Työttömyyskatsaus 11/2021

Väittely tulevasta pohjoismaisesta työnhaun mallista jatkuu. Onko se aktiivimalli ykkönen, kakkonen vai jotain muuta, yhtä paha tai pahempi kuin Sipilän hallituksen aktiivimalli vai eikö aktiivimalli lainkaan? 

Joku väittää, että tässä näkyvän taulukon mukaan  0-kuukausia ei saisi olla montaa peräkkäin, muuten seuraa ensin huomautus ja sitten karenssit.

En kyllä millään löydä tästä taulukosta kohtaa, jonka mukaan saisi olla vain pari 0-kuukautta peräkkäin. 0 on 0, jos se on kirjattu työnhakusuunnitelmaan, niin silloin ei tarvitse hakea. Jos suunnitelmassa on hakea yhtä paikkaa eikä hae, niin silloin seuraavat nuo huomautukset, karenssit ja työnhakuvelvoite. Samoin jos suunnitelmaan on kirjattu, että on haettava kahta, kolmea tai neljää paikkaa. Kyllä minä ainakin aioin vaatia sen velvoitemäärän ihan kirjallisena, selkeästi yksi luku eikä mitään "2-3".

Lakiesityksestä (TEM/2021/163) kyllä selviää, että 0-hakuvelvoitetta ei aseteta helposti.

"Työnhakuvelvoitetta ei asetettaisi työnhakijoille, joiden työttömyys on pitkittynyt ja joilla on monialaisten palveluiden tarve. Lisäksi edellytettäisiin, että työnhakijan tilanne kokonaisuutena arvioiden on sellainen, ettei työnhaku ja työllistyminen ole tällä hetkellä mahdollista. Arviota tarkistettaisiin kuitenkin aina työllistymissuunnitelmaa tai esimerkiksi monialaista työllistymissuunnitelmaa tarkistettaessa. 

Lisäksi työnhakuvelvoite jätettäisiin asettamatta työnhakijoille, joilla ei ole jäljellä työkykyä esityksessä tarkoitetulla tavalla ja jotka ovat noudattaneet työllistymissuunnitelmaansa siltä osin, kun siinä on sovittu hakeutumisesta kuntoutukseen ja mahdollisesti työkyvyttömyyden perusteella maksettavan etuuden hakemisesta. Tarkoituksena on, että henkilö olisi oikean etuuden piirissä, jolloin myös esimerkiksi etuuskauden kestoon liittyvät tukitoimet ovat mahdollisia.

Pelkästään se, että työnhakijalla on jokin lääketieteellisesti todettu sairaus tai vamma, ei johtaisi siihen, että työnhakuvelvollisuutta ei asetettaisi. Arvioinnissa tulisikin lisäksi ottaa huomioon, että arviolta noin 40 000 edellä mainituista noin 54 000 työnhakijasta oli ohjattu monialaiseen yhteispalveluun tai heidät oli sijoitettu työ- ja elinkeinotoimistossa tuetun työllistymisen palvelut –palvelulinjalle. Tätä työnhakijoiden joukkoa voitaneen pitää suuntaa antavana arviona niistä työnhakijoista, joille työnhakuvelvollisuutta ei asetettaisi."

Eli työkyvyttömän työttömän on todistettava työkyvyttömyytensä, mahdollisesti taas uudella työkykyselvityskierroksella. Vanhat diagnoosit ja lausunnot eivät ole päteviä.

Täytyy myös muistaa, että edelleenkin on kyse vain lakiehdotuksesta, johon saattaa tulla muutoksia käsittelyaikana.

Ja sitten ottteita Työttömien Keskusjärjestön lausunnosta eduskunnalle koskien esitystä laiksi Työkanava Oy:stä (10.11.2021):

"Työttömien Keskusjärjestö ry kannattaa Työkanava Oy:n perustamista ja toivottaa sen tervetulleeksi.

Työttömien Keskusjärjestö ry on peräänkuuluttanut työtakuuta. Hyvinvointiyhteiskunnassa täytyy olla jokin perälauta, jotta aikuiset voivat elättää työllään kunniallisesti perhettään. Tämä on yksi ratkaisu siihen suuntaan.

Erona nykyiseen käytäntöön on esityksessä perusteltu ratkaisu, että yhtiö ei voisi valita työvoimaansa, mikä on mielenkiintoinen ja haasteellinen ratkaisu yritystoiminnan toiminnan näkökulmasta.

-Mikä on Työkanava Oy:n suhde kuntouttavaan työtoimintaan? Korvaako tämä yritys kuntouttavaa työtoimintaa jollain tavalla?

-Onko esittelytekstissä arvioitu, miten ”viimesijaisuus” -kriteeri voi leimata työttömiä? Olisiko jokin muu kriteeri kohderyhmää vähemmän leimaava?"

Työttömien Keskusjärjestö ei ole tainnut huomata jo lokakuussa julkaistua artikkelia, jonka perusteella Työkanava Oy:ltä ei kannata kovin paljon odottaa:

"Aluksi on tarkoitus työllistää vain 400 ja "vuoden 2025 lopussa voisi olla 700 työsuhteessa ja ainakin 300, jotka olisivat kumulatiivisesti siirtyneet vuosien saatossa eteenpäinkin." (Demokraatti 21.10.2021)

En minäkään tätä huomannut ennen kuin marraskuussa. Minua häiritsee Työkanava-uutisoinnissa myös se, että lähes jokaisessa siitä kertovassa jutussa on kuvituksena selkeästi kehitysvammaisia henkilöitä (ellei sitten joku poliitikko). Miksiköhän minusta tuntuu, että Työkanavaa suunnitellaan ensisijaisesti kehitysvammaisille, jotka saattavat olla fyysisesti hyväkuntoisia ja pystyvät näihin mainittuihin töihin (suurkeittiöt ravintolapalveluissa, rakennusala, puhdistuspalvelut ja hoivatehtävät), mutta ei niille, jotka nyt vielä kuvittelevat sitä kautta löytävänsä mahdollisuuden (fyysisten syiden vuoksi osatyökykyiset).

Työllisyyskokeilun kuukausikirje tuli 1.11. Edelleen työnhaun tehotreeniä, asiakaspalvesparrausta, duuniparkki (sama S-ryhmän mainos kuin lokakuussakin)...mutta tämä herätti huomioni:

"Tarviitko tekemistä? Tuu Mokialle! Tule työkokeiluun tai kuntouttavaan työtoimintaan, 2-5 päivää viikossa. Tarjolla tekemistä ja työkokemusta varasto– ja logistiikka alalla, kiinteistö–, rakennus– ja keittiöalalla sekä tietotekniikan ja mediatyön tehtävissä."

Muistan hämärästi joskus kuulleeni Mokia-nimen, mutta Googlesta täytyi kyllä etsiä lisätietoa.

"Hämeen Mokia ry on vuonna 1998 perustettu kristillinen yhdistys. Toimintamme tarkoituksena on auttaa ihmisiä löytämään paikkansa elämässä. Olemme luoneet toimintaympäristön ja toimintaa, jossa syrjäytymisvaarassa olevilla ihmisillä on mahdollisuus muutokseen, sekä pysähtyä mielekkään tekemisen ääressä miettimään elämäänsä, sen arvoja ja asioiden tärkeysjärjestystä."

Yhdistyksen kristillisyydestä ei uutiskirjeessä ollut mitään mainintaa, ehkä se selviää infotilaisuudessa. Mikään ihan perus-ev.lut. yhdistys ei taida kuitenkaan olla kyseessä, kuulostaa ennemminkin joltain herätysliikkeeltä. Tietysti on ihan laillista yhdistyksen järjestää kuntouttavaa työtoimintaa, mutta jos siihen vielä liitetään jonkilaista sananjulistusta, niin...no, joillekin sopii, ainakaan minulle ei. Eikä kyllä minkään muunkaan järjestämä kuntouttava työtoiminta.

Marraskuussa selvinneitä asioita: väsymystyöryhmän loppupalaveri on 20.1.2022, eli ensi vuoteen menee niin kuin arvelin. Eivät odota psykologisten testien tuloksia, eivät edes edellytä niitä. Kannasta luin, että v. 2018 tehdyt testit riittävät! Raivostuttavaa, kun taas minun väsymykseni on haluttu diagnosoida masennukseksi ties kuinka monennen kerran!

Vesa Sisättö: Only in Finland

Tämä kirja kertoo suomalaisesta järjenkäytöstä, tai oikeammin järjettömyyksistä. Lukujen otsikoita ovat mm. Viipurissa pamahtaa 1495, Lepikon torpan savupiippu katoaa 1956 ja Opetushallitus vie seiskasta viivan 2004.

"Omituisinta Viipurin pamauksessa on, että tätä Suomen keskiajan historian tunnetuinta sattumusta ei tapahtunut lainkaan. Kaikki aikalaislähteet puhuvat vain tornin palamisesta, ja sekin tapaus jää hurjan pyhimysilmesyksen varjoon. Räjähdystä ei ole mainittu myöskään Olaus Petrin kronikassa 50 vuotta myöhemmin."

Lepikon torppa on paikka, jossa presidentti Urho Kekkonen syntyi. Mutta oliko se savupirtti vai ei, siitä on kiistelty 1940-luvun lopulta nykyaikaan saakka. Lepikon torppa seisoo edelleen Pielavedellä ja siinä on savupiippu, mutta yksimielisyyteen savupiipun rakennusajasta ei ole päästy.

"Paradoksaaliseksi koko kiistelyn tekee se, että Kekkonen ei varmastikaan syntynyt sisällä Lepikon torpassa, oli se savupirtti tai ei, vaan pihapiiriin kuuluneessa savusaunassa."

Ja sitten minullekin kirppareilla ongelmia aiheuttanut tapaus:

"Vuodesta 2004 eteenpäin lapsille ja nuorille opetettiin tyyppikirjasimet, jotka avasivat tien ykkösen ja seiskan sekaantumiseen. Vuonna 2015 tuli täysi-ikäiseksi ensimmäinen ikäluokka, joka oli opetellut kirjoittamaan vuoden 2004 tyyppikirjaimilla. He pääsivät äänestämään.

Vuoden 2016 alussa eduskunnan oikeusasiamies huolestui näistä ikäluokista. "Näiden oppilassukupolvien oikeudet voivat vaarantua kaikilla elämänalueilla sekä viranomaisissa että yksityisten välisissä suhteissa. Vaarat jatkuvat vielä vuosikymmeniä." Vaaleja varten oikeusministeriö oli joutunut jo aiemmin julkaisemaan omat tyyppinumeronsa, jotka poikkeavat Opetushallituksen numeroista.

Syksyllä 2016 Suomen kouluissa otettiin käyttöön uudet tyyppikirjaimet, joissa pikkuviiva oli palautettu numeroon 7."

Olen varmaan useammankin kerran joutunut kysymään, onko numero hintalapussa 1 vai 7. Itse kirjoitan seiskan aina viivalla, minun numeroissani joskus sekoittuvat 2 ja 8. Opettelin lapsena kirjoittamaan kakkosen niin kuin tässäkin tekstissä, otin mallia seinäkellon numeroista. Koulussa opetettiin "käsialakakkonen" ja sitä käytän nykyään, vaikka kirpparin tiskillä mallinumeroissa onkin taas se seinäkellon kakkonen.

Kaikista muista kirjassa kerrotuista tapahtumista olen kuullut, mutta yksi "uusi" asiakin oli: vuonna 1991 ilmestyneestä (vain 3 numeroa) Toni Poni -lehdestä en ollut koskaan kuullutkaan. Kirjassa arvellaan ensinumeroa jaetun mainosjakeluna kaikkiin koteihin, mutta meille ei ainakaan tullut. Ehkä vain lapsiperheisiin.

Tara Westover: Opintiellä

Sain tietää tästä kirjasta luettuani siitä katkelman amerikkalaisesta Vogue-lehdestä. Kirja on alunperin julkaistu helmikuussa 2018 nimellä Educated ja käännetty suomeksi saman vuoden syyskuussa.

Kirjassa Tara Westover (s. 1986) kertoo omasta nuoruudestaan seitsenlapsisen (5 poikaa ja 2 tyttöä) mormoniperheen nuorimpana. Perheen vanhemmat ovat paitsi mormoneja, myös survivalisteja; erityisesti perheen isä uskoo lujasti lopun aikojen koittavan hetkenä minä hyvänsä ja varautuu hankkimalla aseita, polttoainetta sekä kultaa ja hopeaa.

Seuraava kohtaus on uudenvuodenaatolta 1999, kun moni muukin uskoi maailmanlopun tulevan, kun tietokoneet eivät kuulemma tunnistaisi vuosilukua 2000:

"Isän suosikkiohjelma oli The Honeymooners, ja sinä iltana sen jaksoja esitettiin peräperää. Me katselimme ja odotimme Loppua. Vilkaisin kymmenen ja yhdentoista välillä kelloa aina muutaman minuutin välein, ja siitä keskiyöhön sitten muutaman sekunnin välein. Jopa isä, joka ei juuri koskaan antanut ympäröivän todellisuuden vaikuttaa itseensä, vilkuili kelloa vähän väliä.

23:59.

Pidätin hengitystä. Vielä minuutti, ajattelin, ja sitten kaikki loppuu.

Keskiyö tuli. Televisio pysyi päällä, sen valo heijastui mattoon. MIetin, mahtoiko kellomme edistää. Menin keittiöön ja panin hanan päälle. Sieltä tuli edelleen vettä. Isä istui paikoillaan ja tuijotti ruutua. Minä palasin sohvalle.

0:05.

Kuinka kauan kestäisi, ennen kuin sähköverkko pettäisi? Oliko jossain varasähköä, jonka turvin sinniteltiin vielä muutama minuutti?

0:10.

Odotin, että ruutu alkaisi välkkyä ja pimenisi. Yritin pysyä mahdollisimman tietoisena kaikesta, viimeisestä yltäkylläisyyden hetkestä - kirkkaan keltaisesta valosta ja patterin lämmöstä. Uumoilin jo nostalgiaa aiempaa elämääni kohtaan, sitä elämää jonka menettäisin hetkenä minä hyvänsä, kun maailma menisi sijoiltaan ja alkaisi tuhota itseään.

Istuin paikoillani, hengitin syvään ja koetin imeä sisääni langenneen maailman viimeistä tuoksua, mutta huomasin ärsyyntyväni kaiken jatkumisesta koko ajan enemmän. Nostalgiani muuttui väsymykseksi.

Isäni olemuksesta huokuva pettymys oli niin lapsekasta, että minä mietin, kuinka Jumala oli saattanut riistää häneltä sen hetken. Isä oli uskollinen palvelija, joka antautui kärsimykseensä yhtä auliisti kuin Nooa rakensi arkin. Mutta Jumala ei lähettänytkään vedenpaisumusta."

Perheen vanhimmat pojat ovat käyneet jonkin verran koulua, mutta nuorimmat eivät: heidät on opetettu kotona lukemaan, kirjoittamaan ja auttavasti laskemaan, eikä juuri muuta. Perheen isä ei hyväksy kouluja eikä lääkäreitä, sairaaloita tai lääkkeitä. Äiti valmistaa yrteistä homeopaattisia lääkkeitä, joilla uskoo parantavansa kaikki vammat ja sairaudet. Näitä vammoja perheenjäsenille tulee paljonkin; äiti saa aivovamman, kun auto suistuu liukkaalta tieltä eikä isä hyväksy turvavyön käyttöä; Taran veli Luke saa pahan palovamman jalkaansa romuttamolla, jossa lapset työskentelevät isänsä kanssa. Tara itsekin loukkaa selkänsä pudottuaan romuttamolla (isä ei usko turvavaljaisiinkaan); veli Shawn putoaa myös ja lyö päänsä pahasti (tämä mahdollisesti pahensi hänen muutenkin jyrkkiä mielialavaihteluitaan). 

Pahiten kuitenkin loukkaantuu isä: hän käyttää hitsauspilliä purkaessaan autoa, jonka tankissa onkin vielä bensaa. Bensa räjähtää, isä saa erittäin pahoja palovammoja, mutta pystyy puhumaan sen verran, että kieltäytyy ehdottomasti menemästä sairaalaan. Lopulta, parin kuukauden jälkeen, hän kykenee kuitenkin jälleen liikkumaan ja yli puoli vuotta myöhemmin jopa ajamaan autoa.

Kirjan alkupuoli oli hyvä; kertomus "erilaisesta" lapsuudesta, josta minullakin on kokemusta, tosin täysin erilaista kuin Taralla. Kirja muuttuu epäuskottavaksi (vaikka tositarina onkin) siinä vaiheessa, kun Tara, joka ei ole päivääkään käynyt koulua, päättää lähteä opiskelemaan yliopistoon. Hän opiskelee kotona kirjoista ACT(1-testiä varten, ja lopulta pääseekin Brigham Young -yliopistoon Utahissa. Lopulta nuori nainen, joka ei 17-vuotiaana ollut koskaan kuullutkaan sanaa holokausti saati tiennyt sen merkitystä väittelee 28-vuotiaana historiantutkimuksen tohtoriksi Cambridgen yliopistosta!

En tiedä amerikkalaisesta koulutusjärjestelmästä ja yliopistoista kovin paljon enkä tiedä, miten tämä on mahdollista, mutta sen tiedän, ettei Suomessa onnistuisi; ainakin peruskoulun (vaikka sitten kotikoulussa käydyn) päättötodistus sekä lukion tai ammatillisen oppilaitoksen todistukset vaaditaan pääsykokeen lisäksi. Osaan yliopistokoulutuksista pääsee jopa suoraan todistuksella ilman pääsykokeita.

Kirjan toisessa osassa myös Taran suhde perheeseen alkaa rakoilla, osittain sen vuoksi, ettei isä hyväksy hänen opiskeluitaan, ja erityisesti sen vuoksi, etteivät vanhemmat usko Taraa tämän kertoessa tulleensa usein veljensä Shawnin pahoinpitelemäksi. He painostavat Taraa myöntämään, että tämä valehtelee ja jossain vaiheessa Tara alkaa epäröidä myös omia muistojaan. Muistaako hän kuitenkin väärin?

Lopulta Tara päättää olla tapaamatta isäänsä enää koskaan, koska kaikki tapaamiset päättyvät ahdistavaan väittelyyn ja painostamiseen. Ja koska hänen äitinsä ei suostu lähtemään minnekään ilman miestään, hän ei tapaa myöskään äitiään eikä osaa muista sukulaisistaan, joiden kanssa välit menivät poikki viimeistään tämän kirjan tullessa julki.

Tätä blogikirjoitusta kirjoittaessani löysin tiedon, että Taran äiti LaRee Westover on myös kirjoittanut kirjan nimeltä Educating(2. Kirjassa hän tietysti yrittää kumota Taran väitteitä, mutta koska kirjaa ei ole Suomessa saatavilla olen lukenut siitä vain tämän blogikirjoituksen https://mrsladywordsmith.com/educating-memoir-laree-tara-westover/. Sivulla on myös pari valokuvaa Westoverien kotitilasta. LaRee ja Val Westoverilla on myös yritys nimeltä Butterfly Expressions, joka valmistaa ja myy mm. homeopaattisia lääkeaineita.

Goodreads-sivustolla Taran kirjaa kommentoivat myös mm. hänen veljensä Tyler ja toisen veljen Luken vaimo Stephanie. Sivusto on ilmainen, mutta vaatii kirjautumisen.

1) ACT (American College Testing), standardoitu koe, jota käytetään yliopistojen sisäänpääsyvalinnoissa.

2) Taran kirjan nimi Educated on suoraan suomennettuna Koulutettu, hänen äitinsä kirjan nimi on suomeksi Kouluttaa.

Työttömyyskatsaus 10/2021

"Hallitus antoi pohjoismaisesta työvoimapalvelumallista lakiesityksen eduskunnalle 7.10.2021. Tavoitteena on, että muutokset tulisivat voimaan toukokuussa 2022.

Pohjoismaisessa työvoimapalvelumallissa työnhakijan ja asiantuntijan ensimmäinen kohtaaminen tapahtuisi jo viiden arkipäivän kuluessa työnhaun alkamisesta. Tämän jälkeen työnhakija saisi tukea työnhakuunsa nykyistä tiiviimmin. Työnhaun alkuvaiheessa työnhakija tapaisi TE-toimiston tai kuntakokeiluun osallistuvan kunnan virkailijan kahden viikon välein." (Työ- ja elinkeinoministeriön tiedote 7.10.2021)

Miten menetellään niiden työttömien kanssa, joiden työttömyyden alusta on jo vuosia tai vuosikymmeniä? Ei voida järjestää alkuhaastattelua viiden arkipäivän kuluessa.

"Lähtökohtaisesti työnhakijan tulisi hakea neljää työmahdollisuutta kuukauden aikana. Tästä voitaisiin poiketa muun muassa silloin, jos tämä ei ole mahdollista esimerkiksi työkyvyttömyyden takia. Keneltäkään ei edellytetä sellaista, mihin hän ei kykene."

Entä miten voi todistaa, ettei työkyky riitä yhteenkään hakuun, jos edelleen roikkuu työttömänä työnhakijana Kelan "asiantuntijalääkäreiden" hylättyä kaikki kuntoutustuki- ja työkyvyttömyyseläkehakemukset? Tarvitaanko joku uudenlainen lääkärinlausunto sitä varten? Vai heitetäänkö tylysti ulos "kortistosta", jolloin joutuisi hakemaan toimeentulotukea, joka taas edellyttää kaiken realisoitavan omaisuuden myymistä?

Työttömien Keskusjärjestö antoi 26.10.2021 lausunnon edellämainittua esitystä koskien:

"Malli suosii käytännössä työttömiä, joilla on hyvät työllisyysnäkymät – koska heille on asiakaspalvelua aiempaa enemmän. Malli syrjäyttää niitä työttömiä, joilla on lähtökohtaisesti vaikeuksia löytää töitä, joita hakea, ja siten vaikeuksia täyttää asetettuja uusia velvoitteita.

Yhden työpaikan hakeminen per viikko on täysin kohtuullinen vaade työsuoritteena silloin kun on työpaikkoja, joita hakea. Ongelmaksi tämä muodostuu niille työttömille, joilta puuttuu sopivat työpaikat, joihin hakea. Tästä noussee erilaisia väliinputoajien ryhmiä. Kaikille työnhakijoille ei ole esimerkiksi asuinpaikan, koulutuksen, työkokemuksen, ammattialan, kielitaidon, sosiaalisen tai terveydellisen syyn vuoksi riittävästi työpaikkoja haettavaksi joka kuukausi.

-Työnhakuvelvollisuuden asettamatta jättäminen terveyteen liittyvän perustelun mukaisesti sisältää oikeusturvariskin. Hoitavan lääkärin lausunnon tulee riittää. Miten TE-toimisto voi arvioida riippumattomasti tilanteita, joissa esimerkiksi vakuutuslääkäri ja hoitava lääkäri ovat työttömän työnhakijan työkyvystä täysin eri mieltä? Nykyinen järjestelmä vuotaa jo monin paikoin. Esimerkiksi 300 päivän sairauspäivärahalta pudotaan työttömäksi työnhakijaksi vain, koska sairauspäivärahan maksimimäärä on saavutettu. Sairaus voi silti edelleen jatkua."

Kun todennäköisesti olen edelleen työttömänä työnhakijana tämän lain tullessa voimaan ensi vuoden toukokuussa, aioin kyllä vaatia kirjallisena sen määrän, joihin minun edellytetään hakevan. Mutta eikö kuitenkin olisi kaikille helpompaa päästää eläkkeelle ne, joiden työkyky ei riitä edes yhteen hakemukseen? Ai niin, TE-toimistot ja kuntakokeilut eivät päätä eläkkeistä, vaan Kela ja eläkeyhtiöt.

Ja minullahan ei ole edes sitä hoitavaa lääkäriä, jonka lausunnon tulisi Työttömien Keskusjärjestön mukaan riittää. 

Suomeen perustetaan valtionyhtiö työllistämään vaikeimmassa asemassa olevia osatyökykyisiä (21.10.2021)

Tätä Työkanava Oy:ta on hehkutettu lokakuun lopussa joka puolella. Aivan kuin se olisi joku mullistava, käänteentekevä, suoranainen ihme kaikille osatyökykyisille. Mutta...yhtiön on tarkoitus työllistää VAIN 1000 osatyökykyistä! Kuitenkin Suomessa on huomattavasti enemmän osatyökykyisiä, Sosten artikkelin  Osatyökykyiset ovat merkittävä työvoimapotentiaali mukaan 30 500 - 600 000. Artikkelissa on myös maininta, että työelämän ulkopuolella olevista osatyökykyisistä 65 000 haluaisi työskennellä – ja oman arvionsa mukaan myös kykenisi tähän.

Työkanavan mahdollisiksi toimialoiksi mainitaan mm. suurkeittiöt ravintolapalveluissa, rakennusala, puhdistuspalvelut ja hoivatehtävät. Näitä töitä tuskin pystyisi suurin osa osatyökyvyttömistä edes tekemään, en ainakaan minä. Ei minulla muutenkaan olisi mitään mahdollisuuksia työllistyä tuonkaan kautta, mutta jotenkin tuntuu, että tässä jaetaan osatyökyvyttömiäkin kahteen kastiin: niihin, jotka pystyvät fyysistä työkykyä vaativiin töihin (ja heistäkin vain pieni osa) ja niihin, jotka eivät pysty. Eli ne, joiden työkyvyttömyys johtuu fyysisistä vammoista tai sairauksista. Mahdollisuuksista esim. toimistotyöhön ei mainita.

Kuntakokeilusta lokauun uutiskirje tuli jo 29.9.: Ohjauspäivä työikäisille, Hyvän minä syystreffit Aulangolla, hämeenlinnalaisille osa-aikatyössä jo oleville tietoa työllisyyssetelistä sekä ilmoitus Duuniparkki-tapahtumasta, joka oli selvästi S-ryhmän mainos (yhteistyössä Hämeenmaa! Tule ja työllisty Hämeenmaalle market-, rauta-, tavaratalo-, liikennemyymälä– sekä majoitus– ja ravitsemuskaupan tehtäviin).

Lokakuun lopussa törmäsin Yle Areenan podcast-sarjaan Hyvä lihava ja muita kertomuksia, erityisesti sen jaksoon Hyvä työtön:

"Moni työtön häpeää tilannettaan ja haluaisi vain päästä töihin, tehdä ihan mitä tahansa työtä. Mitä jos työtön ei tahdokaan töihin? Hyvä työtön –jaksossa tutkitaan, millaisia tarinoita työttömyydestä kerrotaan mediassa ja millainen työttömyys on yhteiskunnan mielestä sallittua."

Kannattaa kuunnella myös jakso 2: Hyvä masentunut: "Jaksossa selvitetään, miten median kaavamaiset tarinat masennuksen voittamisesta näkyvät myös hoitoon pääsyssä. Kuka nähdään yhteiskunnassa pelastamisen arvoisena ja kuka jää oman onnensa nojaan?"

Tässä jaksossa kokemuksestaan kertoo mm. työtön, joka oli saanut Kela-tuen psykoterapiaan, mutta joka joutui jättämään terapian kesken, kun rahat eivät riittäneet omavastuuosuuksiin. Tämä on todellinen ongelma; jos työtön kertoo lääkärille väsymyksestään, hänelle tuputetaan ensisijaisesti masennuslääkkeitä ja sitten terapiaa, vaikka henkilö itse toteaisi, ettei siihen ole varaa. Kaikki työttömät eivät edelleenkään saa toimeentulotukea, joka kuulemma kattaisi ne omavastuut.

Omassa tilanteessani ei mitään uutta, edelleen odottelen kutsua psykologisiin testeihin, joita en edes halunnut (ne on tehty viime vuonna) ja TAYSin väsymystyöryhmä odottaa niiden tuloksia ennen kuin pitää loppupalaverinsa. Yritin tavoittaa lähetteen tehneen lääkärin peruuttakseni koko lähetteen, mutta kolme viikkoa jo mennyt ilman yhteydenottoa. Tässä odotellessa on jo mennyt elokuu, syyskuu, lokakuu ja marraskuutakin jo muutama päivä... 

Kirpparipöytä ja -löytöjä 3/2021

Ja taas vaihteeksi pari viikkoa kirpparipöydän pitoa. Taas löytyi kaapeista jonkin verran myytäväksi kelpaavaa tavaraa, eri asia on, menevätkö ne kaupaksi. Näin ensimmäisen päivän iltana voin todeta, että äänikirjat myyvät hyvin, vaikka itse en niihin osaakaan keskittyä.

Kirpparilöytöjä heinäkuu - lokakuu 2021

Edelleen yritän säästää auton vaihtoon, joten edelleen yritän ostaa mahdollisimman vähän, jotain kuitenkin:

• Kaksi Desigualin laukkua
  
• Pro Touch -pinkki urheilupaita
• Harmaa H&M Sport -huppari (järjettömän pehmeä!)
• Is Not Enough -housut (Revolution Racen kopiot)
• Merrelin kengät
• Pinkki lasijoutsen
• Hopeanvärinen joutsen
• Töyhtöpingviini-pehmolelu

Työttömyyskatsaus 9/2021

Syyskuussa oli todella paljon työllisyyteen ja työttömyyteen liittyvää uutisointia, ainakin tärkeimmät olen yrittänyt koota tähän blogikirjoitukseen (joka voi sen vuoksi olla liian pitkä ja väsymykseni vuoksi hieman sekava).

Poliitikot maalaavat työttömyyden kanssa kamppailevista köyhistä hyviä vihollisia, joiden takia hyvinvointivaltiota joudutaan leikkaamaan, koska muuta ei muka voida. Talouden ongelmat eivät ratkea tällaisilla valheilla, kirjoittaa toimittaja Samuli Niinivuo. (Ilta-Sanomat 2.9.2021)

"Ihmisten on saatava asioita. Minkä he itselleen mahtavat? He hankkivat tavaroita statuksen takia ja ostavat lisää näön vuoksi. Heidän kulutuksensa on ylikulutusta. Sosiaaliturvaetuuksilla elävät ihmiset eivät poikkea tässä mitenkään muista. He haluavat yhtä lailla asioita, jopa samoja asioita. Heidät erottaa muista pelkästään se, ettei heillä ole varaa kaikkeen haluamaansa.

Se, että muilla on varaa ja itsellä ei, saattaa tehdä kipeää. Rahan puute voi sulkea ihmisen valtavirran elämäntapojen ulkopuolelle. Tutkimuksissa tämän on havaittu heikentävän terveyttä ja lisäävän peräti kuolemanriskiä. Köyhyys on tutkitusti haitallista terveydelle. Niinpä on vaikea kuvitella, että kukaan eläisi sosiaaliturvaetuuksien varassa vapaaehtoisesti."

Tässä välissä voisin myös muistuttaa, että köyhyys on todellakin haitallista terveydelle, eikä sairastaminen Suomessa ole ilmaista eikä edes kovin halpaa.

"Ikävä kyllä yhteiskunnallisten ongelmien – useimmiten jopa yhteiskunnan itsensä aiheuttamien ongelmien – sälyttäminen niiden syyksi, joiden asemaan kukaan ei halua asettautua, on ollut länsimainen perinne jo 1800-luvulta lähtien.

Tuolloin teollisen vallankumouksen aiheuttamat yhteiskunnalliset ongelmat, kuten kaupunkeihin pakkautuneen työttömän kurjaliston pohjaton köyhyys, selitettiin heidän omaksi syykseen, jotta yhteiskunnan ei olisi tarvinnut laittaa tiukkua ristiin asian suhteen."

Muuten aivan loistava kirjoitus, mutta yhden väärän tiedon olisin halunnut korjata: työttömyysetuuden (!?) määräksi ilmoitetaan bruttosumma, 726 €, eikä mainita, että tuosta summasta maksetaan vero ja käteen jää ainakin työmarkkinatuesta n. 540 €/kk. 

"Ensiksi, minua nyppii se, että näissä mediassa tuon tuosta julkaistavissa tarinoissa uupuminen kuvataan lähes poikkeuksetta yksilön ongelmana ja haitallisesti tarinan uupujana nähdään melkein aina nuorehko nainen.

Toinen asia, joka minua ottaa korvaan on se, että uupumistarina ei ole riittävän hyvä mediassa julkaistavaksi, jos sitäkin ei suoriteta. Näissä tarinoissa uupunut pystyy tekemään todella näyttäviä ratkaisuja, jotka vaativat usein valtavasti henkisiä ja jopa taloudellisiakin resursseja. Suurimmalla osalla uupumuksesta kärsivillä ei ole kumpaakaan. Haluammeko todella viestiä, että on väärin uuvuttu, jos sitä(kin) ei jaksa suorittaa? " (Työkykyjohtamisen kehittämispäällikkö Noora Poussu työeläkeyhtiö Elossa 7.9.2021)

Tämäkin erittäin asiallinen kirjoitus, tosin ehkä vasta tästä ymmärsin, että minunkin olisi pitänyt käyttää sanaa "uupumus" sanan "väsymys" tilalla kuvaillessani ties kuinka monelle lääkärille, TE- ja Kela-virkailijalle työkyvyttömyyteni eniten vaikuttavaa asiaa. 

Psykiatrian erikoislääkäri ja tietokirjailija Juhani Mattila on julkaissut kirjan Uupumuksesta takaisin elämään. En ole vielä sitä lukenut enkä edes kirjastosta varannut, mutta ainakin kirjasta kirjoitettujen arvostelujen ja muiden juttujen perusteella pelkään, että kirjassakin keskitytään vain työuupumukseen, aivan kuin työtön ei mitenkään voisi olla uupunut.

"Työkulttuurimme korostaa pärjäämistä. Hankalien tunteiden ilmaisua voidaan hävetä valittajaksi leimaantumisen takia. Siksi työssä purraan hammasta yhteen ja puurretaan. Pärjätään näennäisesti ihan hyvin. Usein näin sinnitellään liian kauan, sanoo Mattila.

– Yleensä tätä jatketaan ainakin kymmenen vuotta liian pitkään. Jokainen lisävuosi vaikeuttaa uupumuksesta toipumista, koska ne jumiuttavat tietynlaiseen väärään asenteeseen." (Yle 22.8.2021)

Muutama sana valtion suunnitelmasta perustaa yhtiö, jonka tarkoitus olisi löytää töitä osatyökykyisille. 

Millainen vamma tai sairaus riittäisi siihen, että työtön määriteltäisiin osatyökykyiseksi?  Ainakin Helsingin Sanomien juttu aiheesta (17.9.2021) on kuvitettu kuvalla, jossa on kolme selvästi kehitysvammaista henkilöä, jotka työskentelevät Ruotsin vastaavassa Samhall-yhtiössä.

Olisiko tuo Suomessa Työkanavaksi nimetty yhtiö tarkoitettu siis vain kehitysvammaisille ja ehkä mielenterveyskuntoutujille, ei niille, joilla osatyökyvyttömyyden aiheuttaa jokin muu? Ja miten työtön todistaisi olevansa osatyökykyinen, jos on pakotettu roikkumaan työttömänä työnhakijana Kelan "asiantuntijalääkäreiden" hylättyä kaikki kuntoutustuki- ja työkyvyttömyyseläkehakemukset? Tarvitaanko joku uudenlainen lääkärinlausunto sitä varten? (Kehitysvammaiset mainitsi myös työministeri Tuula Haatainen Ylen Ykkösaamussa 8.10.2021, haastattelussa, jonka pääasia oli samalla viikolla käsittelyyn jätetty Pohjoismainen työllistymismalli, mutta jossa häneltä kysyttiin myös tästä mainitsemastani yhtiöstä.)

Myös oppisopimuskoulutuksesta kirjoitettiin syyskuussa:

"Sakkin (Suomen ammattiin opiskelevien liiton edunvalvonnnan asiantuntija Matti) Tujulan mukaan opiskelijoille on usein epäselvää, kenen tehtävänä on auttaa oppisopimusopiskelijaa, työnantajan vai oppilaitoksen. Opiskelija jää herkästi yksin pulmiensa kanssa, kun työnantaja vetoaa kouluun ja koulu työnantajaan, Tujula toteaa.

Tilanteita, joissa työnantaja tietoisesti käyttäisi oppisopimusopiskelua hyväkseen esimerkiksi halvan työvoiman toivossa, ei aluehallintoviraston tarkastaja Jukka Kurjen mukaan tule esiin kovin usein."

Ei kovin usein? Yksikin kerta on liikaa juuri sille opiskelijalle, jota käytetään hyväksi. Oma kokemukseni on se, että vuosituhannen vaihteen aikoihin ainakaan työttömiä ei haluttu oppisopimuskoulutukseen, vaan kaikki haluttiin painostaa kuntouttavaan työtoimintaan.

Ja sitten asia, josta muistaisin olleen puhetta jo viime vuonna (ainakin heinäkuussa 2020 oltiin erittäin huolissaan nuorista, joiden työura jää aloittamatta koronan vuoksi):

Työttömien joukko jakautuu nopeasti kahtia – korona työnsi pitkäaikaistyöttömät yhä pidemmälle jonon hännille (Yle 29.9.2021)

"Pitkäaikaistyöttömäksi lasketaan ihminen, jonka työttömyys on kestänyt yli vuoden. Sen jälkeen on entistäkin vaikeampi päästä kiinni työnsyrjään. Työllistyminen alkaa vaikeutua jo puolen vuoden työttömyyden jälkeen, sanoo työmarkkinoita tutkiva PTC-services yhtiön asiantuntija Jussi Pyykkönen.

Pyykkösen mukaan sitkeään työttömyyteen johtaa yleensä kolme varmaa askelta: Peruskoulun jälkeinen koulutus puuttuu, työhistoria puuttuu, työttömyyttä on jatkunut vähintään puoli vuotta kahden vuoden kuluessa. Jokainen kyllä-vastaus johtaa kohti sitkeää työttömyyttä."

No, minulla on lukion jälkeen kolme keskiasteen tutkintoa, mutta työhistoria on mitätön ja työttömyys jatkuu nyt seitsemättä vuotta, eli kyllä-vastaus kahteen kohtaan.

"Koronakriisissä työttömiksi joutuneista on tullut työttömyyskortiston eturivi, jonka taakse jäävät pitkäaikaistyöttömät, heikosti koulutetut ja työkokemusta vailla olevat. 

– Kyllä työmarkkinoille on tekijöitä mennyt, mutta ei joukosta, joka on ollut jo ennen koronaa työttömänä. Siitä joukosta on nyt vaikea päästä takaisin töihin."

Eipä siitä joukosta päässyt töihin ennen koronaakaan.

Työllisyyden kuntakokeilusta ei kuulunut muuta kuin Työllisyyspalvelujen syyskuun uutiskirje, jossa mainostettiin mm. sitä, kuinka "Sihti rekrytoi 21.9.2021 DuuniParkissa työvoimaa erityisesti Assi-sairaalan työmaalle ja kertoo mahdollisuudesta työllistyä oppisopimuksella. Rekrytoimassa myös Lindström", CV/ansioluettelopajaa, asiakaspalvelusparrausta sekä KYKY-työkokeilua (josta piti kirjoittaa jo viime kuussa, mutta jostain syystä se unohtui.

Eli KYKY-työkokeilu (30.8. - 24.9.2021) oli työhönvalmennusta ja työkokeilua yhdistävä intensiivinen neljän viikon valmennus, joka oli tarkoitettu Hämeenlinnan, Hattulan ja Janakkalan kuntien työnhakija-asiakkaille. Ryhmään mahtui 8 osallistujaa.

KYKY-työkokeilun päivät oli jaettu puoliksi. Aamupäivällä kokoonnuttiin Hämeenlinnan Raatihuoneella valmennuksen merkeissä ja iltapäivällä kukin valmennukseen osallistuja siirtyi töihin työkokeilupaikalleen. Alkuperäisessä, jo 6.8 saapuneessa s-postissa tätä "työkokeilua" mainostettiin seuraavasti:

"Palvelussa:

   - Pääset työkokeiluun sinulle sopivaan työpaikkaan

   - Työkokeilun kautta haetaan sinulle jatkomahdollisuuksia

   - Autamme sinua tunnistamaan osaamisesi ja vahvuutesi

   - Opitaan keskeisiä työnhaun taitoja ja valmiuksia

   - Saat henkilökohtaista ohjausta urasuunnittelusi tueksi

   - Tavoitteena työllistyminen tai muu selkeä jatkosuunnitelma

Pääset työkokeilun kautta näyttämään käytännössä vahvuutesi ja osaamisesi työnantajalle. Saat myös ohjausta ja tukea siihen, miten voit kehittää osaamistasi esim. koulutuksen kautta. Saat valmentajan ohjausta ryhmässä ja yksilöllisesti tärkeissä työelämä- ja työhakutaidoissa. Valmennuksesta vastaa Cimson koulutuspalvelut."

"Pääset työkokeiluun sinulle sopivaan työpaikkaan?" Ja kukahan sen työkokeilupaikan olisi etsinyt, se kun ilmeisesti piti olla jo tämän KYKY-työkokeilun alussa eli elokuun loppuun mennessä (iltapäivällä kukin valmennukseen osallistuja siirtyy töihin työkokeilupaikalleen). Neljä vuotta sitten työkokeilupaikan löytyminen kesti yli 7 kk, eikä v. 2015 huolinut yksikään työnantaja. Kesäkuussa viimeksi soitti entinen TE-toimiston omavirkailija, joka jatkaa kuntakokeilusssa; ehdotti ensin työkokeilua, mutta sitten kuitenkin arveli hänkin, että sen paikan löytäminen saattaisi olla tosi vaikeaa.

Ja viime syksynä Vervessä oltiin sitä mieltä, että TE-toimiston tai vastaavan järjestämään työkokeiluun ei kannata mennä, pitää vaatia  pääsyä Kelan järjestämään työkokeiluun, "ammatillinen kuntoutus" taisi olla nimeltään...

Tämäkin sähköposti on tietenkin lähetetty kaikille kuntakokeilun asiakkaille, mutta todennäköisesti tarkoitettu kuitenkin alle 30-vuotiaille. Olisi mienlenkiintoista joskus nähdä, millaisia ne 8 tähän työkokeiluun valittavat olivat...

Muuten ei mitään uutta, edelleen odottelen väsymystyöryhmän kirjettä. Kesä- ja heinäkuussa en edes odottanut mitään, mutta nyt on jo mennyt elokuu, syyskuu ja lokakuutakin pitkälle...

Daphne du Maurier: Neljänteen polveen

En kyllä yhtään muista, mistä tämä kirja päätyi käsiini; todennäköisesti jonkin kirjaston vaihtohyllystä, josta olen sen poiminut kirjailijan vuoksi. Daphne du Maurier on nimittäin kirjoittanut todella hyvän romaanin Rebekka, sekä tarinan Linnut-elokuvaan. Pari muutakin hänen kirjoittamaansa kirjaa olen lukenut.

Kirja sijoittuu vuosien 1820 - 1920 Irlantiin, ja siinä käydään läpi Brodrickin suvun neljän sukupolven vaiheita. Suvun kantaisä perustaa kuparikaivoksen, joka tuottaa rahaa ja rikkauksia näille neljälle sukupolvelle. Koska toimeentulo on taattu, suvun perijät (eli vanhimmat pojat) on kirjoitettu laiskoiksi ja saamattomiksi, nuoremmat sen sijaan hyviksi ja ahkeriksi, mutta useimmat heistäkin kuolevat nuorina.

Takakansitekstin mukaan "suvun nuorten kauniit rakkaustarinat antavat kertomukselle valoisan hohteen". No, enpä erityisen valoisaksi sanoisi, kun lukija tietää, että ainakin suvun perijöiden liitot päättyvät jommankumman ennenaikaiseen kuolemaan, joko onnettomuuden tai sairauden vuoksi. Huomio saattaa kiinnityä myös siihen, että suurin osa kirjan naishahmoista jää naimattomiksi, mikä tuon ajan maailmassa ei ollut läheskään niin yleistä kuin kirjasta saattaisi ymmärtää.

Suku omistaa Clonmeren sääntöperintötilan, jota ei voi myydä ilman perillisen suostumusta, mutta joka on tyhjillään vuosikymmeniä. Kirjan viimeinen Brodrick lopulta haluaisi asettua sinne asumaan, mutta tilan päärakennus tuhoutuu tulipalossa, ja kirja loppuu siihen. (Viisi vuotta aiemmin kirjoitettu Rebecca päättyi myös ison kartanon tulipaloon, muiden lukemieni du Maurierin kirjojen loppuja en nyt muista.)

Kirjassa ei sanallakaan mainita vuosina 1845 - 52 vallinnutta perunaruton aiheuttamaa nälänhätää, jonka aikana miljoona irlantilaista kuoli nälkään ja tauteihin, ja kaksi miljoonaa muutti siirtolaisiksi Englantiin, Amerikkaan ja Australiaan sekä muihin maihin. Kirjan kattamana ajanjaksona Irlanti kuului vielä Britanniaan, vuonna 1921 se sai vapaavaltion aseman ja itsenäistyi 1949.

Itsekin ihmettelin, miksi mieleni teki lukea kirja melko nopeasti loppuun, vaikka siinä ei juuri kummoistakaan juonta ollut. Du Maurierin kirjoitustyylin ansiosta varmaankin.