Tämän kirjan päätin lukea joskus kymmenisen vuotta sitten, kun luin sen arvostelun Voguesta. Vasta nyt oli siihen aikaa ja tilaisuus.
Kirja kertoo englantilaisen aatelisperheen kuudesta siskoksesta, jotka ilmeisesti ovat aikanaan olleet kotimaansa ja ehkä keskisen Euroopan juorupalstojen julkkiksia, mutta Suomessa tuskin kovin tunnettuja. Esimerkiksi siskoksista vanhin, Nancy, kirjoitti 15 kirjaa (joita myytiin Englannissa ihan hyvin), mutta joista vain kaksi on suomennettu. Näistä toisen, Madame du Pompadourin elämäkerran, luin joskus toissavuonna, mutta pidin kirjaa melko pinnallisena ja tyttökirjamaisena.
Toiseksi vanhin sisar, Pamela, ei tehnyt mitään merkittävää; kolmas, Diana, oli naimisissa Englannin natsipuoleen johtajan kanssa ja ihaili Hitleriä vielä kaikkien kauheuksien paljastuttua (formulafaneille tiedoksi, että hän on Max Mosleyn äiti). Neljäs sisar Unity tunsi Hitlerin henkilökohtaisesti, mutta ei uskonut tämän hyökkäävän Englantiin. Kun niin kuitenkin kävi, Unity ampui itseään päähän ja eli viimeiset vuotensa aivovammaisena.
Jessica eli Decca oli kommunisti, asui Amerikassa ja kirjoitti kymmenkunta kirjaa, joista yhtään ei ole suomennettu. Siskoksista nuorimmasta, Deborahista, tuli avioliiton myötä Devonshiren herttuatar.
Kirja on hyvin kirjoitettu; sitä jaksaa lukea, vaikka henkilöt ovatkin aiemmin tuntemattomia. Välillä vähän ärsyttää kirjoittajan ilmiselvä oletus, että Mitfordin tytöt ovat olleet tunnettuja kaikkialla. Hän myös toistaa useita kertoja, kuinka hauskoja ja älykkäitä tytöt olivat, mutta tapahtumat ja lainaukset heidän kirjeistään todistavat pinnallisista, pitkävihaisista ja etuoikeutetusta asemastaan tietämättömistä naisista.
Tämä on (ainakin toistaiseksi) ainoa Mary S. Lovellin suomennettu kirja. Hän on kirjottanut elämäkerrat mm. Amelia Earhartista ja Richard Burtonista sekä Winston Churchillista. Ehkä nekin ovat samalla tavalla englantilaisittain sisäänpäinkääntyneitä ja kritiikittömiä negatiivisten asioiden suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti