Saa nähdä, mikä on tilanne perillä hotellissa. Sekin lupaa nettisivuillaan ilmaista wifiä, Free Wifi lukee selvästi monessa paikassa, mutta sitten kuitenkin Free ACCESS to Wifi, joka on ihan eri asia. Ilmaista luvataan myös vain (hotellin) julkisissa tiloissa, eikä huoneissa.
New Yorkissa pitäisi kuitenkin olla ilmainen langaton laajakaista useammissakin paikoissa, puistoissa, kahviloissa ja metrossa, ehkä metroasemillakin.
Jotenkin alitajuisesti odotin myös, että lentokone ja lentoon sisältyvät palvelut olisivat samaa luokkaa kuin viimeksi, yhdeksän vuotta sitten. Silloin lensin Pariisin kautta Finnairilla ja Air Francella. Mutta Icelandair näyttääkin olevan halpalentoyhtiö; matkaan ei sisälly minkäänlaista ruokaa eikä edes ilmaisia kuulokkeita (elokuvia voisi katsoa mutta kun ne kuulokkeet unohtuivat). Eihän se lentokoneruoka koskaan kovin kummoista ollut, mutta syötävää ja siirsi nälkää. On kuulemma ihmisiä, jotka eivät syö(neet) lentokoneaterioita ihan periaatteesta, mutta minä kyllä söin. Muutenkin tämä on aika ahdas kone, joku Boieng 757-300 muistaakseni (en pääse nettiin nyt tarkistamaan). No voihan tämän ajan käyttää kirjoittaessa ja lukiessa. Ja tablettia ja kännykkää voi ladata lennon aikana USB:llä.
Helsinki-Vantaan lentokentällä sentään saa nykyään täyttää vesipullon, jos osaa käyttää kummallista automaattihanaa; valokenno on jossain polvien korkeudella! Siinä sitä huitoo käsiä hanan joka puolella, eikä vettä vain tule. Noloa.
Näköalat sentään ovat upeat, tai olivat ainakin Norjan jäätiköiden kohdalla. Nyt alla on meri jota ei näe pilvien takaa.
Lähtöselvityksen tein netissä, oli helppoa eikä tarvinnut kentällä jonottaa siihen. Ja matkalaukun sai jätettyä helposti. Turvatarkastukseen pääsi sisään portista, joka avautui Boarding Passin viivakoodilla. Tai sitten ei, oli aika hankala, mutta lopulta aukesi. Turvatarkastuksessa ei enää tarvinnut riisua kenkiä niin kuin viimeksi, eikä muutenkaan kaiveltu laukkuja. Nesteistä kysyttiin, mutta ei tarkistettu. Ei kyllä olisi ollutkaan.
Ja sitten jatkoa. Kone oli vähän myöhässä, tai ainakin joutui odottelemaan kentällä ennen kuin pääsi terminaaliin, ja koneenvaihtoon jäi aika vähän aikaa. Ehti juuri etsiä oikea portin, ja oli aivan pakko ostaa täytetty lohileipä eikä jäänyt aikaa blogin lähettämiseen nettiin. Ilmainen wifi olisi kyllä ollut.
Siinä koneessa odotellassa näin, kun matkatavaroita purettiin. Ainakin näin laukkuni nostettavan johonkin vaunuun, toivottavasti oikeaan.
Islannissa satoi, ja oli niin pilvistä ettei koneen noustua nähnyt enää mitään muuta kuin valkoista.
Nyt on sitten menossa tämän matkan pisin lento, 5 h 55 min. Laskin, että takaisinpäin vastaava on vain 5 h 30 min ja ehkä laskin väärin, sillä itään päin lennettäessä lennon pitäisi kestää kauemmin, kun maa pyörii alla samaan suuntaan.
No nyt sitten kirjoitan tätä loppua illalla klo 8, Suomen aikaa klo 3 yöllä ja olen valvonut koko ajan hetken torkkumista lentokoneessa lukuunottamatta.
Olin kolmelta hotellilla, joilloin sisäänkirjautuminen alkoi, ja se kestikin sitten yli tunnin. Kamala ruuhka. Ja sitten kun lopulta pääsi huoneeseen, selvisi se mitä pelkäsin: ei ilmaista nettiä, vain se Free Access.
No, Nycissä on ilmaisia wifi-verkkoja, mutta eihän niitä pääse etsimään kun ei pääse nettiin! Semmoisia LinkNYC-asemia on siellä täällä, mutta sellaisissa paikoissa ettei voi istua mihinkään, seisoa vain kadulla mikä on melko hankalaa. Nyt kirjoitan tätä Bryant Parkissa, puistoa ylläpitävän säätiön verkossa, mutta pätkiii kovasti. Yritän seuraavan kerran paremmassa paikassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti