En ole koskaan nähnyt (ehkä useastikin) televisiossa esitettyä saksalaista 50-luvun Sissi-elokuvasarjaa, joka ilmeisestikin on vain pinnallinen ja romantisoitu raapaisu keisarinna Elisabethin elämästä. Minä halusin lukea tämän kirjan nähtyäni Michael Kunzen ja Sylvester Levayn Elisabeth-musikaalin, erityisesti sen japanilaisen Takarazuka-teatteriryhmän version.
Tämä kirja kertoo Elisabethin elämän syntymästä (24.12.1837) kuolemaan (17.9.1898). Tuo elämä ei ollut mitään prinsessasatua eikä 16-vuotiaana avioitunut Elisabeth ja muutaman vuoden vanhempi keisari Frans Josef eläneet onnellisina elämänsä loppuun saakka; avioliitossa kyllä, mutta enimmäkseen erillään. Kolmen ensimmäisen lapsen jälkeen Elisabeth matkusteli ja vietti pitkiäkin aikoja Korfulla, Englannissa ja Irlannissa metsästäsratsastuksissa, ja loppuaikoina kylpylöissä ympäri Eurooppaa.
Elisabeth suhtautui lähes pakkomielteisesti painoonsa (osittain juuri raskauden ja siitä johtuvan lihomisen pelon vuoksi hän eli erossa keisarista) ja ulkonäköönsä, pelkäsi vanhenemista ja koki hovin ja siihen liittyvät velvollisuudet ahdistavina. Hän koki myös elämän linnoissa tylsänä ja pitkästyttävänä; jos hän innoistui jostain (kuten ratsastamisesta), sitä paheksuttiin.
Vajaat sata vuotta aeimmin eläneeseen Marie Antoinetteen verrattuna Elisabethilla oli helpompaa. Hän sai matkustella melko vapaasti, vierailla vanhempiensa ja sisarustensa luona milloin halusi...Marie Antoinetten äitihän oli Itävallan keisarinna Maria Teresia, jonka vaikutus oli hovissa edelleen voimakkaasti läsnä: linnoissa ei ollut kylpyhuoneita, koska Maria Teresiakaan ei ollut niitä tarvinnut!
Elisabethilla oli neljä lasta, joista vanhin kuoli 2-vuotiaana, ja kruunuperillinen Rudolf tappoi 33-vuotiaana ensin rakastajattarensa Maria Vetsesan ja sitten itsensä Mayerlingin metsästysmajalla. Ajan tavoista kertoo se, että tätä tapahtumaa yritettiin kaikin voimin peitellä itävaltalaisilta, ja asioita vääristeltiin. Mariasta tehtiin syyllinen: joko häntä syytettiin suoraan Rudolfin myrkyttämisestä, tai sitten Rudolfin väitettiin saaneen sydänkohtauksen järkytyttyään Marian itsemurhasta.
Anarkisti eli keisarivallan vastustaja Luigi Lucheni murhasi Elisabethin teroitetulla viilalla Geneve-järven rantabulevardilla keisarinnan palatessa vierailulta paronitar Rothschldin luota. Itävalta-Unkarin keisarikunta, suuren ja mahtavan Pyhän Saksalais-Roomalaisen keisarikunnan perillinen, veteli tuolloin jo viimeisiään. Frans Josefin kruununperillinen oli hänen veljenpoikansa Frans Ferdinand, jonka murha Sarajevossa 1914 aloitti ensimmäisen maailmansodan ja koko Euroopan uudistumisen.
Kirja on kirjoitettu 1965 ja julkaistu suomeksi 1970, mikä näkyy kirjoitustyylissä ja suhtautumisessa asioihin:
kirjailija esim. hyväksyy keisarin avioliiton ulkopuoliset suhteet (koska niin kuninkaalliset tekevät!), eikä ymmärrä, miksi keisarinna suuttui miehelleen saatuaan tältä sukupuolitaudin. Kirjassa käytetään myös sanoja, joita ei nykyisin käytettäisi (mm. neekeri) ja harvinaisia sijamuotoja (hänettä).
Nykyaikaisiin elämäkertoihin verrattuna kirja on myös hyvin subjektiivinen; kirjailijan oma mielipide päähenkilöstä tulee selvästi esille, samoin henkilöistä käytetään suoraan adjektiiveja vastenmielinen, ruma jne.
"Harvat historian henkilöt ovat olleet yhtä säälittäviä ja herättäneet yhtä voimakasta vastenmielisyyttä kuin prinsessa Stefanie (kruununprinssi Rudolfin puoliso)."
Kirjailijan näkymystä Elisabethin "ylivoimaisesta" kauneudesta korostaa tämä ote:
"Tulevaisuus olisi kenties ollut hänelle helpompi, jos jompikumpi tyttäristä olisi perinyt äitinsä kauneuden ja hän olisi narsistisesti voinut nähdä heissä heijastuksen itsestään. Mutta Gisela ei ollut koskaan ollut muuta kuin mielyttävän ja terveen näköinen tyttö, joka ensimmäisen lapsen synnytettyään näytti vanhemmalta kuin äitinsä, kun taas Valeria oli kalpea ja varsin huonosti tehty luonnos äidistään."
Kirjasta myös puuttuvat lähes täysin päivämäärät ja vuosiluvutkin, mikä hankaloittaa lukemista. Kaipaisin luettavaksi historiallisesti tarkempaa ja objektiivisempaa kirjaa Elisabethista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti