Historian havinaa, osa 3

Samapa tuo, mikä hallitus on kuvassa:
sama asenne työttömiä kohtaan jo vuodesta...

"Uusi käsitteistö on luonut uudenlaisen byrokratian, jossa ihmiset joutuvat määrittelemään itsenään täysin outojen käsitteiden kautta. Puhe kilpailukyvystä, osaamisesta ja innovatiivisuudesta ei kuitenkaan tuota näitä asioita, vaan lopputuloksena on täysin keinotekoinen tehokkuuden illuusio."

Vielä löytyi työttömyysarkistosta 15.4.2005 julkaistu juttu otsikolla "Yritysten kieli valtasi politiikan". Valitettavasti en ole kirjannut muistiin, missä se on alun perin julkaistu, enkä kirjoittajakaan; aihe ei kuitenkaan ole lainkaan vanhentunut. Ja juttu todistaa myös, ettei suhtautuminen työttömiin ole muuttunut: "Nykyään ei nähdä ongelmana niinkään siitä, että työpaikkoja ei ole, vaan ongelmaksi nähdään ennen kaikkea työnhakijan passiivisuus ja häntä kannustetaan ottamaan kantaakseen esim. yrittäjyyteen kuuluvia riskejä." Eli näin jo yli 11 vuotta sitten...

Yritysten kieli valtasi politiikan

Sana ”kilpailukyky” välähti 1980-luvulla hallitusohjelmissa muutaman kerran. Nykyisessä hallitusohjelmassa sana esiintyy yli 30 kertaa. Markkina- ja talous sanasto ei kuitenkaan pysy pelkästään paperilla, vaan se kuuluu kaikessa päätöksenteossa.

Politiikan kieli kertoo koventuneista asenteista

Helsingin yliopiston tutkija Anu Kantola on tutkinut hallitusohjelmia aina Koiviston toisesta hallituksesta saakka. Kantolan mukaan yrityksissä käytetty kieli on valunut nopeasti politiikkaan. Hallitusohjelmat ovat Kantolan mukaan muuttuneet eniten Lipposen aikana ja jyrkimmin nyt Jäätteenmäen - Vanhasen hallitusohjelmassa. Kantolan mukaan yhteiskunnasta on tullut markkina-alue, jota valvoo vankka kuri.

Nykyään kansalainen nähdään markkinoiden osana ja jokaisen tulisi olla tietoinen omasta markkina-arvostaan ja pyrkiä kohottamaan sitä kaikin keinoin. Ajatusta toteutetaan jo lapsuudesta lähtien esim. erilaisin itsearviointimallein.

Kantolan mukaan nykyään on vallalla teknokraattinen käsitys koko yhteiskunnasta. Yhteiskunta nähdään eräänlaisena koneena, jota voidaan johtaa teknologisesti. Teknokraattisessa yhteiskunnassa kansalaisen rooli on passiivinen toteuttaja eikä aktiivinen toimija. Kansalainen ei voi enää osallistua keskusteluun politiikan tavoitteista, koska tavoitteet on määritelty ja perusteltu valmiiksi ylhäältä päin. Politiikan vaihtoehdot hämärretään taloustermein.

Kilpailukykypuhe toi myös kuripuheen politiikan osaksi. Kun yrityksissä puhuttiin alun perin todellista osaamista ja innovaatioita korostaen, niin politiikassa kilpailukykypuhe on muotoutunut byrokraattiseksi hallinnan illuusioksi. Valtion hallinnossa on kehitelty mitä monimutkaisimpia innovatiivisuuden ja tehokkuuden mittareita. Uusi käsitteistö on luonut uudenlaisen byrokratian, jossa ihmiset joutuvat määrittelemään itsenään täysin outojen käsitteiden kautta. Puhe kilpailukyvystä, osaamisesta ja innovatiivisuudesta ei kuitenkaan tuota näitä asioita, vaan lopputuloksena on täysin keinotekoinen tehokkuuden illuusio.

Myös työttömyysongelman fokus on siirtynyt rakenteellisesta näkökulmasta yksilöön itseensä. 1990-luvun puolivälistä lähtien työttömyys on alettu nähdä työttömän ongelmana. Nykyään ei nähdä ongelmana niinkään siitä, että työpaikkoja ei ole, vaan ongelmaksi nähdään ennen kaikkea työnhakijan passiivisuus ja häntä kannustetaan ottamaan kantaakseen esim. yrittäjyyteen kuuluvia riskejä.

Kantola uskoo, että vallan liukuminen pois politiikan perinteiseltä kentältä ei ole ollut poliitikkojen tavoite. Monet ovat jo huolestuneita nykyisestä kehityksestä. Moni poliitikko todennäköisesti kärsii siitä, että hänellä ei ole mahdollisuutta nostaa esille todellisia vaihtoehtoja kilpailukykypuheen rinnalle.

Kilpailukykypuhe on tuottanut globaalissa maailmassa varsin yhtenäisen kansallisen käsitteen. Kilpailukyky on nyt Suomea yhdistävä aate, joka hämärtää kansakunnan sisäiset ristiriidat, toteaa tutkija Anu Kantola.

Anu Kantola on kirjoittanut aiheesta artikkelin toukokuun alussa ilmestyvään Risto Heiskalan ja Eeva Luhtakallion kokoamaan kirjaan, "Miten Suomesta tuli kilpailukyky-yhteiskunta?"