Tämä kirja ja sen edeltäjä, Susipalatsi, voisivat olla aivan hyvin nimeltään Anne Boleynin nousu ja tuho, osat 1 ja 2. Sillä siitähän näissä on kyse, tosin Thomas Cromwellin näkökulmasta. Ja kyllä, kirjan alussa hän ja kuningas Henrik VIII seurueineen ovat Susipalatsiksi mainitussa kartanossa, jonne he edellisen kirjan lopussa olivat lähdössä.
Se oli syyskuussa 1535, kun kaikki vielä oli hyvin, mutta jo seuraavan vuoden toukokuussa Anne menetti päänsä syytettynä maanpetoksesta, joka oli virallinen nimitys aviorikoksesta kuningasta vastaan. 500 sivua sujuvaa luettavaa tuon vajaan vuoden tapahtumista...
Eniten jää ihmetyttämään Henrik VIII:n käytös; 7 vuotta himokasta odotusta ja valtavia uusituksia valtionhallinnossa vain Annen saamiseksi vaimoksi, 3 vuotta avioliittoa ja sitten muutamassa kuukaudessa täydellinen torjuminen ja lähes unohtaminen, kova kiire saada avioliitto virallisesti pois päiväjärjestyksestä ja 10 päivää Annen teloittamisen jälkeen uusi vihkiminen. Kymmeniä, varmaan satoija tuhottuja ihmiselämiä yhden naisen vuoksi.
Lainasinkin jo pätkän tästä kirjasta Työttömyyskatsaukseen (5/2106). Tähän vain kirjan viimeiset sanat:
"Mitään loppuja ei ole. Joka niin luulee, erehtyy niiden luonteesta. Ne ovat kaikki alkuja. Tässä on niistä yksi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti