Tämä piti lukea, koska olen lukenut niin monta Atwoodin kirjaa: Orjattaresi, Ryövärimorsian, Sokea surmaaja, Oryx ja Crake, Penelopeia... ja pitänyt niistä ainakin jonkin verran kaikista (Orjattaresi on paras).
Herran tarhurit sijoittuu dystopiaan, epämääräiseen mutta suhteellisen läheiseen lähes täydellistä maailmanloppua (tai ainakin ihmiskunnan tuhoutumista) edeltävään ja seuraavaan tulevaisuuteen. Kirjan nyt-hetki on ekoaktiivisen Herran tarhurit -uskonlahkon ajanlaskun vuosi 25, jolloin laboratoriossa luotu virus leviää ja tappaa, sulattaa veriseksi mössöksi (ei sentään zombeiksi) lähes kaikki ihmiset. Vain muutama eri syistä eristyksissä elänyt jää henkiin, ja kahden heistä, Tobyn ja Renin, tarinoina kerrotaan takautuvasti viidentoista edellisen vuoden tapahtumia.Kirja on sekä eräänlainen "prequel" että "sequel" kirjalle Oryx ja Crake, joka sijoittuu samaan aikaan ja jossa on pari samaa henkilöhahmoa. Valitettavasti luin tuon kirjan niin kauan sitten, että en enää tarkasti muista sen tapahtumia. Pitänee lukea joskus uudestaan. Samat gemakot, NaposTiput ja pesunäädät sekä Sukupuutio-peli molemmissa ainakin esiintyvät.
Suomentaja Kristiina Drewsillä on varmaan ollut hauskaa mutta aikaavievääkin keksiä suomenkielisiä vastineita täysin uusille sanoille kuten Extinctathon (Sukupuutio), rakunk (pesunäätä, sanoista raccoon ja skunk), Painball (Verikuula) sekä lampaan ja leijonan risteytys lemmas.
Kirjalla muuten on omat nettisivut osoitteessa http://www.yearoftheflood.com/ ja Atwood on luvannut trilogian kolmannen osan tämän vuoden syyskuuksi, Suomessa varmaan myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti