joka kuukausi. 

Työnhakuun ja palveluihin liittyviä työttömyysturvaseuraamuksia porrastetaan siten, että käyttöön otetaan huomautus. Jos työnhakija jättää velvoitteen uudelleen täyttämättä on seuraamuksena 5 päivän etuuden menetys eli karenssi ja tämän toistuessa 10 päivän karenssi. Huomautuksen ja kahden karenssijakson jälkeen työnhaun laiminlyönnistä seuraa nykyisenkin lainsäädännön mukainen työssäolovelvoite."

Erityisesti tätä kohtaa on kritisoitu ja moitittu usealta taholta. Sitä on verrattu Juha Sipilän hallituksen aktiivimalliin; molemmat tahot, niin hallituspuolueiden äänestäjät kuin oppositiokin, ovat haukkuneet Sanna Marinin hallituksen ja SDP:n petturiksi, koska puolue ensin lupasi poistaa aktiivimallin (niinkuin tekikin), mutta nyt ottaa sen jälleen käyttöön vain eri nimisenä; hallitus kutsuu samaa asiaa pohjoismaisen työnhaun malliksi, oppositio aktiivimalli kakkoseksi.

Itse en vertaisi tätä Sipilän aktiivimalliin (siihen ensimmäiseen, turha verrata koskaan toteutumatta jääneeseen kakkoseen). Se malli leikkasi aina ja ehdottomasti, jos työtöntä hakemisesta huolimatta ei kukaan ottanut töihin tai koulutukseen (se kolmas vaihtoehto, tietyn rahamäärän ansaitseminen yrittäjänä, ei koskaan ollut mikään oikea vaihtoehto kuin ehkä muutamalle harvalle). 

Myös Työttömien keskusjärjestön puheenjohtaja Irma Hirsjärvi kirjoitti blogissaan 21.9.2020 hallituksen työllisyysohjelmasta:

"Aktiivimallia on nostettu esiin voimalla hallituksen työvoimapoliittisen uutisoinnin yhteydessä. Miksi? Aktiivimallissa työttömän piti hakeutua mihin tahansa työhön tai työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen tai kevytyrittäjäksi –  leikkurin uhalla. Kaikille tämä ei ollut mahdollista. Tulos: viranomaissotkuja, pitkiä tulottomia kausia, tragedioita.

Marinin hallitus sisältää edelleen vastikkeellisuuden. Saadakseen työttömyysetuutta työttömän tulee hakea oman elämäntilanteensa ja työn tarjonnan mukaan omaehtoisesti työtä, joko ei yhtään, tai sitten 1-4 työpaikkaa kuukausittain - vailla leikkuria. Jos tämä ei toteudu, seurauksena on ensin huomautus, sitten lyhyet karenssit, jotka sinänsä luovat toimeentuloloukkuja."

Tunnustan, etten ole hetkeen työpaikkoja hakenut, mutta jos vaaditaan tuon neljän paikan hakeminen kuukaudessa, voin sen tehdä. En oikein ymmärrä niitä, jotka eivät hakisi. Nytkin on työttömiä, jotka ovat saaneet TE-toimistolta työpaikkatarjouksia, eivätkä hae, koska kokevat tarjotun työn olevan jotenkin vääränlaista. Senhän voi jo siinä työhakemuksessa tehdä selväksi, ettei esim. osaa jotain työssä vaadittavaa asiaa, niin tuskin pääsee edes haastatteluun. Mutta ei saa karenssia.

Minä jään odottamaan tulevien työllisyystoimien ensimmäistä kohtaa, joka on nimeltään Osatyökykyisten työllisyys.

"Luodaan Suomeen systemaattinen, tavoitteellinen ja liiketoimintaperusteinen

välityömarkkinatoimija käyttäen esimerkkeinä Ruotsin Samhall -yhtiöstä saatuja kokemuksia sekä työpankkikokeilun tuloksia.  Tarkoituksena on vahvistaa osatyökykyisten ja muiden vaikeassa asemassa olevien henkilöiden  mahdollisuuksia siirtyä avoimille työmarkkinoille tarjoamalla tuettu työpaikka sekä avoimille  työmarkkinoille siirtymiseen tarvittava koulutus ja muu tuki." (Valtioneuvoston kanslian tiedote 16.9.2020)

Epäilevästi suhtaudun tuohon "mahdollisuuteen siirtyä avoimille työmarkkinoille", näin neljännellä kierroksella erilaisissa työkyky- ja eläkeselvittelyissä tuloksetta olleena. Tämänkinsyksyinen ammatillinen kuntoutusselvitys päättyi niiden sovittujen yhdeksän kerran jälkeen. Käskettiin jälleen kerran varata aika "omalääkäriltä"; eipäs terveyskeskuksessa enää ollut asiakastyössä se lääkäri, jolla ehdin pari kolme kertaa käydä, vaan taas aivan outo. Sain ajan kuitenkin syyskuussa, ja lähetteen uniapneatutkimukseen ja muutamaan verikokeeseen, mutta niidenkään tuloksista en vielä tiedä.

TE-toimisto ehti ehdottaa palkkatukityötä Hattulassa (yli 35 km suuntaansa), mutta jäi sitten odottamaan uniapneatutkimuksen tuloksia. Verven lääkäri totesi kyllä jo loppulausunnossaan, että "(kuntoutujalla) on vaikeuksia ajaa hämärässä autoa, koska näkee vain vasemmalla silmällä. Työssäkäyntimatkan tulee olla mahdollisimman lyhyt, mieluummin pyöräilymatkan päässä, ettei väsymys kasva suureksi jo työmatkan aikana".

Teatterissa: Rock-musikaali Hamlet

Lauantaina 19.9. kävimme katsomassa Tampereen Työväen Teatterissa rock-musikaali Hamletin. Hamlet on William Shakespearen (1564 - 1616) noin v. 1600 kirjoittama näytelmä, josta on tehty lukuisia näytelmäversioita, elokuvia, muutama ooppera, yksi orkesterifantasia ja tämä ensimmäinen musikaali.  Olisihan se ehkä ollut ihan hyvä lukea vaikka joku tiivistelmä Hamletin juonesta ennen musikaalin katsomista, nyt ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä on tulossa. Ainoastaan lauseen "ollako vai eikö olla, siinäpä pulma" osasin yhdistään Hamletin tarinaan. Ja olihan siinä muutamia tuttuja nimiä, joita en aiemmin ollut osannut yhdistää Hamletiin: Ofelia, Rosencrantz ja Guildenstern... Enpä tiedä, mistä ne ovat tuttuja.

Eli juonipaljastus niille, joille Hamlet ei ole tuttu: Alussa Hamletin isä, Tanskan kuningas, on kuollut ja kuninkaan veli Claudius on perinyt sekä kruunun että Hamletin äidin vaimokseen. Hamlet on tietysti järkyttynyt isänsä kuolemasta ja äitinsä nopeasta naimisiinmenosta tämän veljen kanssa. Ystävältään Horatiolta hän kuulee isänsä kuoleman olleen murha, ja näkeekin isänsä haamun, joka pyytää kostamaan puolestaan. Hamlet päättää esittää hullua, jotta voisi helpommin vakoilla murhasta epäiltyä, eli uutta kuningasta. Ja, niin, halukkaat voivat lukea vaikka Wikipediasta lisää, musikaalin juoni ei täysin seurannut alkuperäistä näytelmätekstiä...

Rosencrantz ja Guildenstern ovat Hamletin opiskelutovereita, jotka kuningaspari värvää vakoilemaan Hamletia ja tämän hulluuden syytä. Heille käy huonosti; matkustaessaan Englantiin Hamletin kanssa Claudius antaa heidän mukaansa Englannin kuninkaalle vietäväksi sinetöidyn kirjeen, jossa Hamlet määrätään teloitettavaksi välittömästi saavuttuaan Englantiin. Hamlet on kuitenkin löytänyt kirjeen, ja muuttanut teloitusmääräyksen koskemaan Rosencrantzia ja Guildensternia.

Esittäessään hullua Hamlet myös hylkää tyttöystävänsä Ofelian, joka järkyttyy tästä ja myöhemmin joko hukkuu tai hukuttautuu. Hamlet myös tappaa Ofelian isän Poloniuksen luultuaan tätä kuninkaaksi. Lopulta kuningas ja Poloniuksen poika Laertes laativat suunnitelman Hamletin myrkyttämiseksi, mutta sekä he että Hamletin äiti Gertrude kuolevat myrkkyyn, myös Hamlet.

Se juonesta. Jotenkuten ymmärrettävä kuitenkin. Parasta musikaalissa oli ehdottomasti Kimmo Viskarin lavastus ja puvustus. Merkittävin lavaste oli kuusikulmaisista paloista koottu pallomainen rakennelma, jonka voi nähdä esittävän vaikka pääkalloa tai jopa avaruusalusta.  Rakennelma oli osissa liikuteltavissa ja nostettavissa.

Lava oli kokonaan päällystetty ohuella, vaalealla vanerilla, ja tämän vuoksi kaikilla näyttelijöillä oli valkopohjaiset, lenkkitossun tapaiset kengät (toisin kuin yleensä, kun näyttelijät ja tanssijat käyttävät mustapohjaisia tanssilenkkareita ja vastaavia).

Puvut olivat todella värikkäitä, kirkaan pinkkejä ja punaisia, oranssia ja keltaista. Hieman outona pidin ensimmäisessä näytöksessä Hamletin ja Lotharion paitojen hihoissa olleita lenkkejä, joille en nähnyt mitään tarkoitusta. Eikä ollutkaan; Pentti Helinin esittämä Polonius tarttuu jalastaan Hamletin (Saska Pulkkinen) hihalenkkiin selvästi käsikirjoituksen vastaisesti. Ei pääse irti muuta kuin repäisemällä koko lenkin poikki. Toisessa näytöksessä hihat oli

Hamlet (Saska Pulkkinen) ja Lothario (Sini-Suvi
Peltola) ja oudot hihalenkit

katkaistu kokonaan lyhyemmiksi.

Lavalla käsiteltiin myös suuria kankaita, ehkä jonkinlaista laskuvarjokangasta. Katsojana vähän pelkäsin, että joku näyttelijöistä kompastuisi tai liukastuisi  niihin, tai jäisi kiinni nouseviin ja laskeviin näyttämön osiin, mutta niin ei käynyt; hyvin olivat koreografian harjoitelleet.

Oli kyllä todella yllättävän hyvä musikaali. Eikä haitannut, vaikka juonesta en etukäteen tiennyt mitään. Suosittelen ehdottomasti!

Työttömyyskatsaus 8/2020

Elokuun alkupuolella Helsingin Sanomat kertoi tuntemattomasta lähteestä saamistaan "tiedoista":

Näistä työllisyys­toimista hallitus neuvottelee – pöydälle ovat tulossa työnhaku­velvoitteen tiukentaminen ja työttömyys­turvalla opiskelun rajoittaminen

"HS:n tietojen mukaan työllisyysvaikutuksia saatetaan hakea ainakin työttömien työnhakuvelvoitteen tiukentamisesta ja työllistymistä edistävien palveluiden lisäämisestä. Työttömyysturvalla opiskelua puolestaan saatetaan rajoittaa nykyisestä. Lisäksi pöydällä on ikääntyvien työttömäksi jäävien eläkeputken poistaminen, mutta siitä puolueet ja työmarkkinajärjestöt ovat erimielisiä.

Työnhakuvelvoitteen uudistamisessa – niin sanotussa yksilöllisen työnhaun mallissa – on määrä velvoittaa työttömät työnhakijat hakemaan oma-aloitteisesti työpaikkoja säännöllisin väliajoin. Jos työtön ei osoita hakeneensa töitä, hän voi joutua karenssiin eli menettää työttömyysetuutensa määräajaksi." (Helsingin Sanomat 8.8.2020)

Sitä ei uutisessa kerrottu, mitkä hallituspuolueet näitä toimenpiteitä kannattaisivat. Ja ennenkuin hallitus ehti ottaa kantaa koko uutiseen, työttömien järjestöt hermostuivat:

"– Me Työttömien Keskusjärjestössä olemme todella yllättyneitä ja huolissamme tämän hetken uutisoinneista, joissa maan hallitus kaavailee työllisyyden edistämiskeinoina työttömiin kohdistuvia kiristyksiä. Koronaepidemia on tuonut massoittain lisää työttömiä ja lomautettuja. Työttömien tukea ja palveluita on epidemian vuoksi jouduttu sulkemaan. Tuntuu täysin absurdilta, että etenkin nyt tässä tilanteessa ryhdytään edes puhumaan jo valmiiksi heikossa asemassa olevien ihmisten toimeentulon ja palvelujen heikentämisestä, puheenjohtaja Irma Hirsjärvi hämmästelee." (Työttömien Keskusjärjestön tiedote, 10.8.2020)

No, vajaa viikkoa myöhemmin selvisi, ettei kyse ollut hallituksen ehdotuksista, vaan Valtiovarainministeriön:

"Valtiovarainministeriö esitteli perjantaina oman ehdotuksensa työllisyystoimista, joiden tavoitteena on saada Suomeen 60 000 uutta työllistä.

Työllisyystoimiksi ehdotettiin muun muassa eläkeputken poistamista, ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan porrastamista ja vuorotteluvapaasta luopumista." (Helsingin Sanomat 14.8.2020)

Eikä tämä vielä mitään, kuun loppua kohti tavoitteet kasvoivat:

"Hallituksen alkuperäinen tavoite 60 000:sta lisätyöllisestä ei riitä, vaan hallituksen tulee kaksinkertaistaa työllisyystavoitteensa 120 000:aan lisätyölliseen vuoteen 2023 mennessä. Syyskuun budjettiriihessä on päätettävä toimenpiteistä, joilla voidaan ensin saavuttaa 60 000 lisätyöllistä sekä sovittava aikataulu koko tavoitteen saavuttamiseksi, vaativat Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Perheyritysten liitto, Keskuskauppakamari ja Suomen Yrittäjät." (EK:n tiedote, 31.8.2020)

Tämä jopa sen jälkeen, kun sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen oli Vasemmistoliiton kesäkokouksessa ehtinyt jo kommentoida VM:n listaa:

"– On syytä todeta, että valtiovarainministeriön puheenvuoro ei toimi minkäänlaisena pohjaesityksenä, kun hallitus päättää työllisyystoimistaan.

– Työllisyysasteen nostamista perustellaan yleensä hyvinvointivaltion rahoituspohjan turvaamisella, Pekonen jatkoi.

– VM:n lista olisi itsessään myrkkyä pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle." (Kansan Uutiset 20.8.2020)

Yksikään VM:n listaamista toimenpiteistä ei luo Suomeen ainoatakaan työpaikkaa, vaan lisää työttömien määrää. Näin sana "työllinen" saa kieroutuneen merkityksen; satunnainen kuulija ja asioita ymmärtämätön saattaisi luulla, että se tarkoittaa henkilöä, jolla on työpaikka, mutta se tarkoittakin työtöntä henkilöä, joka kilpailee aivan liian vähistä työpaikoista muiden työttömien kanssa.

Miuahan nuo toimet eivät koskisi, eläkeputkeenkin pääsemiseen pitäisi olla töissä viisi vuotta viimeisen 20 vuoden aikana ennen lisäpäivien alkamista. Myöskään ansiosidonnaisen porrastamisella ei olisi vaikutusta, kun en koskaan pääse minkäänlaiseen työhön.

Ja vaikka Vasemmistoliitto ehti jo irtisanoutua VM:n ehdotuslistasta, puolueen puheenjohtaja Li Andersson ehdotti melko outoa ja jo Sipilän hallituksen aikaista työllisyystoimenpidettä:

"Hallituspuolue Vasemmistoliitto esittää siviilipalveluksen keston puolittamista ja asepalveluksen lyhentämisen selvittämistä työllisyystoimina, jotka nostaisivat työllisten määrää tuhansilla ihmisillä.

Yhä useammat nuoret miehet joutuvat siviilipalvelukseen, koska he eivät ole syystä tai toisesta halunneet suorittaa asepalvelusta. Tällöin parhaassa työ- ja opiskeluiässä olevat miehet ovat poissa työmarkkinoilta." (Iltalehti 27.8.2020)

Eikö ihmisellä ei ole mitään muuta arvoa kuin työ? Olisin kuvitellut, että varusmiehillä ja -naisilla olisi vaikka jotain maanpuolustuksellista arvoa, mutta ei. Vain työn (tai "työn") tekeminen määrittää ihmisen arvon.

Siviilipalveluksesta en kovin paljon tiedä, en tunne henkilökohtaisesti yhtään sivaria. Nyt kävin katsomassa avoinna olevia työpalvelupaikkoja, niin näyttäisi olevan paljon sellaisia työpaikkoja, joihin voitaisiin ottaa ihan tavallinen työtön vaikkapa palkkatuella. Melkoisia koulutusvaatimuksia näyttäisi joihinkin hommiin olevan, kenellä alle 20-kymppisellä on esim. kandidaatin tai maisterin tutkinto muotoilusta, taiteesta, arkkitehtuurista, sähkö- tai mekaniikka aloista tai kestävästä kehityksestä, kuten vaaditaan Aalto-yliopistossa tarjolla olevaan FabLab(?!)-assistentin työpalvelupaikkaan? Ja riittääkö edes koulutus, vai pitääkö olla suhteita ja verkostoja, niin kuin useimpia työpaikkoja haettaessa?

Niinkuin viime kuussa kerroin, minulla alkoi nyt elokuussa ammatillinen kuntoutusselvitys. Kuusi kertaa elokuussa, viimeiset kolme syyskuussa. Työkokeilupaikkojen hakemisesta ei onneksi ole ollut puhetta niin kuin pelkäsin, mutta mahdottoman ahdistavaa, kun koko ajan jankutetaan, että pitäisi olla tavoite. Kun rehellisesti sanon, että tavoitteeni on työkyvyttömyyseläke, niin ei käy; tavoitteen pitää olla opiskelu tai työ. Sitten vielä siihen tavoitteeseen pitäisi itse uskoa! Usko siinä sitten töihinpääsyyn, kun et ainuttakaan työpaikkaa elämässäsi ole itse hakemalla saanut!

Maria Vanha-Similä: Pyykkilaudasta pillereihin

Naisten arki Suomessa 1950 - 1970 -luvulla

Tämä kirja osui silmiin kirjaston uutuushyllyssä. Lainasin sen enempää ajattelematta, olen kuitenkin syntynyt 1970. Kirja oli onneksi aika nopeasti luettu, mutta mitään yhtymäkohtaa omaan, äitini (s. 1950) tai isoäitini (jonka luona asuin lapsuuteni) elämään en kyllä löytänyt. Kirjassa keskityttiin selvästi helsinkiläisten, keskiluokkaisten naisten elämään: oli lukuja opiskelusta, työssäkäynnistä, lasten päivähoito-ongelmista, mökkeilystä, harrastuksista... melkein lopetin kesken.

Vain yksi kohta jäi mieleen: 

"Lasten kouluttaminen oppikoulussa vaati monilta perheiltä taloudellisia uhrauksia. Koulussa erilaisista taustoista tulevat tytöt kohtasivat pukeutumiseen liittyvät paineet. Vähävaraisten perheiden lapset eivät voineet koreilla vaatteilla, ja vanhat, kuluneet vaatteet saattoivat vaikuttaa jopa kouluintoon. Osa perheistä ratkaisi asian hankkimalla nuorelle erikseen koulu- ja kotivaatteet. Koulussa käytettiin muodikkainta ja siisteintä asua, johon perheellä oli varaa, mutta se vaihdettiin heti kotiin tultua kotivaatteisiin."

Minä kävin jo maksutonta peruskoulua, mutta silti minulle oli aina selvää, että vaihdoin kotivaatteet heti koulusta tultuani. En muista, että kukaan olisi sitä vaatinut, mutta varsinkin ala-asteella oli mukavinta vaihtaa vanhat, kuluneet vaatteet päälle, joilla sitten voi huoletta kiipeillä puissa ja kahlata ojissa; jos vaatteisiin tuli kuraa tai pihkaa tai muuta likaa, sen ei ollut väliä. 

En tiedä, mistä tämä tapa oli saanut alkunsa, äitinikin oli käynyt oppikoulua vain vuoden 60-luvulla, enkä muista koskaan olleen puhetta hänen mahdollisista koulu- ja kotivaatteistaan. Mutta minulle tuo tapa jäi, ehdottomasti haluan edelleen vaihtaa kotona eri vaatteet kuin ne, joita käytän "kaupungilla".

Arvioni kirjasta noin muuten: melko tyhjänpäiväinen, ei mitään uutta tietoa.

Työttömyyskatsaus 7/2020

"– Jokainen tervejärkinen ymmärtää, että kun lomautusten määrä on koronan myötä kaksinkertaistunut, niin alkuperäinen työllisyystavoite ei voi toteutua.

– Nyt keskitytään siihen, miten pidetään nykyisillä työntekijöillä työpaikka eikä uusien työpaikkojen luomiseen. Tällä hetkellä on mahdoton arvioida normaalien työllistämistoimien vaikutuksia." (Iltalehti 1.7.2020)

Jotenkin niin raivostuttaa se, kuinka sokeita ihmiset ovat. Ihan niinkuin ajettaisiin kahdella ikkunattomalla junalla vierekkäisiä raiteita; toisella raiteella korona ja sen vaikutus talouteen: juna pysähtyi maalis-huhtikuussa lähes täysin ja on nyt pikkuhiljaa lähtenyt nytkähdellen liikkeelle; toisella raiteella oppositio (mukanaan hallituspuolue Keskusta) ja osa mediaa hallitusta haukkuen ja vaatien, että hallitusohjelmaan kirjatusta työllisyystavoitteesta on pidettävä kiinni. Vaikka koronan vaikutus maailmantalouteen ei todellakaan ole ohi, vaaditaan kovia toimia(?) ja leikkauksia, vaikka niillä ei luoda ainuttakaan työpaikkaa.

Yksikään hallitus maailmassa ei pysty pitämään kiinni viime vuonna kirjatuista työllisyystavoitteista, eikö tämän pitäisi olla selvä kaikille!

Aiheesta jatkoi Yle 8.7.2020: 

"Pääministeri siirtää työllisyyspäätösten aikataulun takarajaa kohti vuoden loppua, hallituksen syyskuun budjettiriihen sijaan.

Kysymys on ensimmäisten 30 000 niin sanotun päätösperäisen työpaikan luomisesta. Hallitus on aiemmin linjannut, että ratkaisut tehdään tämän syksyn budjettiriihessä. Työmarkkinajärjestöt ovat tehneet vuoden töitä useassa eri kokoonpanossa luodakseen edellytykset 30 000 uuden työllisen löytämiseksi, toistaiseksi laihoin tuloksin."

Ensinnäkin, mitä ovat "päätösperäiset työpaikat?. Ja sitten: miten olisi, jos niitä työllisiä etsittäisiin vaikka niiden noin 300 000 työttömän joukosta? Vai onko jutussa kirjoitusvirhe, ja etsitään 30 000 uutta työpaikkaa? Ai, ei se olekaan virhe, myöhemmin tekstissä on lause:

"Vihriälän mielestä aikaa on ollut tarpeeksi ja on selvä, että uusia työllisiä on tässä taloustilanteessa saatava."

Nuorten työelämän aloittamisesta tai oikeastaan aloittamatta jäämisestä koronan vuoksi ollaan huolissaan. En muista, että kukaan olisi ollut samasta asiasta huolissaan 90-luvun laman aikana, tai ehkä olikin, mutta kun ei ollut nettiä eikä Facebookin kaltaisia sivustoja, niin median seuraaminen jäi Aamulehteen ja  radion ja tv:n uutisiin.

"Työelämän aloittaminen työttömäksi jäämisen kokemuksella heittää varjon nuoren tulevallekin työuralle. Työttömyys ja muu työelämän ulkopuolisuus työuran alkuvaiheessa lisäävät riskiä myöhemmille työllistymisen vaikeuksille, matalamille ansioille, osaamisen ja ammattitaidon rapautumiselle, sekä itsetunnon, sosiaalisen hyvinvoinnin ja työkyvyn heikentymiselle." (Lukijalta-palsta, kirjoittajat Esa Iivonen, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Jaana Vastamäki, STM, Aamuposti 10.7.2020)

Tämä oli aivan loistava kirjoitus! Minunkin työelämäni alkoi kolmen vuoden työttömyydellä ja sen jälkeen työttömyyttä yli 2/3 elämästäni.

Samana päivänä tuli julkisuuteen myös ääliömäisin työttömyyteen liittyvä ehdotus:

"Oppositiopuolue Kokoomus kannattaa ansiosidonnaisen työttömyysturvan ulottamista myös työttömyyskassoihin kuulumattomille työntekijöille." (Helsingin Sanomat 10.7.2020)

"– Toukokuussa lähes 30 000 ihmistä, jotka olisivat olleet oikeutettuja ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen, eivät ole sitä saaneet, koska eivät ole oivaltaneet hakeutua kassan jäseniksi. Tämä on aika iso oikeudenmukaisuuskysymys, Keskustan Katri Kulmuni sanoi Ylelle." (10.7.2020)

Eivät ole oivaltaneet hakeutua kassan jäseniksi? Jos henkilö on osannut hakea töitä ja vielä saanutkin työpaikan, hän ei voi olla niin tyhmä, ettei tietäisi työttömyyskassoista ja ansiosidonnaisesta päivärahasta. Kyseessä on aina joko äärimmäinen nuukuus tai ehdoton varmuus siitä, ettei koskaan jää työttömäksi.

Samassa yhteydessä esitettiin vaihtoehdoksi myös kassan pakkojäsenyyttä, mitä vastustettiin kovasti. En ymmärrä miksi, onhan autovakuutuskin pakollinan. Vakuutusyhtiön saa valita, mutta vakuutusta ei voi jättää ottamatta. Tai no voi kai senkin tehdä, jos haluaa ottaa riskin kiinnijäämisestä ja sen seuraamuksista:

"Laiminlyöntimaksu voi olla jopa kolme kertaa vakuutusmaksua vastaavan maksun suuruinen. Ajoneuvo, jonka vakuuttamisvelvollisuus on laiminlyöty, on käyttökiellossa, kunnes vakuutus on asianmukaisesti hoidettu. Jos vakuuttamaton ajoneuvo havaitaan liikenteessä, voi poliisi poistaa siitä rekisterikilvet."

Toimisiko tämä myös työttömyyskassoissa? Mikä olisi rangaistus kassaan kuulumattomalle?

"Kokoomuksen uusima ikiaikainen esitys ansiosidonnaisen työttömyysturvan laajentamisesta kaikille saa tukea nyt myös Elinkeinoelämän keskusliitolta (EK). Järjestö on kääntänyt takkinsa ja perustelee laajentamista kuten kokoomuskin ansiosidonnaisen työttömyysturvan epäoikeudenmukaisuudella.

SAK, STTK ja Akava eivät ole kannattaneet kokoomuksen ehdotuksen kaltaista ansiosidonnaisen laajentamismallia. STTK:n puheenjohtaja Antti Palola pitää EK:n ilmoitusta yllättävänä takinkääntönä.

– Hinta-arvio uudistukselle vaihtelee noin 200 – 300 miljoonan euron välillä. On selvää, että tällaista rahaa ei mistään tulisi lisää vaan ansiosidonnaisen turvan laajentaminen rahoitettaisiin ansioturvaa heikentämällä. Mielenmuutos on susi lampaan vaatteessa: se kielii EK:n halusta murentaa yleisesti työttömien turvaa, STTK:n puheenjohtaja Antti Palola toteaa kirjoituksessaan.

Kokoomuksen ja EK:n porrastetuissa, kustannusneutraaleissa työttömyysturvamalleissa osa työttömistä maksaisi toisen osan työttömyysturvaa.

– Heikennykset vaikuttavat niihin ihmisiin, jotka ovat jo jostain syystä heikommassa asemassa työmarkkinoilla, toteaa SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta." (Kansan Uutiset 20.7.2020)

Minulla kun ei ole koskaan enää mahdollisuutta päästä töihin, joista kertyisi ansiosidonnaista vaikka aina olenkin kuulunut liittoon ja kassaan, niin minua tämä ehdotus ei koskisi, mutta raivostuttaa silti.

Tätä kirjoittaessani odottelen huomenna alkavaa ammatillista kuntousselvitystä. Nyt olen vasta tarkemmin lukenut kutsun mukana tulleen tiedotteen:

"Ammatillinen kuntoutusselvitys tukee työelämään siirtymistä, siellä jatkamista tai sinne palaamista. Saat tietoa työkyvystäsi ja kuntoutuksen mahdollisuuksista. 

Ammatillisen kuntoutusselvityksen tulos on yksilöllinen kuntoutussuunnitelma. Se voi olla esimerkiksi koulutus-, työhönpaluu-, työkokeilu- tai työhönvalmennussuunnitelma. Saat tukea suunnitelmasi toteuttamiseen myös selvityksen päätyttyä."

Ehkä olisi ollut parempi kieltäytyä edes hakemasta. Nyt taidan joutua taas hakemaan turhaan ties kuinka monta työkokeilupaikkaa, ja niinkuin olen aiemminkin kirjoittanut, mikään ei ole niin nöyryttävää kuin hakea työkokeilupaikkoja, joita ei saa. 

Päivä Varkaudessa

Viime viikon tiistaina eli 28.7. kävimme Varkaudessa. Matkan pääkohde oli Mekaanisen Musiikin Museo, mutta kävimme myös katsomassa Taipaleen kanavan ja Kanavamuseon.

Mekaanisen Musiikin Museo oli ihan mielenkiintoinen tapaus, museona ja muutenkin. Museon perustivat Tuusniemelle suomalais-saksalainen pariskunta Liisa ja Jürgen Kempf vuonna 1981. Vuonna 1988 se muutti nykyiselle paikalleeen, entiseen vanhainkotiin Varkauteen.

Kokoelmassa on museon omien sivujen mukaan nelisensataa soitinta. Opastetulla kierroksella näistä esiteltiin vain osa, ja ainakin meille jäi sellainen käsitys, ettei kierroksen jälkeen oikein olisi saanut jäädä museoon niihin esittelemättä jääneisiin tutustumaan. Sitä ei kyllä sanottu ääneen, eikä sitä ollut missään erikseen kielletty(*. Soittimissa vain muutamassa oli esittelyteksti, joten ei niistä omin päin paljon irti saanut.

Museon omistajat ovat myös selvästi kiinnostuneita linnuista. Museolla oli aivan elävä harmaapapukaija, joka istuskeli sisäoven päällä rappukäytävässä. Vaikka ulko-ovi oli auki aivan lähellä, se ei tehnyt elettäkään lentääkseen ulos. Lisäksi museolla oli maalauksia, joissa klassikkoteosten ihmiset oli korvattu lintuhahmoilla; näistä kuvia Facebook-sivuillani.

Ja kuten alussa mainitsin, kävimme myös Taipaleen kanavalla. Alkuperäinen, vuonna 1835 valmistunut kanava ei ole enää käytössä, vaan museoitu. Uudempi, vuonna 1871 valmistunut ja 1960-luvulla modifioitu puolen kilometrin pituinen kanava Unnukan ja Haukiveden välillä on edelleen käytössä. 

Alueella oli myös pääsymaksuton Kanavamuseo, jossa oli jonkin verran kanavan rakennukseen, historiaan ja tukinuittoon liittyvää aineistoa. 

Tietenkin myös museokauppa, jossa oli myynnissä parkkikiekkoja tekstillä "Matkalla jossakin päin Suomea". Hauska sattuma, koska juuri menomatkalla Varkauteen muisteltiin 70-80 -luvuilla eli aikaan ennen kännyköitä radiossa yleensä kesäisin kuuluneita tiedotteita, joissa pyydettiin henkilöä, joka on matkalla jossakin päin Suomea (ja mainittiin yleensä myös henkilön nimi, auton merkki ja ehkä rekisterinumero) ottamaan yhteyttä johonkin tiettyyn paikkaan, kotiin tai kotipaikkakunnan viranomaiseen.

*)Yleensä ne museot, joissa ei saa liikkua omatoimisesti, ilmoittavat asiasta selvästi esim. nettisivuillaan. Näin teki ainakin Tehdas- ja alkoholimuseo Rajamäen Ryyppi, jossa kävimme 3 vuotta sitten. Nythän sielläkin on jo pari vuotta saanut liikkua myös ilman opastusta.