Uusi maa on MaddAddam-trilogian viimeinen osa, aiemmat olivat Oryx ja Crake sekä Herran tarhurit.
Kirjassa eletään suurtulvaksi ja rutoksi nimetyn katastrofin jälkeistä aikaa. Lähes koko ihmiskunnan on tuhonnut SuperOnni-tablettien sisältämä virus. Vain muutama ihminen on säilynyt hengissä. Näiden ihmisten sekä geneettisesti luodun uuden "ihmisrodun", crakelaisten, elämää seurataan nykyhetkessä sekä takautumissa, joista kirja enimmäkseen koostuu.
Kirjaa olisi vaikea ymmärtää, jos ei olisi lukenut trilogian aiempia osia. Nytkin välillä tuli tunne, ettei kirjassa tapahdu mitään, kun lähes koko ajan tapahtumat kerrottiin vain takautumina. Eikä aika kirjassa edennytkään kuin ehkä muutaman viikon, pari kuukautta korkeintaan.
Muuten kyllä ihan hyvä ja mielenkiintoinen, siis sillä varauksella että muutkin osat on luettu. Kirjoittajan (ja kääntäjän) kieli on rikasta ja mielenkiintoista:
"Zeb piiloutuu joenrannan pusikkoon ja odottaa, että ensimmäinen pyöräilija ajaa ohi. Se on nainen, blondi, jonka kiiltäviin, ihonmyötäisiin pyöräilyhousuihin verhotut reidet jauhavat kuin pähkinänsärkijäjumalattaren ruostumattomat terässakset. Virtaviivaisen kypärän alta pilkistävät tuulessa viiruiksi siristyneet silmät, ja ohuiksi nypityt kulmakarvat ovat murhaavasti kurtussa trendikkään pienikokoisten tuuli-ja aurinkolasien yllä. Nainen vilahtaa ohi viuh-vauh, pinkeänä kuin tissi-implantti, ja siinä tulee nyt mies, joka pysyttelee jälkijoukoissa ja murjottaa suupielet alaspäin. Hän on suututtanut naisen ja saa nyt maistaa omaa lääkettään. Häntä painaa suuri ahdistus, jota Zeb voi pian lievittää."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti