Kesäteatterissa: Julkileikki

Viime sunnuntaina oli jälleen vuorossa perinteinen (jo 3. kerta) Teatteri Perikunnan kesärevyy Juomahuone Laitisen terassilla, tänä vuonna nimeltää Julkileikki.

Tämä ei ollut niin hauska kuin kaksi edellistä. Sketsejä oli vähemmän, ja niitä oli aika turhan tuntuisesti pitkitetty.

Ja kahden viime vuoden tapaan myös suurin osa, tai oikeastaan kaikki, Suomipop- / iskelmäparodioista meni ohi, koska en edelleenkään niitä kuuntele.

Alkukesästä Teatteri Perikunnan jäsen Jani Johansson kyseli Facebookin Riihimäki-ryhmässä Seiska-lehtiä; jotenkin ajattelin, että niitä olisi sitten käytetty jossain sketseissä, mutta niistä olikin vain askarreltu lavasteiden taustakuvia (eli noita kuvassakin näkyviä palapelinpaloja). Puvustuksessakin oli teemana palapelit ja sanomalehdet, mutta niilläkään ei odotuksista huolimatta ollut mitään yhteyttä sketseihin.

Olihan tämä ihan hauska, mutta niinkuin jo mainitsin, turhan tuntuista pitkitystä välillä. Muutamia samoja hahmoja kuin aiemminkin: ministereitä, Donald Trump, mielessään pomoaan kiroileva assistentti... Ajankohtaisia aiheita ainakin espanjansiruetanat ja etätyö.

Vielä 10 esitystä jäljellä, viimeinen lauantaina 21.8.

Teatterissa: Minua suurempaa

Eilen kävimme katsomassa Hyvinkääsalissa Willan nuorisoteatterin eli Wilnun esityksen Minua suurempaa. Tämän vuoden ensimmäinen teatterikäynti (vapaalipuilla, kuvassa näkyviin jättitauluihin Heidi teki kehykset, joiden maalaamiseen minäkin osallistuin).

Näytelmä oli paria laulua lukuunottamatta kokonaan wilnulaisten tekemä: käsikirjoitus, ohjaus, koreografia, osa musiikista ja lavastuksen sekä puvustuksen suunnittelu. Tämä huomioiden esitys oli todella hyvä; tosin tuntiin mahtui mielestäni jonkin verran turhaa "täytettä", tanssikohtauksia, jotka eivät oikein yhdistyneet mihinkään.

Näytelmän päähenkilö oli Amila, jota eri-ikäisenä esitti neljä näyttelijää: 6- ja 11-vuotiaana, aikuisena ja vanhana. Tai ainakin minun tulkintani mukaan vanha Amila oli jo kuollut. Häntä esitti Jenna Jormanainen, joka lauloi todella upeasti Samuli Putron kappaleen Olet puolisoni nyt.

Noiden mainitsemieni tanssikohtausten ja yhden monologin aikana ajatus lähti hetkeksi harhailemaan, mutta silti voin suositella. Esityskertoja on vielä ainakin seitsemän.

Silloin, kun ajatukseni lähti harhailemaan mietin sitä, miten tasa-arvoista taloudellisessa mielessä tällainen nuorisoteatteriharrastus on. Wilnun produktioihin osallistuminen saattaa olla ilmaista, mutta tässäkin esityksessä selvästi huomasi, että nuorilla näyttelijöillä on todennäköisesti myös muita harrastuksia: tanssia ja/tai taidetta. Ja nämähän eivät ole ilmaisia. Työssäkäyvien vanhempien lapsille ehkä halpoja, mutta entä työttömien lapset? Ainakin Hyvinkäällä ja Riihimäellä toimivan tanssikoulu Dance Artin halvin kausikortti maksaa 154 €. Villa Artussa toimiva lasten ja nuorten kuvataidekoulukin (jossa nuo em. taulut oli maalattu) maksaa jotakin, en nyt jaksa etsiä hintaa. Ja vaikka teatteriharrastus olisikin ilmainen, valitaanko näytelmiin nuoria, joilla ei ole mitään muuta tanssi- tai lauluharrastuspohjaa?

Työttömyyskatsaus 6/2021

Kesäkuukin sitten meni, melko samanlaisissa tunnelmissa kuin toukokuu; edelleen olen väsynyt ja turhautunut ja työkykyselvityskin näyttää olevan piiitkällä kesätauolla. 

16.6. tuli taas postia työllisyyden kuntakokeilusta:

"Hei.

Työllisyyspalveluissa on otettu käyttöön Kykyviisari, jolla pystyy itse seuraamaan omaan hyvinvointiin liittyviä seikkoja. Kykyviisari lähetetään kaikille työllisyyspalvelujen asiakkaille ja tuloksia voit käydä läpi myös vastuutyöntekijäsi kanssa.

Kykyviisari tuottaa tuloksena myös tietoa, joka voi auttaa sinua löytämään itsellesi tarvittavia väyliä myös mm. terveyspalveluissa. Muistathan, että työttömien terveystarkastus on ilmainen palvelu, jonka kautta janakkalalaiset työllisyyspalvelujen asiakkaat ohjautuvat myös ketterästi hammashoidon palveluihin ilman pitkiä odotusaikoja."

Joko tämä on lähetetty kaikille työllisyyden kuntakokeilussa oleville tai sitten tämän lähettänyt työllisyyssihteeri ei ole lainkaan lukenut minun tietoja eikä tiedä, että olen jo osallistunut ties kuinka moneen työttömien terveystarkastukseen, jotka ovat vain päättyneet ilman ilmoitusta minulle ja ilman minkäänlaista lopputulosta.

Ja 23.6. lisää s-postia, tällä kertaa valtakunnallinen työllisyyskokeilun asiakastyytyväisyyskysely peräti kuudella eri kielellä!

No, en toistaiseksi ole saanut kuin muutaman yleisluonteisen sähköpostin ja kaksi puhelua (samalta henkilöltä, joka oli jo TE-toimistoaikoina jonkinlainen omavirkailijani) ja arvelen, että kotikunnassani ainoa pitkäaikaistyöttömien asioita hoitava. Vai pitäisikö olla oikein suunnattoman tyytyväinen, ettei toistaiseksi ole edes ehdotettu kuntouttavaa työtoimintaa!

"Uuden sosiaaliturvasta vastaavan ministerin mielestä suomalainen työllisyyskeskustelu pyörii ylipäätään liiaksi sosiaaliturvan kiristämisen ympärillä.

Sarkkisen ja vasemmistoliiton mielestä sosiaaliturvaa tulisi päinvastoin parantaa ja tuoda ennen pitkää Suomeen vastikkeeton perustulo. Kaikki saisivat ilman velvoitteita automaattisesti sosiaaliturvaa, joka tulojen noustessa verotettaisiin pois." (Helsingin Sanomat 24.6.2021)

Tässä kuussa on muutenkin ollut paljon puhetta perustulosta. En valitettavasti kuitenkaan usko, että sitä Suomeen koskaan saadaan. Vaikka noin periaatteessa useimmat puolueet sen joskus hyväksyisivätkin, sen määrästä ei ikinä päästä yhteisymmärrykseen.

Sisältyisikö siihen kaikki nykyiset tuet, myös asumistuki? Koska siinä tapauksessa se olisi äärimmäisen epäreilu: on työttömiä, joilla jostain syystä on omistusasunto (aiemmalla työllä tienattu, perintönä saatu tms.) ja josta asumismeno on ehkä yhtiövastike. Ja sitten on paljon vuokralla asuvia.

Otetaan esimerkki keskikokoisesta kaupungista (summat ovat täysin keksittyjä). Kaksion yhtiövastike vaikkapa 150 €, samankokoisen kaksion vuokra 700 €. Jos perustulo olisi 1 000 € / kk, omistusasunnossa asuvalle jäisi 850 € ja vuokralla asuvalle 300 €. Omakotitalon kuluja en edes huomioi tällä kertaa. Kenen mielestä tämä olisi tasa-arvoista?

Eli vain perustulo, jonka päälle maksettaisiin asumistukea, olisi edes jonkin verran tasa-arvoinen. Ja senkään määrästä ei koskaan päästäisi sopuun. Tähän perustuloasiaan ja muuhunkin liittyen olen todella turhautunut siihen yleiseen käsityksen, että KAIKKI työttömät asuvat vuokralla ja KAIKKI työttömät saavat toimeentulotukea. Näinhän ei ole.

Samassa haastattelussa Sarkkinen ehdottaa yhden hakemuksen mallia. Tästä olen Sarkkisen kanssa täysin eri mieltä, kuten olen tässäkin blogissa jo aiemmin todennut. Kela kuitenkin käsittelisi hakemuksen niin, että hakija saisi pienimmän mahdollisen etuuden tai ei sitäkään. Itselläni tästä kokemusta parin vuoden takaa: kuntoutustukea ja työkyvyttömyyseläkettä haetaan samalla lomakkeella. Kela käsitteli sen eläkehakemuksena ja hylkäsi, vaikka tilanteeni olisi oikeuttanut määräaikaiseen kuntoutustukeen.

Kesäkuussa vasta löysin (tai jaksoi etsiä) väsymystyöryhmän toiminnan tavoitteet, joita ovat:

• Selvittää ja hoitaa väsyneen potilaan mahdolliset hoidettavissa olevat sairaudet
• Saada erikoissairaanhoidon yhteinen näkemys potilaan väsymyksen syystä tai siihen vaikuttavista syytekijöistä
• Ottaa kantaa krooninen väsymysoireyhtymä (rasitusintoleranssi SEID) -diagnoosiin
• Saada potilaiden päämäärätön tutkimuskierre (myös yksityissektorilla) katkaistua
• Saada kuntoutusta tarvitsevat kuntoutuspalvelujen piiriin ja tehdä tarvittaessa myös työkykyarvio ja avustaa muutoin etuusasioissa           

Näistä kaksi viimeistä kohtaa olisivat minulle todella tärkeitä, mutta en usko niihin. Viiden(kin) vuoden kuluttua olen edelleen samassa päämäärättömässä tutkimuskierteessä.       

Kirpparipöytä ja -löytöjä 2/2021

Toinen kerta kirpparipöytä tänä vuonna; juuri nyt ei tiedossa mitään erityisiä koronarajoituksia, sattui vain aloitusviikolle (ainakin) todella lämmin sää. T-paitoja, shortseja ja pari hellemekkoa minulla sentään myynnissä, saa nähdä, menevätkö kaupaksi. Ja ensimmäisen kerran noin puoleentoista vuoteen yritän myydä myös koruja; pahimpana korona-aikana eivät olisi menneet kaupaksi kuitenkaan, kun ei ollut tilaisuuksia niiden käyttämiseen.

Kirpparilöytöjä huhtikuu - kesäkuu 2021

Tosi vähän olen edelleen ostanut; koko ajan mielessä se, että pitäisi säästää auton vaihtoon. Mutta jotain pientä sentään:

• 
  Matto (kuvassa taustana)
• Pingviini, jossa sisällä lämmitettävää silikageeliä
• Joutsen
• New York -snapsilasi
• Avaimenperäteline, kahdella lintuavaimenperällä
  
• Pinkki L.A. Gear -sporttitoppi
• Pinkkicamo-housut (joissa reisitaskujen lisäksi myös sääritaskut!)
• Harmaa tekoturkisliivi
• Musta pitkä hupullinen liivi

Työttömyyskatsaus 5/2021

Tämänkin työttömyyskatsauksen julkaisu taas venähti viime kuun tapaan; väsymyksen ja turhautumisen vuoksi. Mutta eipä toukokuussa työttömyysrintamalla mitään kovin merkittävää tapahtunutkaan.

"Sosiaaliturvakomitea käsitteli kokouksessaan 10.5.2021 kaikkia määrittelemiään sosiaaliturvan ongelmakokonaisuuksia. Sosiaaliturvan monimutkaisuuden ongelmaraportissa otetaan esiin muun muassa erilaisten etuuksien määrä, minkä seurauksena myös etuuskohtaisia määräytymisperusteita on paljon. Eroja on etuuksien tulokäsitteessä, perhekäsitteessä sekä haku- ja maksuajankohdissa." (Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote 12.5.2021)

(Tästä linkistä löytyvät kaikkien ongelmaraporttien luonnokset: https://stm.fi/-/sosiaaliturvakomitean?fbclid=IwAR0elZTqgSgc5OxnIskL9jn05H6h9APXHQXEkXIzO9VTduQlYk_GMz6_2hc).

Ainakin minun mielestäni mielenkiintoisin on raportin luonnos palvelujen ja etuuksien yhteensovittamisesta, jossa käsitellään mm. työkyvyn käsitteeseen liittyviä ongelmia ja tosiasiallisesti työkyvyttömien tilannetta:

"Henkilöt kokevat usein epäselväksi sen, minkä järjestelmän palveluihin tai etuuksiin heillä milloinkin olisi oikeus. Tilanne voi olla henkilölle uusi tai ainutkertainen, eikä esimerkiksi työterveyshuollossa tai muussa terveydenhuollossa aina osata neuvoa ja ohjata riittävästi. Etuutta saava ei välttämättä tiedä tai ymmärrä, mitä häneltä odotetaan etuuden saamiseksi tai että hänen pitäisi itse hakeutua aktiivisesti palvelujen piiriin. Kokonaisuudessaan palvelu- ja etuusjärjestelmä voi henkilön näkökulmasta näyttää pirstaloituneelta. 

Palveluille ja etuuksille asetetut tavoitteet eivät toteudu, jos tukea tarvitsevat etuudensaajat ajautuvat sellaisiin palveluihin, joita ei ole heille suunniteltu, jotka eivät sovellu heidän elämäntilanteeseensa tai jotka eivät ole heille ajankohtaisia. Ongelma ilmenee myös siinä, että henkilölle suunnattujen palvelujen tavoitteita ei aseteta yhdessä henkilön itsensä kanssa, jolloin tavoitteet jäävät sisäistämättä tai eri palvelujen tavoitteet koetaan ristiriitaisiksi."

Ongelma ilmenee myös siinä, että henkilölle suunnattujen palvelujen tavoitteita ei aseteta yhdessä henkilön itsensä kanssa, jolloin tavoitteet jäävät sisäistämättä tai eri palvelujen tavoitteet koetaan ristiriitaisiksi! Viime syksynä osallistuessani ammatilliseen kuntoutusselvitykseen minulle yritettiin tyrkyttää tavoitteeksi (johon olisi pitänyt myös uskoa) työllistyminen tai opiskelu. Oma tavoitteeni oli ja on kuntoutustuki ja/tai työkyvyttömyyseläke, johon en kyllä myöskään usko. 

"Toimeentulo ei saisi katketa palveluun tai palvelusta toiseen siirryttäessä. Nämä tilanteet saattavat sekoittaa henkilön taloudellisen tilanteen, mikä ei tee palveluihin osallistumista kannustavaksi. Palveluihin osallistumisen ja käytön tulisi myös olla yhdenvertaista siten, että henkilön tulotilanne tai oikeuksien ja velvollisuuksien suhde ei tosiasiallisesti vaihtelisi sattumanvaraisesti.

Palvelujen ja etuuksien toimeenpanijoiden toiminta on usein siiloutunutta. Tästä johtuen henkilölle tulee kokemus siitä, että palvelujen ja etuuksien kokonaisuus ei ole hallussa. Samalla on huomioitava tarpeiden järjestys – ensin täytyy usein turvata henkilön toimeentulo ja vasta sen jälkeen voidaan keskittyä palveluihin osallistumiseen. Organisaatiolähtöisestä toimintatavasta sekä vaillinaisesta yhteistyön tekemisestä välittyy henkilölle kuva, että hänen asiaansa ei tavoitellakaan selvitettävän

kokonaisvaltaisesti."

Ainakin kolmen viime vuoden omakohtainen kokemukseni on, että työmarkkinatuelta sairauspäivärahalle ja päinvastoin siirtyessäni toimeentulon jatkuminen oli välillä erittäin epäselvää ja päätökset viivästyivät viikkokaupalla. Kukaan ei osannut neuvoa, mitä tukea ja miten minun olisi pitänyt hakea. Enkä saanut mistään apua kuntoutustuen hakemiseen keväällä 2019; ehkä täytin hakulomakkeen väärin ja siksi hakemus hylättiin tai sitten satunnaisen tk-lääkärin B-lausunto ei ollut riittävä tai hakulomakkeessa kysytyn "hoitavan lääkärin" nimen sijaan kirjoitin 8 eri lääkärin nimet, joiden kanssa olin vuoden aikana ollut tekemisissä. Kenenkään heistä en kokenut olevan se "hoitava lääkärini".

Tuon edellä mainitun ammatillisen kuntoutusselvityksen viimeinen päivä oli Hämeenlinnan Vervessä 26.5. Parin tunnin käynti siellä oli lähes yhtä tyhjän kanssa; tosin siellä(kin) jonkinlainen omatyöntekijäni ihmetteli, että saanko todella vain työmarkkinatukea. Ilmeisesti kaikki muut hänen asiakkaansa saavat joko sairauspäivärahaa tai kuntoutustukea. Hän kysyi myös, onko väsymystyöryhmän lopputuloksesta tarkoitus järjestää jokin palaveri tms. En tiennyt eikä taida kukaan muukaan tietää. Ehdotti myös, että jos sellainen järjestetään, sinne pitäisi kutsua myös joku Kelasta. Ja kukahan sen kutsuisi, minun auktoriteettini ei taida riittää?

Kuun lopussa (27.5.2021) ilmestyneessä Työttömien Keskusjärjestön Työttömät-lehdessä oli neurologian erikoislääkäri, professori Olli Tenovuon kirjoitus tosiasiallisesti työkyvyttömän työnhakijan tilanteesta yhteiskunnassa. 

"Selkeintä on nostaa heti ”kissa pöydälle”: Nykyisin terveydenhuollossa tapaa paljon potilaita, jotka ovat ja tulevat olemaan työkyvyttömiä, mutta joille kuitenkaan ei ole myönnetty työkyvyttömyyseläkettä, kuntoutustukea tai joskus edes sairauspäivärahaa. Arvioin jäljempänä mitä kaikkea tästä seuraa, mutta sitä ennen on hyvä miettiä mihin asioihin ongelmat tiivistyvät.

Yksi selkeä ongelmien lähde liittyy tulkintaan siitä, että eläkkeen hakijalla pitää olla diagnoosi, joka on muu kuin ns. oirediagnoosi. Jos henkilön sairaus on jäänyt diagnoosiltaan epäselväksi, työeläke-etuutta ei myönnetä, olipa hänen toimintakykynsä mikä tahansa.

Tähän riittää se, että eläkelaitoksen tai valituselimen mielestä diagnoosi on epäselvä, vaikka se hoitavan tahon mielestä olisi selvä. Tällainen ratkaisukäytäntö on johtanut mm. siihen, että vuoteeseen hoidettava henkilö on katsottu työkykyiseksi. Sama linjaus on johtanut myös siihen, että monien epäselvänä pidettyjen sairauksien – kuten esimerkiksi krooninen väsymysoireyhtymä POTS tai sisäilmasairaus – perusteella on käytännössä mahdotonta saada työkyvyttömyyspäätöstä.

Riittävän vakavan sairauden, vian tai vamman määritelmä jättää edellä jo mainittujen potilasryhmien lisäksi ongelmalliseen tilanteeseen erityisesti monisairaat potilaat, joilla mitään sairauksista ei ehkä yksinään katsota riittävän vakavaksi, mutta päätöksessä ei osata nähdä sairauskuorman kokonaisvaikutusta henkilön toimintakykyyn. Selviä nykyjärjestelmän väliinputoajia ovat myös kroonisesta kivusta kärsivät potilaat ja mm. monet aivovammapotilaat.

Onko jollekin taholle sitten hyötyä siitä, että työkyvytöntä henkilöä ”roikotetaan” tilastoissamme työnhakijana? Epäilemättä työeläkelaitokselle on edullista, että henkilölle ei tarvitse maksaa kuntoutustukea/eläkettä, vaan hänen toimeentulonsa kustannetaan muualta. Se saattaa tätä kautta olla edullista myös työnantajille pienempinä palkan sivukuluina.

Yhteiskuntamme kuitenkin toimii vähän kuin aivojen hermoverkko: ongelma jossain kohdin vaikuttaa lopulta tavalla tai toisella etäämmällä oleviin toimijoihin. Kun kustannukset eivät kohdistu suoraan, vaan usein monenkin mutkan kautta, niiden todellinen vaikutus hämärtyy.

Papereihin perustuvaa vakuutuslääkärin päätöstä voisi verrata pitkän matkan ohjusten käyttöön – saattaa olla, että kohteeseen osutaan tai sitten ei, mutta ainakaan ei tarvitse nähdä seurauksia, joten napin painaminen on helppoa. Kansalaisten yleisimpiä valitusten aiheita onkin se, ettei päätöksen tehnyt lääkäri ole edes nähnyt häntä."

Tuon viimeisen kappaleen alkulause on kyllä osuva: (hylkäävää) päätöstä voisi verrata pitkän matkan ohjusten käyttöön – saattaa olla, että kohteeseen osutaan tai sitten ei, mutta ainakaan ei tarvitse nähdä seurauksia, joten napin painaminen on helppoa. Artikkelissa on myös taulukko hylkäyspäätösten seurauksista eri tahoille, esim. työkyvyttömän itsensä (ja hänen perheensä) kokema lisääntynyt kuormitus ja stressi, masennus, turhautuminen, syrjäytyminen; terveydenhoiton osalta mainitaan turhautuminen hyödyttömästä mutta pakollisesta työstä, resursseja kuluu työhön, joka ei tuota terveyttä sekä TE-toimistojen osalta kuormitus työstä, joka ei johda työllisyyden kasvuun, resurssit pois tuottavammasta työstä, kuormitus koko hallinnonalalle ”työttömistä” jotka eivät koskaan palaa työhön...

Nyt kesäkuussa tätä kirjoittaessani olen jo ehtinyt käydä ties kuinka monessa magneettikuvassa, röntgenkuvassa ja ainakin yhdessä keuhkojen CT-kuvassa osana väsymystyöryhmän selvitystyötä, mutta niiden tuloksista ei ole vielä tietoa. Todennäköisimmin tämäkään "työkykyselvityskierros" ei johda mihinkään...

Työttömyyskatsaus 4/2021

 "Huhtikuu on kuukausista julmin" on lause, joka on jostain jäänyt mieleeni. No, oikeasti se on kotimainen elokuva vuodelta 1983, jota en ole koskaan nähnyt enkä katsoisi, vaikka tulisi TV:stä. Huhtikuu 2021 ei tosin ollut minulle sen julmempi kuin muutkaan kuukaudet tänä vuonna, alan vain  todella turhautumaan tähän tilanteeseen; mikään (ei työkykyselvitykseni, ei työllisyyden kuntakokeilu) ei edennyt yhtään; tunnen olevani rattailta pudonnut pyörän ketju. Aivan erityisen turhautunut olen tässä kuussa useammankin kerran törmäämääni oletukseen, että kaikki työttömät automaattisesti saisivat toimeentulotukea. Eivät todella saa.

"Laiskat, luuserit, luteet. Työttömiin liittyvät puhetavat sosiaalisessa mediassa ovat suurelta osin leimaavia ja mielikuvat stereotyyppisesti värittyneitä.

Analyysin mukaan työttömyydestä kirjoittavista 59 prosenttia suhtautui työttömyyteen ymmärtäen ja lähtökohtaisesti rakenteellisena ongelmana ja 41 prosenttia piti työttömyyttä ihmisen omana vikana.

Jälkimmäisessä kategoriassa yleisimpiä nimityksiä työttömistä olivat ”laiska” ja ”köyhä”. Näiden lisäksi käytettiin myös sanoja ”luuseri”, ”ongelma” ja ”arvoton”. Näihin leimaaviin sanoihin liitettiin tarkentavia tai voimistavia määritteitä, kuten ”vouhotus”, ”rangaista” ja ”loisia”." (Helsingin Sanomat 3.4.2021)

Yleinen työttömyyskassa YTK ja tekoälypohjaista analyysia tekevä, yhdysvaltalainen DrAI kävivät läpi tuhansia suomalaisia Twitter-viestejä vuosilta 2006–2021. YTK halusi selvityksellä tutkia suomalaisten mielikuvia työttömyydestä. Tulokset tuottivat pettymyksen, kertoo YTK:n asiakkuus- ja viestintäjohtaja Ilona Kangas:

”Täytyy sanoa, että kun (yksi DrAI:n perustajista, tohtori Mark) West kertoi meille tuloksista, se oli jopa hieman ahdistavaa. Tuli sellainen olo, että nyt pitää tehdä jotain, koska ihmisten mielikuvat eivät vastaa todellisuutta”, Kangas sanoo."

Ilmeisesti "nyt pitää tehdä jotain" johti siihen, että YTK käynnisti 4.5. 2021 viestintäkampanjan #tämäkinvätystässä. Kampanjan kansikuvahenkilöksi oli löytynyt 26-vuotias, viime vuonna painiuransa lopettanut Petra Olli. Kampanja on ainakin minun mielestäni enemmänkin vain YTK:n mainos, enkä usko sillä olevan minkäänlaista vaikutusta ihmisten mielipiteisiin työttömistä.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra julkaisi 8.4. raportin, jonka mukaan koulutus maksaa, mutta vielä kalliimmaksi käy, jos ihmisiä jätetään kouluttamatta niin, että he ajautuvat työmarkkinoiden ulkopuolelle.

"Selvityksessä on tarkastelu erikseen työttömien, eläkeläisten, työkyvyttömyyseläkeläisten sekä opiskelun ja työn ulkopuolella olevien nuorten osaamisen parantamisen vaihtoehtoiskustannuksia.

Myös työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osaamisen lisäämisessä on selvityksen mukaan suuria mahdollisuuksia.

”Osa mallin oletuksista aliarvioi tuloksia ja osa yliarvioi”, Ralf Sund myöntää mallinsa karkeuden, mutta pitää 18 miljardin euron loppusummaa oikeansuuntaisena. Se on laskettu vuoden 2019 tilastojen mukaan. Summasta noin 13 miljardia koostuu työttömyyden ja viisi miljardia työkyvyttömyyden laajoista kustannuksista.

”Oikeastaan se voi olla enemmän alakanttiin laskettu, sillä mukana eivät ole esimerkiksi yksilöiden hyvinvointitappiot eivätkä myöskään syrjäytyneiden ja työttömien sairastavuudesta tai rikollisuudesta koituvat kulut”, Sund sanoo."

Syrjäytyneiden ja työttömien sairastavuudesta tai rikollisuudesta koituvat kulut? Mikä automaatio-oletus se on, että syrjäytyneet ja työttömät (eikös näiden yleensä myös oleteta olevan samoja henkilöitä) tekisivät rikoksia? Sairastavuus taas ei johdu ainakaan alussa syrjäytyneisyydestä ja työttömyydestä sinänsä, vaan siitä, ettei työttömillä ei ole minkäänlaista työterveyshuoltoon verrattavaa palvelua, vaan he joutuvat hakeutumaan julkiseen terveydenhuoltoon, jossa heidän oireitaan ei uskota, vaan vähätellään. Jokainen lääkärikäynti myös maksaa (ainakin suurimmassa osassa Suomea) ja parikymppiäkin on välillä liikaa työmarkkinatuen varassa elävälle. Sitten kun sairaus on tarpeeksi vakava (tarvitaan vaikkapa iso leikkaus), niin kyllähän se kalliiksi tulee. Ja jossain vaiheessa vielä kalliimmaksi, kun leikkauksen jälkeen jätetään kuntouttamatta.

Ja vielä lisäksi, jos olisin joskus päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle, minulle olisi sen jälkeen ollut aivan turha ehdottaa lisäkoulutusta.

"Työttömien Keskusjärjestön vuosikokouksen julkilausuma: Missään kunnassa ei saa tulla yhtään pitkäaikaistyötöntä" (Työttömien Keskusjärjestön kannanotto 15.4.2021)

Entäs ne, jotka ovat nyt jo olleet työttömiä huomattavasti pidempään kuin vuoden? Jos näitä mainittuja valtion, kunnan tai yksityisten kustantamia työpaikkoja nyt yhtäkkiä jostain alkaisi syntymään, niin niihinkö ohjattaisiin ensimmäisinä ne, joille tuo vuoden työttömyysaika alkaa täyttyä? Ja 5-6 vuotta (tai pidempään) työttöminä olleet unohdettaisiin taas?

Vasta nyt huhtikuussa löysin jo helmikuussa (9.2.2021) julkaistun Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen osatyökykyisten Suomen mallista https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162815.

"Useissa lausunnoissa valitetaan osatyökykyisyyden käsitteen epämääräisyyttä ja pidetään tärkeänä osatyökykyisyyden määrittelyä. Samalla korostetaan toistuvasti, että osatyökykyisyyttä ei tulisi rajata lääketieteellisten diagnoosien perusteella vaan pikemminkin laaja-alaisen henkilön toimintakykyä koskevan arvioinnin perusteella."

Epämääräistä todella! Tarvitaanko joko lääkärin B-lausunto, joka todistaisi henkilön osatyökykyisyyden, vai määrätäänkö työtön työkyvytön toistuviin työkokeiluihin tuon osatyökykyisyyden määrittämiseksi?

"Kuitenkin saattaa olla niin, että esim. vaikeimmassa asemassa olevien osatyökykyisten työllistymisen tuen tulee olla poikkeuksellisen voimakasta, jotta sillä ylipäänsä voidaan saada tuloksia aikaan. Tällaisille henkilöille on ehkä osoitettava työpaikka ja turvattava se soveltuvin tavoin, jotta sen saavuttaminen ylipäänsä olisi mahdollista. Mikään ajateltavissa oleva taloudellinen tuki ei välttämättä mahdollistaisi asianmukaista työllistymistä monille tähän ryhmään kuuluville ihmisille ainakaan, ennen kuin he ovat työmarkkinoilla päässeet näyttämään kykynsä."

Näinhän se on. Minullakin saattaisi olla vähän työkykyä, mutta selväksi on tullut, ettei yksikään työnantaja ottaisi minua töihin.

"Kuntaliitto viittaa TYP-työn historiaan ja varoittaa tilanteesta, jossa asiakas osallistuu toistuvasti kuntouttavaan työtoimintaan ja/tai palkka(tuki)työhön ilman, että prosessi etenee siitä eteenpäin. Usein toistuva vaatimus edellyttää oikeiden töiden tarjoamista ja asianmukaisen palkan maksamista. Tulisi välttää puuhastelua ja vähäisen työkorvauksen maksamista. SAK:n mukaan keskeistä on työntekijän toimeentulon turvaaminen palkkatulolla ja tarvittaessa palkkatulon ja sosiaaliturvan yhteensovituksella."

Tulisi välttää puuhastelua ja vähäisen työkorvauksen maksamista! Voisiko tuon enää paremmin sanoa, pelkäänpä vaan, että sanahelinäksi jää tämäkin selvitys.

Huhtikuussa oli myös hallituksen puoliväliriihi, jossa "hallitus sitoutui pitkäjänteiseen työhön työllisyysasteen nostamiseksi tekemällä päätöksiä, joilla voidaan saavuttaa arviolta 80 000 lisätyöllistä. Hallitus jatkaa työllisyystoimenpiteiden valmistelua työllisyyden edistämisen ministerityöryhmässä. Hallitus on jo aiemmin päättänyt toimenpiteistä, joilla tavoitellaan 31 000–33 000 lisätyöllistä.

Puoliväliriihessä päätettävillä toimenpiteillä tavoitellaan 40 000–44 500 lisätyöllistä. Hallituksen tavoitteena on, että vuosikymmenen puolivälissä työllisyysaste on 75%." (Valtiovarainministeriön tiedote 29.4.2021)

Tyypillistä hallinnon kapulakieltä. Sana "työllinen" ei tässäkään tarkoita muuta kuin työtöntä työnhakijaa.

Lopulta, aivan kuun lopussa 29.4. tuli sähköpostia Hämeenlinnan seudun työllisyyden kuntakokeilusta:

Hämeenlinnassa venytetään vappu koko viikon mittaiseksi ja jatketaan työn juhlan parissa viettäen Työllisyysviikkoa 3.-7.5. Tervetuloa mukaan!

Viikon tapahtumat

3.5. klo 12.30-15.00 DuuniPARKKI

Rekrytointitapahtuma, jossa työllistymisen mahdollisuudet on korkealla. Mukana Barona, Sarastia Rekry ja SOL Palvelut. Osallistuminen tapahtumaan Hämeenlinnan Työllisyystiimin Facebookissa. Lähempänä tapahtumaa lisätietoja Facebookissa ja Instagramissa.

Tiedän kyllä, että tämä sähköposti lähetettiin kaikille työllisyyden kuntakokeilussa mukana oleville, mutta ainakin minulle on jo aikoja sitten sanottu, että noiden mainittujen vuokratyöfirmojen algoritmit pudottavat hakijoista jo heti alussa kaikki yli 40-vuotiaat.

4.5. klo 9.00-11.00 Ura X

Korkeasti koulutetuille suunnattu työnhaun tilaisuus, jossa sukelletaan oman osaamisen tunnistamisen taitoihin HR ComCom:n Tiina Sjögrenin & Nina Ranimaan sekä omavalmentaja Emma Saarasen johdattamana. llmoittautuminen sähköpostitse viimeistään 3.5.. Osallistumislinkki toimitetaan ilmoittautuneille sähköpostitse. Yhteyshenkilö Raija Rytilä, omavalmentaja, Hämeenlinnan kaupungin työllisyyspalvelut raija.rytila@te-toimisto.fi.

"Korkeasti koulututetuille"? No, en ihan taida tähänkään ryhmään kuulua.

5.5. klo 9.00-15.30 Hackathon – Työllisyyden palvelujen tehotreeni netissä

Mitä sinä tarvitsisit löytääksesi kivan työpaikan? Tule rakentamaan yhdessä kanssamme palvelu, joka auttaa juuri sinua löytämään työpaikan tai vaikka polun uusiin opintoihin!

Kehittämistapahtuma, jossa asiakkaat, palveluntuottajat, omavalmentajat ja laaja joukko työllisyystyön ammattilaisia rakentaa yhdessä uusia, innovatiivisia työllisyyden palveluja. Lisätietoja ja päivän ohjelma mm. Hämeenlinnan työllisyystiimin Facebook-sivuilta sekä Hämeenlinnan kaupungin verkkosivuilta.

Enpä taida sanoa tästä tilaisuudesta yhtään mitään. En jaksanut osallistua.

6.5. klo 12.00-13.00 Kuntakokeilu info kaikelle kansalle

Tietoa kuntakokeilun toiminnasta, alkutaipaleesta, tavoitteista ja yhteistyöstä asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Tervetuloa kuulemaan olit sitten asiakas, palveluntuottaja tai vaikka kiinnostunut kansalainen. Linkki tapahtumaan löytyy Facebookista ja Hämeenlinnan kaupungin työllisyyspalvelujen tiedotteista viimeistään aamulla 6.5.

Ei tarvetta tällekään. Tietoa on löytynyt netistä ihan tarpeeksi, käytännön tekoja odottelen.

7.5. klo 13.00-14.30 Työllisyysnyrkki – nopean työllistymisen iskuryhmä (Työllisyystoimijoiden kohtaaminen)

Kohtaaminen, jossa nopean työllistymisen toimijat - palveluntuottajat, järjestöt, asiantuntijat - kohtaavat ja lähtevät rakentamaan yhteistyössä iskuryhmän toimintoja kohti tulevaisuuden tarpeita.

Tämäkään ei tainnut olla tarkoittu minulle, en ole "työllisyystoimija". Mutta muotisana "nyrkki" saatiin ujutettua tähänkin tiedotteeseen.

Hilary Mantel: Vain varjo häälyväinen

Hilary Mantel on vuonna 1952 syntynyt englantilainen kirjailija, joka on kirjoittanut mm. lukemani kuningas Henrik VIII:n ajasta kertovan romaanitrilogian Susipalatsi, Syytettyjen sali ja Kuningashuone.

Vain varjo häälyväinen (Giving Up the Ghosts, 2003) on muistelmateos Mantelin lapsuus- ja nuoruusvuosista 1950 ja -60 -lukujen Derbyshiressä. Jo lapsena hänellä oli selittämättömiä (ja tuolloin tutkimattomia) kovia kipukohtauksia, jotka pahenivat opiskeluvuosina. Lääkärien mielestä kipu oli pitkään psyykkistä:

"Mitä enemmän sanoin, että minulla oli fyysinen sairaus, sitä enemmän minulle vastattiin, että minulla oli psyykkinen sairaus. Mitä enemmän kyseenalaistin psyykkisen sairauden luonteen ja todellisuuden, sitä vahvemmin minun todettiin torjuvan asian, harhaisesti. Olin hämmennyksissä, ja kun puhuin hämmennyksestäni, puheeni muuttui oireeksi. Kukaan ei uskaltautunut etsimään diagnoosia, ei ainakaan ääneen. Korkeasti koulutetuilla nuorilla naisilla, niin uskottiin, oli taipumusta hysteriaan, he olivat neuroottisia, hankalia, hallitsemattomia, ja tavoite oli saada heidät takaisin ruotuun, ei auttamalla heitä tutkimaan elämäänsä ja ratkaisemaan käytännön ongelmansa vaan antamalla heille lääkkeitä, joiden avulla he suhtautuisivat välinpitämättömästi psyykkiseen kipuunsa - ja minun tapauksessani myös fyysiseen kipuun."

Lopulta, kun Mantel oli 27-vuotias ja oli lukenut sairauksista tarpeeksi tietääkseen oman diagnoosinsa, lääkäritkin uskoivat kipujen syyksi endometrioosin eli kohdun limakalvon sirottumataudin. Sairaus aiheuttaa usein huomattavan kovia vatsa- ja selkäkipuja, joita edelleen vähätellään sanoen niiden olevan "normaaleja" kuukautiskipuja. Potilasjärjestö Korento ry:n sivuilta seuraavat faktat:

"Voimakas kipu ennen kuukautisia tai niiden aikana ei ole normaalia, eikä sen tule olla osa naisen elämää. Fyysisten oireiden lisäksi endometrioosin sairastaminen voi kuormittaa henkisesti, vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin, perhe-elämään ja parisuhteisiin, työhön, kouluun, päivittäisiin aktiviteetteihin, seksuaalisuuteen ja perheen perustamiseen."

Suomessahan työttömien kivut diagnosoidaan aina ja ensijaisesti psyykkisiksi; kuinka monta endometrioosia sairastavaa työtöntä naista on diagnosoitu mielenterveysongelmaiseksi ja lääkitty hiljaiseksi - antamalla heille lääkkeitä, joiden avulla he suhtautuisivat välinpitämättämästi kipuunsa?

Ohuehkosta (280 sivua) ja melko nopeasti luettavasta kirjasta sen verran, että yli puolet siitä kertoi, niinkuin jo mainitsin, Mantelin lapsuus- ja nuoruusvuosista, ja loput hänen sairastamisestaan ja toipumisestaan. Ihan luettava kirja, ei ehkä vastannut ihan odotuksia.