Tukholman risteily

Käytiinpä taas parin vuoden tauon jälkeen Tukholman risteilyllä, nyt taas Silja Serenadella. Vähän jotain vaihtelua, ja oli halpakin, koko risteily vain 30 euroa Promenade-hytissä. Tietenkin siihen matkat Helsinkiin ja takaisin, jotain syötävää ja pieniä ostoksia.

Laivalla mennessä muutoin aika hiljaista, mutta mukana joku mahdottoman iso sählyporukka palaamassa Ruotsiin. Kukaan ei viitsinyt edes valvoa nuorempia, jotka alkoivat pelata terminaalissa. Onneksi eivät jatkaneet laivalla...

Laivalla syömään patongit ja munkit Tax Freen aukeamista odotellessa, ja sieltä sitten suklaata, englanninlakua ja pari pulloa likööriä. Ei kovin paljon, piti muistaa että ne on itse kannettava satamasta rautatieasemalle ja eteenkinpäin palatessa.

Illalla join sen yhden ainoan Long Island Ice Tea -drinkin, jonka olin päättänyt. No, eipä ollut yhtään hyvä. Joku Mother Africa -show oli esitysvuorossa, sirkustyyliseksi sitä kai voisi sanoa.

Hiljaista edelleen, ja kun väsytti niin ajoissa nukkumaan. Aamulla sitten vuorossa Grand Puffet -meriaamiainen, jolla jaksoikin kävellä keskustaan ja vanhaan kaupunkiin.

Pääkohde tällä kertaa Tukholman Suurkirkko. Päältäpäin niin vaatimattoman näköinen, ettei koskaan aiemmin ole käynyt edes mielessä mennä sisään. Nytkin syynä oli yksi keväällä Teemalla esitetty dokumenttisarja renesanssin taiteesta(*.

Niin: kirkko oli todella upea sisältä. Ei mahdottoman suuri, mutta sitäkin loistavampi. Kirkon vanhimmat osat on vuodelta 1306 (nykyisen kokoinen 1480-luvulta), sen julkisivu on rakennettu uudelleen italialaisella barokkityylillä 1736-1742 (sopiakseen paremmin yhteen viereisen kuninkaanlinnan kanssa) ja viimeksi 1908 pylväistä on poistettu rappaukset keskiaikaisen tunnelman saamiseksi.

Mutta upein, ei sentään pienin, yksityiskohta on puuveistos Pyhä Yrjö ja lohikäärme. Luultavasti lyypekkiläisen Bernt Notken tekemä veistos on siunattu alttariveistokseksi 1489.

Olihan siellä kirkossa muutakin kuvattavaa: hopea-alttari, lähetyskynttelikkö, upeita maalauksia...Kyllä niiden vuoksi kannatti jaksaa raahata järkkärikamera naapurimaahan...

Kirkosta käveltiin Tukholman keskustaan, Sergelin torin kautta Galleriet-ostoskeskukseen, jossa syötiin jäätelöt taas American Cookies -jätskipaikassa. Ja sitten takaisin Värtahamneniin vähän eri reittiä kuin aamupäivällä. Muutama puisto ja suihkulähde matkalla.

Laivalla kahvilassa leivät ja prinsessaleivokset, ja istuskelua keulabaarissa parin alkoholittoman drinkin kera. Äkkiä sekin ilta siinä vierähti. Askeleita koko päivän aikana 22 840.

*) Ko. dokumentissa esiteltiin Suurkirkon Pyhä Yrjö -veistos, ja jo se innosti näkemään veistoksen oikeasti. Lisäksi huhtikuussa Suomen Kansallismuseossa näin suomalaisen version samasta aiheesta, ja varmaan samalta ajaltakin. Sitä ei vain voi olla ihmettelemättä, miksi joku  keskieurooppalainen on jo silloin ollut niin taitava, ja miksi Suomessa on riittänyt suoraan sanottuna kömpelö teos? Jos nyt olisi nuori ja mahdollisuus valita ammatti, niin kyllä historian tutkija olisi korkealla listalla.