Lähes huomaamattani olen tullut erittäin kyyniseksi työllistymiseni suhteen; en enää jaksa etsiä työpaikkoja ja lähettää hakemuksia niihin. Viimeinen pisara taisi olle viimekuinen työkokeilu: tajusin ihan lopullisesti, etten pääse töihin sinne Janakkalan kunnantalolle, enkä minnekään muuallekaan. Kun 50:nnen kerran sanotaan, että pitäisi hymyillä tai edes olla positiivisemman näköinen, niin siihen ei enää edes halua vastata, että "kun minä nyt vain olen tämän näköinen!" Jos hymy ei tule sisältä, niin ei siihen voi pakottaakaan.
Marraskuussa voimia vei epätietoisuus siitä, tuleeko työttömien aktiivimalli voimaan vai ei; luultavasti tulee. Eli on tehtävä vähintään 18 tuntia töitä kolmessa kuukaudessa tai osallistuttava viitenä päivänä aktivointitoimiin. Muutoin vähennetään työttömyyskorvauksesta yhden päivän tulo kolmen kuukauden aikana.
"Kassanjohtaja Jenni Korkeaoja Suomen Elintarviketyöläisten työttömyyskassasta varoittelee aktiivimalliin sisältyvästä työttömien hyväksikäytön mahdollisuudesta.
– Tuleeko siihen väliin joku ”vilunkipetteri”, joka ajattelee, että väliäkö palkasta, kunhan työtön saa tunnit täyteen.
Kun työtön on ajettu nurkkaan, jossa hänen on otettava vastaan mitä työtä tahansa, johtaa se Korkeaojan mukaan helposti työehtojen polkemiseen ja romuttaa sopimusjärjestelmää.
– Ay-liikkeen pitäisikin nyt nähdä tämä uhka ja vaatia riittäviä resursseja työehtojen ja säädösten valvontaan luottamusmiesjärjestelmän ulkopuolelle jääneille työpaikoille. Myös Kelan ja työttömyyskassojen pitää saada riittävät henkilöresurssit, että osaltamme voimme seurata työehtojen toteutumista.
Asia pitäisi Korkeaojan mukaan ymmärtää myös Arkadianmäellä.
Ammattiliitot ja työttömät ovat tyrmänneet kovasanaisesti aktiivimallin.
Työttömien Keskusjärjestö korostaa, että tosiasiallisesti aktiivimallilla leikataan työttömien perusturvaa, sillä kaikille työttömille ei ole tarjota työpaikkoja. Järjestö muistuttaa mallin valuviasta eli vaikka työttömyys johtuu juuri siitä että työvoimalle ei ole kylliksi kysyntää, työttömän pitää silti etsiä jostain työtä tietty määrä säilyttääkseen edes työttömyysturvansa täysimääräisenä." (Kansan Uutiset, 4.11.2017)
Ja sitten olisi tulossa työnhakuvelvoite, viimeistään 2020:
"Toistaiseksi on vielä auki, miten työnhakuvelvoitetta seurataan. Eli riittäisikö, että ihminen itse ilmoittaa, kuinka montaa työpaikkaa hän on viikossa hakenut, vai miten asia tulee osoittaa.
– Olipa tapa mikä hyvänsä, sen pohjalta määräytyy karenssi, jos töitä ei hae. Tätä viedään nyt jääräpäisesti valmistelussa eteenpäin, vaikka se on tyrmätty niin työnantajin kuin työntekijöidenkin suunnalta, Korkeaoja kertoo.
Minkä tahansa työn hakeminen ei tiettävästi riittäisi vaan työtä pitäisi hakea sieltä, minne hakijalla on aidosti mahdollisuuksia työllistyä. Jälkimmäinen vaatii tietysti jonkun tekemään arvion asiasta."
Ja sitten loppukuun puheenaihe: "Kuolleetkin kummittelivat työttöminä työnhakijoina: tilastot kaunistuivat, kun ihmisille alettiin soitella"
"– Työttömien työnhakijoiden joukosta on paljastunut paljon ihmisiä, jotka ovat aikaa sitten menneet töihin, oli koulutukseen siirtyneitä, äitiyslomalle jääneitä ja asepalveluksen aloittaneita, Sastamalan työllisyyspalvelupäällikkö Tiina Leppäniemi luettelee.
– Sitten oli jopa kuolleita, eivätkä he enää siinä mielessä työvoimapalveluita tarvinneet, emmekä tietenkään heitä enää tavoittaneet, Tiina Leppäniemi lisää.
Työ- ja elinkeinoministeriön tuoreimman katsauksen mukaan Pirkanmaan työttömyys olisi vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna vähentynyt 25 prosenttia.
Työllistyminen ei ole kohdistunut ainakaan pitkäaikaistyöttömiin, jos katsotaan toista mittaria. Yli 300 päivää työttöminä olleiden määrä tuntuu kuntien taloudessa, kun ne maksavat työmarkkinatuen kuntaosuuksia. (Yle Uutiset, 27.11.2017)
Sitten vielä tämä Facebookissakin jakamani Aamulehden uutinen samalta päivältä:
"Istunko oikeasti koko elämäni kotona?" Vuosien työttömyys ehti jo lamaannuttaa 28-vuotiaan Lauri Niemisen – Sitten löytyi ratkaisu, josta voivat hyötyä myös muut
Juttu on pitkä, enkä jaksa siitä lainailla tähän mitään, mutta käsittämätöntä käsitteiden sotkemista: kuntouttava työkokeilu ja palkkatukityö iloisesti sekaisin! Jutussa mainitaan jälleen myös pari henkilöä, jotka tunnen: (jälleen) Tiina Leppäniemi ja Sylvään erityisopettaja Marko Lausniemi, tuo henkilö joka kutsui minua monen muun nimen lisäksi "saatanan rumaksi naiseksi"...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti