Työttömyyskatsaus 10-11/2016

Juuri kun oli vähän selvinnyt siitä kauheasta ajatuksesta, että kohta joutuu kolmen kuukauden välein todistelemaan kelpaamattomuuttaan työmarkkinoille peläten millaisen karenssin milloinkin saa - sillä töitähän ei saa eikä kuntouttavaan työtoimintaankaan kaikki mahdu ja työkokeilupaikka pitää itse hakea - niin tulee jotain paljon, paljon kauhistuttavampaa. Jotain sellaista, että oikeasti järkytyin:

Työttömät joutuvat vapaaehtoistöihin – hallituksen työryhmältä mullistava ehdotus (Taloussanomat 18.11.2016)

Samaan aikaan, kun julkisuudessa on keskitytty ensi vuonna alkavaan perustulokokeiluun, hallitus on kehittänyt kulisseissa varsin toisenlaista uudistusta suomalaiseen sosiaaliturvaan.

Juha Sipilän hallitus on nimennyt yhdeksi kärkihankkeekseen ”osallistavan sosiaaliturvan mallin luomisen”, ja ehdotusta uudesta mallista on hallituksen toimeksiannosta kehittänyt tänä vuonna professori Heikki Hiilamon johtama tutkijaryhmä.

Ryhmä on laatinut ennen kaikkea Hollannin esimerkin pohjalta ehdotuksen, joka mullistaisi Suomen tukijärjestelmän: siinä missä perustulo tekisi perusturvasta kaikille suomalaisille vastikkeettoman, tutkijoiden ehdottama ”osallistumistulo” tekisi työttömyystuista täysin vastikkeellisia.

"– Työttömän pitää osoittaa, että hän ansaitsee tuet. Tässä mallissa ei ole varsinaisia sanktioita, vaan osallistuminen on ehto koko tuen saamiselle.

Työtön sopisi itselleen sopivasta ”osallistumistoiminnasta” sosiaalityöntekijän kanssa.

– Jos mikään neuvottelu sosiaalityöntekijän kanssa ei tuota tulosta, henkilö siirtyy toimeentulotuelle, josta taas voi aina palata osallistumistuen piiriin."

Tämä on jotain täysin käsittämätöntä. Kaikki työttömien haastatteluprosessit, perustulokokeilut...kaikki turhaa. Miksi on käytetty tuhansia työtunteja näidenkin suunnitteluun, kun taustalla on koko ajan suunniteltu tällaista lopullista ratkaisua? Sillä sitähän se on.

Tämä uutinen vaiettiin viikon aikana kummasti. Hyvin vähän poliitikkojen kommentteja, tietysti kokoomuksen edustajilta kannattavia, mutta ei vastustavia.

Sen sijaan SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta ehdottaa työttömien aktiivimallin eli niiden kolmen kuukauden haastattelujen valmistelun lopettamista.

"Eloranta arvioi, että mallin valmistelu nykymuotoisena on yhteiskunnan voimavarojen tuhlausta ja työttömien hyppyyttämistä, kun sote- ja maakuntauudistus joka tapauksessa lakkauttaa TE-toimistot vuonna 2019." (Aamulehti 24.11.2016)

Niin, tätä minäkin ehdin ihmetellä. Ensin päätetään haastatteluista, ja ehdotetaa niiden järjestämistä yksityisissä firmoissa. Sitten todetaan, ettei se käy, koska niillä ei ole oikeutta antaa karenssipäätöksiä. Ja sitten muutama viikko myöhemmin ilmoitetaan koko TE-toimistosysteemin yksityistämisestä. Yhtäkkiä yksityisomisteisillä yrityksillä olisikin oikeus päättää työttömien kohtalosta? Siinä välissä täytyisi muuttaa lakia, mutta sehän ei hallituksen mielestä ole mikään ongelma.

Ja kun marraskuuta on enää muutama päivä jäljellä, ilmestyy Suomen Kuvalehdessä juttu Kelan uudesta pääjohtajasta Elli Aaltosesta otsikolla "Miksi ylläpidämme järjestelmää, joka maksaa ihmiselle olemisesta?"

Niin, miksiköhän? Ehkä siksi, ettei ilman rahaa ihminen voi olla.

”Minua koukuttaa hirveästi ajatus, että tulisimme vähän ulos sosiaaliturvalokerosta ja hakisimme kumppaneita täältä työllisyydestä, sosiaali- ja terveyspalveluista ja koulutuksesta. Hakisimme triangelia, jossa kykenisimme näkemään, että hei, jos vaikka työttömyyspäivärahalla oleva työllistetään työpajalla, niin antaa mennä. Ja jos tuo laatikko puolestaan antaa syrjäytyvälle nuorelle koulutuksen ja sitä kautta osallisuuden, niin menköön. Haluaisin luoda väyliä, joissa palkitsevuus olisi vahvempaa kuin rangaistavuus.”

Käsittämätöntä jargonia. "Työllistetään työttömyyspäivärahalla työpajalle, antaa mennä"??!! Antaa mennä, siis minkä tai kenen? Ilmeisesti myös ilman sitä 9 euron päiväkorvausta.

Tietenkin Aaltonen kannattaa tuota alussa mainittua, uutta huikean loistavaa, suorastaan häikäisevän ihanaa ehdotusta osallistavasta sosiaaliturvasta.

"Kaikille töitä ei riitä eivätkä kaikki ole sitä kykeneväisiä tekemään, mutta Aaltosen mukaan ihmisillä on silti oltava mahdollisuus kokea osallisuutta. Työpajoja tai oppisopimusta voisi tarjota esimerkiksi julkinen sektori, jossa on ”paljon tekemätöntä työtä”. Sitä voisi Aaltosen ajatuksissa olla esimerkiksi ympäristöhuollossa – siis siinä kuuluisassa risusavotassa – sekä palvelusektorilla."

Kaikki eivät ole kykeneväisiä töitä tekemään, joten heille sopii tarjota työpajatoimintaa tai mieluiten sitä risusavottaa? Pitkäaikaistyöttömän voisi myös velvoittaa etsimään itselleen oppisopimuspaikan, joka - ihan vain faktana - on miljoona kertaa mahdottomampaa kuin tavallisen työpaikan löytäminen.

Kaiken kaikkiaan: todella kamalaa!