Vaatteita, aina vain vaatteita...

Vaatekaapin sisältöä

Tosi paljon on puhuttu kierrätyksestä, ja olen vuosikaudet tehnyt parhaani sen eteen: vienyt vaatteita myyntiin, mutta ostanutkin jonkin verran. Ostanut enemmän kuin myynyt, ja nyt se kostautuu.

Minulla on aina (no, aina ja aina, se on suhteellista, mutta viimeiset 30 vuotta ainakin) ollut liikaa vaatteita. Joskus 90-luvun alussa kauppaopistossa tajusin, ettei tässä ole mitään järkeä: minulla on niin monta college-puseroa ja neuletta, että jouduin laskemaan milloin käytän mitäkin, ja mieluisimpia ei ehdi käyttää kuin kerran. (Tähän pitää huomauttaa, että olin köyhästä kodista, mutta 80-luvulla kun halpakaupat tulivat, niistä sai ostaa useammankin neulepaidan. Olivat siis tosi halpoja; ja toppatakkeja Vaatehuoneen poistomyynnistä.)

Sitten päädyinkin työttömäksi, eikä niille vaatteille ollut juuri käyttöä. Kotona ei huvittanut pukeutua "hienosti", vaan mukavasti ja rennosti. Sitten kun välillä oli töissä ja jollain kurssilla, yritin käyttää niitä jonkin verran. Meni melkein 15 vuotta (no, 14) ennen kuin pääsin ns. kunnon töihin, kaupungin edunvalvontaan.

No, eiväthän ne vanhat enää näyttäneet hyviltä, joitain huppareita lukuun ottamatta. Enimmäkseen pukeuduin samalla tavalla: farkut tai vastaavat, joku paita tai toppi ja jakku tai neuletakki. Ja huivi, ehdottomasti huivi.

Sitten jäin työttömäksi, edunvalvonta siirtyi valtiolle ja Vammala muuttui Sastamalaksi eikä määräaikaisille enää ollut töitä. Ja yhtäkkiä niilläkään vaatteilla ei ollut enää käyttöä. Pitkä rivi jakkuja kaapissa, huiveja korissa ja housuja hyllyllä. Sitten vain odottamaan, josko töitä löytyisi...

No, ei löytynyt, paitsi yksi vuoden mittainen toimistotyö. Kylmässä toimitilassa, enimmäkseen yksin. Oli ihan sama, mitä päälläni oli, paksu villatakki täytyi kuitenkin vetää kaiken päälle. Ei ollut tarvetta jakuille tai korkokengille.

Ja sitten vielä noin yhdeksän viime vuoden (tai no ei enää pariin vuoteen) ajan ns. Hauhon viikonloput pari kertaa vuodessa. Niitä varten tuli ostettua "parempia" vaatteita, ei tosin kalliimpia kun nekin ostin kirppareilta...ja pystyihän niitä käyttämään pari kertaa vuodessa myös teatterissa, ja joskus laivalla. Mutta jos 5-6 vuotta ostaa juhlavampia vaatteita edes jonkin verran, eikä niitä voi käyttää juuri muualla, niin kertyyhän niitä...useampi muovilaatikko ja mekkoja henkareihin ja kenkiä sinne tänne...puhumattakaan koruista!

Jossain vaiheessa tuli vielä ostettua tavallaan varalle: jos käytössä hajoaa, niin on toinen tilalle. Mutta aika harvoin niin kävi; vaatteet ovat tosi pitkäikäisiä. Nytkin kaappeja penkoessa miettii, tarvitsenko jotain vielä joskus; jos laihdun tai lihon tai tulen vanhaksi ja palelevaksi?

Koruhyllyssä pienen pieni osa koruista...

Nyt sitä kaikkea on ihan liikaa. Ahdistaa. Ja harmittaa, kun ei enää ole paikkoja, jossa niitä voisi käyttää, juhlavampia vaatteita ja kenkiä ei ikinä missään. Vähemmän juhlavia sentään joskus viikonloppuina. Ja kun ei vain pysty heittämään pois, ei roskiin, ei missään tapauksessa UFFille, Hyvinkäältä loppuu Helluntaisrk:n kirppis eikä Riihimäellä taida edes olla, ehkä Pelastusarmeijalle tai SPR:lle silloin kun käy Tampereella...

Joitain vaatteita voi tietysti ottaa kotikäyttöön, vaikka lapsesta saakka olen ollut tarkka siitä, että koti- sekä koulu- ja työvaatteet ovat erikseen, vaikka se monen mielestä hölmöä onkin. Samoin lenkkivaatteet ja muuhun käyttöön tarkoitetut vaatteet. Mutta aika vähän niitä sopivia on, eivät ole tarpeeksi mukavia päällä...

Ainoa vaihtoehto taitaa olla edelleen kirpputoripöydän vuokraaminen ja itse myyminen, mutta välivarastointipaikka olisi todella tarpeeseen! Pari kertaa kun yrittää myydä eikä mene kaupaksi, niin sen jälkeen voi antaa pois.